Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIN KYLLÄSTYNYT työtä vieroksuviin ystäviini!
väsynyt ap
22.01.2020 |
Minulla on laaja kaveripiiri ja porukkaan mahtuu aika paljon 20-30 -vuotiaita naisia, jotka eivät ole ikänään tehneet palkkatyötä. Suurimmalta osalta puuttuu myös kunnollinen peruskoulun jälkeinen koulutus ja yhteistä heillä tuntuisi olevan myös ajokortittomuus, sekä puutteellinen osaaminen matematiikassa ja monilla myös englannissa. Myös mt-ongelmat ovat kaveripiirissäni hyvin yleisiä.
En minä vaadi ystäviltäni täydellisyyttä, en ole itsekään. Se, mikä tuntuu kuitenkin erottavan minut lähes kaikista ystävistäni on halu elättää itseni käymällä töissä tekemällä suurin piirtein mitä tahansa hanttihommia puhelinmyynnistä siivoukseen, kaupankassaan, varastohommiin, feissaukseen ja mitä kaikkea tässä nyt on kolmekymppiseksi mennessä ehtinyt tekemään ilman koulutusta. Tätä nykyä minulla on ihan asiallinen vakituinen työpaikka, oma auto ja perhe.
Näin tuossa eilen ikäistäni kaveria, jolla on ollut omat ongelmat elämässä ja ymmärrän, ettei hän ole niitä itselleen valinnut. Kaverini rupesi pohtimaan, josko yrittäisi mennä töihin. Ei kuulemma ole koskaan ollut kuin yhdessä työkokeilussa. Ehdottelin siinä sitten mm. kaupan kassaa ja muita tällaisia perushommia, mutta hän tuumasi, ettei pysty käymään töissä, jotka eivät hänen mielestään ole kivoja ja mistä hän ei nauti. No ei ihme, että ehtinyt kolmekymppiseksi saakka käymättä töissä. Koulujakaan ei ole saanut käytyä loppuun mitään, minkä on aloittanut.
Minulle on ihan ok, että joku on työkyvytön fyysisten tai psyykkisten ongelmiensa takia. Voin ihan mielelläni olla tällaisen ihmisen ystävä. Sen sijaan on alkanut oikeasti veetuttaa tuollaisella diipadaapa-asenteella elävät ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen loisia toisten (esim. minun) tienaamilla verorahoilla vain siksi, ettei heille ole tarjolla jotain KIVAA työtä..!! Eli tuo asenne alkoi ärsyttää ihan sikana, että loisitaan vaikka loppuelämä, jossei päästä suoraan jonnekin unelmaduuniin. Alkoi myös ärsyttää yhteiskunta, mikä mahdollistaisi tällaisen. Mietin tapaamisen jälkeen koko illan, että tuollaisella asenteella oleville ihmisille olisi tervehdyttävää asua muutama vuosi valtiossa, jossa joko käyt töissä tai et saa rahaa.
No.. Jutun pointti oli kuitenkin se, että olen alkanut kunnolla harkitsemaan, että dumppaan tällaiset tyypit suosiolla pois kaveriporukastani. En siis heitä, joilla on asenne kohdillaan, mutta ovat terveytensä vuoksi sairaseläkkeellä, vaan ne, jotka eivtä ...tu VIITSI tehdä mitään perusduunia! Muutenkin todella uuvuttavaa yrittää olla tukena ystävälle, joka vuodesta toiseen feilaa kaiken, eikä mene elämässä eteenpäin ja on asenteella, että toisten pitäisi niinsanotusti heidän pyllynsä pyyhkiä.
Tajusin, että tunnen mm. monta 20-30 -vuotiasta ihmistä, joiden on ylivoimaisen vaikeaa liikkua julkisilla kulkuneuvoilla ilman jonkun kaverin tai vanhemman apua. Ymmärrän vielä pahat paniikki- tai hahmotushäiriöt, mutta monella kaverilla tuo on ihan silkkaa opittua avuttomuutta ja heillä yleensä asenne, ettei heidän tarvitsekaan sitä oppia.
Halusin jakaa tämän tänne, ettei näiden tällä asenteella olevien tarvitse ihmetellä, miksi ystävät kaikkoaa ympäriltä. Itse kaipaan aikuisia ystäviä, jotka osaavat huolehtia itsestään ja haluavat kantaa kortensa kekoon yhteiskunnasa, sekä mennä elämässä eteenpäin. Omissa lapsissa minulla on ihan tarpeeksi holhottavaa, noihin 20-30 -vuotiaisiin aikuisvauvoihin ei enää oma jaksamiseni riitä. Sori.
Kommentit (392)
Ap, samoja fiiliksiä täällä. Kaverini on aika viinaan menevä, juo ja valvoo viikonloput, sitten arkena valittaa kun väsyttää ja hakee saikkua väsymyksen takia. Sitten saikulla valittaa että pääsispä töihin. Mietiskelee jatkuvasti ansiosidonnaiselle jäämistä ja lyhennetyn työajan tekemistä. Hän olisi valmis antamaan itsestään 60 prosenttia työnantajalle. Teki mieli sanoa, että lopeta juominen ja anna itsestäsi 100 prosenttia niin kuin normaalit ihmiset!! Ai että suututtaa. Saikulla väsymyksen takia, mutta jaksaa kuitenkin juosta baareissa ja nähdä kavereita ja leipoa pullia ja retkeillä ja mökkeillä ties mitä. Näin ne lusmut käyttää yhteiskunnan varoja hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka iikasta ei ole puhelinmyyjäksi tai feissariksi. Ei sinne päinkään.
Se on totta, enkä itsekään ollut noissa hommissa kovin hyvä. (En jaksanut pakkotyrkyttää kellekään mitään, olin enemmän mukava ja juttelin ihmisten kanssa vaikka niitä näitä ja kuuntelin oikeasti, mitä se asiakas tarvitsee ja jos sillä oli vaikka liittymäasiat hyvin niin kiittelin kohteliaasti ajasta lähtemättä pakkomyymään mitään huonompaa paskaa tilalle, jossei parempaa ollut tarjota. Tämän johdosta myyntitulokseni ei sitten ollut kovin kummoinen, mutta hei, tuntipalkka juoksi.) Palkkakaan ei noissa duuneissa ole mikään paras mahdollinen. Minusta oli kuitenkin parempi olla niissäkin töissä kuin istua kotona työttömänä yhteiskunnan elätettävänä. Ja saihan niistäkin melkein triplasti fyffeä työttömyyskorvaukseen nähden.
Haluatko mitalin? No oikeasti tämä on ihan fuulaa. Työttömyyskorvaus (Kela) on vähän päälle 500e/kk. Sait siis feissarina 1500e/kk nettona? Rohkenen epäillä.
Puhelinmyyjänä saa about 1600e/kk, jos tekee 10e tuntipalkalla täyttä päivää. Enemmän, jos osaa myydäkin ja pääsee provikoille.
Feissareilla on yleensä sama tuntipalkka, mutta työtunteja vähemmän. Itse en niihin 4h/päivä duuneihin mennyt, vaan kriteerinä oli, että 6 tuntia niin siinä sen about 1200e tienasi. Ja noilla palkoillahan ei hirveästi joudu vielä veroja makselemaan.
No älä sitten kehuskele, että SINUN verorahoilla näitä luusereita elätetään jos et itsekään paljoa veroja maksa. Kyllä ne on isompipalkkaiset, jotka tätä yhteiskuntaa pyörittää ja myös keskituloiset. Ei feissari eikä puhelinmyyjät jos veronmaksujen muodossa lasketaan. Mullakin, pienipalkkaisella, on veroprosentti 7. En kehuskele pitkin ja poikin elättäväni lusmuja. Ei mun verorahoilla ketään kovin pitkälle elätetä.
Siis en minä nykyään enää ole noin pienituloinen. Nuo ikävät hanttihommat vaan auttoivat silloin nuorempana työkokemuksen kerryttämisessä ja yllättävän monessa työhaastattelussa on pidetty positiivisena, että on kyennyt puhelinmyyntiä tekemään. Auttanut elämässä eteenpäin huomattavasti enemmän kuin himassa lorviminen.
Faith kirjoitti:
Voi myös olla, että ap:n "työtä vieroksuvista kavereista" osalla on jokin sairaus tai mt-häiriö, joka aiheuttaa työkyvyttömyyden tai vaikeasti työllistymisen, mutta he vain eivät ole kertoneet siitä ap:lle. Siitä, että vastailee sen takia epämääräisesti ja kierrellen työllistymiseen liittyviin kysymyksiin tai ei halua puhua asiasta, voi tulla vaikutelma, ettei vain välitä toimeentulosta tuon taivaallista.
On varmaan myös sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat vapaasti valinneet, etteivät edes yritä mennä töihin, mutta luulisin sellaisen olevan suht harvinaista.
Kyllä heillä näitä diagnooseja on, kuten aloitusviestissä mainitsin ja kuten myös sanoin, minua ei edelleenkään haittaa, jos kaveri on mt-ongelmien takia työkyvytön. Minulla on mm. ystävä, joka on eläkkeellä pahan paniikkihäiriön vuoksi ja käy kuntouttavassa toiminnassa eli tekee jotain muutakin kuin makaa himassa. Eikä ole uusavuton rajoitteidensa kanssa, vaan pyrkii aina ensin itse selvittämään asioita ja haastaa itseään. Koen ystävyyden tällaisen ihmisen kanssa paljon mielekkäämmäksi kuin tyypin kanssa, joka kyllä kykenisi menemään töihin, muttei pääse, kun haluaisi tehdä vaan kivoja töitä, on vaatimassa minua ajamaan ilmaiseksi autollani häntä kuskaamaan, kun ei muka osaa ajaa bussilla (jännästi kuitenkin pääsee bussiin siinä kohtaa, kun totean liikkuvani itsekin julkisilla), on pummaamassa rahaa ja ostattamassa minulla esim. alkoholia itselleen.
Ihmettelen myös, että jos se mt-ongelma estää työssäkäymisen niin eikö silloin pitäisi hakeutua sairaslomalle ja hakeutua hoitoon, kuten itse tein sairastaessani vaikeaa masennusta tai jos on joku pysyvä työkyvyn vievä vaiva niin hakeutua sinne eläkkeelle.
Ja myös tuo, että käy esim. kuntouttavassa toiminnassa tai ylipäätään tekee jotain mielekästä elämässä + pyrkii selviytymään omien voimavarojensa puitteissa on minusta paljon kunnioitettavampi asenne kuin heittäytyminen avuttomaksi aikuisvauvaksi, jota kavereiden pitäisi jaksaa joka ..tun simppelissä asiassa auttaa.
Mutta juu, kuten aiemmin sanoin, keskityn kyllä jatkossa omaan elämääni ja kuten aiemmin sanoin, tein tämän ketjun, ettei näiden työtä vieroksuvien hyväksikäyttäjien tarvitsisi ihmetellä, miksi kaverit kaikkoaa ympärillä. Kaveripiirissäni en nimittäin ole ainoa, joka on noihin liibalaaboihin kyllästynyt ja ainakin osa heistä välillä harmittelee, kun kaverit kaikkoaa ympäriltä. Miksiköhän...?
Samaa mieltä ap kanssa muuten mutta tuo matematiikan ja englannin osaamattomuuden korostaminen tuntui oudolta. Kaikki eivät ole hyviä kaikessa. Itselläni on surkea kielitaito, silti olen käynyt korkeakoulututkinnon (kaksi), tienaan hyvin ja olen hyvä monessa muussa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntea sympatiaa ei ole sama kuin synpaattinen.
T. Autisti
Se kirjoitetaan sympaattinen.
T. Toinen autisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap kanssa muuten mutta tuo matematiikan ja englannin osaamattomuuden korostaminen tuntui oudolta. Kaikki eivät ole hyviä kaikessa. Itselläni on surkea kielitaito, silti olen käynyt korkeakoulututkinnon (kaksi), tienaan hyvin ja olen hyvä monessa muussa asiassa.
Olen itsekin englannissa melko huono, mutta yritän silti hoitaa asiat, vaikkei voisikaan suomenkielellä asioida.
Toin asian esiin siksi, että yleensä ihmiset ovat joko kielellisesti tai matemaattisesti lahjakkaita. Jos kumpaankin on jo koulussa "emmä osaa" asenne niin voisin kuvitella sen hankaloittavan töiden saantia ja elämää yleensä. Samoin toki esim. kirjoitustaito on monilla ihmisillä hakusessa ja työhakemukset siksi ihan kuraa.
Myönnettäköön, että saattoi olla vähän irrationaalinen aiheen rinnalla, mutta... Joidenkin ihmisten kohdalla tuntuu, etteivät osaa oikein mitään, kun kaikkeen on jotenkin sellainen opittu avuton asenne. Uskon sen joillain vaikuttaneen koulumenestykseenkin.
