Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

siis miksi te olette roikkuneet nuissa vuosikausia jos ei ole kelvannu?

kertokaa jo vihdoin se oikea syy

Vierailija kirjoitti:

siis miksi te olette roikkuneet nuissa vuosikausia jos ei ole kelvannu?

kertokaa jo vihdoin se oikea syy

Minun mies ei ole varsinainen narsisti mutta monet narsistien käytännöt sujuu kuten kaasuvalotus. Se miten päädyin tähän tilanteeseen oli se että olin masentuneiden ja väsyneiden vanhempien lapsi ja tottunut laittamaan aina muiden tunteet omieni edelle kun yritin elää niin etten lisää kuormittaisi vanhempiani. Elin mieheni kanssa ensimmäiset 10 vuotta yhteisymmärryksessä siitä että kaikki on mun vika ja mun vastuulla niin kuin olin lapsesta asti tottunut ajattelemaan. Nuoruus, naivius, tiedon puute.... Sitten lopulta aloin ymmärtää ja opettelin pitämään puoleni, mutta sitten oli jo lapset eikä mies ole riittävän paha. Eletään sen verran sovussa että uskon että lapsille on parempi näin. Lämmintä ja osallistuvaa isää he eivät enää saa millään keinolla. Edelleenkin jos mies tekee jotain ikävää hän väittää kirkkain silmin ettei tehnyt niin ja että minulla on päässä vikaa. Osaan jo antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

siis miksi te olette roikkuneet nuissa vuosikausia jos ei ole kelvannu?

kertokaa jo vihdoin se oikea syy

Jos jaksaisit lukea narsismista, etkä teeskentelisi laiskuuttasi tyhmää täällä, niin tietäisit , että narsisti aiheuttaa käytösellään uhrille  aivovaurion joka johtaa addiktioon narsistia kohtaan. Koska jaksat kysyä tätä niin vaivaudut varmaan googlettamaan miten prosessi etenee, se ei ole uniikki. Jokainen narsisti tekee sen samalla tavalla. Narsistit on patologisia, eivät yksilöitä ja myös kyvyttömiä muuttumaan.

Aina kun narsistin yrittää jättää iskee huume- ja alkoholivieroitusta vastaavat oireet ja jopa psyykkinen hajoaminen. Henkilön persoonanhan narsisti tuhoaa jo suhteen aikana. Hulluksi tulemisen ja minän hajoamisen sekä todellisuuden vääristymisen  tunne on aivan normaali, niin suhteen aikana kun suhteen päättyessäkin kun aivojen kemikaalit on täysin sekaisin väkivallan takia.  Monella on takana useita yrityksiä irtaantua. Narsistin uhri yrittää pakoa/eroa noin 7 kertaa ennen kuin pääsee oikeasti irti ja onnistuu. 

Eksä hullaantui minusta täysin. Julisti jopa, että vuoden seurusteltuamme hän ei ole saanut paniikkikohtauksiakaan vuoteen. Että olin parasta mitä hänelle oli koskaan tapahtunut.

Tilanne alkoi kuitenkin luisua huonompaan päin, mies paljastui epäluotettavaksi valehtelijaksi. Hän vaati, että minun pitäisi muuttua täysin erilaiseksi jotta voisimme palata suhteen alkuaikojen auvoon. Minä en suostunut (koin olleeni koko ajan autenttisesti oma itseni) ja miehen edesottamukset alkoivat olla todella häiritseviä, joten erosimme.

Huvittavaa tässä on se, että eksä yrittää edelleen saada minua takaisin, mutta hänen sukunsa lapset näyttävät selkeästi mistä oikeasti tuulee. Eksän ykkös-kakkosluokkalaiset serkut ovat alkaneet näes vainota ja sabotoida minua. Tekevät tihutöitä ja haukkuvat kaupungilla.

Ei ole vaikea arvata, millaisen lokakampanjan hän laittoi tulille, kun kehtasin erota niin erinomaisesta miehestä. Jos lapset uskaltavat alkaa kiusata aikuista ihmistä, niin asennevamma taitaa olla koko suvun kokoinen ja mustelmaa pahempi :D Muksujen hommiin en aio reagoida. Niille on riittävän suuri rangaistus joutua elämään noin häiriintyneessä suvussa.

