Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen motorinen levottomuus hermostuttaa
27.01.2020 |
Juuri 2 täyttänyt lapseni on sellainen, että hän hyppii, pomppii, huitoo ja heiluu koko ajan ja joka sekunti. Tuolissa ei pysty istumaan edes pientä hetkeä ilman että heiluu ja huitoo aivan tauotta koko ajan. Leikkiessä saattaa vain pyöriä ja pyöriä ja huitoa ja heitellä leluja. Neuvolan mukaan ei ole huolestuttavaa, koska lapsi pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään hyvin ja istumaan rauhallisesti paikoillaa, sanovat että on temperamenttikysymys eikä mitään adhd-tyyppistä. Tämän kyllä uskon ja itsekin olen samaa mieltä. Mutta ongelma on se, että en meinaa jaksaa itse lapsen tauotonta pyörimistä ja huitomista. En ole pystynyt syömään ruokaa yli puoleen vuoteen kertaakaan niin, että joku (=lapsi) heiluu ja huitoo aivan tauotta vieressä. Sama koskee kotitöiden ym. tekemistä, lapsi on siinä minulla mukana auttamassa, mutta vain huitoo, heiluu, pyörii ja heittää tavaroita kuin joku duracellpupux1000.
Tämä voi kuulostaa hassulta ongelmalta, mutta en pysty itse yhtään keskittymään enkä rauhoittumaan kun joku heiluu ja pyörii ja huitoo kuin väkkärä metrin päässä aivan koko ajan. Olen itse jatkuvassa kovassa stressitilassa asian vuoksi. Neuvokaa joku jolla on samanlainen lapsi.
Kommentit (56)
Tai te joilla ei ole lapsia: kuvitelkaa, että miehenne tekisi yli puoli vuotta joka aterialla teille näin: kun istut syömässä niin mies olisi siinä vieressä ja tauotto pyörisi ympäri ja huitoisi ympyrää käsillään ja koko ajan samalla myös pomppisi ylös alas omalla tuolillaan. Hän ei tekisi sitä tahallaan eikä ärsyttääkseen vaan temperamenttinsa vuoksi vain olisi sellainen. Ja jos haluaisit hänen kanssa asua ja olla niin on pakko oppia stä sietämään. Mikä auttaa siinä rauhoittumaan itse? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanikäinen ikiliikkuja (ja yksi vilkas vanhempikin lapsi), sekä rauhallinen esikoinen.
Neuvoni on, että pistä se töihin, itse opetin taaperoni imuroimaan juuri viikonvaihteessa. Nyt haluaa imuroida aina kun näkee pölypallon. Isoveljensä taas on aivan lyömätön lumitöissä.
Eli toimitaan ihan samoin kuin vilkkaan koirarodun kanssa. Töitä, töitä ja rakkautta.
Yritän kyllä keksiä hänelle koko ajan tekemistä, jotta purkaisi energiaa. Mutta isoin ongelma on se, että en kestä sitä itse, että joku heiluu ja huitoo joka sekunti silmäkulmassani. Miten oppia sietokykyä itse sille? Ap
Tuo on yksi iso syy, miksi itse päätin jo nuorena että lapsia en hanki, toinen on melu. Useimmat ihmiset pystyvät sietämään tuontyyppisiä häiriöitä "tulematta hulluksi", mutta itse kun olen äänille aistiyliherkkä ja myös jatkuva liike nähtynä hermostuttaa, niin tiesn että minä en todennäköisesti selviäisi siitä. Ja jos selviäisinkin, olisi se silkkaa kauhua ja ahdistusta koko lapsen lapsuusaika.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi iso syy, miksi itse päätin jo nuorena että lapsia en hanki, toinen on melu. Useimmat ihmiset pystyvät sietämään tuontyyppisiä häiriöitä "tulematta hulluksi", mutta itse kun olen äänille aistiyliherkkä ja myös jatkuva liike nähtynä hermostuttaa, niin tiesn että minä en todennäköisesti selviäisi siitä. Ja jos selviäisinkin, olisi se silkkaa kauhua ja ahdistusta koko lapsen lapsuusaika.
Täällä sama. Ahdistuin jo aloittajan kertomusta lukiessani :D Ymmärrän todellakin miksi hän on stressaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi iso syy, miksi itse päätin jo nuorena että lapsia en hanki, toinen on melu. Useimmat ihmiset pystyvät sietämään tuontyyppisiä häiriöitä "tulematta hulluksi", mutta itse kun olen äänille aistiyliherkkä ja myös jatkuva liike nähtynä hermostuttaa, niin tiesn että minä en todennäköisesti selviäisi siitä. Ja jos selviäisinkin, olisi se silkkaa kauhua ja ahdistusta koko lapsen lapsuusaika.
