Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on paras LOHTURUOKA? Peukutuksia, ei veetuilua!
Mun lempilohturuokani on Knorrin valmis-Bolognese. En ole kavereillekaan kehdannut tunnustaa tätä yhä välillä ostavani - osaan kuitenkin tehdä ihan alusta alken hyvin maukkaan bolognesen. Mutta lapsuus tulee mieleen tuosta eineskastikkeesta! Olen suurperheen lapsi, emmekä juuri koskaan saaneet mitään herkkuja tai ”kalliita” ruokia. Ja joo eihän tuo maustepussi kallis ole, ellei ole kahdeksaa suuta ruokittavana. Muistan myös innoissani haistelleeni tuota jauhetta kun pussi oli avattu, sillä siinä oli MAUSTEITA toisin kuin äitini ruoissa 😂
Kertokaa, mikä sykähdyttää sydämiänne lohturuokana. Ei kuittailua kiitos 🙂
Kommentit (508)
Jos ihan oikeasti haluan lohtua ruuasta, niin ainoa vaihtoehto on pitkään haudutettu pataruoka. Siinä voi olla lihaa, mutta ainakin siinä pitää olla perunoita. Karjalanpaistista saa lohturuokaa, kun suurustaa liemen kermalla tai jauhoilla, ja laittaa perunat hautumaan sekaan. Niiden pitää muhia pitkään.
Kasvisvaihtoehdoista paras on >Pyörtynyt imaami, jossa juopot munakoisot on saaneet ensin hörppiä runsaasti hyvää oliiviöljyä, ja päässeet sitten pataan perunan, sipulin ja fetan seuraksi ja peitelty paksuun tomaattisoseeseen tai -murskaan. Valkosipulia ei pidä unohtaa, mutta fetan voi murustaa myöhemminkin joukkoon. Ehkä siivu itseleivottua leipää avuksi syömiseen, koska kulho pitää saada puhtaaksi viimeistä tähdettä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sushi, mozzarellatikut ja cheddarjalapenot, mac'n'cheese ja kinkku-aurajuustopasta.
Vierailija kirjoitti:
Perunamuusi, mieluiten stroganoffin kanssa. Myös jämäperunamuusi juustolla kuorrutettuna.
Aah, äiti kutsui huomenna stroganoffille!
Vierailija kirjoitti:
Nälkä on paras lohduttaja. Peittää kaiken henkisen tuskan kun nälkä aiheuttaa fyysistä tuskaa. Opin tämän eräästä anoreksia-dokumentista ja nyt ymmärrän hyvin anoreksiaa. Itse olen ylipainoinen ja käytän tätä hyväksi laihdutuksessa. Ajattelen aina kaikkea henkistä tuskaa ja sen jälkeen nälän tuska tuntuu nautinnolliselta.
Tuo on oikeastaan totta. Kun herkuilla tyydytät kaikki fyysisest himosi, pystyt vain keskittymään henkiseen puoleen ja silloin psyykkinen tuska iskee entistä kovemmin.
Mikä tahansa epäterveellinen ja hyvä kelpaa. Viimeksi ostin jotain aurajuusto kana pastaa tiskiltä ja lisäksi sämpylöitä paistopisteeltä joiden päälle runsaasti kermajuustoa ja meetwurstia. Myöskin pizza kelpaa, runsailla täytteillä ja tuplajuustolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein palaan lapsuuden ruokiin, kun maailma murjoo eikä huvita sushi:
Kananmunakastike ja hyvät, jauhoiset keitetyt perunat, ruisleivän kera.
Lätyt ja hillo.
Pannukakku, vähän sokeria päälle.
Suklaavanukas tai -kiisseli maidon kera.
Vispipuuro ja kylmä maito.
Spagettia ja muruksi paistettua sipuli-jauhelihaseosta, kastikkeeksi paljon ketsuppia.
Makaronilaatikko, samoin ketsupilla.
Lämpimät leivät, esim. perinteisellä palvikinkku-sinappi-ananas-aurajuusto-juustopäällisillä, lauantai-iltana.
Nakkikastike ja perunamuusi.
Perunamuusi ja paistettu kananmuna, ruisleipää ja tomaattia.