Jos ihminen uskoo loppuelämän suhteeseen eikä halua helposti luovuttaa, vaan kuvittelee voivansa rakentaa yhteiselämää uuden sielunkumppanin kanssa, on suhteen alussa haluton lähtemään, koska tosiaan haluaa keskittyä niihin asioihin jotka ovat hyvin ja kenties parantaa epäkohtia. Tämä johtaa siis oman käytöksen muutokseen, ja sen tarkkailuun, virheiden välttelyyn ja täydellisyyden tavoitteluun. Alussa voimavarat ovat vielä tallella. Vielä jos on itse joustava luonne ja uskoo hyvään, eikä aikaisemmin ole kohdannut vahvasti narsistista tapausta, asia ei ihan hetkessä aukene. Mielikuva alun ihastuksesta istuu syvällä, ja mahdollinen sidosryhmä ympärillä tukee tätä kuvaa, perhe, tuttavat ym.  Sillä hetkellä kun on  joutunut pakenemaan kauhukohtausta omasta kodista iltamyöhällä sateeseen tai pakkaseen, lomat järjestään olleet vain  alistamis-kuriinpalautusleirejä, niin tämän kaiken jatkuessa, jossakin kohtaa kumppani alkaa ällöttää niin paljon, ettei mikään takaisinsaamisyritys enää toimi ja tähän mukaan  joutunut yrittää viestiä ympäristölleen epätoivoivostaan ensin tiedostamattaan, koska on voimaton ja epäilee itseään sekä tarvitsee jonkin ulkopuolisen tuen nähdäkseen suhteen epänormaalin tilan. 

Itse olen suhteessa Jekyll ja Hyde kanssa. Tosin mies on rauhoittunut vuosien myötä ja on nykyään suurimman osan ajastaan kiltti kissimirri joka kehrää kun sitä kehuu ja rapsuttaa.

Mutta, olen kuullut haukkumista hulluksi, mielenvikaiseksi, katsellut humalaisen raivokohtauksia, minua on pidetty ilmaisena työvoimana, kaikkien kotitöiden tekijänä, on yritetty eristää sukulaisista ja ystävistä, on jätetty tai uhattu jättää taipaleen taakse, käsketty ulos yhteisestä kodista jne,

Tavatessamme miehellä takana onneton avioliitto, ja muutenkin on jotenkin rajaton, kiltti ja helposti hyväksikäytettävä kun on niin perso kehumiselle, heikko itsetunto...

Olen asettanut tiukasti omat rajat, aluksi tietenkin olin järkyttynyt käytöksestään ja itkeä tihrutin. Pian huomasin selvän kaavan ja osasin ennustaa mitä milloinkin tapahtuu. Olen muuttanut omaa kommunikointitapaani, en provosoidu tempauksiin mukaan. Minulla on omat rahat, oma auto, oma asunto varalla ja saan sen nopeasti käyttöön tarvittaessa. En ole hänestä mitenkään riippuvainen joten hänellä ei ole oikein aseita uhitella, hän osaa myös halutessaan korjata käytöstään, siksi olen jaksanut hänen kanssaan.

En ole eronnut, sillä edelleenkin tuntuu mukavalta mennä kainaloon nukkumaan.

Pitääkö siskot omista rajoista ne kiinni, sanokaa että jos loukkaava,uhkaava,pelottava käytös ei lopu lähdette. Älkää koskaan antako tai antautuko taloudellisesti toisen armoille.

Vierailija kirjoitti:

siis miksi te olette roikkuneet nuissa vuosikausia jos ei ole kelvannu?

kertokaa jo vihdoin se oikea syy

Katsos, kun se on se narsisti, joka roikkuu uhrissaan. Ei päästä lähtemään ja tekee kaikki temput, että saisi toisen pysymään suhteessa. Varmasti vaikeaa sellaisen ymmärtää, joka ei ole tällaisessa suhteessa ollut tai seurannut sellaista vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen suhteessa Jekyll ja Hyde kanssa. Tosin mies on rauhoittunut vuosien myötä ja on nykyään suurimman osan ajastaan kiltti kissimirri joka kehrää kun sitä kehuu ja rapsuttaa.

Mutta, olen kuullut haukkumista hulluksi, mielenvikaiseksi, katsellut humalaisen raivokohtauksia, minua on pidetty ilmaisena työvoimana, kaikkien kotitöiden tekijänä, on yritetty eristää sukulaisista ja ystävistä, on jätetty tai uhattu jättää taipaleen taakse, käsketty ulos yhteisestä kodista jne,

Tavatessamme miehellä takana onneton avioliitto, ja muutenkin on jotenkin rajaton, kiltti ja helposti hyväksikäytettävä kun on niin perso kehumiselle, heikko itsetunto...

