Lue keskustelun säännöt.
IS hox! Miksi KOULUliikuntaa ei muuteta, vaikka se todistetusti traumatisoi?
Kiusatun äiti
26.01.2020 |
Olen kuullut aikuisten tuttavieni kertovan, että he eivät ole koko aikuisiällä harrastaneet koskaan minkäänlaista liikuntaa, koska aikanaan koululiikunta on ollut niin vastenmielistä. Moni nuori menettää itsetuntonsa ja liikunnan ilon siinä, että -ei niin hyvänä pelaajana- on tullut aina valituksi joukkueisiin viimeisenä, tai liikuntatunnilla luokkakaverit ovat nauraneet ja palkanneet.
Tämä on tunnettu ilmiö jo vuosikymmeniä, mutta MIKSI sen annetaan jatkua vielä 2020 -luvulla??
Omien lapsieni koulussa tunnutaan tänäkin päivänä keskittyvän luokkien ja koulujen välisiin kilpailuihin ja turnauksiin. Niihin valitut oppilaat ovat etusijalla ja treenataan esim. jalkapalloturnaukseen ihan tosissaan. Muille oppilaille ei niin väliä, kunhan ovat poissa tieltä liikuntatunneilla... tämä on omien lasteni ja heidän kavereidensa kokemus.
Alaluokalla olevaa tyttöäni kiusataan liikuntatunneilla, häntä nimitellään, nauretaan ja hänet jätetään pelien ulkopuolelle. Olen ottanut yhteyttä koulun liikunnanopettajan ja kertonut ongelmasta, hän vähätteli asiaa, eikä ole tytön kertoman mukaan mitenkään puuttunut siihen tunneilla. Kehoitin tyttöä itse puhumaan opettajalle uudelleen, mutta opettaja oli vain sanonut, että tytön tulee itse olla aktiivisempi tunnilla.
Kuitenkin liikuntapäivänä kotiin tulee masentunut, joskus itkuinen lapsi, joka kertoo, että hänelle ei pallopelissä syötetä ja toiset tytöt käskevät edestä pois ja tönivät tahallaan.
Eikö opettajan tehtävä olisi tehdä koululiikunnasta mukavaa ja tasapuolista kaikille? Eikö kilpaurheilun voisi jättää seurojen tehtäväksi ja koululiikunnassa keskittyä perustaitojen opettamiseen? Tottakai koulussa on jo valmiita harrastajia esim. poikien jääkiekossa ja ymmärrän, että he pelaavat eritasoista peliä, kuin ne, jotka eivät vapaa-ajallaan luistele. Mutta eikö oppilaan oikeus ole silti saada opetusta luistelutaidoissa ja jääkiekon peluussa, eikä olettaa, että esim. kaikki pojat ovat hakeneet opin jo vapaa-ajallaan ja koulussa sitten keskitytään pelkkään pelaamiseen ja vieläpä niiden parhaiden ehdoilla?
Entä voisiko oppilaita jakaa tasoryhmiin? Eikö siten saataisi kaikille tasapuolinen opetus oman tason mukaisesti?
Toivoisin tästä asiasta laajaa keskustelua ja nimenomaan näiden kiusattujen ja heikompien näkökulmasta ja oikeudesta liikunnan iloon.
Toivoisin, että Ilta-Sanomat nostaisi asian ihan valtakunnan laajuiseksi puheenaiheeksi, tekisi vaikka ison asiantuntevan jutun lehteen.
Kansanterveyden kannalta olisi merkittävä asia, että koululiikunta koettaisiin positiivisena ja siellä saisi tutustua eri lajeihin ja kukin löytäisi oman liikuntamuotonsa ilman kilpailupaikkoa.
Kommentit (202)
Tästä oli eilen pitkä ketju, löytääkö joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kun nyt opettajat ovat keksineet, että lapsi ei ole mitään, jos hänellä ei ole liikunnallista harrastusta. Pohjasakkaa.
