Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte etten puolusta lastani. Niin onko hyvä sitten, että alan riuhtomaan lastani jotta saan sen takaisin syliini? Jos menen ottamaan lasta anopilta, siinä ei pelkät sanat riitä vaan minun täytyisi käytännössä repäistä lapsi.
Pelottaa myös, kuinka hullulta miniältä vaikuttaisin koko perheelle (miehen veljet yms) jotka ovat myös aina samalla kylässä. Heidän mielestä anopin käytös on vaan ”söpöä” rakkautta.Ap
Älä välitä. Pystyn samastumaan täysin, meillä samankaltaista ongelmaa ja ei ole todellakaan helppoa yrittää luovia tilanteessa, kun ei halua (liian) kilttinä loukata eikä suututtaa, varsinkin kun tietää anopin olevan herkkähipiäistä sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte etten puolusta lastani. Niin onko hyvä sitten, että alan riuhtomaan lastani jotta saan sen takaisin syliini? Jos menen ottamaan lasta anopilta, siinä ei pelkät sanat riitä vaan minun täytyisi käytännössä repäistä lapsi.
Pelottaa myös, kuinka hullulta miniältä vaikuttaisin koko perheelle (miehen veljet yms) jotka ovat myös aina samalla kylässä. Heidän mielestä anopin käytös on vaan ”söpöä” rakkautta.Ap
Estät sen lapsen nappaamisen jo etukäteen. Et anna ensi vierailulla lasta ollenkaan
.
Tuo käytös aiheuttaa sulle ahdistusta. Unohda mitä muut ajattelee. Ei nekään ajattele sun tunteitasi. Yksinkertaista.
Kokeile edes ensi kerralla. Sulla on siihen oikeus.
Ei kukaan riistäisi hevoselta rai koiraltakaan pientä pentua. Se olisi eläimen stressaamista ja kaltoinkohtelua.
Meillä sekosi molemmat isovanhemmat esikoisen synnyttyä, sekä omat vanhempani että mieheni äiti. Sama juttu kun sieltä sairaalasta kotouduttiin niin ihan molemmat mummit olivat innokkaina jäämässä ensimmäiseksi yöksi yökylään. Ja sitten suureen ääneen keskenään kauhistelivat kun ei se sitten meille sopinutkaan vaan halusimme rauhassa oman perheen kesken totutella vauvaelämään. No seuraavana aamuna oli ensin anoppi soittamassa ovikelloa että voi tulla laittamaan aamupalaa ja tuntia myöhemmin olivat omat vanhempani matkalla meille. Että me voisimme mieheni kanssa nyt sitten rauhassa lähteä vaikka kaupungille asioille tai lenkille tai mitä ikinä haluammekin. Toisaalta ihanaa kun auttavia käsiä olisi ollut tarjolla liiaksikin, mutta juuri tuossa vaiheessa kaipasimme ihan vaan oman perheen aikaa totutella uuteen elämäntilanteeseen. Ja kaiken lisäksi vanhempani olivat kutsuneet vauvaa katsomaan myös kaksi tätiäni miehineen ja Isoäitini siskon. Ihan kiva kun olin synnytyksen jäljiltä vielä tosi kipeä enkä todellakaan kaivannut lisää vieraita kotiimme. Olen luonteeltani liian kiltti, kun en vaan osannut silloinkaan käännyttää ihmisiä ovelta pois. Nykyään, kolmen lapsen jälkeen, olen oppinut vetämään tiukat rajat, silläkin harmillisella lopputulemalla että välit anoppiin ovat nykyään valitettavan huonot. Omat vanhempani rakastavat lapsenlapsiaan niin kovasti, että ottivat keskustelumme tosissaan ja hyväksyivät meidän perheen säännöt ja noudattavat niitä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ei muita olekaan kuin hulluja omivia mummoja ja sitten niitä, jotka eivät koskaan auta.
Ei pidä paikkaansa, mun lasten toinen mummo on ihan tavanomainen. Kattoo lapsia joskus vaikka kauppareissun ajan ja ottaa jopa yökylään jopa 3-4 kertaa vuodessa, jos pyydetään ja hänelle sattuu sopimaan.