No minä en tätä tajunnut ennakkoon, vaikka tiesin että olen vähän aistiyliherkkä. Mutta olen siis nyt tulossa aivan hulluksi, vaikka tiedän, että lapsi ei voi itselleen mitään. Välillä tekisi mieli vain juosta johonkin pimeään huoneeseen kirkumaan ja hakkaamaan päätä seinään kun ei kestä sitä tauotonta huitomista. Lapsen kädet ei pysähdy edes sadasosasekunniksi esim. ruokailutilanteessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purskahdin äsken kesken lounaan vain itkuun kun en enää kestänyt sitä pomppimista ja huitomista ja että en koskaan saa edes 30 sek keskittyä syömiseen. Toivottavasti lapselle ei tullut traumoja kun äiti yhtäkkiä vollottaa. Ap
Meillä ihan oikeasti lasten isä antoi esimakua tästä kaikesta jo ennen perheen perustamista. Koko ajan täytyy räplätä jotain tavaraa tai vähintään rummuttaa pöytään sormilla jotain komppia.
T. Se kahden vilkkaan lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kytke kiinni se jos hermostuttaa. Valjaita myydään juuri sitä varten, että jos lapsi ei pysy paikallaan esim. ruokailun ajan niin sen saa penkkiin kiinni. Valjaat maksavat noin kympin verran marketin lastentarvikeosastolla.
Meidän kuopus on samanlainen.. ja esikoinen on itse rauhallisuus, unohtuu tuijottamaan johonkin hiljaa minuuteiksi. Tämä toinen ei edes nukkuessaan pysähdy hetkeksikään :D minua se ei onneksi häiritse ellei ole pahanteossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kytke kiinni se jos hermostuttaa. Valjaita myydään juuri sitä varten, että jos lapsi ei pysy paikallaan esim. ruokailun ajan niin sen saa penkkiin kiinni. Valjaat maksavat noin kympin verran marketin lastentarvikeosastolla.
Kyllä se pystyy käsiä silti heiluttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Kytke kiinni se jos hermostuttaa. Valjaita myydään juuri sitä varten, että jos lapsi ei pysy paikallaan esim. ruokailun ajan niin sen saa penkkiin kiinni. Valjaat maksavat noin kympin verran marketin lastentarvikeosastolla.
Eo valjaat estä heiluttamasta käsiä ja jalkoja ja huitomasta lusikalla. On meillä valjaat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vanhempana joku hypistelylelu voisi olla lapselle käteen hyvä. Ja sitten ihan perusliikuntaa ihan niin paljon kuin pystyy. Ulkoilua, kävelyä. Monet motorisesti levottomat myös rauhoittuvat raskaista painoista: esim. kiipeilytelineet, isompana seinäkiipeily, painavien tavaroiden kantaminen. Jotkun myös hyötyvät painopussista sylissä silloin kun pitää keskittyä.
Muuten en äidille osaa sanoa muuta kuin tsemppiä ja voimia. Lapsi ei tee tahallaan, mutta ei äitikään tahallaan ole herkkä hälylle. Koeta saada itsellesi lepotaukoja aina kuin mahdollista, se on ainoa, minkä itse olen huomannut auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No enää vain 20 vuotta, niin helpottaa...
Niinpä. Siksi kysynkin neuvoja oman sietokyvyn kasvattamiseen. Ap
Mun poika on nyt neljä ja on jatkuvassa liikkeessä.Meillä kylläkin diagnoosi.
Mä kanssa laihduin kun olin jatkuvassa stressi tilassa pojan kanssa muutenkin sai olla koko ajan tarkkana.Nyt tietty ollut jo tarhassa pari vuotta..
Toi rauhassa syöminen on tärkeää,jos saisit yksin syödä toisessa huoneessa kun mies on lapsen kanssa.Jos stressi jää päälle ja kuormitus niin haettava apua.Itse käyn psykologilla juttelemassa ja aloitin mieliala lääkityksen..
Kuulostaa rankalta.
Mitä jos harjoittelisitte rauhoittumista? Sänkyyn, himmeät valot ja rauhallinen musiikki. Useamman kerran päivässä. Vaikka makuuhuoneessa, että pääset itse levyttämään. Ovi kiinni niin lapsi ei karkaile.
Ei se noita ruokailuja ratkaise, mutta lapsi saisi useamman kerran päivässä pienen hetken rauhoittumiselle.
