Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
IS hox! Miksi KOULUliikuntaa ei muuteta, vaikka se todistetusti traumatisoi?
Kiusatun äiti
26.01.2020 |
Olen kuullut aikuisten tuttavieni kertovan, että he eivät ole koko aikuisiällä harrastaneet koskaan minkäänlaista liikuntaa, koska aikanaan koululiikunta on ollut niin vastenmielistä. Moni nuori menettää itsetuntonsa ja liikunnan ilon siinä, että -ei niin hyvänä pelaajana- on tullut aina valituksi joukkueisiin viimeisenä, tai liikuntatunnilla luokkakaverit ovat nauraneet ja palkanneet.
Tämä on tunnettu ilmiö jo vuosikymmeniä, mutta MIKSI sen annetaan jatkua vielä 2020 -luvulla??
Omien lapsieni koulussa tunnutaan tänäkin päivänä keskittyvän luokkien ja koulujen välisiin kilpailuihin ja turnauksiin. Niihin valitut oppilaat ovat etusijalla ja treenataan esim. jalkapalloturnaukseen ihan tosissaan. Muille oppilaille ei niin väliä, kunhan ovat poissa tieltä liikuntatunneilla... tämä on omien lasteni ja heidän kavereidensa kokemus.
Alaluokalla olevaa tyttöäni kiusataan liikuntatunneilla, häntä nimitellään, nauretaan ja hänet jätetään pelien ulkopuolelle. Olen ottanut yhteyttä koulun liikunnanopettajan ja kertonut ongelmasta, hän vähätteli asiaa, eikä ole tytön kertoman mukaan mitenkään puuttunut siihen tunneilla. Kehoitin tyttöä itse puhumaan opettajalle uudelleen, mutta opettaja oli vain sanonut, että tytön tulee itse olla aktiivisempi tunnilla.
Kuitenkin liikuntapäivänä kotiin tulee masentunut, joskus itkuinen lapsi, joka kertoo, että hänelle ei pallopelissä syötetä ja toiset tytöt käskevät edestä pois ja tönivät tahallaan.
Eikö opettajan tehtävä olisi tehdä koululiikunnasta mukavaa ja tasapuolista kaikille? Eikö kilpaurheilun voisi jättää seurojen tehtäväksi ja koululiikunnassa keskittyä perustaitojen opettamiseen? Tottakai koulussa on jo valmiita harrastajia esim. poikien jääkiekossa ja ymmärrän, että he pelaavat eritasoista peliä, kuin ne, jotka eivät vapaa-ajallaan luistele. Mutta eikö oppilaan oikeus ole silti saada opetusta luistelutaidoissa ja jääkiekon peluussa, eikä olettaa, että esim. kaikki pojat ovat hakeneet opin jo vapaa-ajallaan ja koulussa sitten keskitytään pelkkään pelaamiseen ja vieläpä niiden parhaiden ehdoilla?
Entä voisiko oppilaita jakaa tasoryhmiin? Eikö siten saataisi kaikille tasapuolinen opetus oman tason mukaisesti?
Toivoisin tästä asiasta laajaa keskustelua ja nimenomaan näiden kiusattujen ja heikompien näkökulmasta ja oikeudesta liikunnan iloon.
Toivoisin, että Ilta-Sanomat nostaisi asian ihan valtakunnan laajuiseksi puheenaiheeksi, tekisi vaikka ison asiantuntevan jutun lehteen.
Kansanterveyden kannalta olisi merkittävä asia, että koululiikunta koettaisiin positiivisena ja siellä saisi tutustua eri lajeihin ja kukin löytäisi oman liikuntamuotonsa ilman kilpailupaikkoa.
Kommentit (202)
Meidän yläkoululainen jäi kotiin tänään koska liikunta. En voi pakottaa koulukiusaamisen uhriksi. Miksi näihin ei puututa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajat ovat monesti itse joukkueurheilijoita ja toimivat aktiivisesti jossain seuroissa. Ymmärrys ei riitä tavallisiin (=ei niin urheilullisiin ) lapsiin ja nuoriin. Mielestäni koko koululiikunnan idea olisi saada nämä tavalliset lapset liikkumaan.
Nykysysteemi tekee juuri päinvastoin: He joutuvat naurunalaisiksi ja kiusatuiksi, mikä tappaa viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaan.
Ongelmat voi jopa kerrostua itsetunto-ongelmien vuoksi syömishäiriöihin, masennukseen jne. Liikkumattomuus puolestaan pitemmän päälle tuo vaivoja ja lihomista.
Eikö päättäjät jo herää tähän ongelmaan????
