Ihmetteletkö koululiikunnasta traumatisoituneita?
Itse ihmetten kun meillä oli ainakin ihan kivaa vaikka oli vanhan koulukunnan mummo opettajana.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta olisi ollut kivempaa jos opettaja olisi valinnut joukkueet.
Terv. Se aina viimeisenä joukkueeseen otettu
Jos olisit harrastanut liikuntaa vapaa-aikana omien kavereiden kanssa, niin sinut olisi luultavasti valittu aiemmin siihen joukkueeseen. Tai jos oma perusasenne liikkumista kohtaan on se että seisoskelee jalkapallokentällä farkut jalassa, niin tuskinpa silloin valitaan ensimmäisten joukossa.
Kun vapaa-aikana muodostettiin esimerkiksi jalkapallo-, jääkiekko- tai sählyjoukkueita, niin ne koottiin yleensä sopujaolla, jotta saatiin suhteellisen tasaväkiset joukkueet, joissa molemmissa oli hyviä pelaajia.
Minua ei kiusattu koulussa enkä kiusannut muita, vaan minulle riitti tietyt omat kaverit eikä minulla ollut tarvetta miellyttää kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta olisi ollut kivempaa jos opettaja olisi valinnut joukkueet.
Terv. Se aina viimeisenä joukkueeseen otettuJos olisit harrastanut liikuntaa vapaa-aikana omien kavereiden kanssa, niin sinut olisi luultavasti valittu aiemmin siihen joukkueeseen. Tai jos oma perusasenne liikkumista kohtaan on se että seisoskelee jalkapallokentällä farkut jalassa, niin tuskinpa silloin valitaan ensimmäisten joukossa.
Kun vapaa-aikana muodostettiin esimerkiksi jalkapallo-, jääkiekko- tai sählyjoukkueita, niin ne koottiin yleensä sopujaolla, jotta saatiin suhteellisen tasaväkiset joukkueet, joissa molemmissa oli hyviä pelaajia.
Minua ei kiusattu koulussa enkä kiusannut muita, vaan minulle riitti tietyt omat kaverit eikä minulla ollut tarvetta miellyttää kaikkia.
Harrastin liikuntaa vapaa-ajallani ja osallistuin tunnilla aktiivisesti esim. joukkuepeleihin, mutta silti minut valittiin koulukiusattuna aina viimeiseksi. Haluttiin sillä tavalla tahallaan nöyryyttää.
Kaikkia ei tarvitse miellyttää, mutta fiksu ja normaali ihminen pyrkii kuitenkin tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Eikä kiusaa ketään. ERI
Vierailija kirjoitti:
Joku valitaan aina viimeisenä. Se on luonnon laki ihan. Mä lähinnä nauran mun kömmäyksille liikaa tunnilla.
Se ei ainakaan ole mikään luonnon laki, että sama ihminen valitaan aina viimeisenä. Se on ihan tarkoituksellista toimintaa muilta, jos halutaan esimerkiksi kiusata kyseistä henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa ala-asteen liikunnantunneilta. Pahimmat top 3
- Hiihto talvella. Kävimme hiihtämässä jäällä. TUULI niin paljon, että tuntui, kuin selkäydin jäätyisi. Yhdellä luokkakaverilla jäätyi kerran korvalehti niin (asianmukaiset varusteet pipoa myöten oli), että lähti käymään päivystyksessä hiihtotunnin jälkeen.
-Telinevoimistelu. Piti päästä sen pukin tai minkälie yli.
-Pesäpallo. "Nyt jaetaan joukkueet". Se nöyryytys ja myötähäpeä, kenet valitaan viimeiseksi.
Ala-asteen opettaja oli fiksoitunut näihin kolmeen lajiin. Ja näitä sitten hinkattiin. Lisäksi vielä pakollinen yleisurheilu. "Nyt hypätään korkeutta".
Yläasteella ja lukiossa kokeiltiin eri lajeja ja liikunta oli mukavaa ja kivaa.
Lisään tähän vielä, että tulen urheilullisesta perheestä ja olen harrastanut 8-vuotiaasta palloilulajeja. Edelleenkin harrastan säännöllisesti liikuntaa ja olen hyvässä kunnossa.
