Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Antti Tuisku: Valittu kansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ystävä porukalla lautapeliä pelatessa väitti tietovisa vastauksensa olevan oikea, vaikka yleissivistyksen valossa kaikki muut pelaajat tiesivät vääräksi. Hän ei tätä kyennyt myöntämään, vaan oli aivan tosissaan, halusi epätoivoisesti voittaa lautapelin, aikuinen mies.

Aluksi aloin hekottaa täyteen ääneen, sillä luulin hänen pilailevat, että esittää vain Pientä lasta, joka että haluaa niin kovasti voittaa. Hymyni alkoi hyytyä, kun olikin tosissaan. Kysyin vaimoltaan onko hän todella tosissaan ja vaimo istui vakavana naama valkeana, josta tajusin, että tosissaan on. Kysyin muilta, että ei kai peliä näin tosissaan voi ottaa, että täytyy vastaus valehdella, jotta toinen kokee olonsa hyväksi. Muut eivät uskalla avata suutaan ja hyväksyvät tietovisan vastaukseksi sen, mitä tyyppi kulloinkin haluaa vastata 😂

Tietovisa siis on Visa hänen tiedoistaan, ei yleistiedosta. Ehkäpä pelin nimi olisi pitänyt olla ”Matti meikäläisen” maailman kuva.

Seuraavalla kerralla ehdotti lautapelin paluuta, jostain syystä ei tehnyt mieli, kun leikki oli leikistä kaukana.

Nykyään katsotaan Googlesta vastaukset jos tulee kinaa

Ei narsistin kanssa. Narsistin maailmankuva on oikea, Hänen oikeus käsitys, vaikka lainvastainen on ainoa oikea. Siksi tämä onkin niin huvittavaa. Kyse siitä, että porukka elää narsistin pelossa, eikä laita kampoihin, vaan suostuu tuohon hulluuteen, jotta tilanne pysyy rauhallisena.

Ei narsistin kanssa ole mitään muuta totuutta, kuin hänen totuus, vaikka miten todistelisit asian. Siitä tässä on kyse. Normaali ihmisen kanssa katsotaan Googlesta ja todetaan totuus ja peli jatkuu. Narsistin kanssa todellisuus vääristyy, kun ihmiset joustaa,jotta rauha säilyy. Siksipä en tule toimeen narsistin kanssa, kun en jaksa pelata keisarin uusia vaatteita ja elää hänen harhaisessa rinnakkais todellisuudessa. Ainoa tapa elää rauhanomaisesti narsistin kanssa on palvoa tätä jumalana ja olla kaikesta samaa mieltä.

Näitä on vaikea tajuta ellei itse koe. Mikään ei mene niin kuin ”normaali” ihmisten kanssa.

Tämä just: ei Narsistin kanssa ole mitään muuta totuutta kuin hänen oma totuutensa, vaikka miten todistelisit muuta. Tämä asia ajoi itseni loppuun narsistin kanssa. Jos narsisti päättää, että olet pettänyt häntä postinjakajan kanssa, et saa häntä millään uskomaan totuutta. Todella raskasta!

Juurikin näin, narsisti tuntuu ottavan aina jonkun asian omakseen, jolla saa hallittua muita ihmisiä, olipa se sitten uskonto, lapsi tai vaikkapa migreeni. Nyt on pakko olla hipi hiljaa koska on migreeni ja samaan aikaan hän kuitenkin pystyy lukemaan kirjaa, mikä ei migreenissä pitäisi olla edes mahdollista. Jos et tee narsistin mieliksi alkaa hirvittävä rähjääminen, joka jatkuu vaikka koko yön, jossain vaiheessa alkaa sitten todella naivi uhriutuminen, normaali ihminen ei kestä tätä vaan oppii antamaan mielummin periksi.

Kaikki tuntuu olevan mustavalkoista, jos joku henkilö on joutunut narsistin pannaan ja vainon kohteeksi hän myös pysyy siellä, kuten naapuriparka, joka grillasi takapihallaan ja muka aiheutti ex-miehelleni migreenin.

Viimeinen tapahtuma joka minulla lopulta kypsytti eropäätöksen, vaikka onkin yhteisiä lapsia ja tiedän että hän käyttää kaikki mahdolliset keinot huoltajuuskiistassa, oli tyttäremme lyöminen. Aikaisemmin hän oli oikeastaan ylisuojellut lapsia, tosin myös käyttänyt heitä manipuloinnin välineenä. Lyöminen tapahtui kun hän ajoi vierailulla olleen äitinsä ulos talostamme, jostain mitättömästä syystä. 12v vuotias tyttäremme puolusti voimakkaasti mummoa, mieheni raivostui tästä niin että huitaisi tyttöä kasvoihin, eikä se ollut mikään pieni läpsäisy... 

Joku täällä ihmetteli, että pitäisikö joku kaasuvalotus muka olla jotenkin lainsäädännössä tai kenen siitä pitäisi olla tietoinen tjsp.

Tara Koivukoski on vastikään julkaissut kirjan väkivallasta. Hän sanoo, että yhteiskunnassa vähätellään naisten kokemuksia. Jokaisen pitäisi uskoa, jos nainen sanoo, että pelkää. Hän sanoo edelleen: "Olen myös saanut paljon yhteydenottoja siitä, miten moni muukin on kokenut, ettei yhteiskunta tällä hetkellä suojele riittävästi väkivaltaa kokevia tai kokeneita naisia."

Kyllä väkivaltaa tekevissä on paljonkin näitä sairaalloisen kontrolloivia täystuhoja, jotka kuitenkin osaavat puhua itsensä ulos kaikesta kääntäen vielä syyn toisen niskoille. Näissäkin tarinoissa toistuvat tutut elementit. Me näitä hirviöitä elämässämme kokeneet tunnistamme tekniikat ja jaamme samat kauhut. Miksi tätä kokemusasiantuntijuutta ei ole millään viranomaistaholla? Tutkimusta ja kirjallisuuttakin aiheesta löytyy ja niissä myöskin hämmästellään sitä, miten samankaltaisia tarinat ovatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Gaslighting on yksi tyypillisimmistä keinoista hallita uhria. Se tarkoittaa uhrin todellisuudentajun hämärtämistä. Siinä tekijä tietoisesti vääristelee asioita, vaihtaa mielipiteitä, esittää ettei asioita tapahtunutkaan, levittelee uhrista perättömiä tarinoita, valehtelee, saa uhrin itsensä ja muut pitämään uhria harhaisena tai jopa hul lu na.

Suomenkielinen sana on kaasuvalotus. Eipä juuri tuota englanninkielistä parempi. Mikä kuitenkin pahinta, niin tätä käytöstä/tekniikkaa ei tunnisteta viranomaisten taholta, vaan nimenomaan se uhri on se h u llu.

Minulle ainakin tästä gaslighting-asiasta kuuleminen on ollut avuksi. Äitini on vahvasti narsistinen ihminen, ja minä taas olen perheen musta lammas ja syntipukki, aina ollut. Nyt olen nelikymppisenä irrottautunut päättäväisesti äitini vaikutuspiiristä, ja se on poikinut jos mitä mielenterveyteeni kohdistuvia syytöksiä, vaikka olen oikeasti pärjännyt elämässäni tosi hyvin ja olen erittäin normaali työssäkäyvä, hyvinkoulutettu ja hyvätuloinen perheenäiti.

Äitini on ilmoittanut tavoitteekseen, että minä olisin mielenterveydellisistä syistä työtön, lapseni olisivat ”valinneet hänet” eikä minua (koska hän haluaa ”pelastaa” lapset meiltä vanhemmilta - lapset tosin eivät halua tulla ”pelastetuiksi” eivätkä uskalla ollenkaan enää tavata mummoaan), ja lisäksi minun tulisi erota. Näin olisin yksinäinen ja köyhä ja minulla olisi vain hänet. Kuulostaapa houkuttelevalta?

Tietenkään äitini ei enää myönnä tällaisia tavoitteita ilmaisseensa. On pöyristynyt siitä, ettei häntä enää haluta tavata ja ehdottelee aivan pokkana erilaisia normaaleja asioita, joita tavallisesti ihminen voisi ehkä äitinsä kanssa tehdäkin. Olen säästänyt erinäisiä viestejä, joista nämä hänen tavoitteensa käyvät ilmi, jotta voin tarvittaessa itse varmistua, etten ole kuvitellut koko juttua. Tuollaista pahuutta on vaikea uskoa todeksi, varsinkin kun henkilö osaa Jekyll-päivinä olla todella lämmin ja hurmaava.

Pakko kysyä, miten selvisit noin hyvin? Ihan todella hieno juttu siis! Oliko sinulla lapsena joku turvallinen paikka tai aikuinen elämässä? Monesti, kun alkoholistin lapsi ottaa puolisokseen alkoholistin ja narsistin lapsi narsistin, ennenkuin havahtuu ja käsittelee asian.

Minulla oli hyvä isä ja hyvät isovanhemmat. Omaksuin perheessä enemmän isäni käytösmalleja, jotka ovat osittain kyllä turhankin vetäytyviä ja sovittelevia, mutta silti empaattisia ja rakentavia. Joskus kyllä huomaan käytöksessäni äitini piirteitä, ja niistä pyrin aktiivisesti pois. Välirikko on muuten auttanut siinä paljon, huomaan olevani mukavampi ihminen kun en ole tekemisissä äitini kanssa.

Nuorena /nuorena aikuisena minulla oli pari lyhyeksi jäänyttä parisuhteen yritystä selviä narsistisia piirteitä omaavien miesten kanssa, sekä pari kariutunutta seurusteluyritystä ymmärtääkseni ihan normaalien miesten kanssa. Hain siis jotenkin parisuhdetta joko äitini kaltaisen tai isäni kaltaisen ihmisen kanssa, eikä kumpikaan onnistunut, koska omat vuorovaikutuksen taitoni olivat vielä vääristyneitä. Se oli hirveän kuluttavaa, ja päätin ottaa aikalisän: olin jonkun aikaa yksin ja yritin oppia erottamaan narsistiset piirteet nopeammin ja kehittää itselleni rakentavampia sosiaalisia tapoja. Otin etäisyyttä lapsuuden perheeseen ja vietin paljon aikaa mukavien ihmisten kanssa, joilla oli hyvin vähän narsistisia piirteitä. Onneksi näitä oli opiskelukavereina. Sitten tapasinkin mieheni, jonka kanssa on sujunut hyvin jo yli 20 vuotta.

Olen edelleen ihmeissäni ja kiitollinen omasta sopuisasta ja toimivasta perheestäni. Ei mitään vellovia koko perheen riitoja, kukaan ei lähde yön selkään suutuspäissään, ja ylipäänsä yöllä nukutaan eikä rähjätä. Minä olen ainoa, jolle edes tulee mieleen vihaisena paiskoa tavaroita, ja olen siitäkin päässyt eroon. Ylipäätään perhe-elämään ei liity draamaa. Teinien ajoittainen kiukuttelu ei johdakaan tuntikausien sotaan, jonka lopuksi joku uhkaa tappaa itsensä tai vastaavaa. Lapset halaavat minua joka päivä, ja minä heitä, ja kaikki auttavat ja kannustavat toisiaan. Ruokapöydässä keskustellaan, ei veetuilla ja tiuskita. Ihmeellistä ja ihanaa.

Kiitos, tämä valaisi asiaa!