Päättäjät? eikö lapset tulisi hoitaa kotona ja vanhempien olla psyykksesti saatavilla ja tukea lasten itsetunnon kehitystä?
Vierailija kirjoitti:
Meidän yläkoululainen jäi kotiin tänään koska liikunta. En voi pakottaa koulukiusaamisen uhriksi. Miksi näihin ei puututa?
No niin ongelama todettu, mutta ratkaisuu siihen puuttuu...
Vierailija kirjoitti:
Koko koululiikunta pitäisi koko valtakunnan opetussuunnitelmassa ja MYÖS käytännössä muuttaa testauksen ja kilpailujen sijaan yhteiseksi liikuntahetkeksi, missä jokainen oppilas saisi olla rennosti oma itsensä ja liikkua oman tasonsa mukaan.
Mitä ne lapset ja nuoret sitten tekee, jolla ei ole edes sitä omaa tasoa?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista jotenkin muuttaa koko konseptia? Esimerkiksi sen sijaan, että oppilaat asetetaan jatkuvasti jonkinlaisiin paremmuusjärjestyksiin, jokaisen kohdalla tehtäisiin oma henkilökohtainen liikuntasuunnitelma? Eli lukuvuoden alussa tarkasteltaisiin jokaisen lähtötilanne ja sitten vaan lähdettäisiin askel askeleelta nostamaan kuntoa? Jokaiselle henkilökohtaiset tavoitteet ja lajitkin sen mukaan. Lukuvuoden lopussa sitten tarkasteltaisiin, miten kukin on edistynyt/kehittynyt.
Kympin oppilas todennäköisesti on edelleen kympin oppilas, mutta numero perustuisi omiin ansioihin eikä siihen, että hän on huomattavasti parempi kuin heikko oppilas, joka on selviö. Toisaalta heikommalle oppilaalle olisi kannustavaa nähdä jotain positiivista omassa kehityksessä. Tämä ehkä innostaisi sitten harrastamaan liikuntaa vapaa-ajallakin?
Ihan kaunis ajatus, mutta mitenköhän tämä käytännössä toteutettaisiin. Joukkuelajeista tykkäävät Matti, Jukka, Liisa, Jouni, Oiva, Reetta ja Erkki pelaavat jalkapalloa koulun kentällä samalla, kun Aino ja Lassi käy rauhallisella kävelyllä, koska ovat huonokuntoisia ja rapakuntoisimmat Ellu ja Minna vähän venyttelee jumppasalissa. Urheilulliset Jussi, Mika, Tapani, Laura ja Jenni lähtee 10 km maastojuoksulenkille ja voimistelusta tykkäävät Johanna ja Heli telinevoimistelevat siellä jumppasalin toisessa nurkassa ja yrittävät pysyä pois tietä, kun loput luokasta pelaa sählyä? Opetaja siinä sitten säntäilee paikasta toiseen ja yrittää vahtia, että kehenkään ei satu, kukaan ei eksy ja kaikilla on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtähyvin voi sanoa että koko koulu traumatisoi eikä pelkkä liikunta. Perusteetkin on pilkulleen samat.
Ei se niinkään traumatisoi kun vain yksinkertaisesti epämotivoi. Opettaa huonoille opittua avuttomuutta eli vakuuttaa ettei kannata edes yrittää. Poikien liikuntatunneilla oletetaan että se urheiluharrastus löytyy jo valmiiksi ja sen pohjalta mennään. Varsinaista ensiaskelta tai nollatason ryhmiä ei vain ole. Se olisi vähän sama kuin jos ekan luokan matikantunnilla muksuilta jo valmiiksi oletetaan että kertolaskutkin jo sujuu.
Mikä on aika koomista koska jopa armeijassa on erikseen nollatason-liikuntasessioita niille kaikista vetelimmille alokkaille joten miksi ne puuttuu peruskouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajat ovat monesti itse joukkueurheilijoita ja toimivat aktiivisesti jossain seuroissa. Ymmärrys ei riitä tavallisiin (=ei niin urheilullisiin ) lapsiin ja nuoriin. Mielestäni koko koululiikunnan idea olisi saada nämä tavalliset lapset liikkumaan.
Nykysysteemi tekee juuri päinvastoin: He joutuvat naurunalaisiksi ja kiusatuiksi, mikä tappaa viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaan.
Ongelmat voi jopa kerrostua itsetunto-ongelmien vuoksi syömishäiriöihin, masennukseen jne. Liikkumattomuus puolestaan pitemmän päälle tuo vaivoja ja lihomista.
