Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IS hox! Miksi KOULUliikuntaa ei muuteta, vaikka se todistetusti traumatisoi?
Kiusatun äiti
26.01.2020 |
Olen kuullut aikuisten tuttavieni kertovan, että he eivät ole koko aikuisiällä harrastaneet koskaan minkäänlaista liikuntaa, koska aikanaan koululiikunta on ollut niin vastenmielistä. Moni nuori menettää itsetuntonsa ja liikunnan ilon siinä, että -ei niin hyvänä pelaajana- on tullut aina valituksi joukkueisiin viimeisenä, tai liikuntatunnilla luokkakaverit ovat nauraneet ja palkanneet.
Tämä on tunnettu ilmiö jo vuosikymmeniä, mutta MIKSI sen annetaan jatkua vielä 2020 -luvulla??
Omien lapsieni koulussa tunnutaan tänäkin päivänä keskittyvän luokkien ja koulujen välisiin kilpailuihin ja turnauksiin. Niihin valitut oppilaat ovat etusijalla ja treenataan esim. jalkapalloturnaukseen ihan tosissaan. Muille oppilaille ei niin väliä, kunhan ovat poissa tieltä liikuntatunneilla... tämä on omien lasteni ja heidän kavereidensa kokemus.
Alaluokalla olevaa tyttöäni kiusataan liikuntatunneilla, häntä nimitellään, nauretaan ja hänet jätetään pelien ulkopuolelle. Olen ottanut yhteyttä koulun liikunnanopettajan ja kertonut ongelmasta, hän vähätteli asiaa, eikä ole tytön kertoman mukaan mitenkään puuttunut siihen tunneilla. Kehoitin tyttöä itse puhumaan opettajalle uudelleen, mutta opettaja oli vain sanonut, että tytön tulee itse olla aktiivisempi tunnilla.
Kuitenkin liikuntapäivänä kotiin tulee masentunut, joskus itkuinen lapsi, joka kertoo, että hänelle ei pallopelissä syötetä ja toiset tytöt käskevät edestä pois ja tönivät tahallaan.
Eikö opettajan tehtävä olisi tehdä koululiikunnasta mukavaa ja tasapuolista kaikille? Eikö kilpaurheilun voisi jättää seurojen tehtäväksi ja koululiikunnassa keskittyä perustaitojen opettamiseen? Tottakai koulussa on jo valmiita harrastajia esim. poikien jääkiekossa ja ymmärrän, että he pelaavat eritasoista peliä, kuin ne, jotka eivät vapaa-ajallaan luistele. Mutta eikö oppilaan oikeus ole silti saada opetusta luistelutaidoissa ja jääkiekon peluussa, eikä olettaa, että esim. kaikki pojat ovat hakeneet opin jo vapaa-ajallaan ja koulussa sitten keskitytään pelkkään pelaamiseen ja vieläpä niiden parhaiden ehdoilla?
Entä voisiko oppilaita jakaa tasoryhmiin? Eikö siten saataisi kaikille tasapuolinen opetus oman tason mukaisesti?
Toivoisin tästä asiasta laajaa keskustelua ja nimenomaan näiden kiusattujen ja heikompien näkökulmasta ja oikeudesta liikunnan iloon.
Toivoisin, että Ilta-Sanomat nostaisi asian ihan valtakunnan laajuiseksi puheenaiheeksi, tekisi vaikka ison asiantuntevan jutun lehteen.
Kansanterveyden kannalta olisi merkittävä asia, että koululiikunta koettaisiin positiivisena ja siellä saisi tutustua eri lajeihin ja kukin löytäisi oman liikuntamuotonsa ilman kilpailupaikkoa.
Kommentit (202)
Minusta tähän on myös helppoja ratkaisuja, sellaisia joita meillä oli kun olin yläasteella 2000-luvun alkupuolella. Meillä oli mukava liikunnanopettaja.
