Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IS hox! Miksi KOULUliikuntaa ei muuteta, vaikka se todistetusti traumatisoi?
Kiusatun äiti
26.01.2020 |
Olen kuullut aikuisten tuttavieni kertovan, että he eivät ole koko aikuisiällä harrastaneet koskaan minkäänlaista liikuntaa, koska aikanaan koululiikunta on ollut niin vastenmielistä. Moni nuori menettää itsetuntonsa ja liikunnan ilon siinä, että -ei niin hyvänä pelaajana- on tullut aina valituksi joukkueisiin viimeisenä, tai liikuntatunnilla luokkakaverit ovat nauraneet ja palkanneet.
Tämä on tunnettu ilmiö jo vuosikymmeniä, mutta MIKSI sen annetaan jatkua vielä 2020 -luvulla??
Omien lapsieni koulussa tunnutaan tänäkin päivänä keskittyvän luokkien ja koulujen välisiin kilpailuihin ja turnauksiin. Niihin valitut oppilaat ovat etusijalla ja treenataan esim. jalkapalloturnaukseen ihan tosissaan. Muille oppilaille ei niin väliä, kunhan ovat poissa tieltä liikuntatunneilla... tämä on omien lasteni ja heidän kavereidensa kokemus.
Alaluokalla olevaa tyttöäni kiusataan liikuntatunneilla, häntä nimitellään, nauretaan ja hänet jätetään pelien ulkopuolelle. Olen ottanut yhteyttä koulun liikunnanopettajan ja kertonut ongelmasta, hän vähätteli asiaa, eikä ole tytön kertoman mukaan mitenkään puuttunut siihen tunneilla. Kehoitin tyttöä itse puhumaan opettajalle uudelleen, mutta opettaja oli vain sanonut, että tytön tulee itse olla aktiivisempi tunnilla.
Kuitenkin liikuntapäivänä kotiin tulee masentunut, joskus itkuinen lapsi, joka kertoo, että hänelle ei pallopelissä syötetä ja toiset tytöt käskevät edestä pois ja tönivät tahallaan.
Eikö opettajan tehtävä olisi tehdä koululiikunnasta mukavaa ja tasapuolista kaikille? Eikö kilpaurheilun voisi jättää seurojen tehtäväksi ja koululiikunnassa keskittyä perustaitojen opettamiseen? Tottakai koulussa on jo valmiita harrastajia esim. poikien jääkiekossa ja ymmärrän, että he pelaavat eritasoista peliä, kuin ne, jotka eivät vapaa-ajallaan luistele. Mutta eikö oppilaan oikeus ole silti saada opetusta luistelutaidoissa ja jääkiekon peluussa, eikä olettaa, että esim. kaikki pojat ovat hakeneet opin jo vapaa-ajallaan ja koulussa sitten keskitytään pelkkään pelaamiseen ja vieläpä niiden parhaiden ehdoilla?
Entä voisiko oppilaita jakaa tasoryhmiin? Eikö siten saataisi kaikille tasapuolinen opetus oman tason mukaisesti?
Toivoisin tästä asiasta laajaa keskustelua ja nimenomaan näiden kiusattujen ja heikompien näkökulmasta ja oikeudesta liikunnan iloon.
Toivoisin, että Ilta-Sanomat nostaisi asian ihan valtakunnan laajuiseksi puheenaiheeksi, tekisi vaikka ison asiantuntevan jutun lehteen.
Kansanterveyden kannalta olisi merkittävä asia, että koululiikunta koettaisiin positiivisena ja siellä saisi tutustua eri lajeihin ja kukin löytäisi oman liikuntamuotonsa ilman kilpailupaikkoa.
Kommentit (202)
tartteis aika monta opea kun jokaiselle muunsukuoliselle jannicapetterille ois omat ohjelmat,missä saa hikoilla tai sitten ei saa hikoilla koska se on epämukavaa ja on erikoisherkkyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti suunnattomasti koulussa ne tytöt jotka seisoi maila kädessä ja katseli kelloa.. sitten ihmettelivät kun meitä ärsytti jotka halusimme numeron ja yritimme tosissamme voittaa. Voisi sitä nyt edes yrittää!!!
