Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

IS hox! Miksi KOULUliikuntaa ei muuteta, vaikka se todistetusti traumatisoi?

Kiusatun äiti
26.01.2020 |

Olen kuullut aikuisten tuttavieni kertovan, että he eivät ole koko aikuisiällä harrastaneet koskaan minkäänlaista liikuntaa, koska aikanaan koululiikunta on ollut niin vastenmielistä. Moni nuori menettää itsetuntonsa ja liikunnan ilon siinä, että -ei niin hyvänä pelaajana- on tullut aina valituksi joukkueisiin viimeisenä, tai liikuntatunnilla luokkakaverit ovat nauraneet ja palkanneet.
Tämä on tunnettu ilmiö jo vuosikymmeniä, mutta MIKSI sen annetaan jatkua vielä 2020 -luvulla??
Omien lapsieni koulussa tunnutaan tänäkin päivänä keskittyvän luokkien ja koulujen välisiin kilpailuihin ja turnauksiin. Niihin valitut oppilaat ovat etusijalla ja treenataan esim. jalkapalloturnaukseen ihan tosissaan. Muille oppilaille ei niin väliä, kunhan ovat poissa tieltä liikuntatunneilla... tämä on omien lasteni ja heidän kavereidensa kokemus.
Alaluokalla olevaa tyttöäni kiusataan liikuntatunneilla, häntä nimitellään, nauretaan ja hänet jätetään pelien ulkopuolelle. Olen ottanut yhteyttä koulun liikunnanopettajan ja kertonut ongelmasta, hän vähätteli asiaa, eikä ole tytön kertoman mukaan mitenkään puuttunut siihen tunneilla. Kehoitin tyttöä itse puhumaan opettajalle uudelleen, mutta opettaja oli vain sanonut, että tytön tulee itse olla aktiivisempi tunnilla.
Kuitenkin liikuntapäivänä kotiin tulee masentunut, joskus itkuinen lapsi, joka kertoo, että hänelle ei pallopelissä syötetä ja toiset tytöt käskevät edestä pois ja tönivät tahallaan.
Eikö opettajan tehtävä olisi tehdä koululiikunnasta mukavaa ja tasapuolista kaikille? Eikö kilpaurheilun voisi jättää seurojen tehtäväksi ja koululiikunnassa keskittyä perustaitojen opettamiseen? Tottakai koulussa on jo valmiita harrastajia esim. poikien jääkiekossa ja ymmärrän, että he pelaavat eritasoista peliä, kuin ne, jotka eivät vapaa-ajallaan luistele. Mutta eikö oppilaan oikeus ole silti saada opetusta luistelutaidoissa ja jääkiekon peluussa, eikä olettaa, että esim. kaikki pojat ovat hakeneet opin jo vapaa-ajallaan ja koulussa sitten keskitytään pelkkään pelaamiseen ja vieläpä niiden parhaiden ehdoilla?
Entä voisiko oppilaita jakaa tasoryhmiin? Eikö siten saataisi kaikille tasapuolinen opetus oman tason mukaisesti?
Toivoisin tästä asiasta laajaa keskustelua ja nimenomaan näiden kiusattujen ja heikompien näkökulmasta ja oikeudesta liikunnan iloon.
Toivoisin, että Ilta-Sanomat nostaisi asian ihan valtakunnan laajuiseksi puheenaiheeksi, tekisi vaikka ison asiantuntevan jutun lehteen.
Kansanterveyden kannalta olisi merkittävä asia, että koululiikunta koettaisiin positiivisena ja siellä saisi tutustua eri lajeihin ja kukin löytäisi oman liikuntamuotonsa ilman kilpailupaikkoa.

Kommentit (202)

Vierailija
201/202 |
22.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kärsin kivuista, siksi en jaksanut varsinkaan kilpaurheilua.  Tosiasiassa ihailin liikunnanopettajaa (70-luku).  20 -vuotiaana poistettiin joku kasvain, kivut ja kuukautisvaivat hävisivät.  Kävelin tavallisesti työmatkat, vielä eläkkeelläkin pitkiä matkoja yksikseni, myös kävin uimassa. 

Vierailija
202/202 |
22.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä varmasti vaihtelee paljon ihan opettajan mukaan. Asun urheilukentän lähistöllä ja kun tässä yhtenä päivänä kuljin siitä ohi yläkoululaisten tyttöjen ollessa liikuntatunnilla, olin pudottaa korvani. Siellä juostiin kilpaa, joo siis ihan aikaa otettiin, MUTTA se kannustus! "Hyvä Sanni, jaksaa jaksaa, kiri kiri Tiina, hyvin menee", siis jatkuvaa kannustusta sekä opettajalta että oppilailta. Aivan mahtavaa, ihan erilaista kuin omina kouluaikoinani!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla