IS hox! Miksi KOULUliikuntaa ei muuteta, vaikka se todistetusti traumatisoi?
Olen kuullut aikuisten tuttavieni kertovan, että he eivät ole koko aikuisiällä harrastaneet koskaan minkäänlaista liikuntaa, koska aikanaan koululiikunta on ollut niin vastenmielistä. Moni nuori menettää itsetuntonsa ja liikunnan ilon siinä, että -ei niin hyvänä pelaajana- on tullut aina valituksi joukkueisiin viimeisenä, tai liikuntatunnilla luokkakaverit ovat nauraneet ja palkanneet.
Tämä on tunnettu ilmiö jo vuosikymmeniä, mutta MIKSI sen annetaan jatkua vielä 2020 -luvulla??
Omien lapsieni koulussa tunnutaan tänäkin päivänä keskittyvän luokkien ja koulujen välisiin kilpailuihin ja turnauksiin. Niihin valitut oppilaat ovat etusijalla ja treenataan esim. jalkapalloturnaukseen ihan tosissaan. Muille oppilaille ei niin väliä, kunhan ovat poissa tieltä liikuntatunneilla... tämä on omien lasteni ja heidän kavereidensa kokemus.
Alaluokalla olevaa tyttöäni kiusataan liikuntatunneilla, häntä nimitellään, nauretaan ja hänet jätetään pelien ulkopuolelle. Olen ottanut yhteyttä koulun liikunnanopettajan ja kertonut ongelmasta, hän vähätteli asiaa, eikä ole tytön kertoman mukaan mitenkään puuttunut siihen tunneilla. Kehoitin tyttöä itse puhumaan opettajalle uudelleen, mutta opettaja oli vain sanonut, että tytön tulee itse olla aktiivisempi tunnilla.
Kuitenkin liikuntapäivänä kotiin tulee masentunut, joskus itkuinen lapsi, joka kertoo, että hänelle ei pallopelissä syötetä ja toiset tytöt käskevät edestä pois ja tönivät tahallaan.
Eikö opettajan tehtävä olisi tehdä koululiikunnasta mukavaa ja tasapuolista kaikille? Eikö kilpaurheilun voisi jättää seurojen tehtäväksi ja koululiikunnassa keskittyä perustaitojen opettamiseen? Tottakai koulussa on jo valmiita harrastajia esim. poikien jääkiekossa ja ymmärrän, että he pelaavat eritasoista peliä, kuin ne, jotka eivät vapaa-ajallaan luistele. Mutta eikö oppilaan oikeus ole silti saada opetusta luistelutaidoissa ja jääkiekon peluussa, eikä olettaa, että esim. kaikki pojat ovat hakeneet opin jo vapaa-ajallaan ja koulussa sitten keskitytään pelkkään pelaamiseen ja vieläpä niiden parhaiden ehdoilla?
Entä voisiko oppilaita jakaa tasoryhmiin? Eikö siten saataisi kaikille tasapuolinen opetus oman tason mukaisesti?
Toivoisin tästä asiasta laajaa keskustelua ja nimenomaan näiden kiusattujen ja heikompien näkökulmasta ja oikeudesta liikunnan iloon.
Toivoisin, että Ilta-Sanomat nostaisi asian ihan valtakunnan laajuiseksi puheenaiheeksi, tekisi vaikka ison asiantuntevan jutun lehteen.
Kansanterveyden kannalta olisi merkittävä asia, että koululiikunta koettaisiin positiivisena ja siellä saisi tutustua eri lajeihin ja kukin löytäisi oman liikuntamuotonsa ilman kilpailupaikkoa.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Miksi liikunnasta tehdään tälläisen mörkö?
Meillä oli yläasteella tasoryhmät missä pelattiin. Kukaan ei kiukutellut eikä loukkaantunut.Eihän muissakaan aineissa voi tehdä silleen kun nyt Lissu-Petteriä sattuis huvittamaan. Että en mä nyt viitsi kertotaulua opetella, mä vaan tässä vähä plussailen numeroita, kun muuten tulee paha mieli.
ehkä jonkinlainen reality-check olis joskus paikallaan.