Sinun isä ei ilmeisesti ollut ihan täysin äitisi talutusnuorassa, sillä useinhan narsistin puoliso mahdollistaa narsistin toiminnan myötäilemällä. Siinä lapset jää jalkoihin, kun kukaan ei puolusta mielivaltaa vastaan. Elikkä teenkö oikean oletuksen, jos arvelen isäsi joskus puolustaneen sinua? Tai ehkäpä Sait korvaavan vanhemmuuden kokemuksen isovanhempiesi luona?

Hyvin sinun kävi! Kuullostaa utopialta nykyinen perhe elämäsi! Luultavasti sitä osaa karun lapsuuden jälkeen arvosta aivan eri tavalla.

Niinpä. Meillä lapsi oli kertonut terkkarille, että pelkää, kun isä huutaa äidille. Mitäpä tapahtui. Tuli meille molemmille sosiaalitoimistosta KIRJE, että tulkaapa keskustelemaan asiasta. No joka on tämmöisen luonnehäiriöisen kanssa elänyt, niin voi kuvitella, miten siinä käy. Sitä huutoa sitten kuunneltiin ja ihan yksin jouduin menemään asiaa selvittämään. En minä itse varsinaisesti pelännyt, että minulle oikeasti tapahtuu mitään, niin kauan kuin jaksan myötäillä miestä. Mutta jos olisin ilmoittanut, että nyt tää loppuu ja lähden, niin siinä tapauksessa kyllä. Sitten kun lopulta lähdin, niin yritin saada asuntoa. Hakemukseen laitoin, että yhteydenotto ehdottomasti sähköpostin kautta. No kuitenkin kaupungilta soittivat. Luojan kiitos mies ei ollut kuulemassa. Muuten ei puhettakaan että asunnon hankinnassa autettaisiin. Olisi pitänyt lähteä turvakotiin 50 km päähän. Miten sieltä hoidat työt ja lasten koulunkäynnin? Eli vasta kun tilanne on niin vakava, että on pakko oman henkensä pitimiksi lähteä, niin autetaan. Entä jos ei ole autoa, millä lähteä. Soitatko salaa poliisit hakemaan vai mitä teet?

Olen edelleen ihmeissäni ja kiitollinen omasta sopuisasta ja toimivasta perheestäni. Ei mitään vellovia koko perheen riitoja, kukaan ei lähde yön selkään suutuspäissään, ja ylipäänsä yöllä nukutaan eikä rähjätä. Minä olen ainoa, jolle edes tulee mieleen vihaisena paiskoa tavaroita, ja olen siitäkin päässyt eroon. Ylipäätään perhe-elämään ei liity draamaa. Teinien ajoittainen kiukuttelu ei johdakaan tuntikausien sotaan, jonka lopuksi joku uhkaa tappaa itsensä tai vastaavaa. Lapset halaavat minua joka päivä, ja minä heitä, ja kaikki auttavat ja kannustavat toisiaan. Ruokapöydässä keskustellaan, ei veetuilla ja tiuskita. Ihmeellistä ja ihanaa.[/quote]

Kuullostaa normaalilta perheeltä. Narsistinperheessä nimenomaa kummallista on tuo, miten osuvasti kuvasit -Koko perheen riitoja- ja yleensä juuri yöaikaan. Lapset on ihan sekapäisiä ja varpaillaan, kun ei tiedä koskaan milloin räjähtää ja milloin on rauha. Miksi ne vanhemmat vetävät lapset osallisiksi omista välien selvittelyistään? Se on sairasta. Ainainen kuolemalla/ itsemurhalla pelottelu viimeisenä keinona on myös sairasta. Lapsi ei osaa erottaa, että kyseessä on manipulointi. Aikuisena näkee tavan yrityksenä saada muut alistetuksi tahtoonsa.

Itse olen pohtinut sotien vaikutusta suomalaiseen vanhemmuuteen. Sodasta palanneet oli niin rikki, että aiheutta käytöksellään niin rajut jäljet lapsiinsa ja he sitä kautta siirtää jälleen omiin lapsiinsa. Kauhu sodasta palanneiden perheissä alkoholin ja väkivallan myötä on ollut usein suurta ja tuota lapsuusperheen kauhua lapset sitten levittää omaan perheeseensä, Aiemmin ei myöskään ollut niin terapeutteja ja psykologeja, kuten nykyisin ja apua ei haettu, vaiettiin vain.

Nykyinen sukupolvi, ainakin hyvin moni, käsittelee ongelmiaan ja koittaa laittaa pisteen narsistisen perinnön etenemiselle, kotoa opituille käytös malleille, kuten itsekin mainitsit asiaa työstäneesi.

En puolustele narsismia, se on väärin, mutta näen jotenkin historian vaikutuksen tässä ilmiössä. He on myös ”uhreja”, lapsia vailla rakkautta. Sitä hyväksyntää ja omaa arvoa haetaan muita lyttäämällä ja kontrolloimaan, jos ei hyvällä saa. Ja usein, vaikka hyvää saisikin kytätään silti, sillä se tarve on loputon. Näen, että narsisti on erittäin kipeä ja onneton ja laittaa sen eteenpäin. En silti hyväksy käytöstä, totean vain.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meillä lapsi oli kertonut terkkarille, että pelkää, kun isä huutaa äidille. Mitäpä tapahtui. Tuli meille molemmille sosiaalitoimistosta KIRJE, että tulkaapa keskustelemaan asiasta. No joka on tämmöisen luonnehäiriöisen kanssa elänyt, niin voi kuvitella, miten siinä käy. Sitä huutoa sitten kuunneltiin ja ihan yksin jouduin menemään asiaa selvittämään. En minä itse varsinaisesti pelännyt, että minulle oikeasti tapahtuu mitään, niin kauan kuin jaksan myötäillä miestä. Mutta jos olisin ilmoittanut, että nyt tää loppuu ja lähden, niin siinä tapauksessa kyllä. Sitten kun lopulta lähdin, niin yritin saada asuntoa. Hakemukseen laitoin, että yhteydenotto ehdottomasti sähköpostin kautta. No kuitenkin kaupungilta soittivat. Luojan kiitos mies ei ollut kuulemassa. Muuten ei puhettakaan että asunnon hankinnassa autettaisiin. Olisi pitänyt lähteä turvakotiin 50 km päähän. Miten sieltä hoidat työt ja lasten koulunkäynnin? Eli vasta kun tilanne on niin vakava, että on pakko oman henkensä pitimiksi lähteä, niin autetaan. Entä jos ei ole autoa, millä lähteä. Soitatko salaa poliisit hakemaan vai mitä teet?

Lapsi puhui lastensuojelussa omista tunteistaan ja kokemuksistaan. Sanoimme lukuisia kertoja, että sen jälkeen ei sitten ole enää turvallista mennä, jos isä saa tietää. He soittivat isälle ja sen jälkeen hlt ti oli irti. Isä kertoi heille, että lapsi on aivopesty, valehtelee. Mitään apua ei tullut ja tottakai lapsen pitää edelleen sinne mennä. Isä repii ensitöikseen puhelimen häneltä tapaamisten alkaessa ja pelätään sitten kaikki tuleeko kotiin. Tätä ei voi estää mitenkään.

Kirjoitat, että vasta kun henki olisi vaarassa, niin autetaan. Minä olen kokemustemme perusteella sitä mieltä, että ei auteta sittenkään. Pitää olla "objektiivisesti todistettavissa oleva peruste pelolle". Se on kuolema, koska fyysisen väkivallankin voi valehdella toiseksi eikä se edes ole este tapaamisille.

Crocseihin ja risaan Gantin paitaan pukeutunut tyyppi anto mulle ohjeeksi treffeille "panosta pukeutumiseen" 😆😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin voi todellakin riidellä. Naapurissani asuu narsistimies (ihan ihmeellistä toimintaa ja kiusantekoa taloyhtiön ja muiden asukkaiden suuntaan, mutta se on toinen asia) ja hän usein riitelee yksinään. Hän asuu siis yksin ja on jo vanhempi, ehkä eläkkeellä jo. Hän aloittaa vihaisen kuuloisen riitelyn alkuillasta, pitää yksinpuhelua siis. Volyymi eskaloituu illan mittaan ja lopulta se on kovaan ääneen raivoamista ja mylvimistä vihaisena. Häneltä se yksinriitely näyttää onnistuvan sujuvasti 😀

Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.

Toisaalta jos on jakautunut persoona niin persoonat voi keskenään riidellä, mutta silloin ne persoonat riitelee, yksin tuo ei onnistu.

Totuuden siemen on tässäkin typeryydessä. Pakko kommentoida: Joidenkin näkemysten mukaan jokaisella patologisella narsistilla on todella kaksi persoonaa (lapsipersoona ja näennäisesti normaali aikuinen valepersoona), ne ovat konfliktissa keskenään, mutta eivät tokikaan ääneen riitele. Lisäksi narsisti kehittymättömyytensä vuoksi kokee muut ihmiset, lähimmät varsinkin, osikseen, joiden hommaa on suorittaa narsistin itsesäätelyä. Narsistille riittää mielensä sisällä näiden typistettyjen ja osin kuviteltujen jatkeidensa kanssa riitely. Oikean henkilön, joka on jossain täällä ulkona, osallistumista ei tarvita lainkaan, ei edes paikalla oloa. Kolmanneksi, narsisteilla on taikauskoisia, jopa psykoottisia piirteitä. Joku kolmannen henkilön kanssa käyty vuorovaikutus tai jopa kuviteltu sellainen kelpaa repliikiksi narsistin draamaan. Näköjään pesukoneetkin saavat osallistua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Huvittavimpia” tempauksia äidilläni on ollut paljon. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sen, että kun lapset olivat tarhaiässä, meillä oli useampana vuotena riitaa siitä, kenen luona minun lapseni ovat äitienpäivän aamuna. Äitini, siis lasteni mummo, oli ihan oikeasti sitä mieltä, että HÄN on se aito Original Äiti, jolle minun lasteni pitää äitienpäivänä tuoda kahvit sänkyyn ja antaa äitienpäivälahjansa. Minä saisin kuulemma tavata lapseni sitten äitienpäivän iltana, se riittäisi minulle hyvin.

Tämä ei sopinut minulle, ja siitä seurasi kauhea marttyyrishow. Minua syytettiin mm. siitä, että yritän OMIA lapseni, olen itsekäs ja vastuuton ja niin edelleen...

Minun siis olisi pitänyt äitini mielestä mennä mieheni kanssa kapakkaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina, koska he ottavat lapset yökylään. Voin hyvin kuvitella, mitä siitä olisi sitten kerrottu ympäri kyliä.

😂😂😂

On niin surullista luettavaa, mutta niin osuvaa!

Oma äiti yrittää omia lapsesi.

Veikö sinä hänelle aikanaan äitienpäivä kahvit aamulla sänkyyn, vai veikö äitisi sinut omalle äidilleen kahvittelemaan, eli mummosi luo? Kysynpä häneltä miten toimitte silloin, menittekö ” ainoan oikean original mamman luo”?

He on niin epäjohdonmukainen ihmisryhmä.

Ei siltä kannat kysyä. Vastaisi, että ”Sehän on aivan eri asia”. Niin kuin onkin. Kysehän on tietysti aina hänestä. Hän ansaitsee kahvit ja lahjat, muut eivät. 😖

Hyvä esimerkki tästä on työasiat. Olen elämässäni joustanut lukemattomia kertoja eri asioissa, koska äidilläni on ollut työeste. Opin siis jo lapsena, että työeste on sellainen maailman tärkein este, jonka takia muiden pitää aina venyä.

Eläkkeelle jäätyään äitini otti tavakseen soitella minulle ja ilmoittaa, että tarvitsee minut seurakseen nyt heti paikalla vaikka kahvilaan tai konserttiin. Ajankohdat olivat arkena päivällä, joten totesin olevani töissä, en pääse. Tämä ei sitten käynyt ollenkaan. Kyllä sinä voit nyt lähteä seuraksi! Yritä siinä sitten selittää, että kesken työpäivän ei voi yhtäkkiä vaan lähteä seuraneidiksi eläkeläisrientoihin, se ei kerta kaikkiaan käy päinsä. Eikä työpaikalla itse asiassa voi myöskään riidellä tästä asiasta äitinsä kanssa kännykässä...

Eli siis juttu ei ollutkaan niin, että työeste on tärkeä este, jonka takia muut joustavat. Vaan niin, että äitini asiat ovat tärkeitä asioita, joiden takia kaikki muu saa joustaa.

Tai ehkä äitini yritti sabotoida työtäni, jotta minusta tulisi työtön?

Totta. Olisi pitänyt tajuta, että EI tietenkään sama asia, narsistille kaikki, lapset ja lapsenlapset.

Kerran väänsin rautalangasta narsistille/ piirteitä omaavalle, miten hän käyttäytyy muita kohtaan, kun valitti jonkun käyttäytyneen kurjasti häntä kohtaan ja tuomitsi tämän. Joku oli pettänyt narsistin ja hän oli siitä surullinen. Olin toki pahoillani tapahtuneesta. Kerroin Kuitenkin hänelle ne miljoona kertaa, kun hän oli pettänyt minut tai muut läheisensä. Muutaman tunnin keskustelun jälkeen valo syttyi ja tajusi, totesi ettei ole tajunnut asiaa noin katsoa. Sitä valoa kesti muutamia sekunteja. Taas oli kyse siitä miten hänet petettiin ja hän ei ketään petä.

Eli turhaa on narsistin kanssa keskusteluja käydä. Normaali ihmisen kanssa voi ristiriidoista puhua ja tilanne menee eteenpäin. Narsistin kanssa juntataan samassa suossa vuosikaudet ilman muutosta.

Luullakseni älykäs narsisti tajuaa oman käytöksensä ja tahallaan provosoi. Yksinkertaisempi tapaus ei taida kaikkea hahmottaa, huomio pitää vaan olla hänessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Huvittavimpia” tempauksia äidilläni on ollut paljon. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sen, että kun lapset olivat tarhaiässä, meillä oli useampana vuotena riitaa siitä, kenen luona minun lapseni ovat äitienpäivän aamuna. Äitini, siis lasteni mummo, oli ihan oikeasti sitä mieltä, että HÄN on se aito Original Äiti, jolle minun lasteni pitää äitienpäivänä tuoda kahvit sänkyyn ja antaa äitienpäivälahjansa. Minä saisin kuulemma tavata lapseni sitten äitienpäivän iltana, se riittäisi minulle hyvin.

Tämä ei sopinut minulle, ja siitä seurasi kauhea marttyyrishow. Minua syytettiin mm. siitä, että yritän OMIA lapseni, olen itsekäs ja vastuuton ja niin edelleen...

Minun siis olisi pitänyt äitini mielestä mennä mieheni kanssa kapakkaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina, koska he ottavat lapset yökylään. Voin hyvin kuvitella, mitä siitä olisi sitten kerrottu ympäri kyliä.

Saattaa myös olla, että nauttii keskustelusta ja esittää ettei tajuaa, vaikka tajuaa. Nauttii myös turhautumisen näkemisestä, kun tajuamisen jälkeen palaa tajuamattomuuteen. Pitää,otteestaan ja kaduttaa. Muka selvittää tilannetta, mutta tarkoitus vaan imeä huomiota loputtomiin.

😂😂😂

On niin surullista luettavaa, mutta niin osuvaa!

Oma äiti yrittää omia lapsesi.

Veikö sinä hänelle aikanaan äitienpäivä kahvit aamulla sänkyyn, vai veikö äitisi sinut omalle äidilleen kahvittelemaan, eli mummosi luo? Kysynpä häneltä miten toimitte silloin, menittekö ” ainoan oikean original mamman luo”?

He on niin epäjohdonmukainen ihmisryhmä.

Ei siltä kannat kysyä. Vastaisi, että ”Sehän on aivan eri asia”. Niin kuin onkin. Kysehän on tietysti aina hänestä. Hän ansaitsee kahvit ja lahjat, muut eivät. 😖

Hyvä esimerkki tästä on työasiat. Olen elämässäni joustanut lukemattomia kertoja eri asioissa, koska äidilläni on ollut työeste. Opin siis jo lapsena, että työeste on sellainen maailman tärkein este, jonka takia muiden pitää aina venyä.

Eläkkeelle jäätyään äitini otti tavakseen soitella minulle ja ilmoittaa, että tarvitsee minut seurakseen nyt heti paikalla vaikka kahvilaan tai konserttiin. Ajankohdat olivat arkena päivällä, joten totesin olevani töissä, en pääse. Tämä ei sitten käynyt ollenkaan. Kyllä sinä voit nyt lähteä seuraksi! Yritä siinä sitten selittää, että kesken työpäivän ei voi yhtäkkiä vaan lähteä seuraneidiksi eläkeläisrientoihin, se ei kerta kaikkiaan käy päinsä. Eikä työpaikalla itse asiassa voi myöskään riidellä tästä asiasta äitinsä kanssa kännykässä...

Eli siis juttu ei ollutkaan niin, että työeste on tärkeä este, jonka takia muut joustavat. Vaan niin, että äitini asiat ovat tärkeitä asioita, joiden takia kaikki muu saa joustaa.

Tai ehkä äitini yritti sabotoida työtäni, jotta minusta tulisi työtön?

Totta. Olisi pitänyt tajuta, että EI tietenkään sama asia, narsistille kaikki, lapset ja lapsenlapset.

