Miten kieltäytyä kohteliaasti ystävyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo, että lapset hoitaisivat itse tapaamistensa suunnittelun olisi muuten hyvä ratkaisu, mutta tällä heidän lapsellaan ei ole omaa puhelinta. Sekin on hieman erikoista, koska puhutaan jo kouluikäisistä lapsista kuitenkin. Lisäksi jos haluavat vapaa-ajalla nähdä edellyttää se sitä, että meidän vanhempien on kyyditettävä lapsia. Asutaan siis aivan eripuolilla kaupunkia.

Ei kai tässä muu auta kuin sanoa ihan suoraan ilman mitään tulkinnanvaraa että en ole kiinnostunut millään lailla hänen seurastaan. Olen vaan niin kiltti ihminen ylipäätään, että tuntuu tosi vaikealta sanoa tylysti.

No mikä pakko on sanoa tylysti? Se, että sanoo, ettei ole aikaa, ei ole tylyä. Vai väitätkö, että kaikki ihmiset, jotka tiedostavat omat rajansa ja sen, keitä haluavat nähdä ja kenen kanssa viettää aikaa vapaa-aikanaan, ovat ilkeitä ihmisiä, kun sinä taas olet niin kovin kiltti? 

No kun hän on jo sanonut monta kertaa! On aivan käsittämätöntä miten jotkut ihmiset tarvitsevat sen että heitä rajoitetaan kunnolla.

Pidän itse todella ahdistavana kun puolitutulta ihmiseltä tulee monta kertaa päivässä viestiä, ja itse haluaa vain olla rauhassa ja jutella muutaman sanan kun nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun mullakin olisi joku ystäväkandidaatti!

Ongelmasi kuulostaa ihan epätodelliselle. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen innokkuuteen.

Eiköhän ihmisistä aika helposti eroon pääse.

Pääsee. Ap ylentää itseään alentamalla toista. Narsistinen sadisti. Normaali ihminen sanoo reippaasti, että on niin kiireinen töissään, perheessään ja muissa ihmisissä, että juuri tähän elämäntilanteeseen ei mahdu mitään muuta.

Narsistinen sadisti kun kysyy miten pääsee kohteliaasti eroon mt-keissistä? Mahdat itse olla mukava ihminen. Mitä jos reipas sanominen ei auta?

Mt-keissi? Olettepa sydämellisiä. Ihan parempi kun sulkeuduttekin koloihinne psykopaattikersoinenne. Niin lapsi kuin äiti. ”Ei mulle kelpaa tollanen kaveri - ei mun ole pakko! Äiti sano!”

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap, otat kysymyksessäsi esiin oleellisen asian. Ketä päästää lähipiiriinsä ja miten pitää omat rajansa? Minusta on erittäin hyvä, että pohdit kohteliasta ja kunnioittavaa tapaa ilmaista rajasi, etkä halua olla töykeä vaikka tiedätkin, että tämän ihmisen kanssa ei ystävyyttä voi syntyä.

Oletkin jo saanut monta vastausta siitä, että kannattaa olla suht suora, eikä keksiä verukkeita. Jos sanot, että juuri tällä viikolla on kiireistä, tai että ollaan jo nähty se leffa (johon esim. toinen pyytää) joku voi tulkita sen niin, että kysyn ensi viikolla uudestaan ja ehdotan eri leffoja. On selkeämpi jollain lailla ilmaista kertaalleen, että elämääni ei nyt mahdu /sovi uusia aikuisia ihmissuhteita, mutta toivotan sinulle hyvää jatkoa ja kiva, että lapset leikkivät kuitenkin keskenään.  Jos viestittely jatkuu tämän jälkeen, ei kannata vastata kuin pelkkiä lasten kuljetukseen liittyviä asioita varten.   

Joskus ihmiset pahoittavat mielensä siitäkin huolimatta, miten ystävällisesti ilmaisemme rajamme. Se täytyy vain sietää, jos tietää olleensa kohtelias. Torjutuksi tuleminen ei tunnu kivalta, mutta on reilumpaa kuin pakeneva välttely.

