Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pihiyden huippu, kerro esimerkki
Omani tässä. Anopulla on wc:ssä sanko mihin pitää kerätä käyttämättä jääneet wc paperit myöhempää käyttöä varten. Eli siis vaikka repeytyneet, ei haittaa vaikka reunassa olisikin vähän sitä ihteään. Sinne se niitä Haisevia papereita säilöö, hyi että kun ällöttävä asiouda siellä. Aina muistuttaa että "muistakaa sitten käyttää sankoa" No ei tod. Käytetä!
Kommentit (3893)
Olin puolivuosisataa sitten hommissa eräässä suuressa elektroniikkayrityksessä. Siellä oli yksi kaveri aina hienoissa puvuissa, joita tuntui riittävän. Kysyttiin mistä pukimosta hän hankki niitä. Hän sanoi hankkivansa niitä Pelastusarmeijan myymälöistä. Teki hienoja löytöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välipäivinä jonotin Prisman pullonpalautusautomaatille. Edellä oleva vanhempi mies syötti pussista tölkit/pullot, ja sen jälkeen taitteli tahmaisen pussin taskuunsa ja jatkoi ostoksille.
Mistä tiedät että se oli tahmainen?
Minäkin käytän sitä yhtä ja samaa pussia pullojen ja tölkkien säilytykseen niin kauan kuin se menee rikki.
Olenpa ollut tyhmä. Olen aina harmitellen heittänyt pullokassit roskiin, mutta voihan ne käyttää pullokasseina uudestaan. Lähinnä on harmittanut se luonnonvarojen tuhlaaminen kerrakäyttökasseilla. En vain ole keksinyt niille uusiokäyttöön, koska itselläni ne usein sotkeentuu pulloista. Kiitti vinkistä ja näin yksinkertainen voi normaaliälyinen ja ajatteleva ihminen olla.
Mä käytän tuohon Fiskarsin kokoon menevää puutarha/lehtipussia. Tyhjänä menee kasaan ja voi pestä, kun menee tahmaiseksi. Tämä ei ole pihistely vinkki vaan käytännölliseksi keksitty.
Oma vaarini on sitä ikäluokkaa, että kaikki käytettävä säästetään. En paheksu häntä, mutta välillä on huvittavaa kun hän tuo jotai muovipussissa, jonka kyljessä olevan mainosteksti liike/kauppa on mennyt nurin tai vaihtanut nimeä vuosikymmen tai useampi sitten.
Valintatalon kassissa on talous vatupassissa :)
Minunkin mummi oli tätä sodan kokenutta ikäluokkaa. Voi mikä siivous oli maatalossa kuolemansa jälkeen (hän asui 89-vuotiaaksi saakka kotonaan ja pari viimeistä vuotta kirkolla palvelutalossa). Jollain lailla jopa liikuttavaa, siellä oli isomummoni kutomia pitsejä, kuminauhoja, nappeja, neppareita, vintit täynnä tavaraa, kenkiin kiinnitettäviä luistinteriä 20-luvulta, kaikki silti siistissä järjestyksessä, varsinainen museo....Tavallaan sitä kunnioitankin, sillä he ei tuottaneet turhaa roskaa maailmaan.
Kyllä se roskaksi päätyy ennemmin tai myöhemmin. Mummo maksoi vain vuosikausia varastointikuluja roskille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.
Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?
Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.
90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai. Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään. Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.
En elä hattaramaailmassa, tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan. Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin.
Vähänpä tiedät.
Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.
Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.
Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.
Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.
Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.
Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.
Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.
Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.
Ajokortin maksoin myös itse.
Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.
Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä.
Noo porukoille ku käymää meen nii siel ne on kynttilän valossa ja ottalamput otalla .
Mun isäni. Asuu omakotitalossa ja istuu illat olkkarissa. Katossa valaisin, jossa viisi lamppua. Niistä yksi palaa, muut käännetty löysälle. Muissa huoneissa ei valoja. Joulukynttelikkö oli laiteltu ikkunalle, mutta ei tietenkään johto seinässä ollut. En nähnyt siinä valoja koko joulun aikana. Hänellä vielä vanha viiden sentin sähkösopimus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs naisia harrastava kaveri piti aina mukanaan muutamia filmipurkkejaa ja niissä ehkäisyvälineitä. Käytön jälkeen tunki sinne takaisin. Sanoi pesevänsä ja käyttävänsä säästeliäänä monta kertaa. Mitähän naiset olisivat tykänneet, jos olisivat tienneet?
Vierailija kirjoitti:
Mun kummisetä eli äitini veli on lääkäri ja saan aina synttäri- ja joululahjaksi lääkefirmojen mainostuotteita. Osa on ihan vanhoja koska ko lääkettä ei enää ole olemadsakaan. Osa firmoistakin jo lopettanut kuten joku Ciba tai Leiras. Tavarat ovat käyttämättömiä.
Lahjoina on kynäsettejä, T-paitoja, muovisekotteisia kasseja, ns stressipalloja ja vihkoja.
Voisi joskus ostaa jotain.
Enosi täytyy olla kyllä TODELLA pihi. Näitä mainostuotteita eivät ole Suomessa lääkefirmat saaneet jakaa lääkäreille enää vuosikausiin. N. 17 vuotta sitten se kiellettiin ja sai jakaa enää lääkärin työhön liittyviä (esim. kyniä, mutta ei T-paitoja) ja n. 9-10 vuoteen ei enää yhtään mitään (esim. ei muistilappuja eikä kyniä). Eli enolla täytyy olla kotonaan valtava varasto niitä takavuosilta, jos ne ovat noin pitkään lahjoiksi riittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kummisetä eli äitini veli on lääkäri ja saan aina synttäri- ja joululahjaksi lääkefirmojen mainostuotteita. Osa on ihan vanhoja koska ko lääkettä ei enää ole olemadsakaan. Osa firmoistakin jo lopettanut kuten joku Ciba tai Leiras. Tavarat ovat käyttämättömiä.
Lahjoina on kynäsettejä, T-paitoja, muovisekotteisia kasseja, ns stressipalloja ja vihkoja.
Voisi joskus ostaa jotain.
Enosi täytyy olla kyllä TODELLA pihi. Näitä mainostuotteita eivät ole Suomessa lääkefirmat saaneet jakaa lääkäreille enää vuosikausiin. N. 17 vuotta sitten se kiellettiin ja sai jakaa enää lääkärin työhön liittyviä (esim. kyniä, mutta ei T-paitoja) ja n. 9-10 vuoteen ei enää yhtään mitään (esim. ei muistilappuja eikä kyniä). Eli enolla täytyy olla kotonaan valtava varasto niitä takavuosilta, jos ne ovat noin pitkään lahjoiksi riittäneet.
Ei mikän ihme. Kyllä kaapin perällä ja varastossa saattaa hyvin olla 20-30 vuottakin vanhaa tavaraa. Minulla ainakin on. Jopa 50 vuoden vanhaa. Joillakin saattaa olla jo vanhuus ja niukkuusarvoakin keräilijöille. Kokeilkaa laittaa nettiin myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.
Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?
Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.
90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai. Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään. Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.
En elä hattaramaailmassa, tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan. Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin.
Vähänpä tiedät.
Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.
Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.
Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.
Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.
Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.
Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.
Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.
Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.
Ajokortin maksoin myös itse.
Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.
Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä.
Minä taas olen ollut samassa työpaikassa 80-luvun alusta lähtien ja palkka oli itse asiassa suurempi kuin nyt, tai sanotaanko se niin että silloin palkka vielä riitti hyvin. Olin tavallinen kuntaryöntekijä, nyt jäin eläkkeelle. Ikinä ei palkat nousseet siitä alkupalkasta kuin sen pienen hitusen mitä laki määräsi ja todella saatiin huomata, että enemmän sillä palkalla sai 80-90 -luvulla, vielä 2000-luvullakin.
Eli sanoisin kyllä niin, että hinnat oli kohtuullisempia ja kaikki muutkin maksut. Paremmin silloin tuli palkallaan toimeen. Ja vuokratkin oli kohtuullisempia eikä kaikkia samoja maksuja ollut mitä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen, joka antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Ei järvikään soutamalla kulu! Ihme pihtaamista.
Naisen ei ole pakko antaa eikä ketään saa syyttää pihtaamisesta, jos ei kerran kiinnosta eikä tee mieli!!!!
Jos et herätä haluja, niin ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.
Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?
Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.
90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai. Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään. Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.
En elä hattaramaailmassa, tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan. Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin.
Vähänpä tiedät.
Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.
Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.
Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.
Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.
Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.
Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.
Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.
Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.
Ajokortin maksoin myös itse.
Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.
Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä.