Kannattaa muistaa, ettei siellä matikan tunnilla joudu samalla tavalla esittelemään huonoa osaamistaan kaikille luokkalaisille. Saa huonommatkin opetella ihan rauhassa perusjuttuja, kun edistyneemmät laskevat lisätehtäviä. Ei ole mitään julkista kertolaskukilpailua kunujakoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi liikunnasta tehdään tälläisen mörkö?
Meillä oli yläasteella tasoryhmät missä pelattiin. Kukaan ei kiukutellut eikä loukkaantunut.Eihän muissakaan aineissa voi tehdä silleen kun nyt Lissu-Petteriä sattuis huvittamaan. Että en mä nyt viitsi kertotaulua opetella, mä vaan tässä vähä plussailen numeroita, kun muuten tulee paha mieli.
ehkä jonkinlainen reality-check olis joskus paikallaan.
Kannattaa muistaa, ettei siellä matikan tunnilla joudu samalla tavalla esittelemään huonoa osaamistaan kaikille luokkalaisille. Saa huonommatkin opetella ihan rauhassa perusjuttuja, kun edistyneemmät laskevat lisätehtäviä. Ei ole mitään julkista kertolaskukilpailua kunujakoineen.
Puhumattakaan että joka tunti tulisi viimeiseksi valituksi laskemisjoukkueeseen ja muut huokaislis ja pyörittelisi silmiään että kai meidän täytyy toi ottaa.
Laiskureita pitäisi pakottaa vielä enemmän, että alkaisivat liikkumaan.
Huonokuntoiset pojat pitäisi laittaa tyttöjen liikuntatunnille. Toki se voi olla poikien mielestä nöyryyttävää kun ne laitetaan tyttöjen liikuntatunnille mutta normaalikuntoiset pojat sekä hyväkuntoiset pojat kärsii siitä jos liikuntatunnilla on niitä heikkokuntoisia.
Joukkuelajeissa niistä heikkokuntoisista pojista on vain hallaa muille.
Eli liikuntatunnit pitäisi järjestää niin että:
Tytöt ja ne muutamat heikkokuntoiset pojat liikkuu keskenään ja loput pojat keskenään.
Minulle ei jäänyt traumaa koululiikuntatunneista, mutta liikkumisen ilon ne kyllä veivät. Lapsena vielä tykkäsin liikkua. Minulla oli monta harrastusta. Teininä minusta tuli kömpelö, en enää tuntenut kehoani ja liikunnasta tuli hankalaa ja vastenmielistä. Koulussa voitaisiin yrittää tukea teinejä tässä asiassa, siis opettaa sellaisia lajeja, jotka auttavat kehontuntemuksessa. Olisiko esim. pilates tällainen? Murrosiässä kun kroppa tuppaa muuttumaan paljonkin, tulee kasvupyrähdys jne., minkä vuoksi keho voi tuntua vieraalta ja kömpelöltä. Näin melkein 30-vuotiaana en vieläkään ole saanut takaisin liikunnan iloa. Siispä kuntoni on nykyisin aika huono. Olen yrittänyt edes käydä kävelyillä "väkisin", mutta se on niin vastenmielistä, että enpä sitäkään ole jaksanut. No, tämä ei ole varsinaisesti ainakaan kokonaan koululiikunnan syytä, mutta väitän, että koululiikunnassa voisi tukea murrosikäisiä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi liikunnasta tehdään tälläisen mörkö?
Meillä oli yläasteella tasoryhmät missä pelattiin. Kukaan ei kiukutellut eikä loukkaantunut.Eihän muissakaan aineissa voi tehdä silleen kun nyt Lissu-Petteriä sattuis huvittamaan. Että en mä nyt viitsi kertotaulua opetella, mä vaan tässä vähä plussailen numeroita, kun muuten tulee paha mieli.
ehkä jonkinlainen reality-check olis joskus paikallaan.
Kannattaa muistaa, ettei siellä matikan tunnilla joudu samalla tavalla esittelemään huonoa osaamistaan kaikille luokkalaisille. Saa huonommatkin opetella ihan rauhassa perusjuttuja, kun edistyneemmät laskevat lisätehtäviä. Ei ole mitään julkista kertolaskukilpailua kunujakoineen.
Puhumattakaan että joka tunti tulisi viimeiseksi valituksi laskemisjoukkueeseen ja muut huokaislis ja pyörittelisi silmiään että kai meidän täytyy toi ottaa.