- kokeillaan eri lajeja, ei pelkästään pallopelejä vaan myös joogaa, tanssia, curlingia, mitä vain
- joskus annetaan valita esim. kahden lajin välillä. Meillä esim. pesäpallo/lentopallo, jalkapallo/lenkkeily, sähly/sulkapallo
- Vaihtelua olisin kaivannut enemmän omina kouluaikoina, ja sittä ettei keskitytä kilpailuun vaan siihen miten liikutaan turvallisesti ja pysytään hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tähän on myös helppoja ratkaisuja, sellaisia joita meillä oli kun olin yläasteella 2000-luvun alkupuolella. Meillä oli mukava liikunnanopettaja.
- kokeillaan eri lajeja, ei pelkästään pallopelejä vaan myös joogaa, tanssia, curlingia, mitä vain
- joskus annetaan valita esim. kahden lajin välillä. Meillä esim. pesäpallo/lentopallo, jalkapallo/lenkkeily, sähly/sulkapallo
- Vaihtelua olisin kaivannut enemmän omina kouluaikoina, ja sittä ettei keskitytä kilpailuun vaan siihen miten liikutaan turvallisesti ja pysytään hyvässä kunnossa.
Tärkeintä olisi vaihtaa ne sadistiset naisliikunnanopet normaaleihin.
minä ilmottaudun lukion tyttöjen liikunnanopeksi,vaikka ilman palkkaa.Voidaan uudistaa tunteja jokapäivä
T setämies 46v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei tartte muuttaa yhden läskipalleron takia joka ei tykkää liikkua.
ei nuita traumatisoituneita ole oikeasti kuin se pieni promille jossain , ja ne loukkaantuis sitte jostain muusta jokatapauksessa.
en ikipäivänä ole kuullut kenenkään sanoneen että ois traumoja tullu koulun liikunnasta.
Mutta minun piirit onkin normaaleja akateemisia.
Miksi sinulle on niin tärkeää, että pieni osa porukasta saadaan traumatisoitua?
Teinipoikani on aina ollut ja liikunnallisen näköinen, mutta toivottoman kömpelö. Muuten pärjää koulussa hyvin. Oppii nopeasti, osaa soveltaa tietoa ja loistaa taide-aineissa.
Äitiinsä tullut. Sain itse kuunnella liikkaopen vittuilua siitä että näytän urheilijalta mutta en osaa mitään. Oli kuulemma asenteessa pahasti vikaa ja sitä "korjattiin" nöyryyttämällä.
14-vuotiaana kömpelö poikani sai autismi-diagnoosin. Onko autismi tai joku muu neuro-poikkeavuus hyvä peruste nöyryyttää, kiusata ja traumatisoida? Jos on, niin miksi?
Onko Suomella varaa rikkoa älykkäitä ihmisiä? Niitä joista voisi muuten tulla menestyviä tutkijoita tai taiteilijoita?
odottelinkin että missä viipyy diagnoosi-mammat.
Vaikka meidän liikunnanope oli ihan hirveä, sellainen 35 kiloinen nainen ja todella hapan, ei hän traumatisoinut vaan ne luokkakaverit.
Minä opin koulussa inhoamaan liikuntaa ja uskalsin seuraavan kerran liikkua vasta 27 vuotiaana ja löysin sen kuuluisan liikunnan ilon. Harrastin kauan pelkästään yksilölajeja ja 40 vuotiaana uskalsin kokeille crossfittiä ja eihän se ollutkaan yhtään hirveää kun samanhenkisiä ihmisiä oli sali täynnä. Missään muualla en ole kokenut sellaista tsemppiä ja ryhmän tuomaa Positiivista energiaa. Kukaan ei vähätellyt, ollut huomaavinaan, suputellut vierustoverille tai nauranut vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nää liikuntahullut pysty käsittämään sitä, että kaikki ei ole synnynnäisesti hyviä liikunnassa. Ei tarvitse olla laiska, lihava tai saamaton vaan voi olla ihan liikuntaa harrastava mutta silti ei niin taitava motorisissa taidoissa. Kankea, kömpelö, hidas.
