Olen NIIN KYLLÄSTYNYT työtä vieroksuviin ystäviini!
Minulla on laaja kaveripiiri ja porukkaan mahtuu aika paljon 20-30 -vuotiaita naisia, jotka eivät ole ikänään tehneet palkkatyötä. Suurimmalta osalta puuttuu myös kunnollinen peruskoulun jälkeinen koulutus ja yhteistä heillä tuntuisi olevan myös ajokortittomuus, sekä puutteellinen osaaminen matematiikassa ja monilla myös englannissa. Myös mt-ongelmat ovat kaveripiirissäni hyvin yleisiä.
En minä vaadi ystäviltäni täydellisyyttä, en ole itsekään. Se, mikä tuntuu kuitenkin erottavan minut lähes kaikista ystävistäni on halu elättää itseni käymällä töissä tekemällä suurin piirtein mitä tahansa hanttihommia puhelinmyynnistä siivoukseen, kaupankassaan, varastohommiin, feissaukseen ja mitä kaikkea tässä nyt on kolmekymppiseksi mennessä ehtinyt tekemään ilman koulutusta. Tätä nykyä minulla on ihan asiallinen vakituinen työpaikka, oma auto ja perhe.
Näin tuossa eilen ikäistäni kaveria, jolla on ollut omat ongelmat elämässä ja ymmärrän, ettei hän ole niitä itselleen valinnut. Kaverini rupesi pohtimaan, josko yrittäisi mennä töihin. Ei kuulemma ole koskaan ollut kuin yhdessä työkokeilussa. Ehdottelin siinä sitten mm. kaupan kassaa ja muita tällaisia perushommia, mutta hän tuumasi, ettei pysty käymään töissä, jotka eivät hänen mielestään ole kivoja ja mistä hän ei nauti. No ei ihme, että ehtinyt kolmekymppiseksi saakka käymättä töissä. Koulujakaan ei ole saanut käytyä loppuun mitään, minkä on aloittanut.
Minulle on ihan ok, että joku on työkyvytön fyysisten tai psyykkisten ongelmiensa takia. Voin ihan mielelläni olla tällaisen ihmisen ystävä. Sen sijaan on alkanut oikeasti veetuttaa tuollaisella diipadaapa-asenteella elävät ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen loisia toisten (esim. minun) tienaamilla verorahoilla vain siksi, ettei heille ole tarjolla jotain KIVAA työtä..!! Eli tuo asenne alkoi ärsyttää ihan sikana, että loisitaan vaikka loppuelämä, jossei päästä suoraan jonnekin unelmaduuniin. Alkoi myös ärsyttää yhteiskunta, mikä mahdollistaisi tällaisen. Mietin tapaamisen jälkeen koko illan, että tuollaisella asenteella oleville ihmisille olisi tervehdyttävää asua muutama vuosi valtiossa, jossa joko käyt töissä tai et saa rahaa.
No.. Jutun pointti oli kuitenkin se, että olen alkanut kunnolla harkitsemaan, että dumppaan tällaiset tyypit suosiolla pois kaveriporukastani. En siis heitä, joilla on asenne kohdillaan, mutta ovat terveytensä vuoksi sairaseläkkeellä, vaan ne, jotka eivtä ...tu VIITSI tehdä mitään perusduunia! Muutenkin todella uuvuttavaa yrittää olla tukena ystävälle, joka vuodesta toiseen feilaa kaiken, eikä mene elämässä eteenpäin ja on asenteella, että toisten pitäisi niinsanotusti heidän pyllynsä pyyhkiä.
Tajusin, että tunnen mm. monta 20-30 -vuotiasta ihmistä, joiden on ylivoimaisen vaikeaa liikkua julkisilla kulkuneuvoilla ilman jonkun kaverin tai vanhemman apua. Ymmärrän vielä pahat paniikki- tai hahmotushäiriöt, mutta monella kaverilla tuo on ihan silkkaa opittua avuttomuutta ja heillä yleensä asenne, ettei heidän tarvitsekaan sitä oppia.
Halusin jakaa tämän tänne, ettei näiden tällä asenteella olevien tarvitse ihmetellä, miksi ystävät kaikkoaa ympäriltä. Itse kaipaan aikuisia ystäviä, jotka osaavat huolehtia itsestään ja haluavat kantaa kortensa kekoon yhteiskunnasa, sekä mennä elämässä eteenpäin. Omissa lapsissa minulla on ihan tarpeeksi holhottavaa, noihin 20-30 -vuotiaisiin aikuisvauvoihin ei enää oma jaksamiseni riitä. Sori.
Kommentit (392)
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnet nämä kaverit? Kuulostaa vaan niin kovin erilaiselta kuin oma. tuttavapiirini, jossa kolmikymppisillä on korkeakoulututkinnot lähes jokaisella, hyvät työpaikat, omistusasunnot tai ainakin säästävät sellaiseen. En kyllä itsekään tajua ihmisiä joiden mielestä työn kuuluu olla kivaa. Mä teen töitä että saan elätettyä itseni.
Riippuu missä piireissä liikkuu. Jos asuu jossain nukkumalähiössä niin kaiketi ovat tietynlaisia ihmisiä. Ja seura tekee kaltaisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Mietin vaan, miten nuo kyseiset henkilöt asuvat ja syövät ja rahoittavat elämänsä. Ilmeisesti vanhempiensa kustannuksella elelevät. Hurja määrä 20-30-vuotiaita henkilöitä on jo työkyvyttömyyseläkkeellä.
sossu ja Kela
Vaikea kuvitella 20-30 v ihmistä joka ei kykene omatoimisesti käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Täytyyhän silloin olla joku aivovaurio tai pahat psyykkiset ongelmat kun lapsetkin tuosta suoriutuu. Ei kai tällaisen ihmisen paikka olekaan töissä, tuskin työnantajalkaan mitään suojatyöpaikkoja pystyy pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnet nämä kaverit? Kuulostaa vaan niin kovin erilaiselta kuin oma. tuttavapiirini, jossa kolmikymppisillä on korkeakoulututkinnot lähes jokaisella, hyvät työpaikat, omistusasunnot tai ainakin säästävät sellaiseen. En kyllä itsekään tajua ihmisiä joiden mielestä työn kuuluu olla kivaa. Mä teen töitä että saan elätettyä itseni.