Poikien liikuntatunnilla taas lähes kaikki yrittää ottaa tosissaan sen liikkumisen ja kilpailuhenki on kova. Toki aina poikien joukosta löytyy myös niitä heikompia ja ne voisi ihan hyvin siirtyä tyttöjen liikuntatunnille.
Koska sinun päänsisäisessä maailmassasihan tytöt eivät ilmeisesti siis voi haluta liikkua kovaa ja kilpailullisesti, eivätkä ainakaan osata pallopelejä tai muita "oikeita" liikuntalajea? Millä tavalla olisi oikein ja kohtuullista mielestäsi niitä liikunnassa hyviä tyttöjä kohtaan, että sinne tulisi liikunnassa paskojen tyttöjen lisäksi vielä sakki liikunnassa paskoja poikia liikuntatunteja "pilaamaan"? Ja olisiko muka näille paskoille pojille sitten jotenkin helpompaa, kun tytöt juoksisivat yli ja ohi ja huokailisivat tuskastuneina, kun tuo köntys ei mitään osaa ja on vain tiellä?
Ja kyllä, näin aikuisena tajuan, etteivät ne koulun liikuntatunnit varmasti olleet kivoja ja mieltä ylentäviä kokemuksia liikunnassa heikoimmille, kun valittiin aina viimeisenä, pitkin hampain joukkueeseen ja koko ajan varmasti tunsi olevansa tiellä ja hidas ja huono. Mutta kyllä ne olivat melkoista kidutusta tällaiselle joukkuelajeja harrastaneelle, muutenkin hyvällä liikkujalle, kun tuntui, etteivät jotkut viitsineet edes vähää alusta yrittää, vaan seisoivat tumput suorassa keskellä kentää ja korkeintaan väistetivät palloa, jos sitä yritti heille syöttää. Tuntui kuin olisi päässyt taivaaseen, kun siirtyi urheilulukioon, jossa liikuntatunneilla olivat tytöt ja pojat yhdessä ja kaikki yrittivät tosissaan. Oli kivaa, tuli hiki ja kaikilla oli hyvä mieli. Tasoryhmät olisi hieno ratkaisu, mutta ne eivät saa perustua sukupuoleen, vaan oikeasti osaamiseen ja harrastuneisuuteen.
Tytöt ei osaa pelata kovaa ja kilpailullisesti, eikä myöskään tytöt osaa palloilupelejä yhtä hyvin kuin pojat. Tämä on fakta eikä mikään naisia/tyttöjä mollaava viesti.
Miehet/pojat ovat naisia/tyttöjä fyysisempiä, miehillä/pojilla on parempi motoriikka, miehet/pojat ovat agressiivisempia, miehet/pojat on kilpailuhenkisempiä... jne.
Mieti nyt vähän jos tyttöjä laitettaisiin pelaamaan poikien sekaan vaikka sählyä, siitä ei tulisi juuri mitään kun heidän edellämainitut taidot ovat huonompia kuin poikien.No, tyttönä, joka koko lukioaikansa pelasi sitä sählyä, lentopalloa, koripalloa, jalkapalloa, pesäpalloa ja ties mitä muuta urheilijapoikien kanssa samoilla liikuntatunneilla, voi kertoa, että oikein hyvä siitä tuli. Siellä olivat sekaisin niin 190 cm/100 kg lätkänpelaajapojat kuin me vähän pienemmät jalkapalloilijatytöt kuin myös ne voimistelija- ja telinevoimistelija tytät ja pojat ja kaikki muutkin lajiin ja sukupuoleen katsomatta. Osa osasi jotain lajia paremmin, toiset toisia, mutta kun kaikki olivat urheilullisia ja täysjärkisiä, ei sukupuoli aiheuttanut mitään ongelmia missään vaiheessa. Joo, ne lätkäpoikien iskulyönnit lentopallossa jätti mustelmat, mutta ei niitä yksikään tyttö väistänyt. Eikä saanut yksikään poika traumoja siitä, jos jalkapallossa tai koripallossa lajia harrastavat tytöt menivätkin välillä yli ja ohi vauhdilla. Mutta sinun kaltaisellesi voisin kuvitella olevan henkisesti turhan traumaattista, kun joutuisit liikuntatunnilla toteamaan, ettet sukupuolestasi huolimatta olekaan niin ylivertainen urheilija kuin kuvittelet.
Aika huonossa kunnossa "pojat" on jos ne ei pärjää tytöille liikunnassa.