Kun jakeluun ei mene, etteivät kaikki tykkää kilpailemisesta. Liikunnan tulisi olla mukavaa ja saisi itse valita vaihtoehdoista, miten liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Kun jakeluun ei mene, etteivät kaikki tykkää kilpailemisesta. Liikunnan tulisi olla mukavaa ja saisi itse valita vaihtoehdoista, miten liikkuu.
Sanoo "Maalin takana liikuntatunnit seissyt".
Olen 80-luvulla syntynyt luokanopettaja. Omat koululiikuntamuistoni ovat karseita, juuri sitä, mitä yleensä esiin nostetaan. Opinnoissani en todellakaan ollut ainoa, jonka liikuntamuistot ovat negatiivisia. Asiaa on myös tutkittu paljon ja kehosensitiivinen ja kaikkia kannustava ote liikunnanopetukseen on nykyään osa opintoja.
Olen omassa työssäni pitänyt huolen, ettei tunneillani missään tilanteessa valita joukkueita huutosakkiperiaatteella vaan minä teen jaon. Ylipäätään kantavana linjana on se, että kaikki liikkuvat ja mielellään omalla tasollaan. Peleissä organisoin aina vähintään kahden tason pelit: ne kovat ja sitten höntsäilyt, ja oppilas saa valita kumpaan menee. Monia taitoja harjoitellessa suosin tapaa, jossa usea liikkuu yhtäaikaa (esim. 5 keihäänheittopaikkaa rinnakkain), ettei kukaan joudu suorittamaan toisten katsoessa, ellei itse niin halua. Tavoitteena ei ylipäätään ole enää lajiosaaminen vaan liikkumistaitojen harjoittelu. Ainoa laji joka opsissa enää mainitaan on uinti.
Liikunnanopetus on tasapainottelua, sillä se on myös todella monen suosikkiaine. Lapsi, joka ei loista akateemisesti saattaa loistaa liikunnassa. Ei koskaan toisten kustannuksella tietenkään, vaan omana taitavana itsenään. Liikunta on myös aivan välttämätön aine ylivilkkaiden lasten kohdalla, sen avulla heidän energiaansa saa kanavoitua oikein. Liikuntatunneilla harjoitellaan myös pettymyksiä ja yhteistoimintaa. Oppiaineena se on siis ehdottoman tärkeä. Arviointi voisi mielestäni olla ihan hyvin vain hyväksytty/hylätty, mutta pois sitä ei voi jättää.
Kentällä on varmasti vielä jonkin verran "vanhan koulukunnan" opettajia, jotka eivät ole sisäistäneet näitä periaatteita. Jos kuvaamasi tilanne on todella kokonaiskuva liikunnanopetuksesta, anna palautetta koulun rehtorille, jotta tilanne muuttuu paremmaksi. En usko, että mikään koulu allekirjoittaa kyykyttävää ja lapset paremmuusjärjestykseen laittavaa opetusta ainoana tapana opettaa liikuntaa.
Älä kuitenkaan kyselemättä usko kaikkea, mitä lapsesi koulusta kertoo. Emme mekään usko kaikkea, mitä he kertovat kodista. Selvitä asia itse koulun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnan opettajat ovat lähtökohtaisesti lahjakkaita ja kokeneita urheilijoita. Sellaiset eivät välttämättä ymmärrä asioita muunlaisten ihmisten näkökulmasta. Omallakin opettajallani oli aivan käsittämättömiä näkemyksiä esim. kuntosaliharjoittelusta. Vain jalkapallo ja hiihto oli liikuntaa. Ja niissä piti tietysti kilpailla.
Vierailija kirjoitti:
Tästä oli eilen pitkä ketju, löytääkö joku?
Tarkoitatko kenties tätä?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3651215/ihmetteletko-koululiikunnasta-t…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se liikunnanope itse kiusaa ja nöyryyttää "heikkoja" oppilaita monin tavoin. Tämä on todealla vakava ongelma kansanterveydellisesti puhumattakaan yksilön kärsimyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Usein se liikunnanope itse kiusaa ja nöyryyttää "heikkoja" oppilaita monin tavoin. Tämä on todealla vakava ongelma kansanterveydellisesti puhumattakaan yksilön kärsimyksistä.
