Murehditteko sosiaalisia tilanteita jälkikäteen?

Ihan sama mulla! Ja sitten tunnen itseni hölmöksi ja että olisi pitänyt osata sanoa jotain älykkäämpää tai hauskempaa.

Jään usein miettimään, mitä joku ihminen tarkoitti jollain sanalla tai äänensävyllä, olenko ymmärtänyt väärin jne.

Liittyykö tällainen jotenkin sosiaalisten tilanteiden pelkoon?

Joo, sama juttu.

Mutta yritän lohduttautua sillä, että jonkinmoisella todennäköisyydellä ne muutkin miettii omia sanomisiaan eikä kukaan muista, mitä mä oon mennyt möläyttämään :D

Mietin miksi sanoin niin, ja mitähän se ajattelee. Posket punaisena saa istua ja jännittää sosiaalisissa tilanteissa . Onko syynä  kasvatus, vai onko tämä vain minun ominaisuus?

Tuntuu , että pahenee, takeltelen ja vaikutan hölmöltä. Olen huomannut pitkiä katseita ja se vain pahentaa oloa.

Aina häpeän, kun olen suuni avannut ihmisten, ystävienkin kuullen. Mutta yritän oppia nauramaan tälle suomalaisuudelleni.

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö tällainen jotenkin sosiaalisten tilanteiden pelkoon?

neurotismi huolestuneisuus

Kyllä tulee murehdittua välillä. Sitten saattaa mennä pitkään ennenkuin on tarvetta uusiin tilanteisiin joissa ihmisten kanssa kuuluu keskustella. Ei ole niin helppoa avata aina suutaan kun kuulostaa ihan kesken kasvuiselta kakaralta s-vikoineen.

Pidättelen pierua ihmisten seurassa. Jos joku on yökylässä, mietin koko seuraavan päivän (lue: loppuelämän), olenko unissani piereskellyt hänen kuultensa. 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö tällainen jotenkin sosiaalisten tilanteiden pelkoon?

neurotismi huolestuneisuus

Käy järkeen, olen tunnistanut itseni temperamentiltani neuroottiseksi. Voikohan neuroottisena ihmisenä elää hyvää elämää...

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mulla! Ja sitten tunnen itseni hölmöksi ja että olisi pitänyt osata sanoa jotain älykkäämpää tai hauskempaa.

Tai vaihtoehtoisesti olla kokonaan hiljaa. Joka tapauksessa itsensä tuntee aina jälkeenpäin aivan ääliöksi.

Samat vinkeet täälläkin plus vastaavat sitten ennen sosiaalista tilannetta. Käyn läpi useita mahdollisia skenaarioita kuinka seuraava tilanne voisi edetä.

Monet suomalaiset pelkää itsensä nolaamista niin paljon että ne on sosiaalisissa tilanteissa ihan hiljaa. Siinä ne sitten seisoo jähmettyneinä paikallaan ja tarkkailee että nolaako joku muu itsensä. Jos joku itsensä nolaa niin hiljainen ihminen saattaa ajatella jollain näistä tavoista:

1. On huojentunut että joku muu nolasi itsensä eikä hän.

2. Naureskelee mielessään sille joka nolasi itsensä.

3. Paheksuu mielessään sitä joka nolasi itsensä käyttäytymällä sopimattomasti.

Nuo noloille ihmisille mielessään naureskelijat ja paheksujat harrastavat tuota naureskelua ja paheksuntaa keskenään myös ääneen, sen nolon henkilön selän takana kun hän on poistunut.

Ei mikään ihme että suomalaiset pelkäävät sosiaalisia tilanteita. Suurin osa sosiaalisista tilanteista Suomessa on itseasiassa antisosiaalisia tilanteita. Mennään tapaamaan ihmisiä mukamas ystävällisissä merkeissä mutta tosiasiassa vain kyräillään ja vihataan toisia.

En mä kyllä koskaan naureskele kenenkään noloille tilanteille vaan tunnen myötätuntoa.

Jos on ollut stressaavaa aikaa ja erilaisia paineita, tuntuu kuin nuo oireet pahenisi. Levänneenä voi mennä joku tilanne ihan ok. Pahimmillaan kaupan kassallakin olen punainen ja nolo, rasittaa.