Toiset lapset tuntuu liikkuvan mieluiten käsillään ja tekee temppuja toisensa perään, trampoliinilla onnistuu voltit parin harjoittelukerran jälkeen. Sitten on lapsia, joille takaperin kuperkeikka on jo saavutus. Kaikki ei vaan ole lahjakkaita liikunnassa eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Kaikilla pitäisi kuitenkin olla yhtäläinen oikeus liikunnan iloon.
Tätä ei todellakaan ymmärretä. Jos ymmärrettäisiin, ei esim. laitettaisi lapsia jonossa tekemään kieppiä, hyppäämään pukin yli tai oletettaisi, että kaikki pystyvät lyömään lentopallon verkon yli kevyesti. Näihin kaikkiin liittyy oletus siitä, että kun liike näytetään kerran tai kaksi, niin jokainen on kykenevä tekemään sen. Nuo telinevoimisteluliikkeetkin ovat vaativia eikä sellaisia pitäisi kenenkään tehdä kylmiltään. Oma lapseni harrastaa telinevoimistelua ja siellä kaikki liikkeet saa opetella omaan tahtiin ja vetäjä neuvoo vieressä. Ja ne lapset sentään ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita oppimaan ja liikunnallisia ylipäätään, toisin kuin koulutunneilla, missä porukka vaan pakotetaan heti pää alaspäin ym. älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tähän on myös helppoja ratkaisuja, sellaisia joita meillä oli kun olin yläasteella 2000-luvun alkupuolella. Meillä oli mukava liikunnanopettaja.
- kokeillaan eri lajeja, ei pelkästään pallopelejä vaan myös joogaa, tanssia, curlingia, mitä vain
- joskus annetaan valita esim. kahden lajin välillä. Meillä esim. pesäpallo/lentopallo, jalkapallo/lenkkeily, sähly/sulkapallo
- Vaihtelua olisin kaivannut enemmän omina kouluaikoina, ja sittä ettei keskitytä kilpailuun vaan siihen miten liikutaan turvallisesti ja pysytään hyvässä kunnossa.
Aivan loistavaa!!! Olisipa tällaista enemmän!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä olin nuori kuusikymmentäluvulla, niin aamulla mentiin urheilukentälle pihalle kuuntelemaan aamunavaus jonka piti uskonnon opettaja. Se on siteeraus Raamatusta. Lippu nostettiin salkoon.
Sitten tehtiin kuntoilua juosten kenttää ympäri ja verryyteltiin päivän opintoja varten. Lopuksi tehtiin muodostelmaliikuntaa rivissä ja järjestyksessä. Haaraperushyppyjä, jännehyppyjä, etunojia ja muita perinteisiä suomalaisia voimisteluliikkeitä. Näillä liikkeillä ansaittiin aikoinaan paljon kunniamitaleja kansainvälisellä tasolla.
Sitten tuli amerikkalaiset kuntosalit ja taso laski.
Ne telineellä, rekkillä ja puomilla tehtävät voimisteluliikkeet on kaiken koululiikunnan perusta. Unhoittamatta permantoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni harkitsemien arvoinen idea olisi että tyttöjen ja poikien omiin ryhmiin erottelun sijaan järjestettäisiin edes kahta erilaista liikuntaa yhtä aikaa. Yksi ryhmä kilpailisi ja toinen liikkuisi rennommin, ja jokainen saisi itse valita kumpaan menee. On huomattavasti helpompi heikomman liikkujan tehdä omaan tahtiin punnerruksia kuin yrittää oppia paremmaksi jääkiekon pelaajaksi kun taitavammat luokkatoverit veren maku suussa rynnivät päälle.
Tällä tavalla se menee armeijan palvelusaikana. Aamuina kun juostaan niin on kolme ryhmää: Urheilulliset, perus, ja sitten terveysongelmaiset eli lievät astmat ja ylipainoiset. Jokaisessa ryhmässä kaksi valvojaa ja menevät eri reitit, tulevat tiettynä kellonaikana kasarmille takaisin.
