Vaativa persoonallisuus - liittyykö tähän usein älykkyyttä?

Mitäpä jos googlaisit onko aiheesta "OCPD and intellect" tutkimuksia? Jos tahdot asiaa, joku pubmed on parempi lähde kuin vauvis.

Itselläni on vaativa persoonallisuushäiriö ja lukemani kirjallisuuden mukaan se saa ihmiset lähinnä alisuoriutumaan. Perfektionismi kun hidastaa suoritusta ja heikentää loppuunsaattamista.

"Olen vaativa persoona. Liittyykö siihen älykkyys?"

"Älkää nyt tehkö johtopäätöksiä, en kuvittele olevani älykäs!"

Meissä persoonallisuushäiriöisissä on kyllä älykkyyden osalta laidasta laitaan ihmisiä, turha yrittää ympätä älyä tietyn härön kanssa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulet vaan olevasi älykäs. Oikeasti olet niin kapeakatseinen napaasituijottaja ettet edes tajua olevasi outo ja rajoittunut.

En ole missään kohtaa väittänyt olevani älykäs. Kysymykseni siis kuuluu: liittyykö vaativaan persoonallisuuteen älykkyyttä? Jos vaikka jolla kyllä sattuisi olemaan ihan tietoa tästä.

Tämä on muuten juuri tyypillinen tilanne: kysyn ja sanon jotain ja ihmiset vetävät siitä johtopäätöksiä. Pyydän: pysytään faktoissa.

Ap

Aloitusviestissäsi sanot: "Toisinaan myös ahdistaa ihmisten tyhmyys ja tyhjät puheet. Ihmissuhteissa on ongelmia, koska hermostunut ymmärtämättömien ihmisten kanssa."

Minusta kirjoittamasi antaa selvästi ymmärtää, että tyhmyys, tyhjät puheet ja ymmärtämättömyys ovat muiden ihmisten ominaisuuksia, eivät sinun. Sain sen vaikutelman, että pidät itseäsi älykkäänä.

Ei se automaattisesti sitä tarkoita, vaikka sellainen mielikuva toki helposti tuleekin. Ihmisten pitäisi keskittyä enemmän lukemaan vain se mikä on kirjoitettu ja tehdä vähemmän johtopäätöksiä, sillä ne eivät suinkaan aina osu oikeaan. Keskustelu on sitä hankalampaa, mitä enemmän mukana on oletuksia.

Ei toki tarkoita automaattisesti, mutta monesti rivien välistä voi lukea myös hyödyllistä informaatiota. 

Kukaan meistä ei pysty nollaamaan täysin ennakko-oletuksiamme, kun tarkastelemme jotain ilmiötä. Emme ikinä näe maailmaa sinänsä, vaan meillä on aina tietynlaiset silmälasit, joiden läpi katselemme sitä ja se myötävaikuttaa siihen, millaisena maailma meille näyttäytyy. Siksi kirjoittaessa jostain tietystä kysymyksestä olisi mielestäni reilua ilmaista avoimesti omat lähtökohtansa, jotta lukija pystyy asettamaan kirjoittajan väitteet paremmin asianmukaiseen viitekehykseen. Jos kirjoittaja ei taas kerro tarvittavia faktoja, niin lukijan on pakko olettaa. Täysin puolueetonta ja pelkästään kylmiä faktoja sisältävää tekstiä on kenenkään mahdotonta tuottaa, minkä takia ei mielestäni kannata yrittää liian orjallisesti keskittyä vain siihen, mitä on kirjoitettu.

Esimerkiksi tässä keskustelussa otat aiheeksi vaativan persoonallisuuden ja sen mahdollisen suhteen älykkyyteen. Kerrot, että itsellesi on diagnosoitu vaativa persoonallisuus, mutta et sano mitään suoraan älykkyydestäsi (tai siitä, pidätkö itseäsi/pidetäänkö sinua älykkäänä).

Jos olisit jättänyt asian tuohon, niin ok, mutta et malta olla kommentoimatta muiden ihmisten järjenjuoksua halveksivaan sävyyn ja miten koet heidät turhauttavina. Ymmärtänet varmaan, että käsityksesi omasta älykkyydestäsi on myös relevantti asia tässä kontekstissa.

Mutta jos et halua nostaa sitä keskusteluun, niin suosittelen, että seuraavalla kerralla ajattelet aloitusviestin sisällön ja sävyn loppuun asti ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulet vaan olevasi älykäs. Oikeasti olet niin kapeakatseinen napaasituijottaja ettet edes tajua olevasi outo ja rajoittunut.