Joissakin tilanteissa olen ihan ok , sitten sanon jotakin joka ei tuntunutkaan hyvälle ja menen noloksi ja jotenkin jähmetyn. Vatvon näitä ja käyn mielessäni vaihtoehtoista dialogia, miten olisi pitänyt sanoa ja mitä sitten ja sitten. Jälkeenpäin olen nokkela ja säkenöivä.  

Vierailija kirjoitti:

Monet suomalaiset pelkää itsensä nolaamista niin paljon että ne on sosiaalisissa tilanteissa ihan hiljaa. Siinä ne sitten seisoo jähmettyneinä paikallaan ja tarkkailee että nolaako joku muu itsensä. Jos joku itsensä nolaa niin hiljainen ihminen saattaa ajatella jollain näistä tavoista:

1. On huojentunut että joku muu nolasi itsensä eikä hän.

2. Naureskelee mielessään sille joka nolasi itsensä.

3. Paheksuu mielessään sitä joka nolasi itsensä käyttäytymällä sopimattomasti.

Nuo noloille ihmisille mielessään naureskelijat ja paheksujat harrastavat tuota naureskelua ja paheksuntaa keskenään myös ääneen, sen nolon henkilön selän takana kun hän on poistunut.

Ei mikään ihme että suomalaiset pelkäävät sosiaalisia tilanteita. Suurin osa sosiaalisista tilanteista Suomessa on itseasiassa antisosiaalisia tilanteita. Mennään tapaamaan ihmisiä mukamas ystävällisissä merkeissä mutta tosiasiassa vain kyräillään ja vihataan toisia.

En tiedä onko se mitenkään erityisesti suomalaisille tyypillistä, mutta tosiaan tuntuu vallitsevan ajatus, että eri tilanteissa ihmisen on selvittävänä "coolina" ja antaen itsestään oikea vaikutelma. Ihan sama mitä sanoo, kunhan syntyy pelkkä vaikutelma, että on jotenkin ns. voittanut tilanteessa. Sanattomaksi ei saa jäädä, se on noloa, sen sijaan itsevarma laukoja nähdään ihailtavana, vaikka tarkemmalla tarkastelulla hänen sanoissaan ei järkeä olekaan. Kyllä pistää epävarmaksi, kun pitäisi jotenkin osata "hallita yleisöä" ja olla olematta ns. nolo heidän silmissään. On vaikeaa toimia sosiaalisesti oikeaoppisesti, kun sille oikeaoppisuudelle ei ole selkeää määritelmää eikä sille löydy kätevää opasta.

Vierailija kirjoitti:

Monet suomalaiset pelkää itsensä nolaamista niin paljon että ne on sosiaalisissa tilanteissa ihan hiljaa. Siinä ne sitten seisoo jähmettyneinä paikallaan ja tarkkailee että nolaako joku muu itsensä. Jos joku itsensä nolaa niin hiljainen ihminen saattaa ajatella jollain näistä tavoista:

1. On huojentunut että joku muu nolasi itsensä eikä hän.

2. Naureskelee mielessään sille joka nolasi itsensä.

3. Paheksuu mielessään sitä joka nolasi itsensä käyttäytymällä sopimattomasti.

Nuo noloille ihmisille mielessään naureskelijat ja paheksujat harrastavat tuota naureskelua ja paheksuntaa keskenään myös ääneen, sen nolon henkilön selän takana kun hän on poistunut.

Ei mikään ihme että suomalaiset pelkäävät sosiaalisia tilanteita. Suurin osa sosiaalisista tilanteista Suomessa on itseasiassa antisosiaalisia tilanteita. Mennään tapaamaan ihmisiä mukamas ystävällisissä merkeissä mutta tosiasiassa vain kyräillään ja vihataan toisia.

👆

..."eikä sille löydy kätevää opasta". Tai en tiedä löytyykö, mutta ei ole itsellä tullut vastaan. - 16

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä koskaan naureskele kenenkään noloille tilanteille vaan tunnen myötätuntoa.

Sama. Mutta kun näkee miten muiden "noloudelle" (joka ei usein omasta mielestäni ole pilkkaamisen aihe) nauretaan, niin sitä alkaa varoa joutumasta itse samalla tavalla vähätellyksi.

Ainoastaan ihastukseni kohdalla. Vaikutinko juntilta/tyhmältä/töykeältä/ilkeältä/jne tai sitten mietin huomasiko se punasteluni, että olen pihkassa siihen ja pitääkö se mua ihan pimeenä, pervona tai jotain, nauraako se mulle myöhemmin jne.