Mikä on paras LOHTURUOKA? Peukutuksia, ei veetuilua!
Mun lempilohturuokani on Knorrin valmis-Bolognese. En ole kavereillekaan kehdannut tunnustaa tätä yhä välillä ostavani - osaan kuitenkin tehdä ihan alusta alken hyvin maukkaan bolognesen. Mutta lapsuus tulee mieleen tuosta eineskastikkeesta! Olen suurperheen lapsi, emmekä juuri koskaan saaneet mitään herkkuja tai ”kalliita” ruokia. Ja joo eihän tuo maustepussi kallis ole, ellei ole kahdeksaa suuta ruokittavana. Muistan myös innoissani haistelleeni tuota jauhetta kun pussi oli avattu, sillä siinä oli MAUSTEITA toisin kuin äitini ruoissa 😂
Kertokaa, mikä sykähdyttää sydämiänne lohturuokana. Ei kuittailua kiitos 🙂
Kommentit (508)
Suklaakiisseli, semmoista mielipahaa ei olekaan ettei se isolla kattilallisella suklaakiisseliä helpottaisi.
Saarioisten juustoinen kanakeitto, jota ei ole saanut enää pitkään aikaan.
Italianpataa perunoilla, peruna muussataan sitten sinne sekaan.
Tätä sai lapsena harvoin mutta usein hauskoilla asuntovaunureissuilla, kun ei ilmeisesti viitsitty jauholla tehdä ruskeaa kastiketta potuille. Taisi olla ainota ”valmisruokia” tuo patapussi siihen aikaan.
Ai taidankin tänään tehdä..
Spagetti ja jaugelihakastike tomaatti-kermapohjaan.
Spagetti ja jauhelihakastike tomaatti-kermapohjaan.
Tätä ketjua lukiessa tulee kamala nälkä 😍🤤
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja kuka on keksinyt tämän niin keinotekoiselta kuulostavan "lohturuoka" termin?! Kuulostaa jo lähtökohtaisesti angloamerikkalaiselta, eli on mr. Trump sen mahdollisesti keksinyt.
Pthyi!!
Minua kiinnostaa, että käyttääkö joku aidosti tätä termiä elämässään? Sekin, että näin aikana, jolloin ollaan tietoisia tunnetaidoista, syökö ihmiset useinkin ajatuksella, että ruoka on lohtua? Vai onko tämä vain termi, jolla kuvataan hyvää ruokaa?
Syömään! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja kuka on keksinyt tämän niin keinotekoiselta kuulostavan "lohturuoka" termin?! Kuulostaa jo lähtökohtaisesti angloamerikkalaiselta, eli on mr. Trump sen mahdollisesti keksinyt.
Pthyi!!Pöh! Mähän sanoin, että ei veetuilua. Nyt syömään lohturuokaa, niin tulee parempi mieli sullekin 😉
Mikä tuossa oli veetuilua? Vai onko lähtökohta, että kaikesta pitää löytää veetuilua, että saa syyn syödä lohturuokaa 😉?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Voileipäkakku, aina ja ikuisesti.
Nyt löytyi joku muukin. Ei ole voileipäkakkuun voittanutta. Voisin syödä sitä aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi, illalliseksi, iltapalaksi, muuten vaan.. aina. Ja kaikki mautkin menee.
Onni on omistaa mies joka ei voileipä-kakusta niin välitä, niin jos sellaisen teen niin omaan suuhun se katoaa :D Oh nam, nyt mä kuolen nälkään..
Peruna ja ruskea jauhelihasoossi.
Jauhelihamakaronipöperö. Makaronit eivät saa olla ylikeitettyjä ja jauheliha paistettu murusiksi. Lisukkeena kaupan puolukkahilloa (on melko makeaa). Ö vot !
Vierailija kirjoitti:
Graavikalavoileipä.
- majoneesia, katkarapuja, keitetty muna, tomaattia, kurkkua ja salaattia.
Päällisiä pitää olla vyörymällä.Muutkin Smørrebrødit on oivallisia.
Lohdutonta on se, että Hgin Cafe Smørrebrød
lopetti aikoja sitten.
Ei ole lopettanut. Tilattiin sieltä viimeksi elokuussa.
Tonnikalarisotto, uunilohi ja perunamuusi <3
Tässäpä on vanhemmat toimineet fiksusti! Olen aikuisena tajunnut että omat vanhempani lohduttivat minua ruoalla kun olin lapsi. Tai no ruoka jotenkin aina liittyi lohdutteluun. Siitä ei ole yllätys yllätys seurannut mitään hyvää aikuisiässä. Olen toivoton tunnesyöppö tyyliin ”mä niiin ansaitsen nyt herkutella ihan ähkyksi kun...”
Havahduin siihen että oma lapseni 10v sanoi minulle kun puhuttiin rokotteen ottamisesta ”no mut sit mennään ainakin sen jälkeen heti syömään jotain tosi hyvää”. Hemmetti, olen toistanut ihan samaa linjaa kuin vanhempani 🤦♀️😬
Pitäisi oppia että itsensä voi lohduttaa, palkita jne jne jollain muuallakin kuin ruoalla. Ei muuten ole helppoa jos sen ruokatavan on oppinut jo lapsuudesta asti.