Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Muistan kun pian yhteemuutettuamme ystäväni tuli kahville ja kuiskasi järkyttyneenä "Miten Mika vi""ttulee sulle koko ajan"? Naurahdin  ja kuittasin huumorilla. Olin koulukiusattu,romanttisen rakkauden kaipuinen raasu ja mies vastasi  unelmiini ostelemalla kukkia,viemällä kylpylälomalle ym. Muutimme yhteen kuuden kuukauden seurustelun jälkeen,minä miehen asuntoon. Tämä  "vitsillä vi""ilu" alkoi melkein heti sekä opettaminen,esim. kun täytin tiskikonetta  tuli repimään lautaset käsistä ja näytti miten täytetään oikein. Herätti keskellä yötä koska halusi jutella tai seksiä ja unen riistaminenhän on keino jota esim. kultit käyttävät.  Kun jäin työttömäksi,teki pitkiä listoja mitä minun kuuluu tehdä nyt kun "loisin" hänen kotonaan ja osa tehtävistä oli täysin järjettömiä,kuten mattojen pesu syyskuussa.Usein myös siivosi uudestaan ja moitti jälkiäni.

Kun menimme juhlimaan syntymäpäivääni baariin,katosi yhtäkkiä johonkin eikä vastannut puhelimeen. En löytänyt avaimiani laukustani ja vasta jälkeenpäin ymmärrän,että miehen oli täytynyt ottaa ne. Menin sitten yöksi kaverille ja seuraavana päivänä sain kuulla moitteita "kadottamistani"avaimista kunnes mies äkkiä "löysikin " ne.

Sitten alkoi painoni arvostelu ja valitus,että henkeni haisee. Mies saattoi kumartua suutelemaan ja kavahtaa yökkien . Harjasin 3-4 kertaa päivässä  niin että suuni vuosi verta koska halusin raikkaan hengityksen,en ymmärtänyt ettei henki todellisuudessa haissut. Laihduin myös 65 kiloisesta 50 kiloisekseksi koska mies sai minut uskomaan  että olen lihava.

Ku muutin pois jouduin tekemään loppusiivouksen miehen asuntoon ja maksamaan euron kahvista jonka keitin,enhän enää asunut siellä.

Ei naurata mitkään tempaukset. 5 vuotta piinaa jatkunut eron jälkeen ja nyt ottanut kohteekseen yhteisen lapsen, kun ei pysty enää kiusaamaan suoraan tai viranomaisten kautta.

M40

Veljeni häissä siskoni ei kestänyt sitä, ettei hän ollut huomion keskipiste. Kesken karaoken hän omi mikin itselleen ja alkoi itkua tuhrustaen sepittää tarinaa, että hänet oli muka viikkoa aikaisemmin kaapattu, mutta oli onnistunut pakenemaan. Valettahan se tietysti kaikki oli, mutta tyypillinen tarina siskoltani kun hän haluaa huomiota. En silti olisi uskonut, että hän kehtaisi veljemme häissä tehdä tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Miten noita pesukoneen kantajia on noin paljon? Omituista. Kertoo myös ilmeisesti siiyä, että parisuhdeväkivaltainen vilpittömästi kokee kotitöiden ja naisen liittyvän yhteen ja että hän epäsuorasti käy käsiksi naiseen, kun "pahoinpitelee" kodinkonetta.

Oliko noista miehistä jotain varoitusmerkkejä etuköteen, mitkä tunnistaisitte nyt kokeneina ja viisaina? Miten voi väistää tuollaiset hullut? Neuvokaa muita.

Mulla on fiilis, että ovat ulkomaalaistaustaisia puolisoita, jotka eivät sovi meikäläiseen liberaaliin ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.

Kauanko siedit sitä sen jälkeen ? 

Minulta olisi lähtenyt samana  päivänä

Täysi pesukone painaa h**vetisti. Pitää iroittaa täyttövesi ja poistoletkuliittymät. Taitava ja jääkaapin kokoinen exä.