Todellisessa elämässä tytöt ei pärjää pojille liikunnassa, ne jää poikien jalkoihin.
Taidat olla feikki.Pistäpä viestiä vaikka Mäkelänrinteen lukio rehtorille ja kysäisepä, miten siellä edelleen hoidetaan liikuntatunnit. Ja onko koskaan ollut ongelmia siitä, että tytöt ja pojat ovat yhdessä. Jatketaan sen jälkeen keskustelua. Itse veikkaisin, että sinä et olisi pärjännyt noilla liikuntatunneilla edes vähää alusta ja olisit lähtenyt kotiin itkien, kun "jumppaajatytöt" olisivat pyyhkineet sinulla lattiaa lajissa kuin lajissa.
Tehkööt vaikka miten siellä mutta poikien urheilu kärsii siitä kun he joutuvat urheilemaan heikompien/huonompien kanssa.
Yhteisissä liikuntstunneissa ei ole mitään järkeä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattakaa itse lapsenne. Opettakaa heidät liikkumaan. Jos lastanne kiusataan, opettakaa häntä suhtautumaan siihen oikein. Opettajat ovat aika kädettömiä kiusaamisen suhteen, ja jotkut opettajat jopa kiusaavat. Yleensä lapsia kiusataan myös muilla tunneilla, eikä pelkästään liikuntatunneilla. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, enkä harrastanut vapaa-ajalla liikuntaa, ja siksi olikin hyvä, että edes koulussa tuli liikuttua. En ollut liikunnassa paras enkä huonoin, ja jos jotkut yrittivät liikuntatunnilla piikitellä, olivat he yleensä niitä, jotka vapaa-ajallakin juoksivat pitkiä lenkkejä tai pelasivat jääpalloa. Haistatin heille, mitäpä sen väliä vaikka olin heitä huonompi. He puolestaan olivat huonompia jossain muussa.
tuossa tulee tuo kultuurinen seikka selväksi.
Hyvin miehinen rakennelma ja hierarkinen. Sekä koululaitos että armeija.
Molemmat ovat myös sosialistisia luonteeltaan, koska ovat pakollisia ja ne kustannetaan verovaroin.
Olisiko aika keksiä jotain muuta ja ehkä löytää liikunnastakin ja oppimisesta myös jotain muuta kuin kilpailullinen asetelma siitä kuka on paras ja älykkäin.
Se ei hyödytä yhteisöä että joukosta löytyy joku luonnehäiriöinen joka on paras kaikessa.
Yllättäen johtajissa on usein niitä jotka kuvittelee olevansa muita mahtavampia ja se oikeuttaa johtoaseman ja muiden hyväksikäytön.
Koko asetelma palvelee vain vanhaa sairasta antiikin yksinvaltiaan ihannointia.
Kiusaaminen ja heikompien nälviminen on sellaista henkistä persepanoa, joka katsotaan läpi sormien. Antiikin aikaan ja myöhemminkin heikommat saatettiin ihan raiskata ja häpäistä fyysisesti.
Se nyt on systeemin henki. Hallitaan pelolla.
Hajoitetaan ja hallitaan.
Ennenhän opettajilla oli selvästi omat aliupseerit luokassa. He saivat erilaisia hassuja tehtäviä ojentaa opettajan hyväksyvän silmän alla niitä jotka poikkesivat muodosta.
Lihavia on aina kiusattu.
Joku syy on aina löytynyt että saa nälviä. Kiusaaminen on hyvin sisäänrakennettu tuohon miehiseen systeemiin.
Toki nyt kun koulut ovat alkaneet olemaan naisvaltainen ala, niin kiusaamisestakin puhutaan enemmän ja asioille yritetään tehdä jotain.
Toki tietty porukka vain puhuu "auktoriteettiyden" puuttumisesta ja kovan kurin puuttumisesta ja nykyään on huonosti asiat kun ei ole kuria ja auktoriteettia.
Eli juuri sitä fasistimenoa. Kun asiat muuttuu paremmaksi, niin tietty porukka kokee että asiat muuttuu huonompaan suuntaan.