Kesällä tai syysarmeijassa pallopelit menee kahteen jakoon: Tosikilpailu ja sitten se kasuaalimpi. Eli urheiluhullut, eli jalkapallokenttä jaetaan kahteen pienempään kenttään joissa molemmissa kaksi maalia. Toisessa pelaa urheiluhullut ja kilpailuviettiset, toisessa vähemmän vetreämmät ja joita ei itsessään pallopelit niin juuri kiinnosta mutta liikkua pitää.
Eiköhän Suomen armeijassa ole menty yhä enemmän valikoivan asevelvollisuuden suuntaan eli ne rapakuntoisimmat välttävät koko intin? Nykyisellään suunnilleen 65 % miehistä käy intin, noin 7 % menee sivariksi ja loput 28 % välttää sekä intin että sivarin. Aiemmin suurempi osa miehistä olisi käynyt intin B-luokituksessa mm. huoltokomppanian hommissa mm. kirjureina, kokkeina tai muissa fyysisesti helpommissa tehtävissä.
Mitä tulee tuohon koulujen liikuntakasvatukseen, niin kaipa ne liikunnallisesti lahjakkaa saavat edes vähän päteä koululiikunnassa kuten matemaattisesti ja kielellisesti lahjakkaat tekevät muissa oppiaineissa. Jos joku on surkea matematiikassa ja vieraissa kielissä, niin se koulunkäynti voi olla yhtä lailla tervanjuontia kuin jos joku on kömpelö liikunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni harkitsemien arvoinen idea olisi että tyttöjen ja poikien omiin ryhmiin erottelun sijaan järjestettäisiin edes kahta erilaista liikuntaa yhtä aikaa. Yksi ryhmä kilpailisi ja toinen liikkuisi rennommin, ja jokainen saisi itse valita kumpaan menee. On huomattavasti helpompi heikomman liikkujan tehdä omaan tahtiin punnerruksia kuin yrittää oppia paremmaksi jääkiekon pelaajaksi kun taitavammat luokkatoverit veren maku suussa rynnivät päälle.
Tällä tavalla se menee armeijan palvelusaikana. Aamuina kun juostaan niin on kolme ryhmää: Urheilulliset, perus, ja sitten terveysongelmaiset eli lievät astmat ja ylipainoiset. Jokaisessa ryhmässä kaksi valvojaa ja menevät eri reitit, tulevat tiettynä kellonaikana kasarmille takaisin.
Kesällä tai syysarmeijassa pallopelit menee kahteen jakoon: Tosikilpailu ja sitten se kasuaalimpi. Eli urheiluhullut, eli jalkapallokenttä jaetaan kahteen pienempään kenttään joissa molemmissa kaksi maalia. Toisessa pelaa urheiluhullut ja kilpailuviettiset, toisessa vähemmän vetreämmät ja joita ei itsessään pallopelit niin juuri kiinnosta mutta liikkua pitää.
Eiköhän Suomen armeijassa ole menty yhä enemmän valikoivan asevelvollisuuden suuntaan eli ne rapakuntoisimmat välttävät koko intin? Nykyisellään suunnilleen 65 % miehistä käy intin, noin 7 % menee sivariksi ja loput 28 % välttää sekä intin että sivarin. Aiemmin suurempi osa miehistä olisi käynyt intin B-luokituksessa mm. huoltokomppanian hommissa mm. kirjureina, kokkeina tai muissa fyysisesti helpommissa tehtävissä.
Mitä tulee tuohon koulujen liikuntakasvatukseen, niin kaipa ne liikunnallisesti lahjakkaa saavat edes vähän päteä koululiikunnassa kuten matemaattisesti ja kielellisesti lahjakkaat tekevät muissa oppiaineissa. Jos joku on surkea matematiikassa ja vieraissa kielissä, niin se koulunkäynti voi olla yhtä lailla tervanjuontia kuin jos joku on kömpelö liikunnassa.