Nyt vasta tajuan, että ex teki täsmälleen samoin. Äitini kuoli heinäkuussa, niin ex meni tinderiin elokuun alussa  ja etsi itselleen elämänkumppanin kertomatta mulle mitään. Tajusin tämän sutturan tulevan exän luo kun se oli siivonnut ja ostanut uusia tuotteita, eikä edelleenkään kertonut, tosin olemme asuneet eri osoitteissa sen narsistisuuden vuoksi, mutta olin harva se päivä "mökillä" eli hänellä tekemässä milloin mitäkin. Onneksi tajusin, ettei syntynyt noloa tilannetta. Kyllä tän uuden täytyy olla yksinkertainen, jos ei näe esityksen läpi, mutta nyt yritän yksin päästä yli tästä ja muusta paskasta, mitä loppukesä toi tullessaan ja yritän myös pysyä elämässä kiinni vaikka ajatukset liikkuvatkin todella synkissä vesissä vähän väliä. Tämä uusi luultavasti ensimmäinen joka sille antoi p....a ja se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Onko narsismia se, että ei voi myöntää omia virheitään ja jos sanon ihan normaalisti jidtain ns. Virheestä tai siitä että minulle tuli paha mieli jostain mitä tämä henkilö teki, niin hän saattaa ns. Pyytää anteeksi, mutta kohta osat onkin aivan päälaellaan ja minä lohdutan häntä?

En ymmärrä... olen aika loppu tähän suhteeseen. Ollut jonkun sortin henkistä väkivaltaa ja taloudellista.. jos ei olisi lapsia, niin olisin lähtenyt jo. En mäkään ole täydellinen, mutta jotain outoa tässä vain on. Eikä tilanne muutu, vaikka kuinka olen puhunut hänen kanssaan? Olo on aika toivoton. Pakko kai joskus erota, jos tilanne ei tästä muutu. Tuntuu pahalta ja kurjalta. Itselleni ydinperhe ollut aina tärkeä arvo ja sen takia ärsyttää. Hänessä on paljon hyvää, mutta se toinen puoli on jännä. Sitä ei vain osaa selittää. Ns. Uhriutuja ?

Joo, narsistinen ei kestä jos toinen pahoittaa mielen jostakin hänen sanoistaan tai teoistaan, siis ihan aiheesta ja sellaisesta "normaaleille" ihmisille selvästi ymmärrettävästä asiasta. Se kun on loukkaus narsistista itseään ja hänen haavoittunutta egoaan kohtaan, ja hän sitten tuosta kokemastaan "loukkauksesta" pahoittaa oman mielensä moninkertaisesti. Huomaat sitten hyvitteleväsi ja lohduttavasi häntä, siis häntä joka sanoi tai teki itse jotain loukkaavaa sinua kohtaan, ja sovittelet, koska haluaisit mieluummin vain jatkaa kivasti ja normaalisti päivää, etkä haluaisi että se MR. Hide tulisi taas esiin, kun mieluummiin viettäsit aikaasi sen dr. Jekyllin kanssa....

Tuollaisessa tilanteessa kerran koitin mennä halaamaan ja sanoa, etteihän tämä nyt niin iso asia ollut, hänen loukkauksensa siis, joka sillä kertaa ei ollutkaan mikään valtava asia, ettei haittaa jne, mutta minutpa torjuttiin isosti loukkaantuneena selkää näyttäen ja vastattiin, ettei HÄN heti pysty tuosta noin vain leppymään. Siitä alkoikin sitten taas muutaman päivän kestänyt mykkäkoulu, siis koska hän itse oli toiminut vähän ikävästi, ja vaikka olin jo ohittanut asian ja antanut olla ja koittanut hieroa saantien sopua... Usein noissa mykkäkoulussa ja ns. "hylkäämisissä" meni helposti pari viikkoakin, ellei pidempäänkin.

Vastaavaa tapahtui eri variaatioilla monet kerrat, kerrottu oli noita kesyimpiä ja tavallaan siksi huvittavakin koomisessa käänteisyydessään ja pikkulapsimaisuudessaan. Joidenkin toisten kertojen tapahtumat eivät kuitenkaan kauhesti huvita jälkeenpäinkään, kun toimintaan liittyi samalla jäätäviä raivokohtauksia, omiin kipeimpiin kohtiin tylyä arvostelua ja muutakin ikävää.

Tai no, kyllä ne vihan vallassa syljetyt loukkaukset ja halventamiset saivat joskus aika huvittaviakin piirteitä, jos hän ei sattunut suutuessaan juuri keksimään mitään kunnolla osuvaa, niin jostainhan sitä oli kuitenkin haukuttava ja jollain koitettava loukata, joskus vaikka sitten siitä, että olin liian rauhallinen hänen hermostuessaan. Kissallekin onnistui olemaan mustasukkainen ja sen vuoksi moitti niin minua kuin kissaakin. Olihan se tavallaan aika koomistakin. 

