Saahan tänne vuodattaa kuinka tyhmyrin lapsesta tulikin fiksu?

Lapsen isän kanssa emme ole missään tekemisissä, hän on mieleltään sairas ja rikollinen. Olen kasvannut yksin lapseni, joka nyt yhdeksännellä. Elämä ei ole ollut helppoa tietenkään, masennus jne ovat pitäneet minut enimmäkseen poissa työelämästä. Etsin yhä aikuisena suuntaa elämälleni. Kai olen ollut esimerkkinä lapselleni siitä millaista elämästään ei tarvitse tehdä ja toimii itse viisaammin. Hän aikoo mennä ja varmasti pääseekin kaupungin parhaaseen lukioon ja hänellä on tosi hyviä suunnitelmia tulevaisuuteen. Olen niin ylpeä, että meinaan pakahtua, enkä voi kenellekään kertoa, joten halusin tulla tänne ihmettelemään kuinka luuserin lapsesta voikin näköjään kasvaa fiksu ja varmasti pärjäävä ihminen.