Minulta katosi into liikkumiseen vuosiksi koululiikunnan takia. Yhä edelleen huomaan että on hetkiä kun ajattelen että minusta ei pidetä jos en ole yhtä hyvä kuin joku muu. Onneksi näitä tuntemuksia tulee nykyään yhä harvemmin kiitos hyvän valmentajan ja treenikavereiden.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opetellaan asioita. Ei siellä pelata mitään propelejä eikä sellaista keneltäkään vaadita. Se ei ole mitään vaativaa, kaikki kuviot ja säännöt osattavaa urheilua, vaan kevyttä liikuntaa. Lähinnä häiriköt siellä kiusaavat muita, ei ne jotka lajeja harrastavat, vaan juurikin läskisksi lyövät epäurheilulliset kovikset.
Itse muista juuri näiden kovisten kiusaavan peleissä muita. Osaavat lajien harrastajat kyllä ottavat muut huomioon. Ihmettelen, että mistä tässä sitten traumatisoidutaan aina on joku parempi aina on joku isompi ihan missä tahansa muussakin asiassa kuin urheilussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on täydellinen konsepti, jolla kukaan ei suutu liikuntatunneista:
Ensinnäkin, kielletään kaikki joukkuelajit, koska niissä tasoerot tulevat helposti näkyviin. Keskitytään vain yksilölajeihin.
Opettaja näyttää esimerkkisuorituksen ja sen jälkeen jokainen saa suorittaa yksi kerrassaan. Järjestys arvotaan aina ennen jokaista tuntia.
Ne, jotka eivät ole sillä hetkellä suoritusvuorossa, istuvat paikoillaan silmät sidottuna ja kuulosuojaimet korvilla. Näin he eivät tiedä, millaisen suorituksen toinen teki eivätkä voi vertailla. Oman suorituksen näkee vain opettaja.
Jokainen saa koettaa suoritusta haluamansa määrän kertoja, onnistui tai ei. Opettaja ei saa neuvoa, jos oppilas ei sitä pyydä. Opettaja ei saa kommentoida suoritusta mitenkään, koska kommentit voisivat erota eri oppilailla.
Kun oma suoritus on ohi, oppilas palaa muiden joukkoon istumaan ja opettaja laittaa siteen silmille ja kuulosuojaimet päähän, jotta oppilas ei voi huijata niiden kanssa ja kurkkia, mitä muut tekevät.
Sitten opettaja ottaa seuraavalta siteen silmiltä ja kuulosuojaimet korvilta ja hän saa vuorostaan tehdä suorituksen.
Tässä on täydellisen tasa-arvoinen liikuntatunti ja kenellekään ei tule paha mieli.
Koululiikunnan voisi lopettaa kokonaan tai sitten tarjota koululaisille omatoimisen mahdollisuuden käydä liikkumassa kunnan alueella eri liikuntamahdollisuuksissa kupongilla.
Muutenkin kun kunta vuokraa saleja ja tarjoaa tukia erilaisille liikuntajärjestöille niin voisi ihan pakottaa nämä järjestöt ottamaan näitä opiskelijoita mukaan vapaa-ajalla koulun jälkeen suorittamaan liikuntatunnit.
Siitä saisi sitten jonkun merkinnän että asia on suoritettu pois päiväjärjestyksestä.
Liikunnanopettajien palkatkin on niin matalat ja varmasti sekin jo vaikuttaa motivaatioon opettaa että koko alan voisi lopettaa kouluista.
Valitettavasti näin.
Kun katselen usein veronmaksajien puolesta koulujen liikuntatunteja pihalla, niin usein sielä vain peeloillaan ja opettaja itse saattaa luistella ja käyttää palkallisen ajan eräänlaiseen hyötyliikuntaan.
Tätä näkee todella paljon.
En pidä siitä että joku juippi liikkuu minun verorahoilla ja laiminlyö oppilaita auktoriteettiyden puuttuessa.
Sielä siis lapset saattavat vain kiipeillä lumivalleilla tai istuksia luistelukatoksen alla kännykät kädessä.
Sitten on se ydinporukka joka luistelee ja pelaa palloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajat ovat monesti itse joukkueurheilijoita ja toimivat aktiivisesti jossain seuroissa. Ymmärrys ei riitä tavallisiin (=ei niin urheilullisiin ) lapsiin ja nuoriin. Mielestäni koko koululiikunnan idea olisi saada nämä tavalliset lapset liikkumaan.
Nykysysteemi tekee juuri päinvastoin: He joutuvat naurunalaisiksi ja kiusatuiksi, mikä tappaa viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaan.