 

Kivastipa oikein kirkon taholta lähdetään neuvomaan, miten pitää uusia ystäviä kaipaavat ihmiset pois elämästään. Ettei vaan vahingossakaan tulisi tehneeksi mitään hyvää lähimmäiselle.

Ja sanonpa vielä, että siellä kirkossa te erityisesti olette kunnostautuneet tässä "ei oteta uusia ihmisiä mukaan meidän porukkaan"  tyylissä.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap, otat kysymyksessäsi esiin oleellisen asian. Ketä päästää lähipiiriinsä ja miten pitää omat rajansa? Minusta on erittäin hyvä, että pohdit kohteliasta ja kunnioittavaa tapaa ilmaista rajasi, etkä halua olla töykeä vaikka tiedätkin, että tämän ihmisen kanssa ei ystävyyttä voi syntyä.

Oletkin jo saanut monta vastausta siitä, että kannattaa olla suht suora, eikä keksiä verukkeita. Jos sanot, että juuri tällä viikolla on kiireistä, tai että ollaan jo nähty se leffa (johon esim. toinen pyytää) joku voi tulkita sen niin, että kysyn ensi viikolla uudestaan ja ehdotan eri leffoja. On selkeämpi jollain lailla ilmaista kertaalleen, että elämääni ei nyt mahdu /sovi uusia aikuisia ihmissuhteita, mutta toivotan sinulle hyvää jatkoa ja kiva, että lapset leikkivät kuitenkin keskenään.  Jos viestittely jatkuu tämän jälkeen, ei kannata vastata kuin pelkkiä lasten kuljetukseen liittyviä asioita varten.   

Joskus ihmiset pahoittavat mielensä siitäkin huolimatta, miten ystävällisesti ilmaisemme rajamme. Se täytyy vain sietää, jos tietää olleensa kohtelias. Torjutuksi tuleminen ei tunnu kivalta, mutta on reilumpaa kuin pakeneva välttely.

 

Kivastipa oikein kirkon taholta lähdetään neuvomaan, miten pitää uusia ystäviä kaipaavat ihmiset pois elämästään. Ettei vaan vahingossakaan tulisi tehneeksi mitään hyvää lähimmäiselle.

Ja sanonpa vielä, että siellä kirkossa te erityisesti olette kunnostautuneet tässä "ei oteta uusia ihmisiä mukaan meidän porukkaan"  tyylissä.

Tämä niin totta! Tuo demonipesäke on juurikin pahan alku ja juuri. ”Vedetään rajat!” Kiitos kuitenkin kun toit kaikille meille asenteenne julki! Kiitos Kirkko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun mullakin olisi joku ystäväkandidaatti!

Ongelmasi kuulostaa ihan epätodelliselle. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen innokkuuteen.

Eiköhän ihmisistä aika helposti eroon pääse.

Pääsee. Ap ylentää itseään alentamalla toista. Narsistinen sadisti. Normaali ihminen sanoo reippaasti, että on niin kiireinen töissään, perheessään ja muissa ihmisissä, että juuri tähän elämäntilanteeseen ei mahdu mitään muuta.

Narsistinen sadisti kun kysyy miten pääsee kohteliaasti eroon mt-keissistä? Mahdat itse olla mukava ihminen. Mitä jos reipas sanominen ei auta?

Mt-keissi? Olettepa sydämellisiä. Ihan parempi kun sulkeuduttekin koloihinne psykopaattikersoinenne. Niin lapsi kuin äiti. ”Ei mulle kelpaa tollanen kaveri - ei mun ole pakko! Äiti sano!”

Niin, selkeästi tuolla häiritsijällä on ensinnäkin puutteita sosiaalisissa taidoissa mutta sen lisäksi voi olla muuta ongelmaa koska on noin takertuvainen. Minulla ei ole psykopaattikersoja (!?) eikä mitään kersoja mutta tunnistan kyllä tuon ap:n kuvaaman tyypin sekä miehissä että naisissa.