Ruisleipäsiivut (myös rapeiksi paahdettuina) hyvän metwurstin kera.
Lämmin uunista otettu ruisleipä ja voi.
Mannapuuro ja mehukeitto.
Kunnon rukiinen karjalanpiirakka hyvin suolatulla munavoilla.
Jauheliha-perunalaatikko, paljon sipulia ja munamaito hyydyttämään.
Kinkkukiusaus.
Ei ehkä terveys-, mutta mielenterveysruokia.
Ihana lista! Tässähän olikin kattavasti lähes kaikki 🤩
Ja nyt olen nälkäinen... 🤤
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka syötte lohturuokaa, opetatteko lohturuuan syömisen myös lapsillenne? Uskon, että joskus vielä sellainen katsotaan niin lapsen tunne-elämää vahingoittavaksi, että voi olla aihe lasuun. T. Lapsena ruualla lohdutettu tunnevammainen
Lohturuoka ja lohtusyöminen ovat minusta eri asioita. Lohturuoan käsitän ainakin itse niin, että se tuo mieleen mukavia muistoja tuoksuineen ja makuineen. Ankeina päivinä joku lapsuuden herkku (tai ”herkku” 😄) piristää kummasti mieltä. En usko, että suurin osa vastaajista näitä mainitsemiaan ruokia syö kovinkaan usein arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka syötte lohturuokaa, opetatteko lohturuuan syömisen myös lapsillenne? Uskon, että joskus vielä sellainen katsotaan niin lapsen tunne-elämää vahingoittavaksi, että voi olla aihe lasuun. T. Lapsena ruualla lohdutettu tunnevammainen
No voi herranjestas kun on vakavaa! Muakin joskus lohdutettiin lapsena ruualla ja kyllä todellakin toisinaan haen mäkistä ruuat ja vielä suklaalevyn päälle kun oikein pitkä työpäivä takana, pms-oireet itkettää ja taivaalta sataa räntää. Toisena päivänä kun taas vituttaa lähden lenkille tai salille, soitan ystävälle, halin koiran kanssa tai juon lasin viiniä. Ja olen henkisesti ja fyysisesti täysin terve ja hoikka. Se, että saa ruuasta lohtua, ei todellakaan tarkoita mitään sen suurempaa. Ihan luonnollista, sillä kyllähän ruoka tuottaa mielihyvää. Mun mielestä tää ketju on sympaattinen
Jos joudut lohturuokailemaan, niin todennäköisesti sinulla on painonhallintaongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömään! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka syötte lohturuokaa, opetatteko lohturuuan syömisen myös lapsillenne? Uskon, että joskus vielä sellainen katsotaan niin lapsen tunne-elämää vahingoittavaksi, että voi olla aihe lasuun. T. Lapsena ruualla lohdutettu tunnevammainen
Lohturuoka ja lohtusyöminen ovat minusta eri asioita. Lohturuoan käsitän ainakin itse niin, että se tuo mieleen mukavia muistoja tuoksuineen ja makuineen. Ankeina päivinä joku lapsuuden herkku (tai ”herkku” 😄) piristää kummasti mieltä. En usko, että suurin osa vastaajista näitä mainitsemiaan ruokia syö kovinkaan usein arjessa.
Huomaan, että täällä ihmiset luettelevat lempiruokiaan, joita syödään normaalisti. Minusta lohturuoka on sellaista, jota tehdään poikkeustilanteessa, vaikka matkasta rasittuneena neljän aikaan aamuyöstä. Ruoka, joka tuo hyvän olon ja rentouttaa. Tai se on ruoka, jota tehdään tiettynä vuodenaikana, kun tarvitsee arkeen "lohdutusta". Tietenkin lohturuoka on myös lempiruokaa, mutta sitä käytetään silloin tällöin tuomaan hyvää mieltä normaalista poikkeavaan olotilaan, eli ei syödä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Riisipuuro, mannavelli, kauravelli, letut.
Käyn yksityisellä hammaslääkärillä entisellä asuinpaikkakunnallani. Äiti asuu vielä siellä.
Kun tulen hammaslääkäristä "kotiin", äiti on tehnyt mannavelliä. Njam!