Ongelmat voi jopa kerrostua itsetunto-ongelmien vuoksi syömishäiriöihin, masennukseen jne. Liikkumattomuus puolestaan pitemmän päälle tuo vaivoja ja lihomista.
Eikö päättäjät jo herää tähän ongelmaan????
Hienosti sanottu!
Opettajat voivat tehdä muutoksen, mutta se vaatii paljon. Jopa vastavalmistuneet nuoret opettajat jatkavat tätä sairasta perinnettä.
Olisiko opetusministeri oikea henkilö puuttumaan tähän supertärkeään asiaan?
Koululiikunnasta (ja musiikista, taitoaineet) EI numeroarviointia!! (Poikkeuksena erikoisluokat esim. liikunta-, musiikki- tai kuvataideluokat).
Kyttääjien ja fasistejen maa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista omasta lapsuudesta että liikuntatunneilla kukaan olisi kiusannut toista. Johtui varmaan siitä että vielä ennen säkimpikin lapsi omasi jonkinlaista mielenlujuutta ja halua näyttää että pärjää.
Nykyään saa harrastaa liikuntaa ihan farkuissakin. Suurin osa näyttäisi olevan farkuissa.
Ennen opettaja oli se fasisti joka kiusasi jos verryttelyasu puuttui. Piti sisäliikunnassakin tulla saliin pitkissäkalsareissa.
se jos mikä on pilkkaamista ja kiusaamista.
Hieno esimerkki jälleen miten miehinen laitos oikein puoltaa simputusta ja nöyryytystä.
Mikäs siinä kun muut pojat vaan nauraa niille joilla oli pitkätkalsarit jalassa.
Mitään perusteita ei löytynyt sille. Farkut jalassa nyt saa spagaatinkin jos on notkea. Eli ei farkuissa ole mitään käytännön estettä tehdä ja liikkua.
Olen joskus juossutkin farkuissa lenkkejä, kun piti säästää opiskeluaikana. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Toki aina näki möllöttäjiä että "kato toi juoksee farkut jalassa oho".
Suomi on kunnon kyttääjien ja fasistejen maa. Täällä ei edes ymmärretä yksilönvapauksia.
Kuvitellaan että pitää tehdä kuten muutkin tekee ja pitää olla kuten muutkin on.
No fhitty ei tarvi. Jokainen voi olla rauhassa vapaasti oma itsensä.
Ajat on muuttuneet parempaan päin. Enää ei aloiteta mieletöntä älinää, jos on lippalakki päässä tai puree purukumia. Farkut jalassa voi harrastaa liikuntaa.
Asiat on muuttuneet terveempään suuntaan.
Toki vieläkin fasisteja löytyy joukosta. Eivät toki osaa perustella että miksi lippalakki haittaa oppimista tai purukumi. Ehkä he kuvittelevat että tieto ei kulkeudu aivoihin puheen kautta kun hattu on eräänlaisena foliona pääkopan edessä. En tiedä.
Eivät oikein osaa ikinä perustella asioita. Toki jos halutaan kiusata ja eristää ulkonäön vuoksi niin sitten.
Tai että suussa ei saa pitää purukumia vaikka suu on tämän ihmisen oma yksityinen suu.
Pukeutuminen nyt vaan kuuluu yksilövapauksiin ja se mitä suussaan pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nyt itse muistan niin poikien liikuntatunnilla yläasteella hommat onnistui hyvin, saatiin aikaiseksi hyviä pelejä eikä kukaan oikein ollut mikään järin huono.
Lukiossa taas sekaryhmissä liikuntatunnit oli yhtä tuskaa, siellä tytöt oli lähinnä pujottelukeppejä joukkuelajeissa ja heistä oli enemmän harmia kuin hyötyä kentällä. 'Me pojat jouduimme pelaamaan varoen ja emme voinneet edes tosissaan pelata ja siinä kyllä katosi meidän poikien innostus koululiikuntaa kohtaan.
En kannata sekaryhmiä liikunnassa koska poikien liikunta kärsii siinä aivan liikaa kun tyttöjen taso nyt on luonnostaan alhaisempi kuin poikien taso.
En ole koskaan ollut mikään hyvä urheilussa, ehkä sellainen keskiverto olen ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
[
Opettajat voivat tehdä muutoksen, mutta se vaatii paljon.