Olen asettanut tiukasti omat rajat, aluksi tietenkin olin järkyttynyt käytöksestään ja itkeä tihrutin. Pian huomasin selvän kaavan ja osasin ennustaa mitä milloinkin tapahtuu. Olen muuttanut omaa kommunikointitapaani, en provosoidu tempauksiin mukaan. Minulla on omat rahat, oma auto, oma asunto varalla ja saan sen nopeasti käyttöön tarvittaessa. En ole hänestä mitenkään riippuvainen joten hänellä ei ole oikein aseita uhitella, hän osaa myös halutessaan korjata käytöstään, siksi olen jaksanut hänen kanssaan.

En ole eronnut, sillä edelleenkin tuntuu mukavalta mennä kainaloon nukkumaan.

Pitääkö siskot omista rajoista ne kiinni, sanokaa että jos loukkaava,uhkaava,pelottava käytös ei lopu lähdette. Älkää koskaan antako tai antautuko taloudellisesti toisen armoille.

Kyllä minäkin elin valehtelevan, hedonistisen ja muiden rajoja kunnioittamattoman pyrkyrin kanssa hetken aikaa. Hän ei saanut suhteessa yliotetta, koska minulla on vahva todellisuudentaju (eksä yritti jopa lavastaa minut gaslightaavaksi osapuoleksi, muttei huonomuistisuuttaan onnistunut) ja olen täysin autonominen rahan, asunnon ja liikkumisen suhteen (vaikka mies haluaisi kovasti omia puolet kaikesta). Narsistinen raivo, lokakampanjointi ja yhteisille ystäville filmaaminen tulivat tutuiksi, mutta jos haluaa elää narsistin kanssa tuhoutumatta, niin

1) itsellä täytyy olla riittävästi samoja tendenssejä - pitää olla niin teflonpintainen etteivät haukut pure ja riittävän manipulatiivinen

2) parisuhteeseen ei tule ikinä hankkia lapsia

3) ei pidä olla aidosti muita vaihtoehtoja, koska jatkuva reviirikiista sinut imaisemaan pyrkivän pershäröpotilaan kanssa ei ole kivaa tai nautinnollista.

Akuutissa esiteltyjen narsistipsykopaatin (diagnosoitu) ja narsistinaisen suhde oli selvästi tasaveroinen. Eri asia sitten, että haluaako sellaiseen suhteen irvikuvaan, kun parempiakin olisi tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Eksä hullaantui minusta täysin. Julisti jopa, että vuoden seurusteltuamme hän ei ole saanut paniikkikohtauksiakaan vuoteen. Että olin parasta mitä hänelle oli koskaan tapahtunut.

Tilanne alkoi kuitenkin luisua huonompaan päin, mies paljastui epäluotettavaksi valehtelijaksi. Hän vaati, että minun pitäisi muuttua täysin erilaiseksi jotta voisimme palata suhteen alkuaikojen auvoon. Minä en suostunut (koin olleeni koko ajan autenttisesti oma itseni) ja miehen edesottamukset alkoivat olla todella häiritseviä, joten erosimme.

Huvittavaa tässä on se, että eksä yrittää edelleen saada minua takaisin, mutta hänen sukunsa lapset näyttävät selkeästi mistä oikeasti tuulee. Eksän ykkös-kakkosluokkalaiset serkut ovat alkaneet näes vainota ja sabotoida minua. Tekevät tihutöitä ja haukkuvat kaupungilla.

Ei ole vaikea arvata, millaisen lokakampanjan hän laittoi tulille, kun kehtasin erota niin erinomaisesta miehestä. Jos lapset uskaltavat alkaa kiusata aikuista ihmistä, niin asennevamma taitaa olla koko suvun kokoinen ja mustelmaa pahempi :D Muksujen hommiin en aio reagoida. Niille on riittävän suuri rangaistus joutua elämään noin häiriintyneessä suvussa.

Ei koko sukua kannata syyttää, lapsia varsinkaan. Narsismi voi toki ”periytyä” tai muut mielenterveysongelmat, mutta narsisti on myös taitava rakentamaan ympärilleen oman klaaninsa, jonka keskipiste on ja voi manipuloida muut mitä uskonattomimpiin tekoihin. Hän voi pyörittää koko lähisukua ja käyttää sitä kostotöissään. Lapsethan ovat just parhaita ilkivallantekijöitä; helppoja manipuloida eivätkä välttämättä edes rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Narsku ei näe mitään moraaliongelmaa pistää penskoja sekaisin oman kostonsa vuoksi.