Valitettavasti vaan oppilas, joka on hyvä lukuaineissa ei paljoakaan pääse pätemään, koska heitähän haukutaan mennen tullen. Hikke, nörtti, eikö sulla ole elämää jne. Sellaista saa kuunnella hyvä oppilas.
Liikunnallisesti lahjakkaat, erityisesti pojat, saavat osakseen taas positiivista huomiota muilta nuorilta.
Kun minä olin nuorukainen kirjoitti:
Kun minä olin nuori kuusikymmentäluvulla, niin aamulla mentiin urheilukentälle pihalle kuuntelemaan aamunavaus jonka piti uskonnon opettaja. Se on siteeraus Raamatusta. Lippu nostettiin salkoon.
Sitten tehtiin kuntoilua juosten kenttää ympäri ja verryyteltiin päivän opintoja varten. Lopuksi tehtiin muodostelmaliikuntaa rivissä ja järjestyksessä. Haaraperushyppyjä, jännehyppyjä, etunojia ja muita perinteisiä suomalaisia voimisteluliikkeitä. Näillä liikkeillä ansaittiin aikoinaan paljon kunniamitaleja kansainvälisellä tasolla.
Sitten tuli amerikkalaiset kuntosalit ja taso laski.
Ne telineellä, rekkillä ja puomilla tehtävät voimisteluliikkeet on kaiken koululiikunnan perusta. Unhoittamatta permantoa!
Siihen taustalle vaan soimaan provolaisten marssia tai isämeitin torvisooloa hanurit tiukkana tiukssa rivissä tuomaan tahtia paatokselliseen toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko is hox lyhenne ice hockeystä? Olisi kiva, jos käytettäisiin suomen kieltä, jos on suomalainen vastine.
Minä kyllä nautin koululiikunnasta - varmaan siksi, että olin normaalipainoinen ja lahjakas useimmissa lajeissa. Ymmärrän, että joillekin se oli yhtä tuskaa.
Koululiikunnan tulisi mielestäni olla kivaa, siellä pitäisi tehdä asioita joita oppilaat haluavat, eikä sitä tulisi arvioida muuten kuin hyväksytty/hylätty -tyyliin (läsnäolo 80 % ja teet tunneilla jotain). Voisi myös tehdä erilliset ryhmät niille, jotka haluavat tosissaan kilpailuhengellä liikkua ja niille, jotka haluavat vain tehdä ja iloita yhdessä. Yläasteella varsinkin liikuntatuntien olisi hyvä olla aina päivän päätteeksi, sillä kukaan ei halua käydä niissä suihkuissa eikä olla loppupäivää hiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka olisi liikunnallisesti lahjakas niin silti voi traumatisoida. Itse olin yläasteella kiusattu ja sen vuoksi todella ujo. Kuntotestistä sain ryhmän parhaan tuloksen, 10-. Harrastin jalkapalloa ja liikuntatunneilla tein maaleja siinä ja sählyssä. Koulujenvälisissä sain hopeaa. Tämä tietysti ärsytti hieman pyöreää pahinta kiusaajatyttöä entisestään. Sain sitten ensimmäisestä liikuntakurssista arvosanaksi 7. Joskus opettaja puhui, että kuntotestistä voi laskea kolmekin numeroa alas, jos on ylimielinen. En sitten tiedä pidettiinkö sitä ylimielisenä, kun ehkä hieman vaivauduin kehuista kiusaajieni takia tai jotain. Myöhemmissä kursseissa opettaja korotti kyllä numeron kasiin. Hänen äitiyslomasijaisensa antoi minulle ysejä, kuten myös valinnaisen liikunnan opettaja. Tämä varsinainen liikunnanopettaja myös myöhemmissä kursseissa sitten puolusti minua, kun huomasi kiusaajien ilkkuvan. Kerran esim. laskettiin jyrkkää mäkeä suksilla alas ja kiusaajat sanoivat ”Kattokaa *Anna laskee” kuin odottaen että kaatuisin. No en kaatunut ja olin harrastanut laskettelua kuusi vuotta. Kiusaajat sen sijaan kaatuivat. Tuli ehkä hieman sekava selitys, mutta tuntui, että kun oli luokan syrjityin niin opettajakin lähti siihen mukaan pitäen minua sinä ylimielisenä ja kaikin puolin kiusaamisen ansaitsevana, mutta onneksi sitten ilmeisesti huomasi asian oikean laidan.
