Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen apua pohdintaan! Vaikeasta asiasta kertominen teinille...
31.01.2020 |
Ollaan oltu tutkimuksissa eräästä asiasta ja nyt on tullut tulos. Asiasta soitettiin mulle, alaikäisen lapseni äidille. Sairaus on sellainen, että tulee jossain vaiheessa haittaamaan elämää todella paljon, vaikuttaa ammatinvalintaan ym. Nyt koeviikko lukiossa menossa, kohta Wanhat. Nuori innoissaan tulevista tansseista, bileistä, risteilystä. Odotanko reilu pari viikkoa vielä, et kerron? Vai onko väärin? Tulee olemaan nuorelle shokki, kuten mullekin 😪 Mielipiteitä.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sen iloa on pilata. Kerro tanssajaisten jälkeen . Ei se asia kummene vaikka myöhemmin kertoo
Vierailija kirjoitti:
Siis kellä tämä sairaus on? Sinulla vai nuorella? Vai tuleeko olenaan molemmilla?
Lukutaito on katoava vara.
Vierailija kirjoitti:
Reuma
Jos tosiaan kyse reumasta, niin ei se nykyään välttämättä ole niin kamala asia. Nykyään on hyviä lääkkeitä, joilla oireet ja taudin eteneminen saadaan pysäytettyä. Toki sopivan lääkityksen löytämisessä voi mennä aikaa, mutta voin omasta kokemuksesta kertoa, että biologisen lääkkeen myötä elän ihan normaalia elämää ilman kipuja, eikä sairaus vaikuta elämääni sen kummemmin. Esim joku ms-tauti olisi paljon vakavampi asia. Ihmettelen myös tuota, että lääkäriaika on vasta parin kk:n päästä. Yleensä tarjotaan sopeutumiskursseja ynm. eikä jätetä potilasta yksin tiedon kanssa. Oman kokemukseni mukaan terveydenhuollossa jopa vähän "ylihuolehditaan" diagnoosin varmistuttua. Kertoisin koeviikon jälkeen ja huolehtisin että teinille on tarjolla paljon tietoa asiasta. Koska kysymyksiä hänellä varmasti on, niin aika kidutusta odottaa lääkärin aikaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ponnistelisi kokeisiin, jos sairauteni estäisi hakeutumisen niille aloille. Panostaisin silloin enemmän kokeisiin, joista tulee olemaan enemmän hyötyä hakeutuessa jatkokoulutukseen.
Sama tuli mulle mieleeni. Kertoisin siis jo ennen koeviikkoa, jotta nuori voikin panostaa kokeilsiin lukemisessa enemmän niihin aineisiin, joista hänelle on sairautensa vuoksi tulevaiuudessa enemmän hyötyä. Olisi aika veemäistä panostaa täysillä johonkin sellaiseen aineeseen, mitä ei sitten tulevaisuuden ammattiin opiskellessa tarvita ehkä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta asiaa nyt ei täsmää, alkaen siitä että 17-vuotiaan itsemääräämisoikeutta loukattu.
Lieneeköhän ap sama joka aiemminkin lapsen sairauksilla trollaillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reuma
Jos tosiaan kyse reumasta, niin ei se nykyään välttämättä ole niin kamala asia. Nykyään on hyviä lääkkeitä, joilla oireet ja taudin eteneminen saadaan pysäytettyä. Toki sopivan lääkityksen löytämisessä voi mennä aikaa, mutta voin omasta kokemuksesta kertoa, että biologisen lääkkeen myötä elän ihan normaalia elämää ilman kipuja, eikä sairaus vaikuta elämääni sen kummemmin. Esim joku ms-tauti olisi paljon vakavampi asia. Ihmettelen myös tuota, että lääkäriaika on vasta parin kk:n päästä. Yleensä tarjotaan sopeutumiskursseja ynm. eikä jätetä potilasta yksin tiedon kanssa. Oman kokemukseni mukaan terveydenhuollossa jopa vähän "ylihuolehditaan" diagnoosin varmistuttua. Kertoisin koeviikon jälkeen ja huolehtisin että teinille on tarjolla paljon tietoa asiasta. Koska kysymyksiä hänellä varmasti on, niin aika kidutusta odottaa lääkärin aikaan asti.