En ole missään kohtaa väittänyt olevani älykäs. Kysymykseni siis kuuluu: liittyykö vaativaan persoonallisuuteen älykkyyttä? Jos vaikka jolla kyllä sattuisi olemaan ihan tietoa tästä.

Tämä on muuten juuri tyypillinen tilanne: kysyn ja sanon jotain ja ihmiset vetävät siitä johtopäätöksiä. Pyydän: pysytään faktoissa.

Ap

Nyt siis esität, ettet olisi aloitusta tehdessäsi ajatellut olevasi älykäs? Ilmeisesti sinulle kelpaisi vastaukset, joissa sanottaisiin että olet varmasti hyvin älykäs? Ei sinusta saa älykästä vaikutelmaa. Ymmärrän hyvin, että se on suuri pettymys sinulle, mutta suurin osa meistä on ihan keskivertoälykkäitä, liian moni vain kuvittelee olevansa älykkäämpi kuin oikeasti on.

Hauskaa, kuinka aina kun joku  vihjaa mitään omista älyllisistä kyvyistään, keskustelu kääntyy siihen, miten henkilö ei varmasti voi olla älykäs; kuvittelee vain olevansa älykäs; Dunning-Kruger; on varmasti todella ärsyttävä ja hankala ihminen; ei ymmärrä todellisia elämän realiteetteja; jos on älykäs, niin vain kapealla osa-alueella; pitää ainoastaan omaa näkökulmaansa totuutena eikä ymmärrä että muilla voi olla eri näkökulmia jne.

Eikö voi olla puhtaasti mahdollista, että joukossamme on ihmisiä, jotka haluavat tehdä asiat kunnolla ja todella käyttävät aikaansa totuuden, tai ainakin vähän varmemman tiedon, esiin kaivamiseksi? (Tällainen toiminta on toki mahdollista ilman normaalista poikkeavia älyllisiä kykyjäkin.) Miksi tällainen ajatus herättää heti vastustusta? Kukaan ei sitä paitsi ole siteerannut mitään tutkimuksia, joissa käsiteltäisiin vaativan persoonallisuuden ja älykkyyden välisiä yhteyksiä. Faktojen puuttuessa kaikki keskustelijat ovat ihan yhtä hakoteillä.

Dunning-Kruger- efekti ei muuten poista sitä, etteikö henkilö voisi faktisesti tietää oman älykkyytensä olevan keskitasoa korkeampi. Se ei aiheuta mitään sokeaa pistettä oman IQ-testin tuloksen lukemisvaiheessa.

AP:n kokemia ongelmia voi helpottaa se tieto, että ihmiset harvoin välittävät täysin mistään, mitä tekevät (välittämistä osataan kyllä esittää, ja esityksen puhtaus voi olla ratkaiseva tekijä määritettäessä ihmisen asemaa yhteisössä). Tähänkin keskusteluketjuun vastataan vain sen ensimmäisen oman impulssin mukaan, mikä syystä tai toisesta koetaan tärkeäksi sillä hetkellä. Esimerkiksi jotakuta sattuu kaivelemaan se työpaikan ärsyttävä työkaveri, minkä purkamiselle tämä ketju nyt antaa hyvän tilaisuuden. AP:ta se ei auta, mutta AP:n auttaminen ei ole kirjoittajien intentioissakaan. Samoin on vaikka koulun ryhmätöissä: ehkä 1,5 oppilasta viidestä kiinnostaa koko ryhmätyö. Tosin en tiedä, miksi tämä helpottaisi, itseäni ainakin tuo tieto vain ahdistaa enemmän.

Olen huomannut että usein perfektionisteinä itseänsä pitävät ihmiset ovat älyltään aika keskinkertaisia.

Esim. Omat opiskelutoverini jotka kertoivat olevansa perfektionisteja. Helvetinmoinen työ 4 arvosanaan, vaikka muut saattoivatkin saada 5 pienemmällä työllä tai vain kuuntelemalla luennoilla ja hieman asiaa kertaamalla.

Olen myös törmännyt 3 kyseistä p.häiriötä sairastavaan. Sama juttu oli heillä.

Kaksi heistä oikein mahtailivat älyllään ja kertoivat kuinka vihasivat "tyhmiä" ihmisiä.

Yksi heistä sattui olemaan kahdessä ryhmätyössä opiskeluaikana kanssani.