Jos itselläni oli ylipäätään jokin ongelma tai murhe, niin se useimmiten ohitettiin tai vähäteltiin (jos ei kännetty minua vastaan), ja alettiin kertomaan pitkän kaavan kautta sympatiaa ja empatiaa hakien jotain oma ikävää kokemustaan, ja niinpä jos itse joskus kaipasi jotain tukea tai kuuntelevaa korvaa johonkin asiaan, se päätyi usein siihen, että minä kuuntelin ja lohdutin ja tuin toista. Jäihän siitä välillä vähän hölmistynyt olo, kun asia kääntyi ihan toisinpäin, taas.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko narsismi periytyvää vai lapsuudesta johtuvaa?

 

Eräässä akateemisessa tutkimuksessa sanottiin, että perinnöllisyyskerroin olisi 0,7 -luokkaa. Se on aika korkea - korkeampi kuin skitsofreniassa. Mutta tietty narsismin aste voi lieventyä tai pahentua sukupolvesta toiseen. Ja ympäristö ja lapsuuen kokemukset vaikuttavat tottakai.

Tuskin siinä voidaan sulkea pois ympäristön vaikutusta. Epäilemättä narsistien lapsilla on keskimääräistä enemmän narsismia, mutta se voi olla täysin vanhemman tai vanhempien aikaansaannosta. Ei siis välttämättä periydy geneettisesti ollenkaan.

Vai onko tutkittu esiintyvyyttä adoptoiduilla vauvoilla ja suljettu pois sen prosessin vaikutukset? Tässäkin tapauksessa pitäisi tietää biologisten vanhempien status ja pidän kyllä epätodennäköisenä, että tämmöistä aineistoa olisi olemassa riittävästi. Jos taas on myöhemmällä iällä adoptoitu, niin myrkyllinen vaikutus on jo saatu.

Tulos voisi vääristyä myös siitä syystä, jos yhdellä perheessä on diagnoosi, niin toisenkin kohdalla osataan epäillä. Tai vanhempi on rikollinen ja lapsestakin tulee rikollinen. Nämä diagnosoidaan jostain vankeinhuollon toimesta.

Summa summarum, en usko että se on perinnöllistä sinänsä, vaan "periytyy" kulttuurisesti (eli opittuna) niiltä ihmisiltä, joiden kanssa lapsi lapsuutensa elää, tai sitten kehittyy muutoin kieron kasvatuksen tuloksena. Periytyvä alttius voi ehkä olla olemassa tai sitten meillä kaikilla on se alttius, tai esim. puolella tai enemmistöllä. Ehkä joillakin on perittynä jotain suojaavia tekijöitä.

Kävi kaksin käsin kurkkuuni kiinni. Mitään huvittavaa tuossa ei mielestäni kyllä ollut.

Exä ilmoitti juhlallisesti silloiselle tyttöystävälleen lastemme edessä, että heidän suhteensa on nyt sitten ohi. Lapset kertoivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noita pesukoneen kantajia on noin paljon? Omituista. Kertoo myös ilmeisesti siiyä, että parisuhdeväkivaltainen vilpittömästi kokee kotitöiden ja naisen liittyvän yhteen ja että hän epäsuorasti käy käsiksi naiseen, kun "pahoinpitelee" kodinkonetta.

Oliko noista miehistä jotain varoitusmerkkejä etuköteen, mitkä tunnistaisitte nyt kokeneina ja viisaina? Miten voi väistää tuollaiset hullut? Neuvokaa muita.

 

Mulla on fiilis, että ovat ulkomaalaistaustaisia puolisoita, jotka eivät sovi meikäläiseen liberaaliin ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.

Nyt oli kyllä myötähävettävä analyysi. Miten siellä Suomessa muka on liberaalia ja tasa-arvoista? Pitäkää edes matkustaessanne silmät ja korvat auki.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ihmisellä oli jalat sirosti yhdessä ja selkä suorana.

Minut hän piirsi jalat liiotellun haralleen ja selän notkolle. Ja sanoi että hävetti,että on tuollaisen naisen itselleen huolinut.

Lmaooo. Mitäs seisoit niinkuin joku vesipää

Vierailija kirjoitti:

Unohti festarilippunsa tuhannen päissään kotiin, yritti väkisin sisään ilman lippua ja joutui putkaan :D. Ragesi sitten että se oli MUN SYY että hänellä ei ollut lippua (vaikka itse päätti mennä eri matkaa kuin mä & muut kaverit).

Nyt on junttimeininkiä

Piti jatkuvia monologeja omista asioistaan ja tuntemuksistaan. Jos yritin sanoa jotain omia juttujani tai viedä keskustelua toiseen suuntaan, alkoi hän syytellä minua siitä, miten kaiken pitää aina pyöriä minun ympärilläni.