Ap sanoi ketjussa, että sairauteen ei ole lääkkeitä eikä sairautta voida hoitaa. Ei siis voi olla kyseessä reuma, kosak reumaa voidaan hoitaa ja sen hoitoon on olemassa paljon erilaisia lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ponnistelisi kokeisiin, jos sairauteni estäisi hakeutumisen niille aloille. Panostaisin silloin enemmän kokeisiin, joista tulee olemaan enemmän hyötyä hakeutuessa jatkokoulutukseen.
Sama tuli mulle mieleeni. Kertoisin siis jo ennen koeviikkoa, jotta nuori voikin panostaa kokeilsiin lukemisessa enemmän niihin aineisiin, joista hänelle on sairautensa vuoksi tulevaiuudessa enemmän hyötyä. Olisi aika veemäistä panostaa täysillä johonkin sellaiseen aineeseen, mitä ei sitten tulevaisuuden ammattiin opiskellessa tarvita ehkä ollenkaan.
Ei kai lukiokokeissa ole ainuttakaan sellaista ainetta, jota ei jonkun sairauden vuoksi tarvitsisi. Nehän on yleissivistystä.
Sekin vaihtoehto joskus on että sairaus ei pahenekaan kuten on odottettu. Itselläni MS diagnoosi 25 vuoden takaa. Piti olla synkkä tulevaisuus edessä, mutta nyt 45-vuotiaana minulla ei ole mitään oireita tai rajoitteita tuosta. Minulla on taudista ns. aaltomainen muoto, mutta sillä tavalla että on ollut vain se 1 aalto, minkä takia menin tutkimuksiin ja sain diagnoosin, sen jälkeen se aalto "parani" mikä on tavallista tässä tautimuodossa, eikä uutta ole koskaan tullut vaikka en ole aikoihin käyttänyt estolääkitystäkään. Toki on mahdollista että koska tahansa aalto tulee taas, mutta olisi se ollut surkeaa jos olisin parikymppisenä esim. rajoittanut elämän- ja opintojenvalintojani diagnoosin takia, kun se ei ole käytännössä vaikuttanut näinkään pitkään aikaan mihinkään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ponnistelisi kokeisiin, jos sairauteni estäisi hakeutumisen niille aloille. Panostaisin silloin enemmän kokeisiin, joista tulee olemaan enemmän hyötyä hakeutuessa jatkokoulutukseen.
Sama tuli mulle mieleeni. Kertoisin siis jo ennen koeviikkoa, jotta nuori voikin panostaa kokeilsiin lukemisessa enemmän niihin aineisiin, joista hänelle on sairautensa vuoksi tulevaiuudessa enemmän hyötyä. Olisi aika veemäistä panostaa täysillä johonkin sellaiseen aineeseen, mitä ei sitten tulevaisuuden ammattiin opiskellessa tarvita ehkä ollenkaan.
Ei kai lukiokokeissa ole ainuttakaan sellaista ainetta, jota ei jonkun sairauden vuoksi tarvitsisi. Nehän on yleissivistystä.
Jos ammattitoiveena on ollut esim sairaanhoitaja, mutta ei sairautensa vuoksi pystykään ko työtä tekemään, ja toteaakin hakeutuvansa esim psykologiksi, kannattaa silloin panostaa eniten psykologian kokeisiin. Tai jos ajattelee muuttaa suunnitelmiaan siten, että haluaakin insinööriksi, kannattaa panostaa matikkaan ja fysiikkaan.
t. ent. sairaanhoitaja, joka joutui reumansa vuoksi vaihtamaan alaa
Tietysti kerrot heti. Miksi jotkut ihmiset luulevat, että heillä olisi oikeus päättää, mitä joku ihminen saa itsestään ja omista asioistaan tietää? Vaikka tämä ihminen olisi alaikäinen lapsikin, on hänellä silti oikeus tietää itseään koskevat asiat, varsinkin sellaiset, jotka vaikuttavat suoraan heidän elämäänsä. Ja ehdottomasti noottia sairaalaan, ettei ole asioitu suoraan asianomaisen kanssa, vaan asiat kierrätetään muiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, näin on kuitenkin toimittu. Toki on sovittu jo aika parin kk päähän, jossa nuori on mukana. Mutta kertominen jätettiin vanhemmalle. Kyse ei ole hengenvaarallisesta sairaudesta. Eikä akuutti tällä hetkellä. Ap.