Minä taas olen ollut samassa työpaikassa 80-luvun alusta lähtien ja palkka oli itse asiassa suurempi kuin nyt, tai sanotaanko se niin että silloin palkka vielä riitti hyvin. Olin tavallinen kuntaryöntekijä, nyt jäin eläkkeelle. Ikinä ei palkat nousseet siitä alkupalkasta kuin sen pienen hitusen mitä laki määräsi ja todella saatiin huomata, että enemmän sillä palkalla sai 80-90 -luvulla, vielä 2000-luvullakin.
Eli sanoisin kyllä niin, että hinnat oli kohtuullisempia ja kaikki muutkin maksut. Paremmin silloin tuli palkallaan toimeen. Ja vuokratkin oli kohtuullisempia eikä kaikkia samoja maksuja ollut mitä nyt.
Aika jännä. Itselläni on palkka lähes tuplaantunut sitten 80-luvun ja ihan duunari olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.
Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?
Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.
90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai. Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään. Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.
En elä hattaramaailmassa, tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan. Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin.
Vähänpä tiedät.
Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.
Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.
Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.
Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.
Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.
Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.
Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.
Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.
Ajokortin maksoin myös itse.
Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.
Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä.
Minä taas olen ollut samassa työpaikassa 80-luvun alusta lähtien ja palkka oli itse asiassa suurempi kuin nyt, tai sanotaanko se niin että silloin palkka vielä riitti hyvin. Olin tavallinen kuntaryöntekijä, nyt jäin eläkkeelle. Ikinä ei palkat nousseet siitä alkupalkasta kuin sen pienen hitusen mitä laki määräsi ja todella saatiin huomata, että enemmän sillä palkalla sai 80-90 -luvulla, vielä 2000-luvullakin.
Eli sanoisin kyllä niin, että hinnat oli kohtuullisempia ja kaikki muutkin maksut. Paremmin silloin tuli palkallaan toimeen. Ja vuokratkin oli kohtuullisempia eikä kaikkia samoja maksuja ollut mitä nyt.
https://www.stat.fi/artikkelit/2005/art_2005-03-16_001.html?s=0
kuvio 3
Olin töissä päiväkodissa ja välillä näki tosi ihmeellisiä säästöideoita. Meillä oli eräs perhe joka lapsen syntymäpäivänä tarjosi muille lapsille keksejä kuten monesti tapana on. Tässä tapauksessa nuukaa ja epähygieenistäkin oli se että paketti oli jo avattu ja laskettu yksi keksi per lapsi. Keksipakkaus oli muutenkin pieni joten ehkä muutama keksi olisi jäänyt yli, mutta säästöä sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piheys on taitolaji. Jos osaa oikein pelata, niin muut ei edes huomaa miten pihi saa säästettyä.
Tai ainakaan ihan helposti..
Työpaikalla tapana tuoda kahvipaketti kerran kuussa jos juo tauolla kahvia. Kaveri sanoi ettei tuo kun ei juo töissä kahvia. Mutta jossain vaiheessa joku huomasi että kaveri tykkää siistiä taukotilan vapaaehtoisesti. Siis tiskasi kiltisti muiden motit ja pyyhki pöydän. Olipa eräs huomannut että pannun pohjalle jäänyt kahvia. Niin kyseinen kaveri oli hörpännyt kahvit ettei mene viemäriin. Aiheutti hilpeyttä muissa ja tietenkin sitä piti alkaa seuraamaan kuinka yleistä tapa oli. No olihan se siivoaminen tätä pannun tyhjennystä varten..
Toisaalta maksoi kahvinsa työllä.
Säästö se on pienikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.
Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?
Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.
90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai. Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään. Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.
En elä hattaramaailmassa, tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan. Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin.
Vähänpä tiedät.
Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.
Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.
Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.
Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.
Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.
Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.
Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.
Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.
Ajokortin maksoin myös itse.
Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.
Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä.
Minä taas olen ollut samassa työpaikassa 80-luvun alusta lähtien ja palkka oli itse asiassa suurempi kuin nyt, tai sanotaanko se niin että silloin palkka vielä riitti hyvin. Olin tavallinen kuntaryöntekijä, nyt jäin eläkkeelle. Ikinä ei palkat nousseet siitä alkupalkasta kuin sen pienen hitusen mitä laki määräsi ja todella saatiin huomata, että enemmän sillä palkalla sai 80-90 -luvulla, vielä 2000-luvullakin.
Eli sanoisin kyllä niin, että hinnat oli kohtuullisempia ja kaikki muutkin maksut. Paremmin silloin tuli palkallaan toimeen. Ja vuokratkin oli kohtuullisempia eikä kaikkia samoja maksuja ollut mitä nyt.