Kerran väänsin rautalangasta narsistille/ piirteitä omaavalle, miten hän käyttäytyy muita kohtaan, kun valitti jonkun käyttäytyneen kurjasti häntä kohtaan ja tuomitsi tämän. Joku oli pettänyt narsistin ja hän oli siitä surullinen. Olin toki pahoillani tapahtuneesta. Kerroin Kuitenkin hänelle ne miljoona kertaa, kun hän oli pettänyt minut tai muut läheisensä. Muutaman tunnin keskustelun jälkeen valo syttyi ja tajusi, totesi ettei ole tajunnut asiaa noin katsoa. Sitä valoa kesti muutamia sekunteja. Taas oli kyse siitä miten hänet petettiin ja hän ei ketään petä.

Eli turhaa on narsistin kanssa keskusteluja käydä. Normaali ihmisen kanssa voi ristiriidoista puhua ja tilanne menee eteenpäin. Narsistin kanssa juntataan samassa suossa vuosikaudet ilman muutosta.

Luullakseni älykäs narsisti tajuaa oman käytöksensä ja tahallaan provosoi. Yksinkertaisempi tapaus ei taida kaikkea hahmottaa, huomio pitää vaan olla hänessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meillä lapsi oli kertonut terkkarille, että pelkää, kun isä huutaa äidille. Mitäpä tapahtui. Tuli meille molemmille sosiaalitoimistosta KIRJE, että tulkaapa keskustelemaan asiasta. No joka on tämmöisen luonnehäiriöisen kanssa elänyt, niin voi kuvitella, miten siinä käy. Sitä huutoa sitten kuunneltiin ja ihan yksin jouduin menemään asiaa selvittämään. En minä itse varsinaisesti pelännyt, että minulle oikeasti tapahtuu mitään, niin kauan kuin jaksan myötäillä miestä. Mutta jos olisin ilmoittanut, että nyt tää loppuu ja lähden, niin siinä tapauksessa kyllä. Sitten kun lopulta lähdin, niin yritin saada asuntoa. Hakemukseen laitoin, että yhteydenotto ehdottomasti sähköpostin kautta. No kuitenkin kaupungilta soittivat. Luojan kiitos mies ei ollut kuulemassa. Muuten ei puhettakaan että asunnon hankinnassa autettaisiin. Olisi pitänyt lähteä turvakotiin 50 km päähän. Miten sieltä hoidat työt ja lasten koulunkäynnin? Eli vasta kun tilanne on niin vakava, että on pakko oman henkensä pitimiksi lähteä, niin autetaan. Entä jos ei ole autoa, millä lähteä. Soitatko salaa poliisit hakemaan vai mitä teet?

Lapsi puhui lastensuojelussa omista tunteistaan ja kokemuksistaan. Sanoimme lukuisia kertoja, että sen jälkeen ei sitten ole enää turvallista mennä, jos isä saa tietää. He soittivat isälle ja sen jälkeen hlt ti oli irti. Isä kertoi heille, että lapsi on aivopesty, valehtelee. Mitään apua ei tullut ja tottakai lapsen pitää edelleen sinne mennä. Isä repii ensitöikseen puhelimen häneltä tapaamisten alkaessa ja pelätään sitten kaikki tuleeko kotiin. Tätä ei voi estää mitenkään.

Kirjoitat, että vasta kun henki olisi vaarassa, niin autetaan. Minä olen kokemustemme perusteella sitä mieltä, että ei auteta sittenkään. Pitää olla "objektiivisesti todistettavissa oleva peruste pelolle". Se on kuolema, koska fyysisen väkivallankin voi valehdella toiseksi eikä se edes ole este tapaamisille.

Olet oikeassa tuossa. Minunkin olisi pitänyt kertoa osoite sosiaalitoimistoon lähtöni jälkeen, koska toisella vanhemmalla on oikeus tietää lasten osoite. Silloin meni hermo. Ensin ei kukaan vastannut viikkoon, kun yritin tavoitella. Muistan että huusin vain, että sitten ollaan huolissaan kyllä, kun minulla tai lapsilla on luoti otsassa, mutta kukaan ei auta ennen sitä. Virkailija kysyi, että oikeastiko pelkään sitä? Ei, kun ihan hyvikseen lähden omasta kodistani lasteni ja koiran kanssa asumaan kämyiseen vuokrakämppään salaa ja vaikemman kautta. Ihan vaan omaksi kiusakseni.

Mies halusi koiran ja hommasi dobermannin pennun. Minulta ei kysytty mitään. Jotenkin jäi kuva, että halusi koiran, joka herättää muissa kunnioitusta tai jopa pelkoa. Koira tottelikin häntä puolesta sanasta ja jos ei joskus totellut, niin sai koulutusta, niin että totteli ainakin sen jälkeen. Ei mitään, ihana koira oli. Sitten meille otettiin toinen koira ja kerran dobberi hyökkäsi sen kimppuun, hyvä että säilyi hengissä. Niitä ei voinut enää sen jälkeen pitää samassa huoneessa, vaan jos molemmat oli sisällä niin olivat aina eri paikoissa. Mies joskus tahallaan jätti oven raolleen, että dobermanni pääsi samaan tilaan. Varmasti tiesi, että minä hätäännyn siitä, kun lapset ja eläimet olivat minun "heikko kohta". Minun piti aina sitten huolehtia, että ei ehdi rähinää tulla ja koira palaa omaan huoneeseen. Mietin aina kun näen dobermannin tai rotikan omistajan, että onkohan heilläkin sama tarve näyttää, että koira alistuu heidän johtajuutensa edessä.

Joku mainitsi tuon lapsi persoonan ja vale aikuisen roolin. Osuva kommentti. Kun ilmiölle avaa silmänsä ja saa asiaan etäisyyttä, voi alkaa havainnoida ja nämä roolit näkyy kyllä selvästi käytännössä. Henkilö taantuu jopa fyysisesti lapsen näköiseksi, jos huomio ei olekaan hänessä.

