Mitä teette lahjoille yms muistoja sisältäville tavaroille parisuhteen päätyttyä?
Säilytätte? Poistatte? Jos suhde oli vaikea tai päättyi ikävästi?
Kommentit (23)
En mitään. Olen älykäs ja ymmärrän, että ne ovat syyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Olen älykäs ja ymmärrän, että ne ovat syyttömiä.
Pystytkö sitten nauttimaan niistä edelleen? Ei haittaa muistot ikävästä eksästä?
Otin juuri käyttöön yhdet exän antamat korvikset, joita rakastan. Neljä vuotta siinä meni, mutta nyt on kaikki negatiivinen tunne kadonnut ja voin pitää niitä nauttien. Sen sijaan yhden toisen korun myin Torissa hyvään hintaan. Se ei sopinut imagoon. Mutta tosiaan olivat neljä vuotta piirongin laatikossa odottamassa.
Mikäli lahjat ovat vielä hyväkuntoisia ja jopa alkup. pakkauksissa, kerään ne talteen. Jossain vaiheessa lahjoitan niitä eteenpäin.
Keräsin kaikki korut ja romukullan. Myin ne. Sain 400 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Olen älykäs ja ymmärrän, että ne ovat syyttömiä.
Pystytkö sitten nauttimaan niistä edelleen? Ei haittaa muistot ikävästä eksästä?
Pystyn. En yleensäkään sekoita tunteita tavaroihin. Lisäksi tunteet usein valehtelee. Ne tulee ja menee, otan vain paremmista kiinni!
Jotkut muistojutut on menneet roskiin, jotkut on laitettu talteen eikä ne enää vuosien päästä aiheuta mitään nostalgiaa kummempaa fiilistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Olen älykäs ja ymmärrän, että ne ovat syyttömiä.
Pystytkö sitten nauttimaan niistä edelleen? Ei haittaa muistot ikävästä eksästä?
Pystyn. En yleensäkään sekoita tunteita tavaroihin. Lisäksi tunteet usein valehtelee. Ne tulee ja menee, otan vain paremmista kiinni!
Pystyt jotenkin blokkaamaan muistot mielestä eikä tule koskaan esim mieleen se tilanne kun sait lahjan ja mitä eksä sanoi siinä tilaisuudessa?
Olen säilyttänyt tärkeimmät. Eivät enää vuosien jälkeen saa mitään tunnekuohuja aikaan. Ovat vain muistoja siitä aikakaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Tungen yläkaappiin. Tulevaisuuden minä hoitaa ne jotenkin.
Minä tein tämän saman. Kymmenen vuoden kuluttua toisen miehen kanssa naimisissa ja raskaana olevana rouvashenkilönä löysin ne ja viskasin sekajätteeseen.
Menneet on menneitä, senhän sanoo järkikin.
Myy ne tavarat.
No jos olisin saanut vaikka television, niin kuinka hullu pitäisi olla hävittääkseen sen vuoksi?
En myöskään hävittänyt kahta käytettyä talvirengasta sen vuoksi että sain ne exältä syntymäpäivälahjaksi.
Nykyiseltä en ole saanut vielä mitään, vaikka tässä on joulut ja synttärit menneet.
Ehkä menen nyt heti hävittämään kurtturuusun kuvan, jonka minulle eilen laittoi synttärionnitteluksi.
Olisi edes tullut hävittämään kurtturuusut mun pihaltani, vaan ei.
Pari sormusta olen nakannut jonnekin metsikköön, muista tavaroista en edes muista onko vaikka joku cd-levy, kirja tai kaulakoru jonkun exän ostama. Ihan yksi lysti mulle.
Siirrän ne sivuun joksikin aikaa ja jossain vaiheessa ne on niin neutraalin tuntuisia, etten edes mieti, mistä ne sain.
Poikkeuksen tekivät yhden väkivaltaisen exän antamat lahjat. Rikoin melkein kaikki saamani lahjat. Poikkeuksen teki saamani jo antohetkellä vinragea ollut kello. Laitoin kaappiin ajatuksella, että kun kestän katsoa sitä, myyn sen. Jossain vaiheessa unohdin kellon. Nyt 15 vuotta myöhemmin löysin sen ja mieleen tuli jopa alkaa käyttää sitä.
Vierailija kirjoitti:
No jos olisin saanut vaikka television, niin kuinka hullu pitäisi olla hävittääkseen sen vuoksi?
En myöskään hävittänyt kahta käytettyä talvirengasta sen vuoksi että sain ne exältä syntymäpäivälahjaksi.
Nykyiseltä en ole saanut vielä mitään, vaikka tässä on joulut ja synttärit menneet.
Ehkä menen nyt heti hävittämään kurtturuusun kuvan, jonka minulle eilen laittoi synttärionnitteluksi.
Olisi edes tullut hävittämään kurtturuusut mun pihaltani, vaan ei.
Anteeksi mutta en voinut olla nauramatta: kaksi käytettyä talvirengasta syntymäpäivälahjaksi? Ei ihme, että on ex. Varmaan varastettujakin vielä.
Osan heitin pois, kalleimmat vein kellariin. Asuntoon ei jäänyt mitään muistoja.
Kai suurimmassa osassa ihmissuhteita on edes jotain hyvää muistettavaa? Alkuhuuma?
Jatkan niiden käyttöä ihan normaalisti. Olen antanut anteeksi exilleni ja meillä on normaalit kohteliaat välit. Tietyn ajan jälkeen, kun suremista ja vihaa on kestänyt riittävästi, kannattaa päästää irti. Älä roiku ikävissä muistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kai suurimmassa osassa ihmissuhteita on edes jotain hyvää muistettavaa? Alkuhuuma?
Minä olen vienyt tavarat piiloon sen suoksi, että pääsisin erosta nopeammin yli.
Tungen yläkaappiin. Tulevaisuuden minä hoitaa ne jotenkin.