Lue keskustelun säännöt.
Aspergernuoren sopeutuminen ympäristön vaatimuksiin
25.01.2020 |
Hei kaikki!
Minulla on aspergernuori joka sai diagnoosin hiljattain. Nuorella on masennusta ja uniongelmia, mutta ei esimerkiksi käytösvaikeuksia tai rajattomuutta.
Silti hänellä on suuria vaikeuksia selviytyä koulusta. Nuori on erilainen ikätovereihinsa nähden eikä ymmärrä luokkakavereiden juttuja. Hän keskittyy omiin mielenkiinnonkohteisiinsa ja motivoituu erittäin huonosti ulkoapäin. Kiltteydestä huolimatta, ongelmia on. Olen hyväksynyt lapseni erilaisuuden ja ymmärrän että autismi on aivotoiminnasta johtuva asia, eikä siitä voi kasvattaa pois.
Siksi haluaisin kuulla muilta autismin kirjolla olevilta, kuinka paljon ympäristön tulee tulla vastaan ja kuinka paljon autistin on sopeuduttava yhteiskunnan vaatimuksiin. Lähinnä mietin missä menee raja milloin vaadin liikaa ja milloin liian vähän.
Toivon asiallista keskustelua.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen tuntuu nykyään olevan ”aspergeri”
Niin, olen ymmärtänyt että heitä tosiaan on enenevissä määrin nykyään, mutta siksi koska tietoisuus on lisääntynyt autismin kirjosta.
Meillä diagnostiset kriteerit täyttyivät kyllä ja nuori tosiaan on kirjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
>sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin
Miksi?
Miksi sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin?
Niin, hyvä kysymys ja sitä tässä yritän kartoittaa, kuinka paljon ja missä määrin se on tarpeellista tai mahdollista.
Usein ongelma, ainakin meillä, on se että ympäristön vaatimukset ja Aaspergerin taitotaso eivät kohtaa. Tämä synnyttää helposti ympäristön närkästyksen ja aspergernuoren itseinhon ja ennenpitkää masennuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin
Miksi?
Miksi sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin?
Niin, hyvä kysymys ja sitä tässä yritän kartoittaa, kuinka paljon ja missä määrin se on tarpeellista tai mahdollista.
Usein ongelma, ainakin meillä, on se että ympäristön vaatimukset ja Aaspergerin taitotaso eivät kohtaa. Tämä synnyttää helposti ympäristön närkästyksen ja aspergernuoren itseinhon ja ennenpitkää masennuksen.
Tämähän se on. Närkästys/pettymys/suuttumus on hyvinkin suurta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin
Miksi?
Miksi sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin?
Niin, hyvä kysymys ja sitä tässä yritän kartoittaa, kuinka paljon ja missä määrin se on tarpeellista tai mahdollista.
Usein ongelma, ainakin meillä, on se että ympäristön vaatimukset ja Aaspergerin taitotaso eivät kohtaa. Tämä synnyttää helposti ympäristön närkästyksen ja aspergernuoren itseinhon ja ennenpitkää masennuksen.Tämähän se on. Närkästys/pettymys/suuttumus on hyvinkin suurta.
Aspergernuoren koko nuoruus ja nuori aikuisuus saattaa kulua masistellessa, puhumattakaan lieveilmiöistä kuten paniikkihäiriöistä, ahdistuksesta ja syömishäiriöistä. Aikuisena psyykkeen uudelleenrakennustyöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin
Miksi?
Miksi sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin?
Niin, hyvä kysymys ja sitä tässä yritän kartoittaa, kuinka paljon ja missä määrin se on tarpeellista tai mahdollista.
Usein ongelma, ainakin meillä, on se että ympäristön vaatimukset ja Aaspergerin taitotaso eivät kohtaa. Tämä synnyttää helposti ympäristön närkästyksen ja aspergernuoren itseinhon ja ennenpitkää masennuksen.
👆
Onko nuorenne saanut sosiaalista kuntoutusta ja ihan opetusta siihen, miten muiden kanssa ollaan? Usein asperger nuori kuitenkin haluaisi kavereita ja ryhmää, mutta ei osaa olla muiden silmissä ihmisiksi.
Näkövammaista ei jätetä ilman silmälaseja ja vaan todeta, että muiden täytyy sopeutua. Miksi aspergerit jätetään usein ihan heitteille ja vaaditaan muiden muuttuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin
Miksi?
Miksi sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin?
Niin, hyvä kysymys ja sitä tässä yritän kartoittaa, kuinka paljon ja missä määrin se on tarpeellista tai mahdollista.