Just joo,
kysytään vaan koko luokan edessä vaikka ei viittaisikaan, sitten hikarit myhäilee tyytyväisinä ja naureskelee kun ei tuo osannutkaan vastata.
Rehellisyyden nimissä koko koulu on samaa kuin liikuntatunnin arvostelu. Jos lopetetaan koko arvoistelu kokonaan niin sitten, mutta koulun tarkoitus on laittaa ihmisiä järjestykseen. Luokkalaisten kesken sitten myös kysellään numeroita ja keskiarvoja koetuloksia jne paremmuuksia ja kilpaillaan niissä.
Liikunta nyt on vähän sellaista että nykyään tiedetään miten yksilöllisesti pitäisi mennä ja koulu ei ole sellainen paikka. Koulu on kopio armeijasta ja koko systeemi on miesten kehittelemä laitos kuten yhteiskunnassa valitettavasti kaikki vielä on miesten kehittelemiä vanhentuneita laitoksia.
Yliopistokin on sellainen laitos jossa on oma hierarkia.
Liikunnan pitäisi lähteä jokaisesta itsestä. Ryhmäliikunnalla saadaan aina jotain tuhoa aikaan. Henkistä tai ihan niveliä paskaksi.
Onhan se niin että itsestä se lähtee. Näkee monesti salillakin miehiä ja vaikka salilla käydään niin ei haasteta itseä. Tehdään se oma turvallinen setti ja mennään himaan.
Tätähän se liikunta on pahimmillaan, mutta onhan se parempi kuin ei mitään. Toisaalta jos ei edes venytellä huolella liikunnan jälkeen ja on muka liikuttu elämässä 20-vuotta mutta ei saada esimerkiksi spagaattia tai osata käsillä seistä, niin onhan se vähän mahootonta oikeasti sanoa olevansa liikunnallinen ja liikkuva ihminen.
Haiskahtaa vain sille että käydään tekemässä yläkroppa tai alakroppa erikseen ja mennään sieltä mistä aita on matalin. Olemus on muutenkin sellainen ihmeen betoninen. Kaukana liikunnallisuudesta.
Eli haastatteko te itseänne vai ette.
Turha siitä on vinkua lapsille tai muille, jos oma suorittaminen on sitä samaa vanhan toistoa.
Ettekö te tylsisty yhtään kun ette opi ja opeta kropalle uusia asioita?
Se että oppii seisomaan käsillä ja tekemään vaikka voltin, se parantaa niitä mavetuloksiakin.
Jokainen katse lautaselle kirjoitti:
Liikunta nyt on vähän sellaista että nykyään tiedetään miten yksilöllisesti pitäisi mennä ja koulu ei ole sellainen paikka. Koulu on kopio armeijasta ja koko systeemi on miesten kehittelemä laitos kuten yhteiskunnassa valitettavasti kaikki vielä on miesten kehittelemiä vanhentuneita laitoksia.
Yliopistokin on sellainen laitos jossa on oma hierarkia.
Liikunnan pitäisi lähteä jokaisesta itsestä. Ryhmäliikunnalla saadaan aina jotain tuhoa aikaan. Henkistä tai ihan niveliä paskaksi.
Onhan se niin että itsestä se lähtee. Näkee monesti salillakin miehiä ja vaikka salilla käydään niin ei haasteta itseä. Tehdään se oma turvallinen setti ja mennään himaan.
Tätähän se liikunta on pahimmillaan, mutta onhan se parempi kuin ei mitään. Toisaalta jos ei edes venytellä huolella liikunnan jälkeen ja on muka liikuttu elämässä 20-vuotta mutta ei saada esimerkiksi spagaattia tai osata käsillä seistä, niin onhan se vähän mahootonta oikeasti sanoa olevansa liikunnallinen ja liikkuva ihminen.
Haiskahtaa vain sille että käydään tekemässä yläkroppa tai alakroppa erikseen ja mennään sieltä mistä aita on matalin. Olemus on muutenkin sellainen ihmeen betoninen. Kaukana liikunnallisuudesta.
Eli haastatteko te itseänne vai ette.
Turha siitä on vinkua lapsille tai muille, jos oma suorittaminen on sitä samaa vanhan toistoa.
Ettekö te tylsisty yhtään kun ette opi ja opeta kropalle uusia asioita?
Se että oppii seisomaan käsillä ja tekemään vaikka voltin, se parantaa niitä mavetuloksiakin.