Ja näin viiden vuoden jälkeen toinenkin mummo on rauhoittumaan päin kun on pidetty tarkat rajat ja minä olen pysynyt tarpeeksi etäisenä, ettei mummolle tule kuvitelmia, että voisi komennella.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte etten puolusta lastani. Niin onko hyvä sitten, että alan riuhtomaan lastani jotta saan sen takaisin syliini? Jos menen ottamaan lasta anopilta, siinä ei pelkät sanat riitä vaan minun täytyisi käytännössä repäistä lapsi.
Pelottaa myös, kuinka hullulta miniältä vaikuttaisin koko perheelle (miehen veljet yms) jotka ovat myös aina samalla kylässä. Heidän mielestä anopin käytös on vaan ”söpöä” rakkautta.Ap
No sinua ei voi auttaa. Haluat miellyttää anoppiasi ja muita sukulaisia lapsesi kustannuksella. Oikeasti suoraa puhetta et ole varmasti kokeillut, koska jostain syystä häpeät itseäsi ja tunteistasi. Kasvata itsetunto ja pidä lapsesi puolta muiden mielipiteistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä äitejä, jotka antavat kiusata lastaan. Miksi olette miehen kanssa, joka puolustaa viattoman lapsen kiusaamista, niinkuin tässäkin tapauksessa? Jonkinlaista uusavuttomuutta tai vastuunpakoilua elämässä, jossa ei itse kykene tekemään päätöksiä ja sanomaan niitä ääneen. Vauva-palstako muuttaa anoppisi käytöksen vai sinä itse? Kuinka kauan annat lapsesi kärsiä?
Sulla on kahjo anoppi ja nössykkä mies. Vaadi ukkoasi panemaan äitinsä ojennukseen. Ottaahan se mutsi tietenkin ensin nokkiinsa, mutta itsepä on soppansa keittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun joku yrittää multa ottaa lapsen pois sylistä ilman lupaa niin lentää niskapersotteella ulos, ihme tossu olet ap vaikka provohan tämä taatusti onkin.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte etten puolusta lastani. Niin onko hyvä sitten, että alan riuhtomaan lastani jotta saan sen takaisin syliini? Jos menen ottamaan lasta anopilta, siinä ei pelkät sanat riitä vaan minun täytyisi käytännössä repäistä lapsi.
Pelottaa myös, kuinka hullulta miniältä vaikuttaisin koko perheelle (miehen veljet yms) jotka ovat myös aina samalla kylässä. Heidän mielestä anopin käytös on vaan ”söpöä” rakkautta.Ap
No eihän tuo ole rakkautta.
Mun anoppi on kovin "auttamishaluinen", mutta kaikki auttaminen lähtee kyllä hänen omista tarpeistaan. Meillä kovasti yritti esikoisen ollessa pieni "auttaa" tarjoutumalla hoitoavuksi, kun käyn shoppailemassa/ kaupassa, kun vauvan paikka ei ole kaupassa. Joo, en shoppaile, ja mulla ei ollut ikinä hankaluuksia mennä vauvan kanssa kauppaan, kun osasin valikoida sille vauvalle sopivan ajankohdan. Sitä ihmettelen, että ne kaupassa olevat tautiset ihmiset haittasivat anopin mielestä lapsen terveyttä, mutta tautipelko ei estänyt anoppia tuomasta meille kotiin "harvoin paikkakunnalla" käyvää kovin flunssaista tuttavaansa. Mies parka sai tästä ripakopallisen niskaansa, kun en ollut "Elmaa" päästänyt sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte etten puolusta lastani. Niin onko hyvä sitten, että alan riuhtomaan lastani jotta saan sen takaisin syliini? Jos menen ottamaan lasta anopilta, siinä ei pelkät sanat riitä vaan minun täytyisi käytännössä repäistä lapsi.
Pelottaa myös, kuinka hullulta miniältä vaikuttaisin koko perheelle (miehen veljet yms) jotka ovat myös aina samalla kylässä. Heidän mielestä anopin käytös on vaan ”söpöä” rakkautta.Ap
No sinua ei voi auttaa. Haluat miellyttää anoppiasi ja muita sukulaisia lapsesi kustannuksella. Oikeasti suoraa puhetta et ole varmasti kokeillut, koska jostain syystä häpeät itseäsi ja tunteistasi. Kasvata itsetunto ja pidä lapsesi puolta muiden mielipiteistä huolimatta.