Esim juhlissa jossa porukalla jutellaan, joku kertoo elämästään, ja Kun huomio on pois narsistista, tämä vetäytyy istumaan sohvan nurkkaan ja jää sinne. Koko keskustelu pitäisi käydä hänen kapellimestaroimana, muille ei voi antaa tilaa, suunvuoroa tai mahdollisuutta vuorollaan loistaa.

Mahtaa olla sisällä melko paha olla koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi tuon lapsi persoonan ja vale aikuisen roolin. Osuva kommentti. Kun ilmiölle avaa silmänsä ja saa asiaan etäisyyttä, voi alkaa havainnoida ja nämä roolit näkyy kyllä selvästi käytännössä. Henkilö taantuu jopa fyysisesti lapsen näköiseksi, jos huomio ei olekaan hänessä.

Esim juhlissa jossa porukalla jutellaan, joku kertoo elämästään, ja Kun huomio on pois narsistista, tämä vetäytyy istumaan sohvan nurkkaan ja jää sinne. Koko keskustelu pitäisi käydä hänen kapellimestaroimana, muille ei voi antaa tilaa, suunvuoroa tai mahdollisuutta vuorollaan loistaa.

Mahtaa olla sisällä melko paha olla koko ajan.

Minun mies oli kyllä huikean hyvä seuramies, oli kiinnostunut ihmisistä, jaksoi kuunnella, ei koskaan mitenkään liioitellusti tuonut itseään esille. Kehui, oli auttavainen. Hurmaava kerta kaikkiaan. Mutta jos jonkun kanssa meni sukset ristiin, niin auta armias. Ja lähipiiri näki toiset kasvot, kukaan vieras ei. Jos vieras sattui tulemaan kesken riidan, niin herrasmies palasi välittömästi ja riita keskeytyi. Jatkui taas sitten, kun vieras oli lähtenyt, mutta onneksi usein ehti laimentua kuitenkin, kun pelasi korttinsa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi tuon lapsi persoonan ja vale aikuisen roolin. Osuva kommentti. Kun ilmiölle avaa silmänsä ja saa asiaan etäisyyttä, voi alkaa havainnoida ja nämä roolit näkyy kyllä selvästi käytännössä. Henkilö taantuu jopa fyysisesti lapsen näköiseksi, jos huomio ei olekaan hänessä.

Esim juhlissa jossa porukalla jutellaan, joku kertoo elämästään, ja Kun huomio on pois narsistista, tämä vetäytyy istumaan sohvan nurkkaan ja jää sinne. Koko keskustelu pitäisi käydä hänen kapellimestaroimana, muille ei voi antaa tilaa, suunvuoroa tai mahdollisuutta vuorollaan loistaa.

Mahtaa olla sisällä melko paha olla koko ajan.

Joskus taannoin, kun en vielä tiennyt, että hirviömäiselle käytökselle olisi nimi ja selitys (eikä johtuisi minusta), yritin saada miehen ymmärtämään miltä minusta hänen käytöksensä tuntui. Minulla oli pienet lapset ja sanoin, että on äärimmäisen raskasta, kun hän ei ole hommassa mukana aikuisena, vaan kuin kolmevuotias uhmaikäinen. Tarkoitus ei ollut haukkua, vaan saada hänet käsittämään. Esitin samalla esimerkkejä tilanteista ja hänen käytöksestään.

Loukkaantuminen tästä oli enemmän kuin verinen. Silmät leiskuivat ja raivo piti hereillä kaikkia. Hän otti tämän esille joka ikinen päivä sen jälkeen, kuinka julkesin korottaa itseni ja lytätä hänet lapsen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi tuon lapsi persoonan ja vale aikuisen roolin. Osuva kommentti. Kun ilmiölle avaa silmänsä ja saa asiaan etäisyyttä, voi alkaa havainnoida ja nämä roolit näkyy kyllä selvästi käytännössä. Henkilö taantuu jopa fyysisesti lapsen näköiseksi, jos huomio ei olekaan hänessä.

Esim juhlissa jossa porukalla jutellaan, joku kertoo elämästään, ja Kun huomio on pois narsistista, tämä vetäytyy istumaan sohvan nurkkaan ja jää sinne. Koko keskustelu pitäisi käydä hänen kapellimestaroimana, muille ei voi antaa tilaa, suunvuoroa tai mahdollisuutta vuorollaan loistaa.

Mahtaa olla sisällä melko paha olla koko ajan.

Joskus taannoin, kun en vielä tiennyt, että hirviömäiselle käytökselle olisi nimi ja selitys (eikä johtuisi minusta), yritin saada miehen ymmärtämään miltä minusta hänen käytöksensä tuntui. Minulla oli pienet lapset ja sanoin, että on äärimmäisen raskasta, kun hän ei ole hommassa mukana aikuisena, vaan kuin kolmevuotias uhmaikäinen. Tarkoitus ei ollut haukkua, vaan saada hänet käsittämään. Esitin samalla esimerkkejä tilanteista ja hänen käytöksestään.

Loukkaantuminen tästä oli enemmän kuin verinen. Silmät leiskuivat ja raivo piti hereillä kaikkia. Hän otti tämän esille joka ikinen päivä sen jälkeen, kuinka julkesin korottaa itseni ja lytätä hänet lapsen tasolle.

Normaalin ihmisen kanssa keskustelu olisi luultavasti onnnistunut. Ehkä hänestä olisi tuntunut aluksi pahalta, mutta ymmärtänyt asian ja koittanut alkaa huomioida ja muuttaa käytöstä.

Narsistin kanssa ei mistään voi keskustella, ihmissuhteessa ei tapahdu kasvua ja kehitystä, ei näe mitään vikaa itsessään tai toiminnassaan. Loukkaantuminen voi olla elinikäistä.