Armeijaa kopioidaan, koska se on toimiva järjestelmä. Ylipainoisia on paljon, koska siitä ei nöyryytetä tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi liikunnasta tehdään tälläisen mörkö?
Meillä oli yläasteella tasoryhmät missä pelattiin. Kukaan ei kiukutellut eikä loukkaantunut.Eihän muissakaan aineissa voi tehdä silleen kun nyt Lissu-Petteriä sattuis huvittamaan. Että en mä nyt viitsi kertotaulua opetella, mä vaan tässä vähä plussailen numeroita, kun muuten tulee paha mieli.
ehkä jonkinlainen reality-check olis joskus paikallaan.
Kannattaa muistaa, ettei siellä matikan tunnilla joudu samalla tavalla esittelemään huonoa osaamistaan kaikille luokkalaisille. Saa huonommatkin opetella ihan rauhassa perusjuttuja, kun edistyneemmät laskevat lisätehtäviä. Ei ole mitään julkista kertolaskukilpailua kunujakoineen.
Puhumattakaan että joka tunti tulisi viimeiseksi valituksi laskemisjoukkueeseen ja muut huokaislis ja pyörittelisi silmiään että kai meidän täytyy toi ottaa.
Just joo,
kysytään vaan koko luokan edessä vaikka ei viittaisikaan, sitten hikarit myhäilee tyytyväisinä ja naureskelee kun ei tuo osannutkaan vastata.
Rehellisyyden nimissä koko koulu on samaa kuin liikuntatunnin arvostelu. Jos lopetetaan koko arvoistelu kokonaan niin sitten, mutta koulun tarkoitus on laittaa ihmisiä järjestykseen. Luokkalaisten kesken sitten myös kysellään numeroita ja keskiarvoja koetuloksia jne paremmuuksia ja kilpaillaan niissä.
En usko että koulun tarkoitus on pelkästään laittaa ihmisiä järjestykseen. Olen ymmärtänyt että yksi suomalaisen koulun menestyksen syistä on nimenomaan se että pyritään antamaan lapsille valmiuksia elämää varten, ei vain laittamaan heitä järjestykseen. Jälkimmäiseen pystyy kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään traumatisoi kun vain yksinkertaisesti epämotivoi. Opettaa huonoille opittua avuttomuutta eli vakuuttaa ettei kannata edes yrittää. Poikien liikuntatunneilla oletetaan että se urheiluharrastus löytyy jo valmiiksi ja sen pohjalta mennään. Varsinaista ensiaskelta tai nollatason ryhmiä ei vain ole. Se olisi vähän sama kuin jos ekan luokan matikantunnilla muksuilta jo valmiiksi oletetaan että kertolaskutkin jo sujuu.
Mikä on aika koomista koska jopa armeijassa on erikseen nollatason-liikuntasessioita niille kaikista vetelimmille alokkaille joten miksi ne puuttuu peruskouluissa.
Toteutus on täydellinen susi jo syntyessään, koska eritasoisia ryhmiä joukkuepeleihin ei ole mahdollista tehdä jostain 20-35 oppilaan poolista. Käytännössä pitäisi luopua koko liikunnasta tai pitäytyä erityistaitoja vaatimattomissa kävely-hölkkä-venyttely-corevaihtoehdoissa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen katse lautaselle kirjoitti:
Liikunta nyt on vähän sellaista että nykyään tiedetään miten yksilöllisesti pitäisi mennä ja koulu ei ole sellainen paikka. Koulu on kopio armeijasta ja koko systeemi on miesten kehittelemä laitos kuten yhteiskunnassa valitettavasti kaikki vielä on miesten kehittelemiä vanhentuneita laitoksia.
Yliopistokin on sellainen laitos jossa on oma hierarkia.
Liikunnan pitäisi lähteä jokaisesta itsestä. Ryhmäliikunnalla saadaan aina jotain tuhoa aikaan. Henkistä tai ihan niveliä paskaksi.
Onhan se niin että itsestä se lähtee. Näkee monesti salillakin miehiä ja vaikka salilla käydään niin ei haasteta itseä. Tehdään se oma turvallinen setti ja mennään himaan.