Se ns. perfektionismiin pyrkiminen taas minun silmiin näyttäytyi tyhmyytenä. En vain voinut ymmärtää, miksi hän näki asiat niin vaikeina ja viilasi joitain asioita aivan liian tarkkaan, vaikka niillä minun mielestä ei asian kanssa ollut mitään merkitystä.

Hänen mielestään minun tapani työskennellä oli taas tyhmyyttä, hänen mukaansa en perehtynyt tarpeeksi asiaan ja täten en "antanut tarpeeksi". Minun mielestäni hän taas ei sisäistänyt oleellista ja tarpeellista tietoa. Kaiken lisäksi nämä tuntemani ihmiset ovat myös usein kateellisia, eivätkä voi edes iloita toisen menestyksestä, koska harvoin he näkevät toisen taidokkuutta.

Tosin tämä on vain minun kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaativan persoonallisuuden ongelma taitaa usein olla se, että he vaativat muita tekemään asiat niin

kuin he haluavat. Ja vaikka se vaatijasta onkin älykkäin tapa, voi muilla olla jotkut ihan muut intressit,

joiden mukaisesti asioita hoidetaan.

Tai heidän mielestään jokin muu tapa hoitaa on älykkäämpi.

Niin. Toki on olemassa asioita, jotka kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Se on järkevää. Monia toimintamalleja nimittäin puoltaa tieteellinen tutkimus. Siis: minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat toimia tietyllä tavalla, vaikka on todistettu, että toisen tyyppinen toiminta olisi järkevämpää.

Ap

Maailmassa on todella monia asioita, joita voi tehdä monella tavalla. Ja joista on keskenään ristiriitaisia tutkimustuloksia. Mitä erityisesti siis tarkoitat?

Kirjoituksissasi vetoat aika usein kannattavuuteen ja järkevyyteen. Tarkoitatko tällä hyötynäkökohtia., taloudellista kannattavuutta, vai jotain muuta?

Ihmisillä saattaa olla myös muita motivaattoreita, kuin järkevyys ja kannattavuus. Esim. hauskuus, vaihtelevuus,

tunne, kiire jne.

Onko tämäntyyppisten asioiden omaksuminen haasteellista, empatiakyky?

Hmm, väitän olevani tunneälykäs. Jos ihminen esimerkiksi masentunut tiedän, ettei silloin tepsi ”ota itseäsi niskasta kiinni” -puheet. Silloin toimii toisen kuunteleminen ja läsnäolo.

Järkevyys, josta puhun, ei liity rahaan. Enemminkin se liittyy elämänhallintaan, sosiaalisiin suhteisiin, siihen, miten asioita kannattaa lähestyä... Yleensäkin elämänasenteeseen. Toki hauskaa täytyy pitää välillä. Ei kannata kuitenkaan pitää hauskaa esim. oman terveyden kustannuksella.

Ap

Ai kamala mikä myötähäpeä😞

Katsoin kriteerit wikipediasta ja melkein kaikki ehdot täyttyvät. En koe kuitenkaan tämän johtuvan persoonastani itsestään. En jotenkin näe maailmaa samalla tavalla kuin ”muut”. Yhteiskunnan säännöt eivät saa minusta ”otetta” En tajua valtaosaa ihmisistä jotka näkevät maailman sääntöjen ja kuvitteellisten käsitteiden läpi. Vaikea selittää. Esimerkki voisi olla kuvitteellinen tilanne missä kaverini näkee stop-merkin, minä näen punaista ja valkoista maalia ja pinnoitetun kahdeksankulmaisen alumiinipellin. Jankkaamme asiasta tuntikausia kunnes voitan.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, kuinka aina kun joku  vihjaa mitään omista älyllisistä kyvyistään, keskustelu kääntyy siihen, miten henkilö ei varmasti voi olla älykäs; kuvittelee vain olevansa älykäs; Dunning-Kruger; on varmasti todella ärsyttävä ja hankala ihminen; ei ymmärrä todellisia elämän realiteetteja; jos on älykäs, niin vain kapealla osa-alueella; pitää ainoastaan omaa näkökulmaansa totuutena eikä ymmärrä että muilla voi olla eri näkökulmia jne.