En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että uuden opsin mukaan EI SAA opettaa ap:n kuvailemalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee tuohon koulujen liikuntakasvatukseen, niin kaipa ne liikunnallisesti lahjakkaa saavat edes vähän päteä koululiikunnassa kuten matemaattisesti ja kielellisesti lahjakkaat tekevät muissa oppiaineissa. Jos joku on surkea matematiikassa ja vieraissa kielissä, niin se koulunkäynti voi olla yhtä lailla tervanjuontia kuin jos joku on kömpelö liikunnassa.
Sehän on minustakin vain hyvä, että kaikki ovat saavat loistaa jossakin. Ero on siinä, että vastavuoroisesti ne matikka-ja kielinerot eivät porukalla kiusaa ja pilkkaa sitä oppilasta, joka ei ole niin lahjakas niissä aineissa. Päinvastoin, se matikkanörtti joka oma-aloitteisesti tai opettajan käskystä auttaa tätä heikompaansa onnistumaan.
IS hox= Ilta-Sanomat huomio, jotta toimittaja tarttuisi aiheeseen ja nostaisi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi sen, että kun liikuntatunnit muutetaan kilpailusta ja kiusaamisesta yhteiseksi iloksi ja kannustamiseksi, niin se tukee kansanterveyttä liikunnan ja mielenterveyden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon ongelman. Samanlainen ongelma on vain monessa muussakin aineessa. Ei niin lahjakkaat/motivoituneet joutuvat suorittamaan muiden seuratessa, tulevat ehkä jopa nöyryytetyksi tunneilla parempien edessä tai viimeistään arvestelussa heidät lytätään.
Itse olen saanut traumoja musiikin ja käsitöiden tunnilla. Tiedän ihmisiä, jotka pelkää/vihaa matikkaa ja/tai englantia samoista syistä. Jostain kumman syystä muiden aineiden kohdalla sitä ei nähdä järjestelmän ongelmana vaan juuri liikunnassa. Miksi näin?
Koska se käsitöiden tai musiikin harrastamattomuus ei ole kansanterveydellinen ongelma. Se ettei liikuta on, ja iso, ja jos saataisin kaikki ihmiset pitämään liikunnasta ja kokemaan se itselleen tärkeäksi, olisi valtava kansantaloudellinen hyöty.
No en se matikan tai englanninkin harrastamattomuus kansantaloudellinen ongelma. Nykymaailmassa vielä enemmän kuin ennen.
Kiusatun äiti kirjoitti:
IS hox= Ilta-Sanomat huomio, jotta toimittaja tarttuisi aiheeseen ja nostaisi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi sen, että kun liikuntatunnit muutetaan kilpailusta ja kiusaamisesta yhteiseksi iloksi ja kannustamiseksi, niin se tukee kansanterveyttä liikunnan ja mielenterveyden kautta.
Pakkoko käyttää jotain typerää hoxia 🙄
Alue: Aihe vapaa
Eikö nää liikuntahullut pysty käsittämään sitä, että kaikki ei ole synnynnäisesti hyviä liikunnassa. Ei tarvitse olla laiska, lihava tai saamaton vaan voi olla ihan liikuntaa harrastava mutta silti ei niin taitava motorisissa taidoissa. Kankea, kömpelö, hidas.
Toiset lapset tuntuu liikkuvan mieluiten käsillään ja tekee temppuja toisensa perään, trampoliinilla onnistuu voltit parin harjoittelukerran jälkeen. Sitten on lapsia, joille takaperin kuperkeikka on jo saavutus. Kaikki ei vaan ole lahjakkaita liikunnassa eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Kaikilla pitäisi kuitenkin olla yhtäläinen oikeus liikunnan iloon.