N35
oi kamalaa kuinka hirvittäviä kokemuksia, halit sulle .
Nyt ei tartte ihemtellä traumojen ja mielensäpahoittajien määrää tässä maailmassa.
ihan siis telinevoimistelussa pukin yli meno, hirvittävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa ala-asteen liikunnantunneilta. Pahimmat top 3
- Hiihto talvella. Kävimme hiihtämässä jäällä. TUULI niin paljon, että tuntui, kuin selkäydin jäätyisi. Yhdellä luokkakaverilla jäätyi kerran korvalehti niin (asianmukaiset varusteet pipoa myöten oli), että lähti käymään päivystyksessä hiihtotunnin jälkeen.
-Telinevoimistelu. Piti päästä sen pukin tai minkälie yli.
-Pesäpallo. "Nyt jaetaan joukkueet". Se nöyryytys ja myötähäpeä, kenet valitaan viimeiseksi.
Ala-asteen opettaja oli fiksoitunut näihin kolmeen lajiin. Ja näitä sitten hinkattiin. Lisäksi vielä pakollinen yleisurheilu. "Nyt hypätään korkeutta".
Yläasteella ja lukiossa kokeiltiin eri lajeja ja liikunta oli mukavaa ja kivaa.
Lisään tähän vielä, että tulen urheilullisesta perheestä ja olen harrastanut 8-vuotiaasta palloilulajeja. Edelleenkin harrastan säännöllisesti liikuntaa ja olen hyvässä kunnossa.
N35
oi kamalaa kuinka hirvittäviä kokemuksia, halit sulle .
Nyt ei tartte ihemtellä traumojen ja mielensäpahoittajien määrää tässä maailmassa.
ihan siis telinevoimistelussa pukin yli meno, hirvittävää!
Kasva sinäkin aikuiseksi jo.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ruokkiko trollia.
Hauska ilmaisu, ruokkia. Kuin ruokkisi esim. koiraa. :D
No, koirat on kyllä kivempia ja älykkäämpiä kuin trollit.
onhan se totta että on niitäkin jotka ei tykkää hikoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole yhtään hyvää muistoa ala-asteen liikunnantunneilta. Pahimmat top 3
- Hiihto talvella. Kävimme hiihtämässä jäällä. TUULI niin paljon, että tuntui, kuin selkäydin jäätyisi. Yhdellä luokkakaverilla jäätyi kerran korvalehti niin (asianmukaiset varusteet pipoa myöten oli), että lähti käymään päivystyksessä hiihtotunnin jälkeen.
-Telinevoimistelu. Piti päästä sen pukin tai minkälie yli.
-Pesäpallo. "Nyt jaetaan joukkueet". Se nöyryytys ja myötähäpeä, kenet valitaan viimeiseksi.
Ala-asteen opettaja oli fiksoitunut näihin kolmeen lajiin. Ja näitä sitten hinkattiin. Lisäksi vielä pakollinen yleisurheilu. "Nyt hypätään korkeutta".
Yläasteella ja lukiossa kokeiltiin eri lajeja ja liikunta oli mukavaa ja kivaa.
Lisään tähän vielä, että tulen urheilullisesta perheestä ja olen harrastanut 8-vuotiaasta palloilulajeja. Edelleenkin harrastan säännöllisesti liikuntaa ja olen hyvässä kunnossa.
N35
oi kamalaa kuinka hirvittäviä kokemuksia, halit sulle .
Nyt ei tartte ihemtellä traumojen ja mielensäpahoittajien määrää tässä maailmassa.
ihan siis telinevoimistelussa pukin yli meno, hirvittävää!
Telinevoimistelu on itseasiassa loistava esimerkki siitä miksi koululiikunta on täysin epäonnistunut konsepti. 10 sekunnin suoritus ja 10 minuutin odottelu ilman minkäänlaista perusteellista harjoittelua. Jos et ole luonnonlahjakkuus, et saa tällaisesta liikuntatunnista yhtään mitään irti.
telinevoimistelu paras esimerkki kuinka kannustaa lasta liikkumaan monipuolisesti.
Ei siinä ole odottelua koskaan kun muilla telineillä treenataan ja yhdellä tehdään ne suoritukset open nähden.