Eikö voi olla puhtaasti mahdollista, että joukossamme on ihmisiä, jotka haluavat tehdä asiat kunnolla ja todella käyttävät aikaansa totuuden, tai ainakin vähän varmemman tiedon, esiin kaivamiseksi? (Tällainen toiminta on toki mahdollista ilman normaalista poikkeavia älyllisiä kykyjäkin.) Miksi tällainen ajatus herättää heti vastustusta? Kukaan ei sitä paitsi ole siteerannut mitään tutkimuksia, joissa käsiteltäisiin vaativan persoonallisuuden ja älykkyyden välisiä yhteyksiä. Faktojen puuttuessa kaikki keskustelijat ovat ihan yhtä hakoteillä.

Dunning-Kruger- efekti ei muuten poista sitä, etteikö henkilö voisi faktisesti tietää oman älykkyytensä olevan keskitasoa korkeampi. Se ei aiheuta mitään sokeaa pistettä oman IQ-testin tuloksen lukemisvaiheessa.

AP:n kokemia ongelmia voi helpottaa se tieto, että ihmiset harvoin välittävät täysin mistään, mitä tekevät (välittämistä osataan kyllä esittää, ja esityksen puhtaus voi olla ratkaiseva tekijä määritettäessä ihmisen asemaa yhteisössä). Tähänkin keskusteluketjuun vastataan vain sen ensimmäisen oman impulssin mukaan, mikä syystä tai toisesta koetaan tärkeäksi sillä hetkellä. Esimerkiksi jotakuta sattuu kaivelemaan se työpaikan ärsyttävä työkaveri, minkä purkamiselle tämä ketju nyt antaa hyvän tilaisuuden. AP:ta se ei auta, mutta AP:n auttaminen ei ole kirjoittajien intentioissakaan. Samoin on vaikka koulun ryhmätöissä: ehkä 1,5 oppilasta viidestä kiinnostaa koko ryhmätyö. Tosin en tiedä, miksi tämä helpottaisi, itseäni ainakin tuo tieto vain ahdistaa enemmän.

Intentioissaan... voi jeesus näitä jotka kuvittelevat tekstiin ujutettujen sivistyssanojen antavan muille kuvan älykkäästä kirjoittajasta.

Pahinta tässä pers.härössä on se, että tämän tyyliset ihmiset tosiaan haluavat kaikkien noudattavan heidän tyyliään olla ja elää, mikä vaan supistaa elämää. Jos tämänkaltainen ihminen on perheen päänä niin siitä varmasti kärsivät lapset ja puoliso.

Ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Intentioissaan... voi jeesus näitä jotka kuvittelevat tekstiin ujutettujen sivistyssanojen antavan muille kuvan älykkäästä kirjoittajasta.

Sen kirjoittaminen ei kyllä vaatinut mitään erityistä ujuttamista. Intentio on helpompi kirjoittaa kuin "tarkoitusperissään". Ehkäpä joillekin sivistyssanat ovatkin niin haastavia, ettei niiden kirjoittaminen onnistu helposti, ja sanat tulee tietein tahtoen ujuttaa.

Siitä olen kyllä joskus ollut samaa mieltä, että toisten kielten lainasanojen (mikä tuo intentiokin on) sijasta olisi parempi hakea suomenkielinen vastine. Ihan vain pitääkseen yllä kunnollista suomen kieltä. Jokaiseen tekstiin en jaksa tätä kuitenkaan tehdä. Usein tämä myös vaatii enemmän ujuttamista kuin tuon lainasanan kirjoittaminen, joka tulee suoriltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaativan persoonallisuuden ongelma taitaa usein olla se, että he vaativat muita tekemään asiat niin

kuin he haluavat. Ja vaikka se vaatijasta onkin älykkäin tapa, voi muilla olla jotkut ihan muut intressit,

joiden mukaisesti asioita hoidetaan.

Tai heidän mielestään jokin muu tapa hoitaa on älykkäämpi.

Niin. Toki on olemassa asioita, jotka kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Se on järkevää. Monia toimintamalleja nimittäin puoltaa tieteellinen tutkimus. Siis: minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat toimia tietyllä tavalla, vaikka on todistettu, että toisen tyyppinen toiminta olisi järkevämpää.

Ap

En jaksa enkä viitsi vastata tähän, koska se on mielestäsi turhaa.