Vierailija kirjoitti:

Jonkunlaista sairasta itsekehua kai tuommoinenkin mitä ap tässä harrastaa.

"Että minäpäs olenkin niin ihana ihminen, että jotkut haluavat tutustua minuun ihan väkisin". "Että voi kun minulla on kauheasti vaivaa ja harmia kun joku lapsen kaverin äiti jatkuvasti kyselee minua sinne ja tänne".

Sori, en usko.

Et usko? No mun puolesta saat olla uskomatta, joskus tää elämä varmaan vielä sinutkin yllättää jos tämmönen asia tuntuu liian käsittämättömältä ollakseen totta.

Kiitos asiallisista vinkeistä kaikille niitä lähettäneille, täytyy kyllä myöntää että pahoitin hieman mieltäni noista narsisti/sadisti jutuista. Mielestäni se ei vielä tee kenestäkään pahaa ihmistä jos ei halua päästää ketä tahansa oman elämänsä sisäpiiriin, ja niinkuin kirjoitin, olen yrittänyt olla peruskohtelias tätä ihmistä kohtaan.

Täällä on nyt selkeästi joku häiriintyneempi haukkumassa aloittajaa ja muita häntä komppaavia. Eiköhän jätetetä hänet huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkunlaista sairasta itsekehua kai tuommoinenkin mitä ap tässä harrastaa.

"Että minäpäs olenkin niin ihana ihminen, että jotkut haluavat tutustua minuun ihan väkisin". "Että voi kun minulla on kauheasti vaivaa ja harmia kun joku lapsen kaverin äiti jatkuvasti kyselee minua sinne ja tänne".

Sori, en usko.

Et usko? No mun puolesta saat olla uskomatta, joskus tää elämä varmaan vielä sinutkin yllättää jos tämmönen asia tuntuu liian käsittämättömältä ollakseen totta.

Kiitos asiallisista vinkeistä kaikille niitä lähettäneille, täytyy kyllä myöntää että pahoitin hieman mieltäni noista narsisti/sadisti jutuista. Mielestäni se ei vielä tee kenestäkään pahaa ihmistä jos ei halua päästää ketä tahansa oman elämänsä sisäpiiriin, ja niinkuin kirjoitin, olen yrittänyt olla peruskohtelias tätä ihmistä kohtaan.

Ei meitä kiinnosta, ei tunneta sinua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt selkeästi joku häiriintyneempi haukkumassa aloittajaa ja muita häntä komppaavia. Eiköhän jätetetä hänet huomiotta.

Ja narsisti itse tuli syrjimään?

Vierailija kirjoitti:

Sano, että "voi harmi, mutta mulla ei valitettavasti löydy aikaa uudelle kaverille, kun hyvä, jos ehdin vanhojenkaan kanssa tavata näin ruuhkavuosina. Jutellaan, kun tavataan, mutta enempään ei aika riitä."

Joku tämäntyyppinen olisi mielestäni ok. Tsemppiä ap, ymmärrän erittäin hyvin.

Raakaa lapsille, mutta ehkä parempi olisi että sitäkään yhteyttä ei enää ylläpidetä ainakaan jos tuon yllä olevan viestin jälkeen ei tilanne rauhoitu.

Pelottavia tuollaiset takertujat. Ikinä ei tiedä mihin tilanne lopulta johtaa.

Mä tekisin niin, että sanoisin elämntilanteeni olevan sellainen, että keskityn vain läheisiini tai ettei minusta riitä joka suuntaan. "Tehdään niin, että minä otan yhteyttä sitten jos/kun tilanne muuttuu ja haluan tehdä yhdessä jotain."

Vierailija kirjoitti:

Voi kun mullakin olisi joku ystäväkandidaatti!

Ongelmasi kuulostaa ihan epätodelliselle. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen innokkuuteen.
Eiköhän ihmisistä aika helposti eroon pääse.