Ongelma on että he eivät voi tehdä muutosta. Vaikka olisi muuten täydellinen liikunnanopettaja niin ei hän yksin voi ottaa vastuuta kolmesta eri ryhmästä joista jotkut saattavat tehdä aktiviteettia aika kaukanakin hänen näköpiiristä. Siihen hän tarvitsee monta avustajaa, mikä taas tarkoittaa että koulujen pitäisi palkata lisää väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täydellinen konsepti, jolla kukaan ei suutu liikuntatunneista:
Ensinnäkin, kielletään kaikki joukkuelajit, koska niissä tasoerot tulevat helposti näkyviin. Keskitytään vain yksilölajeihin.
Opettaja näyttää esimerkkisuorituksen ja sen jälkeen jokainen saa suorittaa yksi kerrassaan. Järjestys arvotaan aina ennen jokaista tuntia.
Ne, jotka eivät ole sillä hetkellä suoritusvuorossa, istuvat paikoillaan silmät sidottuna ja kuulosuojaimet korvilla. Näin he eivät tiedä, millaisen suorituksen toinen teki eivätkä voi vertailla. Oman suorituksen näkee vain opettaja.
Jokainen saa koettaa suoritusta haluamansa määrän kertoja, onnistui tai ei. Opettaja ei saa neuvoa, jos oppilas ei sitä pyydä. Opettaja ei saa kommentoida suoritusta mitenkään, koska kommentit voisivat erota eri oppilailla.
Kun oma suoritus on ohi, oppilas palaa muiden joukkoon istumaan ja opettaja laittaa siteen silmille ja kuulosuojaimet päähän, jotta oppilas ei voi huijata niiden kanssa ja kurkkia, mitä muut tekevät.
Sitten opettaja ottaa seuraavalta siteen silmiltä ja kuulosuojaimet korvilta ja hän saa vuorostaan tehdä suorituksen.
Tässä on täydellisen tasa-arvoinen liikuntatunti ja kenellekään ei tule paha mieli.
Tässä on ketjun ainoa konkreettinen ehdotus ongelman ratkaisemiseen. Nyt vain opettajat neuvosta vaari ja käyttämään!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täydellinen konsepti, jolla kukaan ei suutu liikuntatunneista:
Ensinnäkin, kielletään kaikki joukkuelajit, koska niissä tasoerot tulevat helposti näkyviin. Keskitytään vain yksilölajeihin.
Opettaja näyttää esimerkkisuorituksen ja sen jälkeen jokainen saa suorittaa yksi kerrassaan. Järjestys arvotaan aina ennen jokaista tuntia.
Ne, jotka eivät ole sillä hetkellä suoritusvuorossa, istuvat paikoillaan silmät sidottuna ja kuulosuojaimet korvilla. Näin he eivät tiedä, millaisen suorituksen toinen teki eivätkä voi vertailla. Oman suorituksen näkee vain opettaja.
Jokainen saa koettaa suoritusta haluamansa määrän kertoja, onnistui tai ei. Opettaja ei saa neuvoa, jos oppilas ei sitä pyydä. Opettaja ei saa kommentoida suoritusta mitenkään, koska kommentit voisivat erota eri oppilailla.
Kun oma suoritus on ohi, oppilas palaa muiden joukkoon istumaan ja opettaja laittaa siteen silmille ja kuulosuojaimet päähän, jotta oppilas ei voi huijata niiden kanssa ja kurkkia, mitä muut tekevät.
Sitten opettaja ottaa seuraavalta siteen silmiltä ja kuulosuojaimet korvilta ja hän saa vuorostaan tehdä suorituksen.
Tässä on täydellisen tasa-arvoinen liikuntatunti ja kenellekään ei tule paha mieli.
Liikunta on perinteisessä filosofiassa ollut yksi tutkimisen keino.
Onko omaa tahtoa.
Voiko kättä tai vartaloa liikuttaa oman tahdon haluamalla tavalla. Voiko vartaloa opettaa kuin eläintä sirkuksessa?
Miksi liikutin vartaloa? Opettajan käskyn takiako?
Onko opettajan käsky ja sen noudattaminen vastoin omaa tahtoa?
