Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen apua pohdintaan! Vaikeasta asiasta kertominen teinille...
31.01.2020 |
Ollaan oltu tutkimuksissa eräästä asiasta ja nyt on tullut tulos. Asiasta soitettiin mulle, alaikäisen lapseni äidille. Sairaus on sellainen, että tulee jossain vaiheessa haittaamaan elämää todella paljon, vaikuttaa ammatinvalintaan ym. Nyt koeviikko lukiossa menossa, kohta Wanhat. Nuori innoissaan tulevista tansseista, bileistä, risteilystä. Odotanko reilu pari viikkoa vielä, et kerron? Vai onko väärin? Tulee olemaan nuorelle shokki, kuten mullekin 😪 Mielipiteitä.
Kommentit (37)
Minä en nyt vielä koeviikolla kertoisi, mutta heti sen jälkeen. Mielestäni tärkeää tietoa ei pidä pantata yhtään liian kauan.
t. lukiolaisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei! Onpa kurjaa. En oikein tiedä, mitä itse tekisin. Toisaalta voisin odottaa pari viikkoa, mutta toisaalta teini saattaa menettää luottamuksensa, jos tietää, että olet jo tiennyt pari viikkoa, etkä ole kertonut. Riippuu varmaan teinistä. Jos luulet, ettei teini suutu kertomisen viivyttelystä, odota vielä.
Siis kellä tämä sairaus on? Sinulla vai nuorella? Vai tuleeko olenaan molemmilla?
Itse muutaman vuoden lastasi vanhempana olisin kyllä tuossa tilanteessa halunnut tietää heti kun se on mahdollista. Varsinkin jos jossain vaiheessa kysyy, onko tulokset tulleet, en enää salailisi.
Ilmeisesti mitään lääkehoitoa ei ole tarkoitus aloittaa, ainakaan heti?
Odottaisin ainakin koeviikon loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaus on nuorella. Sairaus etenee hitaasti eikä vielä haittaa elämää kummemmin. Mutta tulee johtamaan tilanteeseen, jossa elämisen laatu heikkenee olennaisesti. Ap.
Ei lääkkeitä, ei hoidettavissa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Tuollaisia tietoja ei a) kerrota puhelimessa eikä b) pelkästään vanhemmille, vaan aina myös asianosaiselle itselleen. Siis jopa silloin kun lapset ovat pienempiä, eikä mitään teinejä.
Sanon tämän monella tapaa pitkäaikaissairaan lapsen vanhempana, jonka lapset ovat AINA olleet mukana niissä moniammatillisissa palavereissa, joissa diagnoosit asetetaan, kerrotaan ja joissa yleensä myös sovitaan jatkotoimenpiteistä. Kerran rankan tutkimuskauden päätteeksi kysyin, että onko palsen pakko olla siellä mukana kuu se oli rankkaa: vastaus oli, että se on ehdottomasti lapsen oikeus. Siis ihan alakouluikäisenäkin.
No, näin on kuitenkin toimittu. Toki on sovittu jo aika parin kk päähän, jossa nuori on mukana. Mutta kertominen jätettiin vanhemmalle. Kyse ei ole hengenvaarallisesta sairaudesta. Eikä akuutti tällä hetkellä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin koeviikon jälkeen. Nuori varmasti itsekin odottaa tuloksia ja voi olla helpottavaakin, että ikävien uutisten jälkeen on myös jotain kivaa mitä odottaa.
Eikö nuori saanut mitään lääkäriaikaa? Itselläni olisi ainakin miljoonia kysymyksiä enkä luottaisi vain äitini sanaan. Tuossa vaiheessa ollaan jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja nuoren olisi hyvä päästä luomaan oma suhde asiaan. Mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä tulee huomioida jne.
Vierailija kirjoitti:
No, näin on kuitenkin toimittu. Toki on sovittu jo aika parin kk päähän, jossa nuori on mukana. Mutta kertominen jätettiin vanhemmalle. Kyse ei ole hengenvaarallisesta sairaudesta. Eikä akuutti tällä hetkellä. Ap.
Tässä on kyllä toimittu aivan väärin. Tämän pitäisi mennä tuonikäisen kanssa ihan toisin päin eli asia kerrotaan ensisijaisesti teinille ja hän itse saa päättää kertooko koskaan siitä vanhemmilleen. Tämä on monelle nuorelle tosi tärkeä asia että salassapitovelvollisuus koskee tuon ikäisellä myös vanhempia, esim. ehkäisy- ja sp-tautiasioissa joista ei välttämättä halua vanhemmille kertoa varsinkaan jos näillä uskonnollisia vakaumuksia jotka ei hyväksy esiaviollista seksiä.
Mutta jos näin on toimittu nyt niin tehty mikä tehty. En kertoisi koeviikkoa ennen. Voi mennä pilalle viikko kun alkaa mieli murehtia sairautta, googlata sitä jne. Eikä se hyödytä yhtään mitään että saa sen jo ennen koeviikkoa tietoon, kun kerran sairautta ei voi edes hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ponnistelisi kokeisiin, jos sairauteni estäisi hakeutumisen niille aloille. Panostaisin silloin enemmän kokeisiin, joista tulee olemaan enemmän hyötyä hakeutuessa jatkokoulutukseen.
Riippuu vähän teinin luonteesta. Jos arvelet, että hän menee pois tolaltaan kuultuaan asian, niin ei kannata vielä kertoa. Ei kai sitäkään ole pakko mainita, että olet tiennyt asiasta jo pari viikkoa. Toisaalta hän saattaa vaistota käytöksestäsi, että jotain on pielessä, ja sitten ehkä on parempi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoisin heti koeviikon jälkeen mutta samalla varaisin ajan lääkärille nyt heti. On kohtuutonta jättää nuori tällaisen tiedon kanssa yksin ilman ammattilaisen näkemystä pariksi kuukaudeksi. Eli heti lääkäriin ja sen jälkeen keskusteluapua vaikka psyk. sairaanhoitajalta, jos asia stressaa nuorta. Älä jätä nuorta yksin. Myös ammatinvalintaan ulkopuolista apua, jos sairaus vaikuttaa urasuunnitelmiin.
Nuori saattaa kysyä? Ja kysyykin kun on ilmeisesti käyty erinäisissä tutkimuksissa.
Sitten on kerrottava heti jos ottaa puheeksi.
No ei se nyt mikään reuma voi olla, tai sitten ap on trolli.
Odottaisin sen kaksi viikkoa.