Välillä pohtinut, että kotikasvatuksella osuutta asiaan. Jos vanhemmat tehneet kaiken aina valmiiksi, eikä ole kannustettu yksinäisyyteen niin tässä tulos. Eräskin 24v kaverini asui äitinsä kanssa ja tämä suorastaan hurjistui, jos kaveri yritti jotain itsenäisesti tehdä ja edetä elämässä, sekä hoiti kaikki tämän ihan täysjärkisen ja toimintakykyisen ihmisen asiat ja määräili tätä niinkuin olisi holhouksen alainen teini... Ja hänellä ei siis ollut mitään kehityshäiriötä, ihan aikuisen ihmisen tavanomainen toimintakyky, mutta opittu avuttomuus, josta ei päässyt pois holhoavan vanhemman vuoksi.. 0_0
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnet nämä kaverit? Kuulostaa vaan niin kovin erilaiselta kuin oma. tuttavapiirini, jossa kolmikymppisillä on korkeakoulututkinnot lähes jokaisella, hyvät työpaikat, omistusasunnot tai ainakin säästävät sellaiseen. En kyllä itsekään tajua ihmisiä joiden mielestä työn kuuluu olla kivaa. Mä teen töitä että saan elätettyä itseni.
Riippuu missä piireissä liikkuu. Jos asuu jossain nukkumalähiössä niin kaiketi ovat tietynlaisia ihmisiä. Ja seura tekee kaltaisekseen.
Olen harrastusten kautta näihin arjen sankareihin tutustunut ja sympaattisena ihmisenä koittanut auttaa, mutta joku raja minullakin.
Lopeta se auttaminen ja keskity muihin ystäviisi. Aloituksestasi paistaa läpi turhautuminen näihin ihmisiin ja olen melko varma, että se välittyy myös heille. Kertomiesi taustatietojen perusteella veikkaan myös, että useimpien heidän kohdalla ei ole kyse viitsimättömyydestä vaan esim. hoitamattomasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja huomaamatta jääneistä oppimisvaikeuksista. Vaikutat jämäkältä mutta ehkä tietyllä tapaa myös armottomalta tyypiltä enkä usko, että nämä ystäväsi kokevat sinua sellaiseksi ihmiseksi, jolle voisivat kertoa, mikä se totuus siellä heidän työhaluttomuutensa ja elämänhallintaongelmiensa taustalla on. Kirjoitit viestissäsi, että sinusta on ok, jos joku on työkyvytön psyykkisten ongelmien takia mutta kirjoituksesi sävy on sen verran tiukka ja tuomitseva, että se riitelee sanavalintojesi kanssa.
Samaa mieltä. En pitänyt aloituksesta yhtään.
Näillä ihmisillä on selkeästi mt-ongelmia. Anna heidän olla rauhassa ja keskity omaan elämään.
Minuakin on työpaikkakiusattu ja minullakin on diagnosoitu vaikea masennus, mutta olen ollut asenteella, että haluan selvitä tästä takaisin töihin. Ja edelleenkään ei haittaa, jos on sairauden vuoksi työelämästä poissa, mutta työkykyiset asenneongelmaiset ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap pakeni kun tajusi kuinka ääliömäinen aloituksensa oli.
Vai että oikein kaupan kassa! hurja.
Kävin elämässä elämääni. Päälle parisataa ihmistä on kanssasi eri mieltä peukuista päätellen. :D
(Arvasin, että täältä löytyy joku tällainen, kun en ehdi koko aika jossain nettipalstalla roikkua ja olen oikeastaan jo sanottavani sanonut...)
Kokeile itse elää järkyttävän sos. Tilanteiden pelon kanssa ja tuu sit puhumaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissani asuu jo toinen naikkonen joka ei ole ollut kai päivääkään töissä. Millähän leikatulla tt-tuella nuo selviää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka iikasta ei ole puhelinmyyjäksi tai feissariksi. Ei sinne päinkään.