Eikö päättäjät jo herää tähän ongelmaan????Päättäjät? eikö lapset tulisi hoitaa kotona ja vanhempien olla psyykksesti saatavilla ja tukea lasten itsetunnon kehitystä?
Luin juttua, jossa kerrottiin että joka neljäs lapsi on nykyään ylipainoinen ja osa äideistä kertoi näin...napostelu, rajoittamaton ruutuaika ja liikkumattomuus jättivät jälkensä myös lapsiin.
Olen ollut urheilu ja liikuntatoiminnassa mukana 80-luvulta lähtien.
Poikien koululiikunta muutettiin kiekkomafian toimesta 90-luvulla käytännössä kiekkomanageroinniksi. Välillä sai sentään potkia palloa, kun se kehittää pelillistä osaamista. Yksilöosaajat saivat kävellä bensa-asemalle katsomaan mittarista hintaa, kun ei noista yksilöliikkujista ole kiekkopojiksi.
95 tuhosi Suomen urheilun, liikunnan ja lihavoityi kansan. On se hieno saavutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään traumatisoi kun vain yksinkertaisesti epämotivoi. Opettaa huonoille opittua avuttomuutta eli vakuuttaa ettei kannata edes yrittää. Poikien liikuntatunneilla oletetaan että se urheiluharrastus löytyy jo valmiiksi ja sen pohjalta mennään. Varsinaista ensiaskelta tai nollatason ryhmiä ei vain ole. Se olisi vähän sama kuin jos ekan luokan matikantunnilla muksuilta jo valmiiksi oletetaan että kertolaskutkin jo sujuu.
Mikä on aika koomista koska jopa armeijassa on erikseen nollatason-liikuntasessioita niille kaikista vetelimmille alokkaille joten miksi ne puuttuu peruskouluissa.
Pitäisikö veroöyreihin tehdä tuntuvat korotukset, että saataisiin enemmän resursseja että voitaisiin perustaa enemmän ryhmiä, että kaikilla olisi kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö veroöyreihin tehdä tuntuvat korotukset, että saataisiin enemmän resursseja että voitaisiin perustaa enemmän ryhmiä, että kaikilla olisi kivaa?
Enempi avustajia liikunnanopettajille? Mikäs siinä. Se on sijoitus tulevaisuuteen ja maksaa pitkällä aikavälillä Suomelle vähemmän veroeuroja mitä vähemmän läskejä lapsia on. Kansanterveydestä säästäminen on väärässä paikkaa säästämistä koska se kostautuu rahallisesti sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajat ovat monesti itse joukkueurheilijoita ja toimivat aktiivisesti jossain seuroissa. Ymmärrys ei riitä tavallisiin (=ei niin urheilullisiin ) lapsiin ja nuoriin. Mielestäni koko koululiikunnan idea olisi saada nämä tavalliset lapset liikkumaan.
Nykysysteemi tekee juuri päinvastoin: He joutuvat naurunalaisiksi ja kiusatuiksi, mikä tappaa viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaan.
Ongelmat voi jopa kerrostua itsetunto-ongelmien vuoksi syömishäiriöihin, masennukseen jne. Liikkumattomuus puolestaan pitemmän päälle tuo vaivoja ja lihomista.
Eikö päättäjät jo herää tähän ongelmaan????
Tässä ketjussa todella hyviä pointteja, jotka jokainen normaali ihminen ymmärtää. Liikunnanopettajat ovat nimenomaan ylläkuvattuja, seura ja liikuntaihmisiä, jotka eivät ymmärrä ei liikunnallisia tai ujoja lapsia. Luulen ja muistelen itse koulussa että he pitivät ujoa lasta epämotivoituneena ja jopa häiriötekijänä tai häirikkönä, jolla auktoriteettiongelma.
Nyt vielä tämä hemmetin liikkuva koulu-vöyhötys.
Liikkumaan ei pysty pakottamaan tai pelottelemaan. Ei edes joukkovoimalla. Allekirjoitan sen, että suomessa liikunnan iloa EI OLE.
Esim töiden kautta tunnen paljon lasten liikuntaseuroissa toimivia aktiiveja. Heille järjestään yämä "Kaikki pelaa" - periaate on kirosana :) Ja avoimesti pauhaavat siitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kun nyt opettajat ovat keksineet, että lapsi ei ole mitään, jos hänellä ei ole liikunnallista harrastusta. Pohjasakkaa.
Tällaista väitettiin jo kasarilla. En osannut tehdä jotain telinevoimisteluliikettä ja opettaja otti minut liikuntaryhmän eteen ja esitteli, että tämmöiset ihmiset eivät saa enää nelikymppisenä kengännauhojaan kiinni, kun ovat jo näin nuorin huonokuntoisia.