T. kymppi aina telineissä
Olin koko luokan huonoin poika kaikissa pallopeleissä. Kun muut pelasi niin käveleskelin kentän reunalla ja pelkäsin milloin pallo ja potkijat sattuu tulemaan omalle kohdalle. Minusta ei kertakaikkiaan ollut näihin peleihin, enkä voi mitään asialle. Sainkin erittäin huonon numeron todistukseen. Taisi olla joskus niinkin että toisen joukkueen piti pelata ilman paitaa kun oltiin sisällä. Se oli jotenkin hirveän nöyryyttävää, ja kerran koripallossa pallo osui minua päähän, jota olin pelännytkin. Se oli hirveää aikaa, kun lähes joka kerta oli sellaista liikuntaa mihin ei pystynyt. Opettaja ei keksinyt vaihtoehtoja eikä juuri ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
telinevoimistelu paras esimerkki kuinka kannustaa lasta liikkumaan monipuolisesti.
Ei siinä ole odottelua koskaan kun muilla telineillä treenataan ja yhdellä tehdään ne suoritukset open nähden.
T. kymppi aina telineissä
Telineistä on yksi hauska muisto. Saatiin 5 tai 6 luokalla opettaja näyttämään mallia miten se tehdään. ukko kajautti sen herkimmän kohtansa ja näytti siltä että kuolee siihen. Joku kävi hakemassa apua ja sinne tuli muita opettajia. Oli sellainen esimerkki että meistä pojista useimmat ei sen jälkeen suostunut niille kahdelle saman suuntaiselle puulle.
Vierailija kirjoitti:
telinevoimistelu paras esimerkki kuinka kannustaa lasta liikkumaan monipuolisesti.
Ei siinä ole odottelua koskaan kun muilla telineillä treenataan ja yhdellä tehdään ne suoritukset open nähden.
T. kymppi aina telineissä
Mikälie kyläkoulu on ollut kyseessä. Telinevoimistelutunnit olivat takuuvarmasti sellaisia, joilla ei hikoilusta ollut mitään vaaraa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä muistot ovat vuosilta 1997-2000 melko pieneltä yläasteelta. Liikuntatunnin aluksi pituusjärjestykseen. Kyllä nolotti, kun olin aina lyhin ja pienin ja tietenkin myös se, joka huutojaossa otettiin viimeiseksi siihen joukkueeseen, kumpi joutui sitten ottamaan. Kaksi pisintä tyttöä sai aina huutaa joukkueet.
Tästä keskustelusta tajusin, että meillekään ei koskaan neuvottu minkään pelin sääntöjä, joten ilmankos siellä oli ihan ihmeissään, että mitä pitää tehdä. Yritin aina vain väistellä palloja ja hävetti, jos joku vahingossa heitti minulle. Ei minulle saanut heittää, koska olin luuseri, joka ei osannut mitään.
Koripallossa opettaja huusi: "Muistakaa kolmen sekunnin alue!" Ei vieläkään ole hajuakaan, mikä ihme sellainen oli, mutta varmaan menin sinne vahingossa usein ja aiheutin virheitä ja häpeää joukkueelleni.
Ainoa hyvä asia oli, että pojilla ja tytöillä oli erilliset tunnit, joten se oli jo monta kiusaajaa vähemmän.
Koululiikunnan loputtua aloin liikkua vapaa-ajallani, joten ihan täysin se ei onnistunut tappamaan liikunnan "iloa", vaikka varmasti traumoja jäi.
tuossa viimeisenä lause mikä kuvaa nykyaikaa täydellisesti , oikein kerätään traumoja ja kaikki on traumaa.
veikaan että tuon kirjoittalla ei mitään tietoa mikä on trauma, kuten harvalla muullakaan.
Justjoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä muistot ovat vuosilta 1997-2000 melko pieneltä yläasteelta. Liikuntatunnin aluksi pituusjärjestykseen. Kyllä nolotti, kun olin aina lyhin ja pienin ja tietenkin myös se, joka huutojaossa otettiin viimeiseksi siihen joukkueeseen, kumpi joutui sitten ottamaan. Kaksi pisintä tyttöä sai aina huutaa joukkueet.