Ja miten niin ei ole, puhelinmyyjän ja feissarin työt opettavat sosiaalisia taitoja mitä tarvitsee elämässä toden teolla kaikkialla. Niissä pärjää ihan perus sosiaalinen tyyppi aika hyvin. Ja vähän ujommat oppivat sosiaalisia taitoja noita töitä tehdessään (joutuvat toki kärsimään monet potkut ensin mutta kuuluu vaan asiaan, kyseessä on ihan oma viitsiminen siitä se on kiinni)
Provisiomyyjä ei saa edes palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ja vielä 10 vuottakin sitten lapsille ja nuorille on opetettu, että "löytäkää oma intohimo" ja "tehkää työtä, mistä tykkäätte", sekä "elämä on liian lyhyt tehdäkseen työtä, mistä ei nauti". TOtta kai siinä kuka tahansa ahdistuu, jos ei sitten löydäkään sitä omaa juttua, mistä tehdä myös ihan työ. Jokaisen aikuisen pitäisi ymmärtää, että työelämän realiteetit nyt ovat vain sellaiset, että joskus pitää tehdä myös aioita, jotka eivät tunnu niin hirveän kivoilta, kunhan se työnteko ei aiheuta valtavaa ahdistusta tai pelkoa.
Töitä (joista joku maksaisi palkkaa) ei riitä kaikille. Eikö ole hyvä, että siinä tapauksessa työttömänä ovat ne, jotka haluavat olla ja töissä ovat työhaluiset. Yhteiskunnassa on aina aktiivisia ja passiivisia osapuolia. Aina.
Mitä tapahtuisi, jos sosiaaliturva lakkautettaisiin? Saattaisi näkyä rikostilastoissa. Vai ilmaantuisiko jostain yhtäkkiä kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Samalla kun mm. etuuskäsittelijät jäisivät myös työttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin töitä kyllä, mutta ei oteta. Väkisinkö tunkeudun jhnk työpaikalle?! Palkkaakin olisi "kiva" saada, harvinaista nykyään yhtään pidempään työttömänä olleelle tarjota moista "luksusta". Sairaudet estää osan aloista työllistyä, introvertti- luonne loputkin, hiljaisempaa ei kelpuuteta oikein minnekään töihin nykyään(asiantuntija-tasoisiin töihin ei ole koulutusta eikä varaa enää opiskella niin pitkää tutkintoa). Suomessa kiusataan kaikkialla joten itse ennemmin olisinkin loppuelämäni työtön, jos keksisin keinon elää ilman tukia ja sen myötä 24/7/365 syyllistämistä muiden rahoilla loisimisesta(kun muutakaan vaihtoehtia ei esim. sairaille oikein ole, ja ku ntosiaan palkkatöitä ei kaikille vaan riitä...).
Olen NIIN KYLLÄSTYNYT lukemaan kateellisten työssäkäyvien panettelua ja syyllistämistä järkyttävän stressin ja epätoivon keskellä päivittäin(ja unettomina ahdituksen öinä joita riittää myös)jotka eivät mitään tiedä eivätkä ymmärrä, esim. pitkäaikaissairaan työttömän elämästä. Eikä työtön ole jatkuvasti velvollinen selittelemään elämäänsä ympäriinsä vaikka niin yritetään manipuloida(TE-tsto, KELA ym. kyllä tivaavat jo ihan riittävästi, ei huolta siis tästäkään kanssaihmisille, että pitäisi kuulustella työtöntä kaveriaan)jotta voitaisiin löytää joku "virhe", jonka töytön tekee, että päästäisiin taa skivasti niskan päälle haukkumaan ja syyllsitämään sitä "saamatonta, laiskaa, tyhmää köyhää/työtöntä". Kadehtiessaan niin paljon voi aivan hyvin itsekin irtisanoutua työstään ja jäädä kotiinsa makaamaan työmarkkinatuelle ja kilpailemaan 9€ orjatöistä, niin aukeaa se autuus sittne itselleenkin. Jos onnistut vielä sairastumaan eikä rahat riitä enää sitten varsinkaan elämiseen ja työllsityminen muujttuu yhä mahdottomammaksi, niin plussaa vielä siitäkin kokemukseesi!
Ap kirjoitti 20-30 -vuotiaista. Siitä kun mennään ajassa eteenpäin näiden naisten kanssa, niin viimeistään 30v. tienoilla alkavat pukata lapsia. Seuraavat 10-15 vuotta elävät taas sosiaalituella, kun tekevät aina uuden lapsen siinä vaiheessa, kun edellisestä alkaa kotihoidontuki loppua.