Minulla on myös vaativa persoonallisuus. Meitähän on varmasti moneen junaan, itselläni on taipumus pakkomielteeseen opetella eri juttuja ulkoa, esim. maailman maat tai laittamaan Yhdysvaltojen osavaltiot kartalle. Jollekin saattaisi tulla tästä mielikuva että olen normaalia älykkäämpi, mutta oikeasti kyse on siitä että tykkään opetella juttuja ulkoa. En pidä itseäni mitenkään erityisen älykkäänä, ja varsinkin matematiikassa olen täysin lahjaton.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin kriteerit wikipediasta ja melkein kaikki ehdot täyttyvät. En koe kuitenkaan tämän johtuvan persoonastani itsestään. En jotenkin näe maailmaa samalla tavalla kuin ”muut”. Yhteiskunnan säännöt eivät saa minusta ”otetta” En tajua valtaosaa ihmisistä jotka näkevät maailman sääntöjen ja kuvitteellisten käsitteiden läpi. Vaikea selittää. Esimerkki voisi olla kuvitteellinen tilanne missä kaverini näkee stop-merkin, minä näen punaista ja valkoista maalia ja pinnoitetun kahdeksankulmaisen alumiinipellin. Jankkaamme asiasta tuntikausia kunnes voitan.

Sellaisia ihmisiä on paljon, jotka osaavat nähdä yhteiskunnallisia rakenteita eivätkä vain seuraa niitä sokeasti ja kyseenalaistamatta. Et ole siinä uniikki lumihiutale.

Ja oletko varma, että väittely stop-merkistä vs alumiinipellistä pinnoitteineen ja maaleineen on luonteeltaan sellainen, johon löytyy voittaja? Vai onko mahdollista, että oma kyvyttömyytesi nähdä asiaa toiselta kantilta johtaa sinut uskomaan, ettei toista merkityksellistä näkökulmaa ole olemassakaan? Entäpä jos tuo kaverisi paukuttelee parastaikaa henkseleitään ja kertoo voittaneensa sinut tuntikausien jankkauksessa stop-merkin olemuksesta? Tai mitäpä jos jossain teille naureskelee kolmas ihminen, joka osaa nähdä sekä stop-merkin että alumiinipellin?

Kukaan ei ole kaikilla elämänalueilla älykäs. Aika usein on niin, että kun jossain on hyvin lahjakas, niin toisella alueella mättää ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

minulla on myös tuo vaativa persoonallisuus+ adhd,   ja olen umpityhmä työtön juoppo

Aplodit rehellisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kaikilla elämänalueilla älykäs. Aika usein on niin, että kun jossain on hyvin lahjakas, niin toisella alueella mättää ja pahasti.

Joo, joku voi esimerkiksi olla vaikkapa hyvin looginen ajattelija, mutta uudenlaisen informaation omaksuminen tai kyky havaita kaikkia merkittäviä tekijöitä voivat olla puutteellisia. Sitten sitä vain ihmettelee muiden valintoja ja tekemisiä, kun itse olisi tehnyt aivan toisin eikä huomaa omassa ajatusketjussaan mitään ristiriitaisuuksia. Eikä siinä luultavasti ollutkaan, mutta lähtöpremissit olivat vajaavaiset, minkä takia meni pieleen. Ja jos sattuu olemaan luonteeltaan ylitsevuotavaisen itsevarma, niin ei ota tällaista mahdollisuutta lainkaan huomioon, vaan jatkaa itsetyytyväisesti elämäänsä ja pitää muita tyhmempinä kuin mitä he todellisuudessa ovatkaan.

Ei pitäisi varmaan yleistää, mutta olen tavannut monia tällaisia luonnontieteilijöitä ja insinöörejä. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät tuppaavat olemaan nöyrempiä eivätkä kulje niin laput silmillä. Heillä on ehkä paremmin iskostunut mieleen se, että erehtyminen on inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulet vaan olevasi älykäs. Oikeasti olet niin kapeakatseinen napaasituijottaja ettet edes tajua olevasi outo ja rajoittunut.

En ole missään kohtaa väittänyt olevani älykäs. Kysymykseni siis kuuluu: liittyykö vaativaan persoonallisuuteen älykkyyttä? Jos vaikka jolla kyllä sattuisi olemaan ihan tietoa tästä.

Tämä on muuten juuri tyypillinen tilanne: kysyn ja sanon jotain ja ihmiset vetävät siitä johtopäätöksiä. Pyydän: pysytään faktoissa.

Ap

Aloitusviestissäsi sanot: "Toisinaan myös ahdistaa ihmisten tyhmyys ja tyhjät puheet. Ihmissuhteissa on ongelmia, koska hermostunut ymmärtämättömien ihmisten kanssa."

Minusta kirjoittamasi antaa selvästi ymmärtää, että tyhmyys, tyhjät puheet ja ymmärtämättömyys ovat muiden ihmisten ominaisuuksia, eivät sinun. Sain sen vaikutelman, että pidät itseäsi älykkäänä.