Miksi liikunnasta tehdään tälläisen mörkö?
Meillä oli yläasteella tasoryhmät missä pelattiin. Kukaan ei kiukutellut eikä loukkaantunut.
Eihän muissakaan aineissa voi tehdä silleen kun nyt Lissu-Petteriä sattuis huvittamaan. Että en mä nyt viitsi kertotaulua opetella, mä vaan tässä vähä plussailen numeroita, kun muuten tulee paha mieli.
ehkä jonkinlainen reality-check olis joskus paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista jotenkin muuttaa koko konseptia? Esimerkiksi sen sijaan, että oppilaat asetetaan jatkuvasti jonkinlaisiin paremmuusjärjestyksiin, jokaisen kohdalla tehtäisiin oma henkilökohtainen liikuntasuunnitelma? Eli lukuvuoden alussa tarkasteltaisiin jokaisen lähtötilanne ja sitten vaan lähdettäisiin askel askeleelta nostamaan kuntoa? Jokaiselle henkilökohtaiset tavoitteet ja lajitkin sen mukaan. Lukuvuoden lopussa sitten tarkasteltaisiin, miten kukin on edistynyt/kehittynyt.
Kympin oppilas todennäköisesti on edelleen kympin oppilas, mutta numero perustuisi omiin ansioihin eikä siihen, että hän on huomattavasti parempi kuin heikko oppilas, joka on selviö. Toisaalta heikommalle oppilaalle olisi kannustavaa nähdä jotain positiivista omassa kehityksessä. Tämä ehkä innostaisi sitten harrastamaan liikuntaa vapaa-ajallakin?
Jokaiselle omat lajit?? Ja mitenhän yksi ope seuraa joka ikisen tavoitteita ja lajeja? Huh huh!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yläasteella tasoryhmät missä pelattiin. Kukaan ei kiukutellut eikä loukkaantunut.
Meidän yläasteella ei ollut. Siellä se kokematon Jussi jäi jääkiekossa kaukalon ja urheilijaharrastajakiusaajan väliin, veri tirskui nenästä ja tuli aivotärähdys. Ja toikkaan liikunnasta vitonen. Semmoista meininkiä Pohjanmaan kouluissa, kuulemma vielä nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi liikunnasta tehdään tälläisen mörkö?
Meillä oli yläasteella tasoryhmät missä pelattiin. Kukaan ei kiukutellut eikä loukkaantunut.Eihän muissakaan aineissa voi tehdä silleen kun nyt Lissu-Petteriä sattuis huvittamaan. Että en mä nyt viitsi kertotaulua opetella, mä vaan tässä vähä plussailen numeroita, kun muuten tulee paha mieli.
ehkä jonkinlainen reality-check olis joskus paikallaan.
Jaa. No jos matikka hoidettaisiin niin kuin liikunta, niin tunnin alussa paras matikkaosaaja valitsisi joukkueet ja sitten laskettaisiin kilpaa. Tai laskettaisiin niin että kaikki tuijottaa ja naureskelee kun osaamaton Olli yrittää saada kertotauluaan valmiiksi. En usko että meidän yhteiskunnalla olisi varaa tällaisiin matikantunteihin kun kaikkien kuitenkin pitää oppia laskemaan että pärjää elämässä.
Totta.
Omat lapseni pitävät liikunnasta, mutta ovat motorisesti kömpelöitä. Sen he tietysti oppivat nopeasti liikuntatunneilla ja se oli kova paikka. Siihen loppuu helposti innostus harrastaa minkäänlaista liikuntaa, koska aina on vaan muita huonompi. Ei siinä auta mitkään treenimäärät, kun motoriikka on vaan keskitasoa heikompaa.
Kuitenkin on surullista, että tällaisilta lapsilta viedään liikunnan ilo, koska minusta ainakin olisi kiva jos lapseni harrastaisivat aikuisena liikuntaa terveyshyötyjen takia. Itsekin olen kömpelö, mutta jaksan vaeltaa kymmeniä kilometrejä pitkin metsiä. Nautin luonnossa olemisesta ja se on minulle mieluinen tapa liikkua.
Liikunnan pitäisi olla kaikille luonnollinen osa arkielämää, mutta koulussa siitä annetaan aivan vääränlainen kuva. Suurimmalle osalle aikuisista kun urheilu ei ole minkäänlaista kilpailua.
Alue: Aihe vapaa
Tärkeä asia, samaa mieltä.