Usein ongelma, ainakin meillä, on se että ympäristön vaatimukset ja Aaspergerin taitotaso eivät kohtaa. Tämä synnyttää helposti ympäristön närkästyksen ja aspergernuoren itseinhon ja ennenpitkää masennuksen.Tämähän se on. Närkästys/pettymys/suuttumus on hyvinkin suurta.
Aspergernuoren koko nuoruus ja nuori aikuisuus saattaa kulua masistellessa, puhumattakaan lieveilmiöistä kuten paniikkihäiriöistä, ahdistuksesta ja syömishäiriöistä. Aikuisena psyykkeen uudelleenrakennustyöt.
Jos oikein huonosti käy, aspergernuori houkutellaan päihteiden pariin helppona kohderyhmänä, koska janoaa hyväksyntää ja päihteet helpottavat oloa 🤦♂️
Kuulostaa siltä että ap joutuu päättämään yksin kaikesta, eikö ole toista kasvattajaa tai tukihenkilöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin
Miksi?
Miksi sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin?
Niin, hyvä kysymys ja sitä tässä yritän kartoittaa, kuinka paljon ja missä määrin se on tarpeellista tai mahdollista.
Usein ongelma, ainakin meillä, on se että ympäristön vaatimukset ja Aaspergerin taitotaso eivät kohtaa. Tämä synnyttää helposti ympäristön närkästyksen ja aspergernuoren itseinhon ja ennenpitkää masennuksen.
Jatkan vielä tästä aiheesta..
Ajattelen niin että nuori kyllä hyötyy siitä, että hänen kanssaan harjoitellaan niitä taitoja joita yhteiskunta vaatii. Meillä esimerkiksi aspergernuori eläisi täysin omassa vuorokausirytmissään eikä huolehtisi hygieniastaan siinä määrin kuin murrosikäiseltä tytöltä voi odottaa. En kuitenkaan voi vaatia häneltä samaa kuin ns neuronormaalilta sisarukseltaan, mutta on tärkeää että harjoittelemme niitä taitoja joita hän tarvitsee selviytyäkseen elämässä, yhteiskunnan jäsenenä.
Vierailija kirjoitti:
Onko nuorenne saanut sosiaalista kuntoutusta ja ihan opetusta siihen, miten muiden kanssa ollaan? Usein asperger nuori kuitenkin haluaisi kavereita ja ryhmää, mutta ei osaa olla muiden silmissä ihmisiksi.
Näkövammaista ei jätetä ilman silmälaseja ja vaan todeta, että muiden täytyy sopeutua. Miksi aspergerit jätetään usein ihan heitteille ja vaaditaan muiden muuttuvan?
Mitä tarkoitat "vaaditaan muiden muuttuvan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen tuntuu nykyään olevan ”aspergeri”
uutisoidaan enemmän
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että ap joutuu päättämään yksin kaikesta, eikö ole toista kasvattajaa tai tukihenkilöä?
On kyllä toinen vanhempi. Tukihenkilöä ei ole. Sellaisesta ei hoitavan tahon kanssa ole ollut mitään puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen tuntuu nykyään olevan ”aspergeri”
Esiintyvyys Suomessa on noin 1-2 prosenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen tuntuu nykyään olevan ”aspergeri”
Esiintyvyys Suomessa on noin 1-2 prosenttia.
Tarkoitatko diagnosoituja vai arviota Ilmenemisestä väestössä?
Olen huomannut koulumaailmassa, että ympäristö ei tule välttämättä juurikaan vastaan, esim. Suurin osa yleisopetuksen opettajista ei ymmärrä autismin kirjoa. Voi olla, että itse pitää vaatia tukitoimia. Jos on tehostettu tai erityinen tuki, voi silti jäädä heitteille, riippuu koulusta tai kunnasta. Jos nuori on pienryhmässä, asian pitäisi toimia paremmin. Meillä on nuori yleisopetuksessa, ja oli sitä myös alakoulussa. Koululta pitää ja saa vaatia tukitoimia (esim. Asperger-nuoren tukeminen ja ohjaaminen luokassa sosiaalisissa tilanteissa). Onko teidän nuori tehostetun tuen tai erityisen tuen piirissä? Jos ei, ota heti yhteyttä kouluun!
Meidän aspergernuoren pelastus on kaverit. Niitä on hänellä ollut aina. Hän on oppinut aika paljon sosiaalisia taitoja muilta. DIagnoosiaikaan tarjottiin poliklinikan kautta sosiaalisten taitojen pienryhmää, mutta lapsi kieltäytyi menemästä. Niitä on varmaan nuorillekin? Autismiliiton paikallisyhdistykset järjestävät toimintaa ainakin isommissa paikoissa on harrastuskerhoja, esim. Partio. Sieltä voisi löytyä samanhenkistä porukkaa?