Ei se automaattisesti sitä tarkoita, vaikka sellainen mielikuva toki helposti tuleekin. Ihmisten pitäisi keskittyä enemmän lukemaan vain se mikä on kirjoitettu ja tehdä vähemmän johtopäätöksiä, sillä ne eivät suinkaan aina osu oikeaan. Keskustelu on sitä hankalampaa, mitä enemmän mukana on oletuksia.

Ei toki tarkoita automaattisesti, mutta monesti rivien välistä voi lukea myös hyödyllistä informaatiota. 

Kukaan meistä ei pysty nollaamaan täysin ennakko-oletuksiamme, kun tarkastelemme jotain ilmiötä. Emme ikinä näe maailmaa sinänsä, vaan meillä on aina tietynlaiset silmälasit, joiden läpi katselemme sitä ja se myötävaikuttaa siihen, millaisena maailma meille näyttäytyy. Siksi kirjoittaessa jostain tietystä kysymyksestä olisi mielestäni reilua ilmaista avoimesti omat lähtökohtansa, jotta lukija pystyy asettamaan kirjoittajan väitteet paremmin asianmukaiseen viitekehykseen. Jos kirjoittaja ei taas kerro tarvittavia faktoja, niin lukijan on pakko olettaa. Täysin puolueetonta ja pelkästään kylmiä faktoja sisältävää tekstiä on kenenkään mahdotonta tuottaa, minkä takia ei mielestäni kannata yrittää liian orjallisesti keskittyä vain siihen, mitä on kirjoitettu.

Esimerkiksi tässä keskustelussa otat aiheeksi vaativan persoonallisuuden ja sen mahdollisen suhteen älykkyyteen. Kerrot, että itsellesi on diagnosoitu vaativa persoonallisuus, mutta et sano mitään suoraan älykkyydestäsi (tai siitä, pidätkö itseäsi/pidetäänkö sinua älykkäänä).

Jos olisit jättänyt asian tuohon, niin ok, mutta et malta olla kommentoimatta muiden ihmisten järjenjuoksua halveksivaan sävyyn ja miten koet heidät turhauttavina. Ymmärtänet varmaan, että käsityksesi omasta älykkyydestäsi on myös relevantti asia tässä kontekstissa.

Mutta jos et halua nostaa sitä keskusteluun, niin suosittelen, että seuraavalla kerralla ajattelet aloitusviestin sisällön ja sävyn loppuun asti ;)

Juuri näin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin kriteerit wikipediasta ja melkein kaikki ehdot täyttyvät. En koe kuitenkaan tämän johtuvan persoonastani itsestään. En jotenkin näe maailmaa samalla tavalla kuin ”muut”. Yhteiskunnan säännöt eivät saa minusta ”otetta” En tajua valtaosaa ihmisistä jotka näkevät maailman sääntöjen ja kuvitteellisten käsitteiden läpi. Vaikea selittää. Esimerkki voisi olla kuvitteellinen tilanne missä kaverini näkee stop-merkin, minä näen punaista ja valkoista maalia ja pinnoitetun kahdeksankulmaisen alumiinipellin. Jankkaamme asiasta tuntikausia kunnes voitan.

Sellaisia ihmisiä on paljon, jotka osaavat nähdä yhteiskunnallisia rakenteita eivätkä vain seuraa niitä sokeasti ja kyseenalaistamatta. Et ole siinä uniikki lumihiutale.

Ja oletko varma, että väittely stop-merkistä vs alumiinipellistä pinnoitteineen ja maaleineen on luonteeltaan sellainen, johon löytyy voittaja? Vai onko mahdollista, että oma kyvyttömyytesi nähdä asiaa toiselta kantilta johtaa sinut uskomaan, ettei toista merkityksellistä näkökulmaa ole olemassakaan? Entäpä jos tuo kaverisi paukuttelee parastaikaa henkseleitään ja kertoo voittaneensa sinut tuntikausien jankkauksessa stop-merkin olemuksesta? Tai mitäpä jos jossain teille naureskelee kolmas ihminen, joka osaa nähdä sekä stop-merkin että alumiinipellin?

Ymmärrän kyllä että ihmisillä on omia näkökantojaan mutta kaverini pulushakkia näin tulkinnanvaraisesta asiasta en ymmärtäisi. Sana merkityksellisyys on hyvä. 99.99% ihmisistä pitää merkityksellisinä asioita jotka on vain syötetty heidän päähänsä.