Itsekin olen kunnalla töissä ja 1990-luvun puolivälistä ovat palkat kaksinkertaistuneet, ainakin Suomen pankin rahanarvotaulukon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.
Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?
Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.
90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai. Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään. Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.
En elä hattaramaailmassa, tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan. Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin.
Vähänpä tiedät.
Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.
Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.
Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.
Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.
Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.
Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.
Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.
Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.
Ajokortin maksoin myös itse.
Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.
Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä. [/quote
Hyvin olet toiminut 🙌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.
Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.
Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?
Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.
...
On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.
...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.
Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.
Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.
Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!
Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.
Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?
Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.
90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai. Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään. Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.
En elä hattaramaailmassa, tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan. Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin.
Vähänpä tiedät.
Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.
Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.
Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.
Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.
Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.
Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.
Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.
Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.
Ajokortin maksoin myös itse.
Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.
Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä.
Minä taas olen ollut samassa työpaikassa 80-luvun alusta lähtien ja palkka oli itse asiassa suurempi kuin nyt, tai sanotaanko se niin että silloin palkka vielä riitti hyvin. Olin tavallinen kuntaryöntekijä, nyt jäin eläkkeelle. Ikinä ei palkat nousseet siitä alkupalkasta kuin sen pienen hitusen mitä laki määräsi ja todella saatiin huomata, että enemmän sillä palkalla sai 80-90 -luvulla, vielä 2000-luvullakin.
Eli sanoisin kyllä niin, että hinnat oli kohtuullisempia ja kaikki muutkin maksut. Paremmin silloin tuli palkallaan toimeen. Ja vuokratkin oli kohtuullisempia eikä kaikkia samoja maksuja ollut mitä nyt.
Mitenhän tuo on mahdollista kun tulotaso on noussut koko ajan?
Minulla oli ihan hyvä koti, mutta kyllä kaikki tavarat ja huonekalut itse hankittiin. Nykyään kun on nuorille sukupolville jotain koittanut tyrkyttää (astiasarjoja, maljakoita, avaamattomia aterimia , avaamattomia pyyhe,lakana pakkauksia , eihän nuo mitään huoli. Haluavat elää minimalimistisesti ja valita omat brandinsa. Nyt jo kaksi kuolinpesäää tyhjenetty kaatopaikalle, kun ei jaksa mitään kirpparia tai torinettiä pyörittää ja itsellänikin omat nurkat täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kummisetä eli äitini veli on lääkäri ja saan aina synttäri- ja joululahjaksi lääkefirmojen mainostuotteita. Osa on ihan vanhoja koska ko lääkettä ei enää ole olemadsakaan. Osa firmoistakin jo lopettanut kuten joku Ciba tai Leiras. Tavarat ovat käyttämättömiä.
Lahjoina on kynäsettejä, T-paitoja, muovisekotteisia kasseja, ns stressipalloja ja vihkoja.
Voisi joskus ostaa jotain.
Enosi täytyy olla kyllä TODELLA pihi. Näitä mainostuotteita eivät ole Suomessa lääkefirmat saaneet jakaa lääkäreille enää vuosikausiin. N. 17 vuotta sitten se kiellettiin ja sai jakaa enää lääkärin työhön liittyviä (esim. kyniä, mutta ei T-paitoja) ja n. 9-10 vuoteen ei enää yhtään mitään (esim. ei muistilappuja eikä kyniä). Eli enolla täytyy olla kotonaan valtava varasto niitä takavuosilta, jos ne ovat noin pitkään lahjoiksi riittäneet.
Ei mikän ihme. Kyllä kaapin perällä ja varastossa saattaa hyvin olla 20-30 vuottakin vanhaa tavaraa. Minulla ainakin on. Jopa 50 vuoden vanhaa. Joillakin saattaa olla jo vanhuus ja niukkuusarvoakin keräilijöille. Kokeilkaa laittaa nettiin myyntiin.
Meinaatko että tuo pihi lääkäri myisi netissä jotain lakkautettujen lääkefirmojen mainosromppeita ja kenties vanhentuneita lääkkeitäkin. Ihan sairasta.
Alue: Aihe vapaa
Pappa kerää pihalla saaviin sadevettä, jota käytetään wc:n huuhteluun. Liian monta kertaa lapsena tuli oltua vessassa tarpeilla ja sitten huomasi ettei wc vedäkään... Oli kiva sieltä sitten huudella.