Halu kuolla

Älä viitsi - Lopeta tuo tyhmä tunteilu.

MIKÄÄN tässä maailmassa ei ole niin vakavaa, että pitäisi ainoa elämänsä lopettaa - usko mua, mä olen niiiin vanha, että takuulla olen oikeassa.

Miksi muuten edes kirjoitit tänne, jos kuitenkin aijot tapppaa itsesi???

Vai onko tuo vaan hätähuuto?

Kukaan ihminen ei ehkä voi sua auttaa, mutta Jeesus Kristus voi ja haluaa auttaa.

Rukoile Häntä elämääsi, niin Hän haluaa auttaa sinua - mutta väkisin Hän ei kenenkään elämään tule.

Ota koira. Se ei kysele, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ota koira ja kohtele sitä hyvin, ja se palkitsee sinut. Ota yksi ihminen, vaikka tuntematon, ja tee hänelle joku hyvä teko. Sitten olet oikealla tiellä. Ja jos ei sinulla vielä ole masennuslääkitystä ja/ tai muuta hoitoa, hanki sellainen. Ei se tilannetta ainakaan pahenna.

Tee mitä pitää.

Minkä virheen sitten olet tehnyt?

Älä ikinä tee itsemurhaa ainakaan miehen tai naisen vuoksi. Tai mistään muustakaan syystä. Elämä on lahja itsessään

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ihminen ei ehkä voi sua auttaa, mutta Jeesus Kristus voi ja haluaa auttaa.

Rukoile Häntä elämääsi, niin Hän haluaa auttaa sinua - mutta väkisin Hän ei kenenkään elämään tule.

Nyt ei ole oikea paikka trollata.

Vierailija kirjoitti:

Ota koira. Se ei kysele, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ota koira ja kohtele sitä hyvin, ja se palkitsee sinut. Ota yksi ihminen, vaikka tuntematon, ja tee hänelle joku hyvä teko. Sitten olet oikealla tiellä. Ja jos ei sinulla vielä ole masennuslääkitystä ja/ tai muuta hoitoa, hanki sellainen. Ei se tilannetta ainakaan pahenna.

Minä tein juuri noin, otin siis koiran ja olen yrittänyt tehdä pieniä hyviä tekoja muille joka viikko. 12 vuotta lääkekokeiluja ja hoitoa, tuloksetta. Ei läheisiä.

Nyt koirani elämä lähestyy loppuaan lähivuosina ja aion itse lähteä samaa tietä. Pelottaa ja ahdistaa se mitä joudun tekemään mutta elämää en enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähes samanikäinen ja kannan myös suurta painolastia tekemästäni asiasta. Joskus tulee niin paha olo fyysisestikin, että nousee pala kurkkuun ja oksettaa. En ole nyt pitkään aikaan miettinyt kuolemaa, kunnes luin tämän ja se alkoi taas.

Poikkeuksena, että olen voinut puhua läheiselleni, joka vain vähättelee asiaa eikä muka muista tapahtumia. Hän oli osittain mukana eikä halua ajatella, vaan torppaa yritykseni puhua kokonaan. Hän ei ymmärrä ollenkaan kuinka tärkeä minun on puhua, että painolasti vähän helpottaisi. Hän ei myöskään ymmärrä asian vakavuutta.

Pelkään, että tekemiseni on useamman tiedossa ja se vaikeuttaa ihmisten kohtaamisessa. Joskus mietin, että menen ja tunnustan poliisille kaiken, mutta se tuhoaisi lopunkin tästä elämästä. Pelkään, että joudun kiven sisään eikä se houkuttele, vaikka mennyt kaihertaakin mieltä.

Haluaisin sovittaa tekoni jotenkin. Siihen ei ole muuta hyväksyttyä tapaa kuin tunnustaminen ja sitä seuraava valtava prosessi, jossa tutkittaisiin olinko täyttä ymmärrystä vailla ja päätetään joudunko vankilaan vai vankimielisairaalaan.

Koko ajan on pieni tai suuri pelko, että tämä asia aukeaa useammalle ja minut viedään käsiraudoissa asemalle ja loppu tulee olemaan kauhea. Itsemurhaa en voi tehdä. Elämän on jatkuttava tavalla tai toisella. Hyvittely ja selittely, niillä mennään eteenpäin.

Mikset tunnustaisi poliisille. Taakkasi kevenisi. Saisit ehkä tuomion, mutta entä jos et saisikaan.

Asia olisi hoidettu ainakin täällä maan päällä.

Sama juttu. Kaikki velat menossa perintään -> ulosottoon, kun en enää selviä noista laskupinoista. Ja kun tietää, että sen jälkeen et ole kenellekään enää yhtään mitään, työnteko ei kannata enää, kukaan ei halua olla kanssasi tekemisissä ja velkavankeus kestää koko loppuelämän, niin en nää yhtään syytä jatkaa tätä paskaa. 

N42