Tästä keskustelusta tajusin, että meillekään ei koskaan neuvottu minkään pelin sääntöjä, joten ilmankos siellä oli ihan ihmeissään, että mitä pitää tehdä. Yritin aina vain väistellä palloja ja hävetti, jos joku vahingossa heitti minulle. Ei minulle saanut heittää, koska olin luuseri, joka ei osannut mitään.
Koripallossa opettaja huusi: "Muistakaa kolmen sekunnin alue!" Ei vieläkään ole hajuakaan, mikä ihme sellainen oli, mutta varmaan menin sinne vahingossa usein ja aiheutin virheitä ja häpeää joukkueelleni.
Ainoa hyvä asia oli, että pojilla ja tytöillä oli erilliset tunnit, joten se oli jo monta kiusaajaa vähemmän.
Koululiikunnan loputtua aloin liikkua vapaa-ajallani, joten ihan täysin se ei onnistunut tappamaan liikunnan "iloa", vaikka varmasti traumoja jäi.
tuossa viimeisenä lause mikä kuvaa nykyaikaa täydellisesti , oikein kerätään traumoja ja kaikki on traumaa.
veikaan että tuon kirjoittalla ei mitään tietoa mikä on trauma, kuten harvalla muullakaan.
Justjoo
Herkimmät saattavat kerätäkin traumoja ja harvat julkisesti huutelevat. Vaikkei traumoja olisikaan, koululiikunta on muodossaan aikansa elänyt muinaisjäänne. Pitäisi siirtyä kansallisurheiluajattelusta vähitellen 2000-luvulle ja terveyspainotteiseen ajatteluun.
Mitä sen oikein pitäis olla ? liikuntaa muttei sais kuitenkaan olla liikuntaa?
vastatuuli niin tulee traumoja ,joten ulos ei voi mennä ja sisällä ahistaa niin ei olla sitten salissakaan.
En ihmettele yhtään, vaan olen iloinen että näistä nykyään puhutaan!
Liikunnan iloa on ollut hirveän vaikea löytää aikuisena kun yhdeksän vuotta parasta lapsuus- ja nuoruusvuotta meni siinä, että olin aina säälittävä luuseri, joka valittiin aina toiseksi viimeisenä joukkueeseen. Jota joko säälittin tai jolle naurettiin. En tiedä kumpi oli pahempi.
Pari urheilija/kiusaajatyttöä dominoi tyttöjen liikunnanopetusta pienessä kyläkoulussa. Tytöt olivat ns. hienoista ja tärkeistä perheistä ja heidän vanhemmilla oli vaikutusvaltaa myös koulussa. Ihan sama kuka opetti, samat tytöt valitsivat lajit ja joukkueet ja nöyryyttivät huonompiaan. Opettaja pääsi helpolla, ei tarvinnut kuin seurata sivusta.
Joukkueurheiluun en lähtisi tänä päivänä vaikka aseella uhattaisiin. Liikuntahallien hienhaju saa sykkeen koholle ja paniikkikohtauksen lähelle. Minun jälkeeni, eli viimeiseksi, valittiin aina yksi tyttö, joka oli lihava. Itse olin hoikka, joten se ylensi minut yhden pykälän hänen edelleen. Hän on varmaan vielä traumatisoituneempi kuin minä. Onneksi olen aikuisena löytänyt siedettäviä yksilölajeja, joita koulussa ei opetettu/pilattu. En niistäkään juuri nauti, yritän vain pysyä terveenä.
En ihmettele.
En myöskään lukenut kuin pari sivua.
Olen ollut aina liikunnallinen, mutten koskaan innostunut yleisurheilusta enkä mistään pallopelistä.
Ei auttanut voltti taakse päin, kun olisi pitänyt osua johonkin h-tin palloon!!!
Lapseni on hyvin liikunnallinen.
Ratsastaa ja ui omaksi ilokseen, ja yhdessä käymme keilaamassa ja hölkkäämässä löysin rantein.
Ei tarvitse palloa pelätä meidän perheessä, mutta koulussa on pakko!
-
Ei koululiikunta suosi muita kuin pallon perässä tavalla tai toisella juoksijoita.
Joku valitaan aina viimeisenä. Se on luonnon laki ihan. Mä lähinnä nauran mun kömmäyksille liikaa tunnilla.