Tätähän se liikunta on pahimmillaan, mutta onhan se parempi kuin ei mitään. Toisaalta jos ei edes venytellä huolella liikunnan jälkeen ja on muka liikuttu elämässä 20-vuotta mutta ei saada esimerkiksi spagaattia tai osata käsillä seistä, niin onhan se vähän mahootonta oikeasti sanoa olevansa liikunnallinen ja liikkuva ihminen.
Haiskahtaa vain sille että käydään tekemässä yläkroppa tai alakroppa erikseen ja mennään sieltä mistä aita on matalin. Olemus on muutenkin sellainen ihmeen betoninen. Kaukana liikunnallisuudesta.
Eli haastatteko te itseänne vai ette.
Turha siitä on vinkua lapsille tai muille, jos oma suorittaminen on sitä samaa vanhan toistoa.
Ettekö te tylsisty yhtään kun ette opi ja opeta kropalle uusia asioita?
Se että oppii seisomaan käsillä ja tekemään vaikka voltin, se parantaa niitä mavetuloksiakin.
Armeijaa kopioidaan, koska se on toimiva järjestelmä. Ylipainoisia on paljon, koska siitä ei nöyryytetä tarpeeksi.
Kyllähän se toimivasti kuluttaa ihan helvetisti veronmaksajien rahoja.
Kasvava nuori tarvitsee liikuntaa kännykkäriippuvuutensa vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kasvava nuori tarvitsee liikuntaa kännykkäriippuvuutensa vastapainoksi.
Kaipa tuo kännykän käyttö onnistuu jalkapallokentälläkin seisoessa.
Vierailija kirjoitti:
Laiskureita pitäisi pakottaa vielä enemmän, että alkaisivat liikkumaan.
Onko sinulle koulussa jokin aine ollut vastenmielinen? Ehkä äidinkielen lukutehtävät joissa piti lukea kirja ja pitää esitelmä, tai pakkoruotsi? Jos on, oletko aikuisena ahkera lukija tai pidätkö ruotsin kielen taitoa aktiivisesti yllä? Tai mikä sinulle sitten onkin sitä pakkopullaa ollut, paljonko innostaa aikuisena?
Minä lukeudun niihin koululiikunnan lannistamiin. Ala-asteen alussa kävin vielä hiihtämässä huvikseni. Etenkin yläasteen pakkohiihto johti siihen etten ole aikuisiällä sylkäissytkään suksiin päin. Vasta työpaikan virkistyspäivien kautta olen löytänyt liikuntamuotoja joita koululiikunta ei ole minulle tahrannut, ja niissäkin kynnys on korkea jos joku muu näkee, koska ryhmäliikunta on mielessäni yhdistynyt julkiseen nöyryytykseen. Ajatella että pidin luistelusta, hiihdosta, pesäpallosta ja sählystä kunnes koulun suorituspaineiden vuoksi niistä tuli lähinnä paha mieli. Onneksi jooga jakahvakuulan heiluttelu onnistuu kotona poissa toisten näkyviltä.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajat ovat monesti itse joukkueurheilijoita ja toimivat aktiivisesti jossain seuroissa. Ymmärrys ei riitä tavallisiin (=ei niin urheilullisiin ) lapsiin ja nuoriin. Mielestäni koko koululiikunnan idea olisi saada nämä tavalliset lapset liikkumaan.
Nykysysteemi tekee juuri päinvastoin: He joutuvat naurunalaisiksi ja kiusatuiksi, mikä tappaa viimeisenkin kiinnostuksen liikuntaan.
Ongelmat voi jopa kerrostua itsetunto-ongelmien vuoksi syömishäiriöihin, masennukseen jne. Liikkumattomuus puolestaan pitemmän päälle tuo vaivoja ja lihomista.
Eikö päättäjät jo herää tähän ongelmaan????
Koululiikuntaa ei voi pakottaa ja se pitäisi tehdä yksilöllisesti. On vaarallista laittaa verenpaineesta, ylipainosta, sydämmen vajaatoiminnasta kärsivä tekemään kuntopiiriä ja perinteistä kreikkalaista voimistelua erilaisine hyppyineen ja voimisteluliikkeineen.
Nämäkin vaativat paljon huomioita. Edes nykyään kun näkee miehiä kyykkäämässä salilla, ei tajuta pitää selkää tikkusuoraan ja painoja kantapäillä. Heille tulee tietämättään nivelkulumia joka puolelle kroppaa.