T:Psykiatrinne. Laitan laskun sitten postissa tulemaan. kirjoitti:

Viestien perusteella suurin osa tapauksista ei liity millään tavoin narsistisuuteen vaan normaaleihin parisuhderiitoihin ja mustasukkaisuuteen. Vastakkaista osapuolta lyödään narsistin leimakirveellä jottei hänen mielipidettään asiasta edes tarvitse yrittää ymmärtää. 

"Terveisin narsisti".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksä hullaantui minusta täysin. Julisti jopa, että vuoden seurusteltuamme hän ei ole saanut paniikkikohtauksiakaan vuoteen. Että olin parasta mitä hänelle oli koskaan tapahtunut.

Tilanne alkoi kuitenkin luisua huonompaan päin, mies paljastui epäluotettavaksi valehtelijaksi. Hän vaati, että minun pitäisi muuttua täysin erilaiseksi jotta voisimme palata suhteen alkuaikojen auvoon. Minä en suostunut (koin olleeni koko ajan autenttisesti oma itseni) ja miehen edesottamukset alkoivat olla todella häiritseviä, joten erosimme.

Huvittavaa tässä on se, että eksä yrittää edelleen saada minua takaisin, mutta hänen sukunsa lapset näyttävät selkeästi mistä oikeasti tuulee. Eksän ykkös-kakkosluokkalaiset serkut ovat alkaneet näes vainota ja sabotoida minua. Tekevät tihutöitä ja haukkuvat kaupungilla.

Ei ole vaikea arvata, millaisen lokakampanjan hän laittoi tulille, kun kehtasin erota niin erinomaisesta miehestä. Jos lapset uskaltavat alkaa kiusata aikuista ihmistä, niin asennevamma taitaa olla koko suvun kokoinen ja mustelmaa pahempi :D Muksujen hommiin en aio reagoida. Niille on riittävän suuri rangaistus joutua elämään noin häiriintyneessä suvussa.

Ei koko sukua kannata syyttää, lapsia varsinkaan. Narsismi voi toki ”periytyä” tai muut mielenterveysongelmat, mutta narsisti on myös taitava rakentamaan ympärilleen oman klaaninsa, jonka keskipiste on ja voi manipuloida muut mitä uskonattomimpiin tekoihin. Hän voi pyörittää koko lähisukua ja käyttää sitä kostotöissään. Lapsethan ovat just parhaita ilkivallantekijöitä; helppoja manipuloida eivätkä välttämättä edes rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Narsku ei näe mitään moraaliongelmaa pistää penskoja sekaisin oman kostonsa vuoksi.

Että suku pomppii narsistin tahdissa, mutta suku ei ole vastuussa omista tekosistaan? Vaikka lain raja ylittyisi?

Herätys nyt.

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta paljon tässä kuvailtiin tuttuja kuvioita. Mun mielestä narsistin käytöksessä ei ole mitään huvittavaa, vaan pikemminkin se on surrealistista, pelottavaa ja ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi uskoa mitä toinen ihminen sanoo, hyvät puhujat pystyy puhumaan ummet ja lammet.

Jos tarkastelee teot, unohtaa mitä ikinä on sanottu ja vain listaa paperille plussat ja miinukset - eikö jokainen tervejärkinen ihminen silloin näe millaista elämää elää, ja voi siitä tehdä tarvittavat johtopäätökset. Missä tilanteessa elää, mihin suuntaan haluaa mennä - ja kenen kanssa, tai ketä ilman.

Tottakai näkee. Mutta kun ihminen ei toimi pelkästään järjellä, etenkään ihmissuhteissa. Sen x-häiriöisen kaksi eri "persoonaa" kun ovat usein vielä niin kaukana ja todellakin erilliset toisistaan, että lähteminen on todella vaikeaa. Kuin riivaaja iskisi siihen omaan rakkaaseen.

Tottakai tilanne on vaikea, siksi se pitää yksinkertaistaa. Jos on huono olo siinä ihmissuhteessa niin plussat ja miinukset paperille ja päätökset. Moni on sanonut, että kirjoita asiat paperille tai keskustelupalstalle, katso miltä se näyttää ulkopuolisen silmin ja miten neuvoisit siinä tilanteessa olevaa ihmistä.