Voin kokemuksella sanoa, että nämä rajattomat narsistit tai muuten sekopäät eivät suoraa puhetta kuuntele. Ihan yhtä hyvin voit keskustellä tiskikoneen kanssa. Mä sain asiani perille sillä, että huusin pää punaisena, että nyt stanan ämmä tämä loppuu. Ei ehkä rakentavin tapa, mutta kaikkea muuta oli sitä ennen jo kokeiltu.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä äitejä, jotka antavat kiusata lastaan. Miksi olette miehen kanssa, joka puolustaa viattoman lapsen kiusaamista, niinkuin tässäkin tapauksessa? Jonkinlaista uusavuttomuutta tai vastuunpakoilua elämässä, jossa ei itse kykene tekemään päätöksiä ja sanomaan niitä ääneen. Vauva-palstako muuttaa anoppisi käytöksen vai sinä itse? Kuinka kauan annat lapsesi kärsiä?
No eihän sitä anopin käytöstä voi kukaan muu muuttaa kuin anoppi. Itse voi sitten määritellä, kuinka paljon on valmis ottamaan vastaan tapauksessa, jossa anoppi ei selkeästi välitä hevon v:a lapsensa perheen tavoista, säännöistä tai edes siitä omasta lapsestaan.
Se vaan on valitettavaa, että tuollaisen vanhemman lapset ovat ehdollistuneet tuollaiseen käytökseen, eivätkä osaa edes nähdä sitä mitenkään outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte etten puolusta lastani. Niin onko hyvä sitten, että alan riuhtomaan lastani jotta saan sen takaisin syliini? Jos menen ottamaan lasta anopilta, siinä ei pelkät sanat riitä vaan minun täytyisi käytännössä repäistä lapsi.
Pelottaa myös, kuinka hullulta miniältä vaikuttaisin koko perheelle (miehen veljet yms) jotka ovat myös aina samalla kylässä. Heidän mielestä anopin käytös on vaan ”söpöä” rakkautta.Ap
Älä välitä. Pystyn samastumaan täysin, meillä samankaltaista ongelmaa ja ei ole todellakaan helppoa yrittää luovia tilanteessa, kun ei halua (liian) kilttinä loukata eikä suututtaa, varsinkin kun tietää anopin olevan herkkähipiäistä sorttia.
Älkää menkö tuohon lankaa eli uskoko, että anoppi on muka herkkähipiäinen. Tuollaiset anopit ovat kontrolloivia ja manipuloivia ihmisiä.
En tiedä tulevaisuutta tuollaisen anopin kanssa, mutta hulluja on monenlaisia.
Ja eihän kukaan voi seota noin kun vauva syntyy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas anoppi ei uskalla ottaa vauvaa edes syliin...noh parempi niin, kuin tämä vaihtoehto.
Anoppi sohvalle istumaan ja vauvan nostatte syliin. Jos joku lihasremppa niin autatte pitämään vauvasta kiinni. Tai sängylle pötkölleen vauvan kanssa, saavat siinä mukavasti pötkötellä, eikä tartte olla autamassa.
Miksi? Kyllä se riittää, että vauvalla on äidin ja isän syli. Vauvat eivät ole mitään anoppien viihdykkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummon omiva käytös johtuu (?) siitä, että hänen anoppi on hoitanut lapsenlapset, koska vuonna 79 ei ollut näin kattavaa ja hyvää kunnallista päivähoitoa. Siitä mummo ja pappa jankkaa kokoajan " kyllä ennenkin mummot hoiti, kyllä me vietiin aina aamulla lapset mummolaan".