Kyykkyä harjoitellaan selkä suorana ja ihan alas asti mennään. Kädet on ojennettu suoraan eteen nyrkkiin tasapainottamaan ryhtiä. Tällä saadaan ne terveysvaikutukset ja notkeutta.
Tämäkin liike on nykypäivänä joillekin haitallinen.
Ihmisten liikkuvuus on huono ja elämäntyyli on huono.
Kuntopiiri ja viivajuoksut tai käsillä kävely salin päästä päähän on hyviä tehokkaita tapoja laihtua ja virkistää filosofiaa.
Jos koulusta joka on kopioitu armeijasta otetaan pakko pois, niin miten lapsia voi pakottaa liikuntaan?
Eikä opettaja yksinkertaisesti pysty opettamaan kuperkeikkaa tai kyykyn ideaa kaikille lapsille. Luokat on suuria.
Jos liikkeitä tehdään väärin niin ne on haitallisia.
Siksi koko koululiikunnan voisi lopettaa sen järjettömyyden edessä. Jos pakkoa ei ole, niin ei onnistu. Jos pakko olisi, niin nykyaikana sitä vastaan kapinoitaisi ja lopulta koko liikunta lakkautettaisiin kouluista.
Uskonnolle ja liikunnalle ei ole tulevaisuutta kouluissa. Liikuntaa voisi opettaa osana filosofiaa ja psykologiaa lukiossa. Erilaisia klassisia voimistelun alkeita voisi teoriassa käydä läpi. Kehon suoria linjoja ja teoriaa miten liikkeet pitää tehdä oikein. Etunojastakin saisi yhden oppitunnin verran opiskeltavaa.
Amiksessa oli pakollista liikuntaa. Opettaja kysyi lajeja mitä halutaan kokeilla. Kävimme muun muassa ampumassa haulikolla kiekkoja. Oli tosi kivaa. Ajatuksena oli löytää urheilulajeja joita voisi harrastaa myöhemminkin.
Liikunta on vain olennaisempaa ja olennaisempaa lapsille mitä enemmän teknologia kehittyy. Liikunta koulussa on tarpeellista ja vain hyväksi kaikille. Ei se koulun tai liikunnan vika ole että kostoksi päätätte ettette liiku sitten enää ikinä. Teette vain karhunpalveluksen itsellenne. Syyllinen liikkumattomuuteeen on ihminen itse ei koulu eikä liikunta siellä.
Mua ärsytti suunnattomasti koulussa ne tytöt jotka seisoi maila kädessä ja katseli kelloa.. sitten ihmettelivät kun meitä ärsytti jotka halusimme numeron ja yritimme tosissamme voittaa. Voisi sitä nyt edes yrittää!!!
Olisihan se ihan hienoa nähdä suomen nuorukaiset ja nuorikot urheilukentällä aamulla rivissä ja järjestyksessä tekemässä haaraperushyppelyä tai koko kentän mittaista kuntopiiriä, pillin puhalluksen tahtiin. Lippu voisi olla salossa koko voimistelun ajan.
Kun kaikki perussuoritteet kuperkeikkoineen, kärrynpyörineen ja etunojineen olisi tehty, niin saisi ryhtyä opiskelemaan attoaineita.
Perinteinen kreikkalainen tai preussilainen fasistijumppa. Tätä enää näkee vain jossain Koreoissa tai Kiinassa.
Sieltä tulee sitä menestystä ihan elektroniikankin muodossa tänne meille.
Yksi harmihan näissä kuntopiireissä ja fasistijumpissa on. Edes liikunnanopettajien kunto ei riitä kelvolliseen esimerkilliseen suorittamiseen.
Harjoite on hyvin raskas mutta tehokas.
Nuorille riittää kolmestikin viikossa kolmentunnin mittainen suoritus ja verenkierto sekä ajattelutoiminta lisääntyy ihmeellisesti.
Päivän päätteeksi voisi järjestää pakollisen joogan ihan jokaiselle.
Ja entä jos Jussi ja Jenni (mistä nää 70- ja 80-luvun nimet on repäisty :D) haluais joskus chillata ja kävellä metsässä? Saisko ne? Vai onko niin, että Jussit ja Jennit, jotka vapaa-ajallakin menevät tukka putkella treenistä toiseen, joutuvat aina menemään siellä vaativammassa porukassa täysillä? Onko sekään oikein?