Se on mun mielestä todella sairasta että aikuinen tavallaan saa kiusata lasta koska liikuntatunti. Eikä se liikunta saisi olla pakotettuja x ja y lajeja. Antaisi niiden lasten valita mitä haluavat tehdä liikunnassa. Samahan se on mitä tai miten liikkuvat kunhan liikkuvat. Tärkeintä olisi saada ne sadistit pois liikuntaa opettamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jakeluun ei mene, etteivät kaikki tykkää kilpailemisesta. Liikunnan tulisi olla mukavaa ja saisi itse valita vaihtoehdoista, miten liikkuu.
Sanoo "Maalin takana liikuntatunnit seissyt".
Olen samaa mieltä henkilön kanssa, joka totesi, että kaikki eivät pidä kilpailemisesta. Onhan aineen nimikin liikunta, eikä kilpailu, joten kyse pitäisi siis olla liikunnasta eikä kilpailusta. Itse muistan joutuneeni aina pelkkien tulosten perusteella kilpailemaan monessa lajissa, vaikka inhosin kilpailemista. Liikunta itsessään oli kivaa. Kyllä luokissa riittää niitä lapsia, jotka haluavat osallistua kisoihin, on turha pakottaa sinne niitä lapsia, jotka eivät siitä mitään hyödy, saavat vain negatiivisia kokemuksia, joita liittävät liikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat lähtökohtaisesti lahjakkaita ja kokeneita urheilijoita. Sellaiset eivät välttämättä ymmärrä asioita muunlaisten ihmisten näkökulmasta. Omallakin opettajallani oli aivan käsittämättömiä näkemyksiä esim. kuntosaliharjoittelusta. Vain jalkapallo ja hiihto oli liikuntaa. Ja niissä piti tietysti kilpailla.
Niin sipsipussin kantaminen kotiin ja jääkapin oven avaaminen _ei_ vastaa saliharjoittelua.
Vaikka kyllähän siinäkin liikuntaa saa.
Zinccis
Tosiaan. Erilaisia käsityksiä on. Todella erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerää tehdä liikkumisesta epämiellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat lähtökohtaisesti lahjakkaita ja kokeneita urheilijoita. Sellaiset eivät välttämättä ymmärrä asioita muunlaisten ihmisten näkökulmasta. Omallakin opettajallani oli aivan käsittämättömiä näkemyksiä esim. kuntosaliharjoittelusta. Vain jalkapallo ja hiihto oli liikuntaa. Ja niissä piti tietysti kilpailla.
Liikunnanopettajan ala-asteella on ihan normiluokan opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat lähtökohtaisesti lahjakkaita ja kokeneita urheilijoita. Sellaiset eivät välttämättä ymmärrä asioita muunlaisten ihmisten näkökulmasta. Omallakin opettajallani oli aivan käsittämättömiä näkemyksiä esim. kuntosaliharjoittelusta. Vain jalkapallo ja hiihto oli liikuntaa. Ja niissä piti tietysti kilpailla.
Sen voin kokemuksesta sanoa, että kaikista pahinta on olympia-tason urheilija liikunnanopettajana, kuten itselläni oli yläasteella. Sinänsä omalla tavallaan ihan reilu ja oikeudenmukainen mies, mutta myös vaativa kaikkia kohtaan. Itse uskon, että olisin välttynyt yläaste-ajan koulukiusaamisilta kokonaan, jos tätä liikuntatuntien nöyryytystä ei olisi tarvinnut kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan opettajat ovat lähtökohtaisesti lahjakkaita ja kokeneita urheilijoita. Sellaiset eivät välttämättä ymmärrä asioita muunlaisten ihmisten näkökulmasta. Omallakin opettajallani oli aivan käsittämättömiä näkemyksiä esim. kuntosaliharjoittelusta. Vain jalkapallo ja hiihto oli liikuntaa. Ja niissä piti tietysti kilpailla.