Voi miten surullinen tilanne, voimia teille! Kun ei ole hengenvaarallinen tai akuutti tilanne odottaisin tuon pari viikkoa. Teini on varmaan kovasti odottanut vanhojen tansseja ja varmasti menee koeviikkokin pilalle jos kuulee ikäviä uutisia.
Jostain syystä en ole voinut vastata ketjuun, kun muka olen kirjoittanut jotain asiatonta. Varmaan siis joku ilmiantanut viestin. Täsmennän vähän, jos tää menis läpi.
Sovittu nuoren ja lääkärin kanssa, et tuloksista soitetaan mulle, sillä nuori koulussa. Prosessi kestänyt monta kk eikä nuorella aktiivisesti mielessä.
Sairaus liittyy silmiin ja suurin osa tämän geenivirheen kantajista kärsii myöhemmässä aikuisiässä radikaalisesta näön heikkenemisestä aina mahdollliseen sokeuteen asti.
Kiitos kaikille mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä en ole voinut vastata ketjuun, kun muka olen kirjoittanut jotain asiatonta. Varmaan siis joku ilmiantanut viestin. Täsmennän vähän, jos tää menis läpi.
Sovittu nuoren ja lääkärin kanssa, et tuloksista soitetaan mulle, sillä nuori koulussa. Prosessi kestänyt monta kk eikä nuorella aktiivisesti mielessä.
Sairaus liittyy silmiin ja suurin osa tämän geenivirheen kantajista kärsii myöhemmässä aikuisiässä radikaalisesta näön heikkenemisestä aina mahdollliseen sokeuteen asti.
Kiitos kaikille mielipiteistä.
Eli hänellä on jo ongelmia silmien kanssa, koska on ollut sen vuoksi tutkittavana? Vai onko kyseessä vain se, että häneltä on löydetty tietty geenivirhe? Pelkkä geenivirhehän ei tarkoita, että sairastuisi myöhemmin. Jos ei ole silmäsairaudesta mitään diagnoosia, voi aivan hyvin hakea edelleen kaikkiin ammatteihin, mihin haluaa. Jos sitten saa myös geenivirheeseen liittyvän sairauden ja näkökyky menee, on ehtinyt mahdollisesti työskennellä jo pitkään haaveilemassaan ammatissa.
On tiettyjä ongelmia silmissä, pari sairauteen liittyvää löydöstä ja geenivirheen tulos. Sairaus etenee niin eri tahtia ihmisillä, että mahdotonta sanoa tahdista. Joka tapauksessa tulee olemaan kova pala, kun kuulee, mitä sairaus suurimmalla osalla tulee tarkoittamaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko. Tuollaisia tietoja ei a) kerrota puhelimessa eikä b) pelkästään vanhemmille, vaan aina myös asianosaiselle itselleen. Siis jopa silloin kun lapset ovat pienempiä, eikä mitään teinejä.
Sanon tämän monella tapaa pitkäaikaissairaan lapsen vanhempana, jonka lapset ovat AINA olleet mukana niissä moniammatillisissa palavereissa, joissa diagnoosit asetetaan, kerrotaan ja joissa yleensä myös sovitaan jatkotoimenpiteistä. Kerran rankan tutkimuskauden päätteeksi kysyin, että onko palsen pakko olla siellä mukana kuu se oli rankkaa: vastaus oli, että se on ehdottomasti lapsen oikeus. Siis ihan alakouluikäisenäkin.
Äitini sai tietää sairastavansa syöpää luettuaan asiasta kanta.fi:stä. Koepalojen tulokset tulivat ja niistä soitettiin äidilleni, mutta hän ei ehtinyt vastata puhelimeen. Lääkäri ei yrittänyt soittaa uudelleen, vaan asia kirjattiin kantaan "Yritin soittaa, et vastannut puhelimeen, sinulla on syöpä". Eli ei vakavia asioita aina kerrota naamatusten eikä edes puhelimitse. Kahden viikon päästä tuli kotiin kirje jossa oli aika lääkärille jolloin puhuttiin jatkosta. Niin hienosti asiat hoidettiin.
Lihasrappeuma tauti?