Normaalitapauksessa ihmisestä varmaan pääsee suht helposti eroon mutta kaikkipa eivät olekaan normaalitapauksia. Minäkin olen ollut tuollaisessa "epätodellisessa" tilanteessa missä ap on eli kyllä sellaisia ihmisiä todella on joille ei mitkään rivien välistä vihjailut tai hienovaraiset viestit mene perille. Yritin myös kaveruuden "häivyttämistä" pikkuhiljaa ajan saatossa mutta ei onnistunut.  Välttelin ja keksin tekosyitä minkä kerkesin ja toisinaan ilmaisin melko suoraankin sävyyn että en halua kaveria kaksisteen tavata mutta hän vain sinnikkäästi soitteli ja laittoi viestiä. Olin jumissa tuossa "ystävyydessä" 10 vuotta! Koska olin perheetön sinkku tuon ajan niin en oikein pystynyt jatkuvasti vetoamaan minkäänlaisiin kiireisiinkään. Meillä oli myös yhteisiä tuttavia joiden vuoksi tuo ihminen kuului väkisinkin elämääni. Kaveruus katkesi vasta kun minulla oli vihdoin selkärankaa sanoa ihan suorin sanoin etten halua olla kys. ihmisen kanssa ollenkaan tekemisissä.

En nyt varsinaisesti osaa neuvoa että miten ap:n kannattaisi tilanne hoitaa kun kuitenkin joutuu vielä tätä ihmistä näkemään lasten vuoksi. Mutta ap on ihan oikeassa siinä että peli kannattaa viheltää poikki jo heti alkuunsa ennen kuin tilanne pääsee etenemään yhtään pidemmälle. Ehkäpä tosiaan tuo jo joidenkin ehdottama ajan puutteeseen vetoaminen auttaisi? Kun sehän ei ole pelkkä tekosyy vaan ihan todellinen syy. 

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap, otat kysymyksessäsi esiin oleellisen asian. Ketä päästää lähipiiriinsä ja miten pitää omat rajansa? Minusta on erittäin hyvä, että pohdit kohteliasta ja kunnioittavaa tapaa ilmaista rajasi, etkä halua olla töykeä vaikka tiedätkin, että tämän ihmisen kanssa ei ystävyyttä voi syntyä.

Oletkin jo saanut monta vastausta siitä, että kannattaa olla suht suora, eikä keksiä verukkeita. Jos sanot, että juuri tällä viikolla on kiireistä, tai että ollaan jo nähty se leffa (johon esim. toinen pyytää) joku voi tulkita sen niin, että kysyn ensi viikolla uudestaan ja ehdotan eri leffoja. On selkeämpi jollain lailla ilmaista kertaalleen, että elämääni ei nyt mahdu /sovi uusia aikuisia ihmissuhteita, mutta toivotan sinulle hyvää jatkoa ja kiva, että lapset leikkivät kuitenkin keskenään.  Jos viestittely jatkuu tämän jälkeen, ei kannata vastata kuin pelkkiä lasten kuljetukseen liittyviä asioita varten.   

Joskus ihmiset pahoittavat mielensä siitäkin huolimatta, miten ystävällisesti ilmaisemme rajamme. Se täytyy vain sietää, jos tietää olleensa kohtelias. Torjutuksi tuleminen ei tunnu kivalta, mutta on reilumpaa kuin pakeneva välttely.

 

Jumalauta 😁

Täällä lähimmäisenrakkaus huipussaan oikein kirkon ammattilaisen toimesta! Miksi en yllättynyt?

Laita sille mun numero. Ootte kauheita.

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika ikävä ihminen. Miksei voi vaan selvästi sanoa, ettei ehdi. Sanoo sen niin kauan, että toinen luovuttaa. Ei suomalaiset kovin tyrkkyjä ole. En oikeasti ole tavannut ihmisiä, joista ei pääsisi eroon.

Suurempi ongelma on kun ei saa ystäviä. Kun ei tiedä kuinka paljon kehtaa jutella ja vaikka pyydellä jonnekin.