Meillä anopilla motivaationa on vallanhimo. Sekä tietysti se, että saa vertaisilleen paasata, kuinka poikansa ja miniänsä eivät millään selviä ilman hänen apuaan. On jossain vaiheessa saanutkin hoitaa, mutta eipä se hoitaminen oikeastaan sitten kiinnostanutkaan. Tultiin kotiin miehen kanssa kun oltiin käyty ulkona syömässä. Joku kauhea humppaohjelma huusi telkkarissa, anoppi siinä perse sohvaan juurtuneena tapitti telkkaria ja 1-vuotias tyhjäsi keittiössä laatikoita kakka vaipassa. Oli jo toinen selkeä laiminlyönti. Tämän jälkeen on kyllä tyrkyttänyt useasti apuaan, mutta ollaan saatu hoidot tarvittaessa hoidettua muuten. Oikein kovasti oli hoitointoa :D Mua moittii kun istun usein lasten kanssa lattialla, ja kun ylipäätään pitänyt lapsia paljon lattialla, kun ovat siinä viihtyneet. Kuulemma olisi pitänyt olla (anopin) sylissä tai sitterissä.
Meillä kanssa on kerrottu jopa mun vanhemmille, kuinka huono äiti ja ihminen olen. Sekä kaikille muille. Haukutaan ihan päin naamaakin. Esim yksi vuosi oltiin pääsiäiskokolla, rapaista oli. Siinä lapset touhasivat kuravaatteissa ja kumppareissa. Anoppi suureen ääneen siinä ihmetteli "koko seurakunnan" läsnäollessa, että miten olinkaan ymmärtänyt laittaa lapsille kuravaatteet, kun muuten ovat aina puettuna niin huonosti. (Hyvin puettu = jussipaita tai anopin löytö)
Anoppi on näitä, joilla ei ole ikinä mitään hyvää sanottavaa kenestäkään (kun totuudenhan saa aina sanoa....) Poikkeuksena hänen oma mahtavuutensa, ja mielellään kertookin kuinka aikaansaapa ja loistava hän on.[/quote]
Aloin jo epäilemään, että meillä on sama anoppi, mutta miehelläni ei ole veljeä. Ja anopin löydöt ovat ihan mahtavia :) Poikamme saa usein tyttöjen vaatteita (vaaleanpunaisia) koska:"nämä oli alennuksessa ja onhan nämä söpömpiä kuin poikien vaatteet".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä äitejä, jotka antavat kiusata lastaan. Miksi olette miehen kanssa, joka puolustaa viattoman lapsen kiusaamista, niinkuin tässäkin tapauksessa? Jonkinlaista uusavuttomuutta tai vastuunpakoilua elämässä, jossa ei itse kykene tekemään päätöksiä ja sanomaan niitä ääneen. Vauva-palstako muuttaa anoppisi käytöksen vai sinä itse? Kuinka kauan annat lapsesi kärsiä?
No eihän sitä anopin käytöstä voi kukaan muu muuttaa kuin anoppi. Itse voi sitten määritellä, kuinka paljon on valmis ottamaan vastaan tapauksessa, jossa anoppi ei selkeästi välitä hevon v:a lapsensa perheen tavoista, säännöistä tai edes siitä omasta lapsestaan.
Se vaan on valitettavaa, että tuollaisen vanhemman lapset ovat ehdollistuneet tuollaiseen käytökseen, eivätkä osaa edes nähdä sitä mitenkään outona.
Eri
Anopin näkökulmastahan hän toimii kuten siinä perheessä toimitaan. Koska hänen oma poikansa on sitä mieltä, että toiminta on oikein ja hyvää niin silloinhan se mummon käytös on perheen tapoihin sopiva. Ongelma on vain siinä, ettei perheen sisällä ole yksimielisyyttä perheen tavoista.
Perheessä pitäisi nyt vaan saada selkeät sävelet aikaan siitä miten esim perheaikana käyttäydytään.
Onko esim ok, että joku perheenjäsenistä viettää koko päivällisen ajan puhelimessa, vaikka istutaan yhteisessä pöydässä. Tai onko ok antaa jonkun perheen ulkopuolisen käyttäytyä jotain perheenjäsentä loukkaavalla tavalla jne.
Sitten kun nuo vaivaavat asiat on käsitelty ja sovittu niin voidaan olettaa anopinkin käytöksen muuttuvan kun tietää paremmin mikä on ok ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa on kerrottu jopa mun vanhemmille, kuinka huono äiti ja ihminen olen. Sekä kaikille muille. Haukutaan ihan päin naamaakin. Esim yksi vuosi oltiin pääsiäiskokolla, rapaista oli. Siinä lapset touhasivat kuravaatteissa ja kumppareissa. Anoppi suureen ääneen siinä ihmetteli "koko seurakunnan" läsnäollessa, että miten olinkaan ymmärtänyt laittaa lapsille kuravaatteet, kun muuten ovat aina puettuna niin huonosti. (Hyvin puettu = jussipaita tai anopin löytö)
Anoppi on näitä, joilla ei ole ikinä mitään hyvää sanottavaa kenestäkään (kun totuudenhan saa aina sanoa....) Poikkeuksena hänen oma mahtavuutensa, ja mielellään kertookin kuinka aikaansaapa ja loistava hän on.
