Te joille on tehty ruokatorven tähystys.. Kuinka kamalaa oli asteikolla 1-10
Niin että 10 pahin mahdollinen olo.
On närästänyt monia vuosia ja mikään ei auta.
Kommentit (77)
Aika epämiellyttävä toimenpide, mutta epämiellyttävämpi oli viimeisin vahinkoaltistus vehnälle. Oksensin kolme tuntia. Ja se vasta mukavaa onkin, kun oksentaa vaikkei ole mitään oksennettavaa.
Sun pitää itse osata kysyä esilääkityksestä. Ja silloin pitää olla hakija, sillä olet ihan pihalla sen jälkeen.
Ehkä 5. Epämukavaa ja jotenkin noloa, kun kuolaa tuntui valuvan suupielistä litratolkulla, mutta kipeästi ei käynyt missään vaiheessa. Ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Asteikko ei riitä, mieluummin kuolisin syöpään, kuin suostuisin siihen ilman anestesiaa. Oksensin siihen kurkusta tungettuun puutarhaletkuun monta kertaa, meinasin tukehtua oksennukseeni ja lääkäri työnsi vaan letkua sisään, vaikka nielun refleksi pisti vastaan. Yksi hoitaja ITKI, kun minä itkin, piteli mun päästä kiinni ja silitteli poskea, mutta lääkäri oli kuin robotti. Mikään ei ole koskaan tuntunut samanlaiselta kidutukselta. Oksensin viimeisen kerran kun lekuri veti letkua pois.
Mutta se positiivinen puoli oli, että kaikki neulakammot ja hammaslääkäripelot poistuivat! Mulla oli parin kk päästä hampaidenpaikkaus ja NAUROIN kun istuin hammaslääkärin tuoliin. Tiesin, että mikään ei enää satuta, koska en kuollut tähystykseen.
Omalla kohdallani syy oli huonossa lääkärissä. Selvisi myöhemmin, että opetteli asiaa ja se vieressä ollut vanhempi lääkäri oli se opettaja. OLISI ollut kiva tietää, että olin lekurin ensikertalainen. En olis suostunut.
No voi hvetti mikä kokemus!
Harkkarit saisivat tehdä skopioita toisilleen.
Kenenkään ei ole pakko suostua harjoituspotilaaksi.
Mulle suunniteltiin jossain vaiheessa
fundoplikaatiota. Kävin erittäin epämiellyttävän Jaana Virosen (Jorvi, Espoo) vastaanotolla. Kun sanoin että haluan kokeneen lääkärin, hän vastasi että ei sitä voi tietää ja pitäähän opiskelijoiden saada harjoitella. Vastasin että ei mun hengelläni.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää itse osata kysyä esilääkityksestä. Ja silloin pitää olla hakija, sillä olet ihan pihalla sen jälkeen.
Tarvittaessa tutkimuksen jälkeen jäädään sairaalaan toipumaan. Yksinasuvia ihmisiä on paljon eikä heillä ole mitään hakijoita.
Aika epämiellyttävä. Semmonen 7-8.
Ei satu mutta erittäin epämiellyttävää etenkin alussa kun tuntuu ettei saa hengitettyä ja on tukehtumaisillaan samalla kun letkua tungetaan sisuksiin. Pysyy vain rauhallisena ja keskittyy siihen hengittämiseen. Myöhästyin esilääkityksestä eli naturelli toimitus. Avustava hoitaja oli ihana, istui takana ja silitteli vaikka olen jo vanha kaakki.
Miten niin moni voi oksentaa? Ettekö ole huolehtineet paastoamisesta ennen tutkimusta.
Ja sille yhdelle kommentoin, ettei keliakiaa tutkita gastroskopialla vaan kolonoskopialla.
Epämiellyttävä, kyllä toki. Mutta ei satu. Lääkärit osaavat rauhoitella. Sanoisin, että 6-7. Aika nopeasti ohi ja saathan sillä tietää tärkeitä asioita kehostasi :) pelko pois.
10. Vaadi rahoittavat. Never again minulle. Ei edes lääkityksessä.
Tottakai olin ollut syömättä ja juomatta, mutta kyllä silti oksensin hiukan nestettä. Siis oksetti koko ajan, en voi sille mitään. Hammaslääkärin mukaan mulla on iso kieli ( tai pieni suu), koska helposti sielläkin tulee oksennusrefleksi. En jännitän, enkä ole pelännyt toimenpiteitä, mutta se on refleksi. Sain muuten pahan ruokamyrkytyksen Afrikassa, ja sekin aiheutti niin kamalaa oksennusta, että jos jotain olis vielä tullut ulos, ne se olis varmaan munuainen
olen sh-opiskelijana ollut katsomassa kys. toimenpidettä. sanoisin 12.
Kaksi kertaa tehty Laakson sairaalassa Helsingissä. Taitavat lääkärit molemmilla kerroilla, joten hyvin meni. Ekalla kerralla jouduin nielemään letkun kahdesti. Puudutuksen sain. Epämiellyttävää, sanoisin, mutta ei sen kummempaa. Annan kolmosen.
Ehkä 5, eli epämukava muttei läheskään pahimmasta päästä.
Kaikesta siitä, mitä minulle on tehty (isot, kivuliaat leikkaukset, jne) gastroskopia on ollut varsin siedettävä toimenpide. Se ei sattunut yhtään, mutta tuntui epämiellyttävältä. Se on yleensä nopeasti ohi, joten kyllä sen kestää.
Kakkonen. Harrastan uintia ja sukeltamista ja hengityksen hallinta on helppoa. Yökkimiseltä ei voi täysin välttyä mutta hengitykseen keskittyminen auttaa.
Kolonoskopioista vain nro 2 oli kivulias. Mulla on pitkä lenkki, josta on vaikea päästä ohi, mutta nykyisin saa ruudulle kolmiulotteisen kuvan joka ohjaa lääkäriä hyvin. Hoitaja painaa mahaa sopivasta kohtaa vastaan niin skoopin saa etenemään.
Ikinä en ota kipulääkkeitä tai rauhoittavia. Pyöräilen paikalle ja heti toimenpiteen jälkeen pois.
Tästä on sovittava etukäteen ja paikalle tarvitaan nukutuslääkäri.
Nappina otettava rauhoittava on yhtä tyhjän kanssa.