Itse tein tätä oman lapsen kanssa kun oli ihan koko ajan menossa vaikka olisi ollut väsynyt. Oikeastaan meille oli tosta apua nukuttamisiin ja nykyään käydään rauhoittumassa vaan jos lapsi menee satalasissa ja alkaa kolina käydä.
Jotkut lapset kerää kierroksista vain enemmän kierroksia. Sen vuoksi en kaikille lopulta tuota väsyttämistaktiikkaa. Energiaa pitää purkaa, mutta joidenkin kanssa pitää opetella rauhoittumisen taito.
Vierailija kirjoitti:
Mun poika on nyt neljä ja on jatkuvassa liikkeessä.Meillä kylläkin diagnoosi.
Mä kanssa laihduin kun olin jatkuvassa stressi tilassa pojan kanssa muutenkin sai olla koko ajan tarkkana.Nyt tietty ollut jo tarhassa pari vuotta..
Toi rauhassa syöminen on tärkeää,jos saisit yksin syödä toisessa huoneessa kun mies on lapsen kanssa.Jos stressi jää päälle ja kuormitus niin haettava apua.Itse käyn psykologilla juttelemassa ja aloitin mieliala lääkityksen..
Minua ahdistaa ajatus, että joutuisin aloittamaan jonkun masennuslääkityksen oman lapsen vuoksi. Lapsi on minulle todella rakas, elämäni tärkein asia ja erittäin ihana lapsi - poislukien tuo tauoton pyöriminen ja huitominen. Auttoiko se lääkitys sinua? Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rankalta.
Mitä jos harjoittelisitte rauhoittumista? Sänkyyn, himmeät valot ja rauhallinen musiikki. Useamman kerran päivässä. Vaikka makuuhuoneessa, että pääset itse levyttämään. Ovi kiinni niin lapsi ei karkaile.
Ei se noita ruokailuja ratkaise, mutta lapsi saisi useamman kerran päivässä pienen hetken rauhoittumiselle.
Itse tein tätä oman lapsen kanssa kun oli ihan koko ajan menossa vaikka olisi ollut väsynyt. Oikeastaan meille oli tosta apua nukuttamisiin ja nykyään käydään rauhoittumassa vaan jos lapsi menee satalasissa ja alkaa kolina käydä.
Jotkut lapset kerää kierroksista vain enemmän kierroksia. Sen vuoksi en kaikille lopulta tuota väsyttämistaktiikkaa. Energiaa pitää purkaa, mutta joidenkin kanssa pitää opetella rauhoittumisen taito.
Olen yrittänyt opettaa lapselle rauhoittumista jo yli vuoden. Vähentämällä kodista valo- ja ääniärsykkeitä. Musiikilla. Kohinalla. Laululla. Puhumalla itse hiljaa ja rauhallisesti. Silittämällä. Ohjaamisella liikkumaan rauhallisemmin. Kaikkea mitä olen vain keksinyt. Mutta ne ei toimi, ei etenkään kun lapsi on vähänkin väsynyt. Ja olen huomannut, että jos lapsen antaa esim. riehumalla purkaa energiaa, niin hänelle jää se satalasissa tosiaan päälle loppupäiväksi ja sitten huitoo kertaa sata. Eli joudun tarkkaan ohjaamaan sitä energian purkamisen vauhtia ja määrää koko ajan, jotta ei menisi yli, mutta toisaalta jotta myös saisi purettua sitä energiaa. En vain keksi enää miten opetan näin pienelle rauhoittumisen taidon. Kouluikäisistä luin kaikkia mindfulnesstekniikoita ja sellaisia, mutta oma lapseni vasta opettelee puhumaan ja ymmärtämään monimutkaisempaa puhetta. Ap
Ja vielä: Minulla on koko ajan todella huono omatunto, että meinaan hermostua lapseni huitomiseen. Syyllistän itseäni siitä joka päivä. Haluaisin olla sellainen äiti, joka ei hermostu lapsensa ominaisuuksiin, joille lapsi ei voi itse mitään. Tämä huono omatunto ja itsesyytökset tietenkin pahentaa stressiäni, mutta omasta mielestäni toimin todella väärin, kun meinaan hermostua. Ap
Alue: Aihe vapaa
Mulla on samanikäinen ikiliikkuja (ja yksi vilkas vanhempikin lapsi), sekä rauhallinen esikoinen.
Neuvoni on, että pistä se töihin, itse opetin taaperoni imuroimaan juuri viikonvaihteessa. Nyt haluaa imuroida aina kun näkee pölypallon. Isoveljensä taas on aivan lyömätön lumitöissä.
Eli toimitaan ihan samoin kuin vilkkaan koirarodun kanssa. Töitä, töitä ja rakkautta.