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä myös kerran piirsi paperille kuvan asennosta,miten "normaalit" ihmiset seisoo.

Jepjep.

Kuulostaapa tutulta. Ex tönäisi ohimennessään, kun seisoin hänen mielestään väärällä tavalla. Onneksi tuosta hulluudesta on jo useita vuosia aikaa, niin pystyy jo näkemään asiat ulkopuolisena.

Mun ex jaksoi aina marmattaa, kuinka mun tekemä ruoka ei ole riittävän tulista. Yritin ehdottaa jotain chilisoosia tms kun itse en tykkää tulisesta, mutta ei käy, koko ruoka tulee olla tulista. Tein sitten todella tulista ruokaa, oman osan otin pois ja miehelle pilkoin parit ylimääräiset chilit. Siinä äijä naama punaisena alkoi kaljuuntuvalta päälaeltaan pyyhkiä hikeä, kun söi. Oli sitten liian tulista :D

Silloin harvoin kun innostui itse tekemään ruokaa, niin ruoka ei ollut tulista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko narsismi periytyvää vai lapsuudesta johtuvaa?

 

Eräässä akateemisessa tutkimuksessa sanottiin, että perinnöllisyyskerroin olisi 0,7 -luokkaa. Se on aika korkea - korkeampi kuin skitsofreniassa. Mutta tietty narsismin aste voi lieventyä tai pahentua sukupolvesta toiseen. Ja ympäristö ja lapsuuen kokemukset vaikuttavat tottakai.

Tuskin siinä voidaan sulkea pois ympäristön vaikutusta. Epäilemättä narsistien lapsilla on keskimääräistä enemmän narsismia, mutta se voi olla täysin vanhemman tai vanhempien aikaansaannosta. Ei siis välttämättä periydy geneettisesti ollenkaan.

Vai onko tutkittu esiintyvyyttä adoptoiduilla vauvoilla ja suljettu pois sen prosessin vaikutukset? Tässäkin tapauksessa pitäisi tietää biologisten vanhempien status ja pidän kyllä epätodennäköisenä, e

Sekin vaikuttanee, että mikä "rooli" on ollut lapsuuden perheessä narsistivanhemman silmissä. Onko ollut syntipukki vai se kultalapsi, joka ei tee ikinä mitään väärin.

Erosin narsistisesta exästä. Seksi oli ainoa asia, joka meillä sujui, joten tapailimme vain ja ainoastaan seksin merkeissä satunnaisesti suhteen jälkeen. Hän löysi uuden kumppanin, joka asui kauempana. Mikäs siinä. Sanoin, että meidän juttu on sitten loppu, en halua olla "toinen nainen". Ex ihmetteli että miksi ihmeessä, eihän hän se ole uuden kumppanin pettämistä, kun me ollaan jo vuosia paneskeltu. Halusi kuulemma välillä kaunistakin naista, kun uusi kumppani on ruma. Mutta rumuuden kompensoi muhkea pankkitili. Kehtasi ex vielä sanoa, että haluaisi tehdä mulle lapsen, että mulla olisi ikuinen muisto hänestä.

Kun olin teini ja äitini miesystävä kehui ulkonäköäni ja "vitsaili" miten haluaisi p.nna minua, äitini alkoi kohdistamaan vihaa minua kohti. Repi kouluvalokuvia, heitti ulkokenkäni keskellä yötä huoneeseeni paiskaten ovea täysillä, haukkui horaksi. Ja olin siis ujo nörtti, joka oli enimmäkseen kotona puuhaamassa omiaan. 

Kun harrastuksessani sain murtuman, äiti ryhtyi itkemään miten loukkasin itseni tahallani, etten joutuisi tekemään kotitöitä ja nyt Hän joutuu tekemään enemmän.

Kun valmistuin ammattiin, jolla äiti voi kehuskella ihmisille, muutuin hänen egonsa jatkeeksi positiivisessa mielessä.

Kun eräs asiakas alkoi uhkailemaan minua saadakseen haluamansa ja äitini sai kuulla tästä, meni hän mesoamaan tämän työpaikalle. Enpä enää saanut vainoamista tai uhkailua osakseni, tämä henkilö sai pienen maistiaisen millaista on kun joku osaa olla vähän parempi uhkailussa...

Eli vinkki kaikille joilla on narsisti lähipiirissä joista ettei voi hankkiutua eroon; valjastakaa heidän raivonsa hyötykäyttöön. En tiedä suosittelenko oikeasti