Olen pelkuriasiakas ja 56-vuotias. Tämä oli tarkoitus olla jonkunlainen tunnustus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juustoleipä mikrossa joko tumma tai vaalealla leivällä, joskus pelkkä juusto ja välillä ananasta,leikkelettä,valkosipulia lisäksi . tuo oli lähinnä iltapala mutta ruoaksi ehkä keitot ainakin tomaatttikeitto ja rapea patonki ihan valmis. nuudeli ja tonnikala on ihanaa varsinkin tom yom nuudelit.
Uunimakkara juustolla tai pyttipannu jonka päällä reilusti valkosipulimajoneesia ja suoraan purkista litra kylmää maitoa juomaksi....aah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään haudutettu poronkäristys ja pottumuusi, jossa runsaasti voita ja riittävästi suolaa. Kylkeen puolukkahilloa ja maustekurkkua. 😋
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja kuka on keksinyt tämän niin keinotekoiselta kuulostavan "lohturuoka" termin?! Kuulostaa jo lähtökohtaisesti angloamerikkalaiselta, eli on mr. Trump sen mahdollisesti keksinyt.
Pthyi!!
"Viikonloppuna kotoillaan ja syödään lohturuokaa..."
- Näin raikui kerran kuulutus S-Marketin kaiuttimista
Mansikkamaito tuoreista kotimaisista marjoista. Täysmaidolla!
Mulle se on iso lautasellinen pastaa hyvällä tomaattikastikkeella jossa on sopivasti chiliä, lisänä oliiveja, tuoretta basilikaa ja parmesaania...
Kipeenä ollessa jos ei mitään tee mieli, aina maistuu tomaattikeitto. Tomaatit on mun juttu siis :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka syötte lohturuokaa, opetatteko lohturuuan syömisen myös lapsillenne? Uskon, että joskus vielä sellainen katsotaan niin lapsen tunne-elämää vahingoittavaksi, että voi olla aihe lasuun. T. Lapsena ruualla lohdutettu tunnevammainen
No voi herranjestas kun on vakavaa! Muakin joskus lohdutettiin lapsena ruualla ja kyllä todellakin toisinaan haen mäkistä ruuat ja vielä suklaalevyn päälle kun oikein pitkä työpäivä takana, pms-oireet itkettää ja taivaalta sataa räntää. Toisena päivänä kun taas vituttaa lähden lenkille tai salille, soitan ystävälle, halin koiran kanssa tai juon lasin viiniä. Ja olen henkisesti ja fyysisesti täysin terve ja hoikka. Se, että saa ruuasta lohtua, ei todellakaan tarkoita mitään sen suurempaa. Ihan luonnollista, sillä kyllähän ruoka tuottaa mielihyvää. Mun mielestä tää ketju on sympaattinen <3
💕
Lapsuuteni herkku eli lämmin leipä mikrossa: kauraleipää jonka päälle juustoa ja pari min. mikrotusta, kylkeen iso lasi kylmää kaakaota.
Alue: Aihe vapaa
Usein palaan lapsuuden ruokiin, kun maailma murjoo eikä huvita sushi:
Kananmunakastike ja hyvät, jauhoiset keitetyt perunat, ruisleivän kera.
Lätyt ja hillo.
Pannukakku, vähän sokeria päälle.
Suklaavanukas tai -kiisseli maidon kera.
Vispipuuro ja kylmä maito.
Spagettia ja muruksi paistettua sipuli-jauhelihaseosta, kastikkeeksi paljon ketsuppia.
Makaronilaatikko, samoin ketsupilla.
Lämpimät leivät, esim. perinteisellä palvikinkku-sinappi-ananas-aurajuusto-juustopäällisillä, lauantai-iltana.
Nakkikastike ja perunamuusi.
Perunamuusi ja paistettu kananmuna, ruisleipää ja tomaattia.
Ruisleipäsiivut (myös rapeiksi paahdettuina) hyvän metwurstin kera.
Lämmin uunista otettu ruisleipä ja voi.
Mannapuuro ja mehukeitto.
Kunnon rukiinen karjalanpiirakka hyvin suolatulla munavoilla.
Jauheliha-perunalaatikko, paljon sipulia ja munamaito hyydyttämään.
Kinkkukiusaus.
Ei ehkä terveys-, mutta mielenterveysruokia.