Nuoren omaa itsetuntoa pitää vahvistaa, esim. Kognitiivinen terapia voi toimia. Voisi olla hyvä vaihtoehto, jos on masennusta myös.
Uniongelmia on meillä myös. Hankin juuri painopeiton ja se on ollut hyvä. Aistiherkkyyksiä on myös, mutta se on liian pitkä stoori. Koulunkäynti meidän nuorella on jatkuvaa alisuoriutumista, sillä jos aihe ei kiinnosta niin mitään ei tarvitse meidän nuoren mielestään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Joka toinen tuntuu nykyään olevan ”aspergeri”
On niitä ollut ennenkin, silloin vaan on nimitetty jälkeenjäänneeksi, hulluksi ym. kaikki "ei normaalit" ja sellaiseksi pääsi jos ei mahtunut siihen yhteiskunnan luomaan kapeaan muottiin ja ollut tasan sellainen kuin kaikki muut. Nykyään sentään vähän alkaa helpottamaan tämä muotitus ja millainen pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut koulumaailmassa, että ympäristö ei tule välttämättä juurikaan vastaan, esim. Suurin osa yleisopetuksen opettajista ei ymmärrä autismin kirjoa. Voi olla, että itse pitää vaatia tukitoimia. Jos on tehostettu tai erityinen tuki, voi silti jäädä heitteille, riippuu koulusta tai kunnasta. Jos nuori on pienryhmässä, asian pitäisi toimia paremmin. Meillä on nuori yleisopetuksessa, ja oli sitä myös alakoulussa. Koululta pitää ja saa vaatia tukitoimia (esim. Asperger-nuoren tukeminen ja ohjaaminen luokassa sosiaalisissa tilanteissa). Onko teidän nuori tehostetun tuen tai erityisen tuen piirissä? Jos ei, ota heti yhteyttä kouluun!
Meidän aspergernuoren pelastus on kaverit. Niitä on hänellä ollut aina. Hän on oppinut aika paljon sosiaalisia taitoja muilta. DIagnoosiaikaan tarjottiin poliklinikan kautta sosiaalisten taitojen pienryhmää, mutta lapsi kieltäytyi menemästä. Niitä on varmaan nuorillekin? Autismiliiton paikallisyhdistykset järjestävät toimintaa ainakin isommissa paikoissa on harrastuskerhoja, esim. Partio. Sieltä voisi löytyä samanhenkistä porukkaa?
Nuoren omaa itsetuntoa pitää vahvistaa, esim. Kognitiivinen terapia voi toimia. Voisi olla hyvä vaihtoehto, jos on masennusta myös.
Uniongelmia on meillä myös. Hankin juuri painopeiton ja se on ollut hyvä. Aistiherkkyyksiä on myös, mutta se on liian pitkä stoori. Koulunkäynti meidän nuorella on jatkuvaa alisuoriutumista, sillä jos aihe ei kiinnosta niin mitään ei tarvitse meidän nuoren mielestään tehdä.
Kiitos tuosta painopeittovinkistä, taidan kokeilla jos tyttö hyötyisi siitä.
Meillä myös hiukan samaa pulmaa, että tyttö kieltäytyy tehtävistä jotka ovat hänen mielestään ”tyhmiä”. Siis jättää vaan tekemättä. Meille diagnoosi tuli hiljattain, eikä koulu ole vielä oikein ehtinyt mukaan. Tehostettu tuki on olemassa lukivaikeuteen ja poissaoloihin on puututtu, mutta muuten koulu odottaa tytöltä samaa kuin muiltakin oppilailta.
Tyttö on taitava piirtäjä ja harrastaa kuvataidetta aktiivisesti, mutta kuvataideryhmään ei ole halukas lähtemään. Emme ole pakottaneet harrastuksiin muiden pariin. Nuori on ns yksilösuorittaja enemmän kuin joukkuepelaaja.
Varmaankaan mitään yleispätevää ohjetta ei edes ole olemassa, kuinka paljon tulisi vaatia ikätasoisia asioita aspergernuorelta, koska jokaisella oirekuva on niin erilainen. Toiset aspergerit ovat toimintakykyisempiä, toisille aspergerista on enemmän haittaa.
Kuntoutusta täytyy ilmeisesti vaatia? Mitä kautta kannattaisi edetä asiassa? Hoitava taho lähinnä keskittyy lääkityksen viilaamiseen.
Eikö erilaisuuden pitänyt olla rikkautta? Miksi näin ei ole burgereiden tapauksessa? Kysymyksenasettelu voisi yhtä hyvin olla: lapseni on tummaihoinen, miten saan hänet valkeaihoiseksi?
Joka toinen tuntuu nykyään olevan ”aspergeri”