Nyt kun tämän tietää onkin mukava törmätä esim. Työpaikoilla vastaavan luonteen omaaviin. Työpaikoilla kun on pakko käydä mm. kehitys keskusteluita, mutta eihän niistä mitään tule, loputon kauna jää ja kosto.

Harraste porukoissa nämä tyypit erottuu myös, mutta ei ole pakko keskustella, niin itse ainakin väistän, koska tiedän tuloksettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi tuon lapsi persoonan ja vale aikuisen roolin. Osuva kommentti. Kun ilmiölle avaa silmänsä ja saa asiaan etäisyyttä, voi alkaa havainnoida ja nämä roolit näkyy kyllä selvästi käytännössä. Henkilö taantuu jopa fyysisesti lapsen näköiseksi, jos huomio ei olekaan hänessä.

Esim juhlissa jossa porukalla jutellaan, joku kertoo elämästään, ja Kun huomio on pois narsistista, tämä vetäytyy istumaan sohvan nurkkaan ja jää sinne. Koko keskustelu pitäisi käydä hänen kapellimestaroimana, muille ei voi antaa tilaa, suunvuoroa tai mahdollisuutta vuorollaan loistaa.

Mahtaa olla sisällä melko paha olla koko ajan.

Minun mies oli kyllä huikean hyvä seuramies, oli kiinnostunut ihmisistä, jaksoi kuunnella, ei koskaan mitenkään liioitellusti tuonut itseään esille. Kehui, oli auttavainen. Hurmaava kerta kaikkiaan. Mutta jos jonkun kanssa meni sukset ristiin, niin auta armias. Ja lähipiiri näki toiset kasvot, kukaan vieras ei. Jos vieras sattui tulemaan kesken riidan, niin herrasmies palasi välittömästi ja riita keskeytyi. Jatkui taas sitten, kun vieras oli lähtenyt, mutta onneksi usein ehti laimentua kuitenkin, kun pelasi korttinsa oikein.

Kai näitäkin on erilaisia? Kyllä tämäkin tapaus oli seuramies, jos hän oli se joka seurassa sai olla se johtaja eniten äänessä ja jakoi sopivassa määrin oman mielen mukaan tilaa muille= vähän. Jos joku muu otti ”johtajan” roolin, tapahtui tämä silminnähtävä käpertyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi tuon lapsi persoonan ja vale aikuisen roolin. Osuva kommentti. Kun ilmiölle avaa silmänsä ja saa asiaan etäisyyttä, voi alkaa havainnoida ja nämä roolit näkyy kyllä selvästi käytännössä. Henkilö taantuu jopa fyysisesti lapsen näköiseksi, jos huomio ei olekaan hänessä.

Esim juhlissa jossa porukalla jutellaan, joku kertoo elämästään, ja Kun huomio on pois narsistista, tämä vetäytyy istumaan sohvan nurkkaan ja jää sinne. Koko keskustelu pitäisi käydä hänen kapellimestaroimana, muille ei voi antaa tilaa, suunvuoroa tai mahdollisuutta vuorollaan loistaa.

Mahtaa olla sisällä melko paha olla koko ajan.

Minun mies oli kyllä huikean hyvä seuramies, oli kiinnostunut ihmisistä, jaksoi kuunnella, ei koskaan mitenkään liioitellusti tuonut itseään esille. Kehui, oli auttavainen. Hurmaava kerta kaikkiaan. Mutta jos jonkun kanssa meni sukset ristiin, niin auta armias. Ja lähipiiri näki toiset kasvot, kukaan vieras ei. Jos vieras sattui tulemaan kesken riidan, niin herrasmies palasi välittömästi ja riita keskeytyi. Jatkui taas sitten, kun vieras oli lähtenyt, mutta onneksi usein ehti laimentua kuitenkin, kun pelasi korttinsa oikein.

Minun mieheni oli hieman ehkä syrjäänvetäytyvä ja ennemminkin yliasiallinen tuntemattomien joukossa. Perheen sisällä ja vanhemmilleen käyttäytyi narsistisesti, oli kuitenkin erittäin tarkka maineestaan, mitään ei saanut mainita ulospäin varsinkaan sukulaisille. Tosin taas mustallelistalle joutuneelle naapurille räjähteli pienistäkin asioista ja esim. keksi älyttömiä uhkakuvia miten naapurin grillaamisen savu ja pienten lasten pallonpotkiminen takapihalla uhkaa meidän lasten terveyttä jne..

Vierailija kirjoitti:

”Huvittavimpia” tempauksia äidilläni on ollut paljon. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sen, että kun lapset olivat tarhaiässä, meillä oli useampana vuotena riitaa siitä, kenen luona minun lapseni ovat äitienpäivän aamuna. Äitini, siis lasteni mummo, oli ihan oikeasti sitä mieltä, että HÄN on se aito Original Äiti, jolle minun lasteni pitää äitienpäivänä tuoda kahvit sänkyyn ja antaa äitienpäivälahjansa. Minä saisin kuulemma tavata lapseni sitten äitienpäivän iltana, se riittäisi minulle hyvin.

Tämä ei sopinut minulle, ja siitä seurasi kauhea marttyyrishow. Minua syytettiin mm. siitä, että yritän OMIA lapseni, olen itsekäs ja vastuuton ja niin edelleen...

Minun siis olisi pitänyt äitini mielestä mennä mieheni kanssa kapakkaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina, koska he ottavat lapset yökylään. Voin hyvin kuvitella, mitä siitä olisi sitten kerrottu ympäri kyliä.

Original Äiti™. Jotenkin huvittaa älyttömästi, vaikkei juttu ole tietenkään pohjimmiltaan hauska. Kuvaavaa tuo vastuuttomaksi haukkuminen, kun rellestämistä mielummin vietät päivän lastesi kanssa..?? Nuo jutut on jotenkin niin nurinkurisia, lapsellisia ja uskomattomattomia, ettei uskoisi, ellei tietäisi. Tsemppiä!