Se että tehdään ihmisistä tuottavampia ja vähennetään kansanterveydellisiä kustannuksia liikunnalla. Silloin ollaan väärillä vesillä. Sillä tavoin tehdään eläimillä rahaa sirkuksissa.
Pitäisi enemmänkin miettiä mikä nykyajassa ja tässä kultuurissa on väärää, kun liikuntaa selvästi harrastetaan vähemmän kuin ennen.
Onko vapaa-aikaa sittenkin vähemmän?
Pitäisikö työpäiviä lyhentää puolella että ihmisillä olisi aikaa perehtyä omaan terveyteensä?
On fakta että duunareilla ei jää aikaa liikunnalle arkisin.
Silti olemme huolissaan nuorten liikkumisesta, mutta ei edes vanhemmille ihmisille ja työläisille tarjota mahdollisuutta liikuntaan.
On kaikenlaisia puolipakollisia ylityövaatimuksia.
Onhan sanomattakin selvää että oma tahto ei toteudu, jos joku sanelee milloin pääsee töistä sohvalle, sänkyyn ja takas töihin.
Meillä on paljon korjattavaa ja koulu tai nuoret on pienin huolenaihe tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täydellinen konsepti, jolla kukaan ei suutu liikuntatunneista:
Ensinnäkin, kielletään kaikki joukkuelajit, koska niissä tasoerot tulevat helposti näkyviin. Keskitytään vain yksilölajeihin.
Opettaja näyttää esimerkkisuorituksen ja sen jälkeen jokainen saa suorittaa yksi kerrassaan. Järjestys arvotaan aina ennen jokaista tuntia.
Ne, jotka eivät ole sillä hetkellä suoritusvuorossa, istuvat paikoillaan silmät sidottuna ja kuulosuojaimet korvilla. Näin he eivät tiedä, millaisen suorituksen toinen teki eivätkä voi vertailla. Oman suorituksen näkee vain opettaja.
Jokainen saa koettaa suoritusta haluamansa määrän kertoja, onnistui tai ei. Opettaja ei saa neuvoa, jos oppilas ei sitä pyydä. Opettaja ei saa kommentoida suoritusta mitenkään, koska kommentit voisivat erota eri oppilailla.
Kun oma suoritus on ohi, oppilas palaa muiden joukkoon istumaan ja opettaja laittaa siteen silmille ja kuulosuojaimet päähän, jotta oppilas ei voi huijata niiden kanssa ja kurkkia, mitä muut tekevät.
Sitten opettaja ottaa seuraavalta siteen silmiltä ja kuulosuojaimet korvilta ja hän saa vuorostaan tehdä suorituksen.
Tässä on täydellisen tasa-arvoinen liikuntatunti ja kenellekään ei tule paha mieli.
Tässä on ketjun ainoa konkreettinen ehdotus ongelman ratkaisemiseen. Nyt vain opettajat neuvosta vaari ja käyttämään!
Koulu on hierarkinen ja byrokraattinen laitos täynnä säädöksiä ja valmiita suunnitelmia joiden mukaan mennään. Jos ei kyetä menemään niin hommat näytellään että mennään.
Vähän samalla tavoin kuin nykyään siivotaan. Eli kunhan näyttää hyvältä.
Voi lanata märällä mopilla vessan ripulisen lattian pesuainetta säästäen (ei ne suuret tulot vaan pienet menot) että näyttää hyvältä.
Pitää olla nopea että kerkeää siivota seuraavan kohteen pintapuolisesti. Kustannuksissa pitää säästää ja olla tehokas.
Sama on kouluissa ja ei tuo opettajista ole kiinni. Opet tekee mitä käsketään.
ei tartte muuttaa yhden läskipalleron takia joka ei tykkää liikkua.
ei nuita traumatisoituneita ole oikeasti kuin se pieni promille jossain , ja ne loukkaantuis sitte jostain muusta jokatapauksessa.
en ikipäivänä ole kuullut kenenkään sanoneen että ois traumoja tullu koulun liikunnasta.
Mutta minun piirit onkin normaaleja akateemisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täydellinen konsepti, jolla kukaan ei suutu liikuntatunneista:
Ensinnäkin, kielletään kaikki joukkuelajit, koska niissä tasoerot tulevat helposti näkyviin. Keskitytään vain yksilölajeihin.
Opettaja näyttää esimerkkisuorituksen ja sen jälkeen jokainen saa suorittaa yksi kerrassaan. Järjestys arvotaan aina ennen jokaista tuntia.