Ei pidä pohtia kuka on syyllinen, miksi ollaan siinä tilanteessa, miten sitä tilannetta voisi parantaa vaan lähteä pois siitä tilanteesta. Talo palaa, ja aika äkkiä huomaa jos palo ei ole sammutettavissa omin voimin, sitten vaan äkkiä pois talosta.

Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä, olen siis tuo, jolle vastasit. Silti itse tein plus-miinus-listoja kuusi vuotta ennen kuin sain lähdettyä. Vaikka erittäin hyvin näin, että suhteessa ei ollut mitään järkeä, tuntui helpommalta vain ajatella, että ehkä mies löytää jonkun toisen tai itse vaikka sairastun syöpään ja kuolen, että se h**vetti loppuu.

Jos löytää itsensä tekemästä plus-miinus -listoja, se kertoo enemmän kuin ne plussat ja miinukset. Silloin on paha olla suhteessa ja on loppu viimein sama, mitä plussiakin on. Joitakin miinuksia ei vain kannata sietää jos meinaa säilyttää itsetuntonsa, mielenterveytensä ja toiveikkuutensa.

Narsistin "plussat" ovat valheellisia. Oikeasti narsistiin ei voi ikinä luottaa. Siinä vain rikottaa ja hävittää itsensä kun narsisti tulittaa vuorotellen ylistystä ja rakkausihmettä ja sitten taas lannistamista ja lyttäämistä ihan maan rakoon. Olet täysin arvoton ja hän suuri ja mahtava.

Jos halusin seksiä, olin nymfo ja panin varmaan kaikkia muitakin, enkä mieheltäkään halunnut muuta kuin seksiä, eli en rakastanut. Jos en halunnut seksiä, olin pihtari enkä välittänyt miehestä. Silarit olisi pitänyt hankkia miehen mieliksi. Eron jälkeen mies seurusteli hetken toisen kanssa, mutta erosivat pian. Minulle mies kertoi, että hän selvästi ihastuu vain mielenvikaisiin naisiin. Nolasi minut myös netissä: suhteemme aikana miehen siskon poikaystävä haukkui minua hu*raksi. Mies kommentoi siihen, että kukapa ei hu*rista tykkäisi. Eikä pyytänyt anteeksi, kun kerroin, että kommentti oli täysin sopimaton!

Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.

Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?

Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!

Narsisti ei siedä, että joku on eri mieltä jostain kun hän. Hän tekee kaikkensa että toinen muuttaisi mielipiteensä. Ilkeilee jne. Joskus sitten taas narskun omat mielipiteet vaihtuvat täysin ympäri ihan yhtäkkiä. Hän ei ole ikinä johdonmukainen eikä siksi häneen voi luottaa.

Narsistin kanssa ollaan aina varpaillaan, koska ei voi tietää mistä tuulee. Ja aina tuulee kovaa. Kovaa vihaa ja aggressiivisuutta (ainakin puheissa) tai kova hekumaa ja hehkuttamista (lähinnä itsensä).

Narsistityökaverini kertoi että hän jätti aikoinaan vaimonsa. Kertoi pitkän ja 'koskettavan' tarinan, miten hän antoi vaimolle 'varoituksia' erosta jo jonkin aikaa, mutta silti se tuli loppu viimein vaimolle yllätyksenä ja shokkina. Jälkikäteen sain selville, että oikeasti se oli tapahtunut juuri päinvastoin!

Narskuahan ei saa jättää vaikka se olisi miten hullu. Hänhän on niin ihana ja mahtava. Narsku kyllä itsekin tuntuu uskovansa valheet joita suoltaa.

Narsistiin ei voi ikinä luottaa. Hyvin yksiselitteinen syy että kannattaa juosta jos joutuu moisen kanssa tekemisiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.

Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?

Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!

Olet siis tavannut sekopäitä, joita arvelit sekopäiksi ja narsisteiksi heti ensitapaamisella. Kun tapaat mielenlaatunsa taitavasti salaavan narsistin, et huomaa mitään. Tuttavapiirissäsi voi ihan hyvin olla ihminen, jonka narsistisesta käyttäytymisestä ei tiedä kukaan muu kuin puoliso.

Narsistin "plussat" eivät ole plussia lainkaan, koska ne perustuvat narsistin valheelliseen käytökseen. Syvin narsistin minä ja tosiasia on se, että hänellä on kaiken ylittävä tarve lannistaa ja painaa ja toiset alas itseään korottaakseen. Se on aina vain ajan kysymys, koska se todellinen luonne tulee esiin, mutta aina se tulee.