Liikunnanopettajan ala-asteella on ihan normiluokan opettajia.
Niin? Yläkoulussa ei ole.
Todella tärkeä keskustelun aihe tämä. Itsekin kärsin peruskoulun ja vielä lukionkin liikuntatunnit. Tilanne kehittyi omalta osaltani syömishäiriöksi enkä ole koskaan pystynyt kokemaan itseäni viehättävänä fyysisesti. Monenlaista muutakin itsetunto-ongelmaa poiki siitä, että koin leimautuvani "huonoksi" nuorena ja lapsena koulun liikuntatunneilla.
Haluaisinkin tietää näiltä entisiltä ja nykyisiltä liikunnanopettajilta, miksi tilanteet kehittyvät sellaisiksi, että liikunnassa hyvät oppilaat saavat opettajilta jatkuvasti positiivista huomiota ja feedbackia. Jopa tilanteissa joissa he sitten kiusaavat huonompiaan tunneilla, opettaja kehui ja kannusti heitä. Se oli oikeastaan liikuntatuntien "sairas" sisältö ja kiusaamisen dynamiikka. Hyvät oppilaat ja opettaja yhdessä rintamassa ottivat huonon oppilaan silmätikuksi. Hyvät oppilaat saivat boostia itsetunnolleen ja opettaja antoi positiivista palautetta heille jopa kiusaamisesta asettumalla vahvasti heidän puolelleen henkisesti tyyliin "katso nyt kuinka Seija näyttää sinulle, kuinka liike tulee tehdä oikeaoppisesti. Ole nyt tarkkana..."
Liikuntatunnit olivat todella armottomia ja pelottavia hetkiä niille, jotka eivät aineessa olleet hyviä.
Olisiko mahdollista jotenkin muuttaa koko konseptia? Esimerkiksi sen sijaan, että oppilaat asetetaan jatkuvasti jonkinlaisiin paremmuusjärjestyksiin, jokaisen kohdalla tehtäisiin oma henkilökohtainen liikuntasuunnitelma? Eli lukuvuoden alussa tarkasteltaisiin jokaisen lähtötilanne ja sitten vaan lähdettäisiin askel askeleelta nostamaan kuntoa? Jokaiselle henkilökohtaiset tavoitteet ja lajitkin sen mukaan. Lukuvuoden lopussa sitten tarkasteltaisiin, miten kukin on edistynyt/kehittynyt.
Kympin oppilas todennäköisesti on edelleen kympin oppilas, mutta numero perustuisi omiin ansioihin eikä siihen, että hän on huomattavasti parempi kuin heikko oppilas, joka on selviö. Toisaalta heikommalle oppilaalle olisi kannustavaa nähdä jotain positiivista omassa kehityksessä. Tämä ehkä innostaisi sitten harrastamaan liikuntaa vapaa-ajallakin?
Koko koululiikunta pitäisi koko valtakunnan opetussuunnitelmassa ja MYÖS käytännössä muuttaa testauksen ja kilpailujen sijaan yhteiseksi liikuntahetkeksi, missä jokainen oppilas saisi olla rennosti oma itsensä ja liikkua oman tasonsa mukaan.
Liikunnanopettajat ovat monesti itse joukkueurheilijoita ja toimivat aktiivisesti jossain seuroissa. Ymmärrys ei riitä tavallisiin (=ei niin urheilullisiin ) lapsiin ja nuoriin. Mielestäni koko koululiikunnan idea olisi saada nämä tavalliset lapset liikkumaan.
Nykysysteemi tekee juuri päinvastoin: He joutuvat naurunalaisiksi ja kiusatuiksi, mikä tappaa viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaan.
Ongelmat voi jopa kerrostua itsetunto-ongelmien vuoksi syömishäiriöihin, masennukseen jne. Liikkumattomuus puolestaan pitemmän päälle tuo vaivoja ja lihomista.
Eikö päättäjät jo herää tähän ongelmaan????
läskit....Ne keksii aina jotain tekosyitä...