Ne, jotka eivät ole sillä hetkellä suoritusvuorossa, istuvat paikoillaan silmät sidottuna ja kuulosuojaimet korvilla. Näin he eivät tiedä, millaisen suorituksen toinen teki eivätkä voi vertailla. Oman suorituksen näkee vain opettaja.
Jokainen saa koettaa suoritusta haluamansa määrän kertoja, onnistui tai ei. Opettaja ei saa neuvoa, jos oppilas ei sitä pyydä. Opettaja ei saa kommentoida suoritusta mitenkään, koska kommentit voisivat erota eri oppilailla.
Kun oma suoritus on ohi, oppilas palaa muiden joukkoon istumaan ja opettaja laittaa siteen silmille ja kuulosuojaimet päähän, jotta oppilas ei voi huijata niiden kanssa ja kurkkia, mitä muut tekevät.
Sitten opettaja ottaa seuraavalta siteen silmiltä ja kuulosuojaimet korvilta ja hän saa vuorostaan tehdä suorituksen.
Tässä on täydellisen tasa-arvoinen liikuntatunti ja kenellekään ei tule paha mieli.
Joukkuepeleissä on se teknisen puolen ohella taktinen puoli eli pelaaja mm. ymmärtää mitä maalivahti, puolustaja ja hyökkääjä tekee ja miksi kentällä pitää liikkua niin että sinulle kannattaa syöttää vapaaseen paikkaan ja miksi pitää seurata miten vastapuolen pallottomat pelaajat liikkuvat. Olen harrastanut vuosikausia kestävyysjuoksua, mutta pallopeleissä on myönteistä se sosiaalinen puoli ja kaveriporukalla pelattaessa voidaan noudattaa ns. herrasmiessääntöjä, jotta kenellekään ei tule turhia kolhuja.
Vierailija kirjoitti:
ei tartte muuttaa yhden läskipalleron takia joka ei tykkää liikkua.
Paitsi että niitä kilokeijukaisia alkaa olla nykyään paljon enemmän kuin se yksi. Lasten liikalihavuutta ehkäistään parhaiten koululiikuntaa uudistamalla. Ehkäisee myös poikien syrjäytymistä ja jonneutumista.
Vierailija kirjoitti:
Koulun urheilullisimmat pojathan on usein niitä öykkäreitä joita muut heikommat joutuu pelkäämään.
Toinen sakki oli ne nahkatakkiset röökiä vetävät tapaukset, mutta usein he jättivät rauhaan.
Usein sattumoisin amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissakin urheilupojat on öykkäreitä ja kiusaajia.
Suomen lukioissa monesti ne urheilullisemmat pojat ovat myös parhaita lukuaineissa ja ymmärtävät terveyden päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun urheilullisimmat pojathan on usein niitä öykkäreitä joita muut heikommat joutuu pelkäämään.
Toinen sakki oli ne nahkatakkiset röökiä vetävät tapaukset, mutta usein he jättivät rauhaan.
Usein sattumoisin amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissakin urheilupojat on öykkäreitä ja kiusaajia.
Suomen lukioissa monesti ne urheilullisemmat pojat ovat myös parhaita lukuaineissa ja ymmärtävät terveyden päälle.
Kyllä. Tämän takia yleensä jääkiekossakin menestyneet kiekkoilijat on aika suulaita antamaan haastatteluja englanniksi.
Alue: Aihe vapaa
Tällä tavalla se menee armeijan palvelusaikana. Aamuina kun juostaan niin on kolme ryhmää: Urheilulliset, perus, ja sitten terveysongelmaiset eli lievät astmat ja ylipainoiset. Jokaisessa ryhmässä kaksi valvojaa ja menevät eri reitit, tulevat tiettynä kellonaikana kasarmille takaisin.
Kesällä tai syysarmeijassa pallopelit menee kahteen jakoon: Tosikilpailu ja sitten se kasuaalimpi. Eli urheiluhullut, eli jalkapallokenttä jaetaan kahteen pienempään kenttään joissa molemmissa kaksi maalia. Toisessa pelaa urheiluhullut ja kilpailuviettiset, toisessa vähemmän vetreämmät ja joita ei itsessään pallopelit niin juuri kiinnosta mutta liikkua pitää.