Keski-iässä kun tätä ei voi enää tehdä, siirtyvät työkkärin asiakkaiksi. Aina kun työkkäriin on pakollinen yhteydenotto, niin selitetään sinne suuret suunnitelmat, kuinka ollaan juuri hakemassa johonkin koulutukseen tms. Ja aina jostain kumman syystä työkkäri uskoo nämä jutut, joista koskaan ei tule mitään. Niin sitä luovitaan eteenpäin, eikä työkkäri kiusaa liikaa, mutta rahat juoksee vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti 20-30 -vuotiaista. Siitä kun mennään ajassa eteenpäin näiden naisten kanssa, niin viimeistään 30v. tienoilla alkavat pukata lapsia. Seuraavat 10-15 vuotta elävät taas sosiaalituella, kun tekevät aina uuden lapsen siinä vaiheessa, kun edellisestä alkaa kotihoidontuki loppua.
Keski-iässä kun tätä ei voi enää tehdä, siirtyvät työkkärin asiakkaiksi. Aina kun työkkäriin on pakollinen yhteydenotto, niin selitetään sinne suuret suunnitelmat, kuinka ollaan juuri hakemassa johonkin koulutukseen tms. Ja aina jostain kumman syystä työkkäri uskoo nämä jutut, joista koskaan ei tule mitään. Niin sitä luovitaan eteenpäin, eikä työkkäri kiusaa liikaa, mutta rahat juoksee vuodesta toiseen.
Huoh. Te-keskus ei ole työnantaja vaan työnvälittäjä. Ja niitäkin paikkoja on rajallisesti ja yllätys, yllätys, niihin on usein kriteerit. Vaikka työkkäri käskisi kaikki työttömät 100:aan työhaastatteluun, niin osa jäisi ilman työpaikkaa. Työnantaja kun on se, joka maksaa palkan, niin se myös päättää, kuka paikan/paikat saa. Niinpä se on kätevää, että jotkut runoilee suuria suunnitelmia ja työkkäriltä jää aikaa yhteistyöhön niihin työhaluisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen NIIN KYLLÄSTYNYT lukemaan kateellisten työssäkäyvien panettelua ja syyllistämistä järkyttävän stressin ja epätoivon keskellä päivittäin(ja unettomina ahdituksen öinä joita riittää myös)jotka eivät mitään tiedä eivätkä ymmärrä, esim. pitkäaikaissairaan työttömän elämästä. Eikä työtön ole jatkuvasti velvollinen selittelemään elämäänsä ympäriinsä vaikka niin yritetään manipuloida(TE-tsto, KELA ym. kyllä tivaavat jo ihan riittävästi, ei huolta siis tästäkään kanssaihmisille, että pitäisi kuulustella työtöntä kaveriaan)jotta voitaisiin löytää joku "virhe", jonka töytön tekee, että päästäisiin taa skivasti niskan päälle haukkumaan ja syyllsitämään sitä "saamatonta, laiskaa, tyhmää köyhää/työtöntä". Kadehtiessaan niin paljon voi aivan hyvin itsekin irtisanoutua työstään ja jäädä kotiinsa makaamaan työmarkkinatuelle ja kilpailemaan 9€ orjatöistä, niin aukeaa se autuus sittne itselleenkin. Jos onnistut vielä sairastumaan eikä rahat riitä enää sitten varsinkaan elämiseen ja työllsityminen muujttuu yhä mahdottomammaksi, niin plussaa vielä siitäkin kokemukseesi!
Oletko ihan tyhmä?
Jos minä jättäytyisin nykyisestä työstä pois, saisin koska tahansa sen 9 euron orjatyön käytännössä sormia napsauttamalla, kokemukseni ja taitojeni ansiosta. Mutta miksi olisin niin tyhmä, jos minun ei tarvitse tehdä sitä? En kadehdi vaan vihaan elämäntapatyöttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä taas kokoomuksen puoluetoimistosta!
Milloin menee jakeluun, ettei sinne töihin noin vain mennä, etenkään esim. sinne kaupan kassalle. Ja tuollaiset, jotka eivät opi käyttämään julkisia ovat tietenkin kenelle tahansa työnantajalle haluttua työvoimaa?
Valitse tarkoin seurasi,kuulostaa aivan alatasoiselta ja arvelluttavalta.Vai yrititkö pönkittää "OMAA PAREMMUUTTASI"".
Juuri tuota kuulin monen sanovan,kun olin klinikalla hoitsuna. Moni niin haluais löytää sen paikkansa(työn) missä voi olla sairautensa kanssa.