Parasta ap:n varmaan estää lastenkin kaverisuhde, kuten joku ehdottikin, niin silloin ei äippäliinikään häiritse. Itse yritin aikoinaan saada uusia tuttavia lasten kavereiden äideistä mutta ei onnistunut. Olivat niin ynseitä edes moikkaamaan, että! Vaikka olivat luokkakavereitakin.

En oikeastaan tiedä miten enää aikuisiällä uusia ystäviä saadaan. Tiedän kyllä miten niitä ei saa. Se on helppoa, ei vaan ota mitään kontaktia.

No kelpaako sulla ystäväksi kuka vaan? Ootko sä kuullut että tämä ystävyys on vastavuoroista, molempia pitää kiinnostaa ja pitää olla joku syy. Jotain miksi olla kaveri, ja molemmilla. 

En tiedä missä sulla on vika, mutta ei muut ole vastuussa siitä että ne ei ole sun kavereitasi. Ei ketään voi pakottaa, tiedätsä? 

Kuten sä vihjaatkin, ystävää ei voi vaan valita kadulta. Eikä lasten harrastuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Laita sille mun numero. Ootte kauheita.

Minun numeroni voi myös antaa. Harmi että lapseni ovat jo aikuisia, ei löydy lapsilleen seuraa, mutta on minulla koira.

Kaikkea se leipä elättääkin. Hävetkää.

Ympäripyöreästi kieltäytymällä jätät hänelle takaoven auki. Hän olettaa, että joku toinen kerta sopii ja sen vuoksi jatkaa pommittamista. Mielestäni on väärin myös häntä kohtaan, jos hän tuhlaa aikaansa sinuun ihan turhaan. Tee selväksi, että ei nyt eikä myöhemminkään. Antamalla hänen ymmärtää "ei nyt, mutta ehkä joskus toiste", hän jatkaa yhteydenottoja. 

Tässä ketjussa ei nyt selkeästi jotkut ymmärrä, että on olemassa oikeasti ihmisiä jotka takertuu kuin iilimadot kiinni, eivätkä ymmärrä välttämättä vaikka kuinka suoraankin sanoisi. Pahimmillaan tuosta voi kehittyä ihan vaaratilanteita. Toki tätä en ap:lle nyt haluaisi maalailla, mutta ihan oikeassa olet siinä että tuohon on laitettava stoppi nyt hyvissä ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Mä tekisin niin, että sanoisin elämntilanteeni olevan sellainen, että keskityn vain läheisiini tai ettei minusta riitä joka suuntaan. "Tehdään niin, että minä otan yhteyttä sitten jos/kun tilanne muuttuu ja haluan tehdä yhdessä jotain."

Ei vaan tajua että miten osalta ihmisistä puuttuu se sosiaalinen älykkyys.

Jospa sen puute myös aiheuttaa puutetta ystävissä - kun ei osaa olla ihmisten kanssa niin ei osaa. 

Harmillista että se on näin. Sosiaaliset taidot kehittyy aikaisin, ja on osin luonnekysymyksiäkin. Uusia ystäviä haluavien kannattaa ensin miettiä mitä kehittää itsessään, että olisi helposti lähestyttävä ja kevyttä seuraa noin muuten. Sitten niitä kavereitakin voi alkaa ilmaantumaan. Ehkä jonkun kanssa sitten voi ystävystyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei nyt selkeästi jotkut ymmärrä, että on olemassa oikeasti ihmisiä jotka takertuu kuin iilimadot kiinni, eivätkä ymmärrä välttämättä vaikka kuinka suoraankin sanoisi. Pahimmillaan tuosta voi kehittyä ihan vaaratilanteita. Toki tätä en ap:lle nyt haluaisi maalailla, mutta ihan oikeassa olet siinä että tuohon on laitettava stoppi nyt hyvissä ajoin.

Höpöhöpö. Olet sairas kuplassa eläjä.