Aloin jo epäilemään, että meillä on sama anoppi, mutta miehelläni ei ole veljeä. Ja anopin löydöt ovat ihan mahtavia :) Poikamme saa usein tyttöjen vaatteita (vaaleanpunaisia) koska:"nämä oli alennuksessa ja onhan nämä söpömpiä kuin poikien vaatteet".
Meillä oli ihan vauvana vakio, että tuli koon 62 vaatteita, vaikka meni jo 86 tai 92. Kun tuo pieni oli niin söpö. Joo, muuten hyvä, mutta ei meinaakaan mennä päälle! Vaihtoehtoisesti sit tuli 4 vuotta kasvunvaraa, kun voihan niitä hihoja/lahkeita vähän kääntää. Joo, tosi näppärää. Toi myös rikkinäisiä ja tahraisia vaatteita, meillä kanssa pojille tuotu pinkkiä glittermekkoa jne. Tästä sit vedetty pulttia, kun ei ole tullut käyttöön. Anoppi muuten suostui lasten ollessa pieniä leikkimään vain niillä leluilla, joita oli lapsille tuonut, vaikka lapsi olisi halunnut leikkiä jotain ihan muuta. Nykyään ei onneksi käy, ja toinen lapsi inhoaa mummuaan. Katoaa aina omaan huoneeseensa, kun mummu tulee visiitille. En estele. Mullekin tulee usein jotain pyykinpesua tai muuta tekosyytä poistua paikalta silloin harvoin, kun anoppi saapuu.
Vierailija kirjoitti:
Miniä on omasta lapsestaan mustasukkainen. Anna sen innokkaan anopin hoitaa, menkää silloin harastamaan vauvojen tekoa. Ehkä mummi on jo kovin kauan odottanut poikansa vauvaa. Sä olet vaan synnyttäjä ja lapsi on anopin kultalapsi. Näin minunkin anoppi sanoi kultalapseksi ekaa lasta. Siellä Terijoella jossa hän oli kasvanut rakastettiin lapsenlapsia. Mun mies on ollut mummilla aikoinaan hoidossa, minullakin on ollut ihana rakastava mummi. Kyllä se lapsi on sen mumminkin lapsi. Minä selitin omalle kultalapselle ettei sinua olisi jos en minä olisi kauan sitten synnttänyt sinun isääsi. Kyllä tyttö sitten jäi miettimään sitä ja sitten katseltiin vanhoja valokuvia. Miksi käyt vain haukkumassa vanhaa ihmistä.
Lapsi on mummun lapsi? Ei ole. Sairastahan tuollainen kuvittelu on, että vanha äiti synnyttää oman poikansa lapsen?
Elämme epäluonnollista aikaa. Käytös johtuu siitä.
Ennen vanhaan isovanhemmat olivat tärkeitä lastenhoitajia, kun kaikilla oli paljon lapsia.
Ihminen ei saa vanhuuskuolemansa asti lapsia kuten muut eläimet siksi, että isovanhemmilla on rooli auttaa lastenlasten hoidossa. Enää ei oo tarvetta, kun on päivähoito ja muut tuet ja mini perheet.
Ennen elettiinkin saman katon alla isovanhempien kanssa.
Te, jotka sanotte etten puolusta lastani. Niin onko hyvä sitten, että alan riuhtomaan lastani jotta saan sen takaisin syliini? Jos menen ottamaan lasta anopilta, siinä ei pelkät sanat riitä vaan minun täytyisi käytännössä repäistä lapsi.
Pelottaa myös, kuinka hullulta miniältä vaikuttaisin koko perheelle (miehen veljet yms) jotka ovat myös aina samalla kylässä. Heidän mielestä anopin käytös on vaan ”söpöä” rakkautta.
Ap