Riippuu missä piireissä liikkuu. Jos asuu jossain nukkumalähiössä niin kaiketi ovat tietynlaisia ihmisiä. Ja seura tekee kaltaisekseen.
Olen harrastusten kautta näihin arjen sankareihin tutustunut ja sympaattisena ihmisenä koittanut auttaa, mutta joku raja minullakin.
Tiedän tämän ihmistyypin, kaiken pitäisi olla helppoa ja kivaa. Tähän liittyy myös että ruuan pitäisi olla aina hyvää.
Ei ymmärretä, että ei tarvi! Kaiken ei tarvi olla kivaa, se on vaan tehtävä. Ruuan ei aina tarvi olla hyvää, koska silloin painat sen 200kg helposti. Ei meille huvikseen tyrkytetä lautasmallia ja vähäenergistä lisuketta.
Vierailija kirjoitti:
Keskity omaan elämääsi.
Se olisi tarkoitus.
Kuten sanoin, tein tämän avauksen, ettei näiden ihmisten tarvitse ihmetellä, miksi kaverit kaikkoaa ympäriltä. Täällä AV:llakin näkee välillä sen oloisia aloituksia, että saattavat olla jonkun tuollaisen uusavuttoman ihmisiinripustautujan kirjoituksia, joissa juuri ihmettelevät, mikä heissä on vikana.
Ja tosiaan, minulle moni nämä ihmiset tunteva tolkullisempi kaveri, jotka käy töissä ym. sanoneet, etteivät myöskään ole mielellään näiden asenneavuttomien sossupummien kanssa tekemisissä. Noin muuten meillä on reilu kaveripiiri ja autetaan, jos jollain on hätä jne., muttei jatkuvasti jaksa olla siinä auttajan roolissa ihmiselle, josta tietää, ettei siltä tule ikinä saamaan mitään apua takaisin.
Kuten sanottu, ymmärrän, jos ihmisellä on terveysrajoitteita, mutta kaipaisin lähinnä asennetta, että tyypit ainakin yrittäisivät omien voimavarojensa mukaan, eivätkä heittäytyisi tahallaan avuttomammiksi kuin ovatkaan. Ei sellaista vaan oikeasti jaksa, kun pitäisi omistakin ongelmista elämässä jaksaa huolehtia, käydä töissä, hoitaa koti, lapset, jne.
Noille ajokortittomille on myös tyypillistä se, että olettavat minun kuskaavan heitä ympäriinsä, kun eivät niillä julkisilla muka osaa liikkua tai käyttää reittioppaita ja lukea karttoja. Ja ei puhettakaan mistään bensarahoista, kun ovat köyhiä sossupummeja. Tai toisenlaisesta avusta, esim. että tulisivat siivous- ja roudausavuksi vaikkapa muuton yhteydessä. Lapsia tai eläimiäkään ei noiden hoidettavaksi uskalla jättää.
Näin 50 v ajattelen, että oma auto on turhaa kulutusta. En tekisi sen eteen töitä. En myöskään omakotitalon, joka vaatii paljon lämmitystä, vetojen maksua ja kalliita huonekaluja ja jossa on vaatehuone, joka vaatii paljon vaatteita. En tahtoisi isoa keittiötä, jossa kestitä vieraita näyttävästi ja siirtyminen vesipisteeltä hellalle on useita metrejä. Samalla tulee joku sotkeneeksi koko keittiön, jonka olen ehtinyt siivota. Huono asia on, kun kaikkea on melkein rajattomasti tarjolla, veitsiäkin kokonainen tukillinen, kun yksi hyvä riittäisi. Jälkien siivoaminen ei innosta, kun on iso talo, siinä sekoaa päänuppi! En tahdo useampaa merkkiastiastoa en en ja vielä kerran en!
Tahdon vain olla, matkustaa, laittaa itselleni ruokaa, liikkua ja nyrkkipyykätä tarvittaessa vaikka varusteeni. Jos hankit nyt paljon omaisuutta, sinulla voi mennä aivan liian kauan aikaa alkaa keventää sitä!
10 kg on joskus enemmän kuin tarpeeksi omaisuutta! Jos on elänyt ylen, joutuu myös laihduttamaan, jotta keho kantaa 10 kg rinkan!
Ei juuri kukaan noista ihmisistä osaa edes lukea kunnolla. Miten sellaisilla taidoilla menet töihin? Ja oikeastaan eivät edes halua/viitsi/jaksa tehdä mitään kun koskaan ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kammottavia ihmisiä. Vanhemmat jotain uusavuttomia ja lapset tuollaisia. Niin, jäljet johtaa sylttytehtaalle?
Terveisiä taas kokoomuksen puoluetoimistosta!
Milloin menee jakeluun, ettei sinne töihin noin vain mennä, etenkään esim. sinne kaupan kassalle. Ja tuollaiset, jotka eivät opi käyttämään julkisia ovat tietenkin kenelle tahansa työnantajalle haluttua työvoimaa?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella 20-30 v ihmistä joka ei kykene omatoimisesti käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Täytyyhän silloin olla joku aivovaurio tai pahat psyykkiset ongelmat kun lapsetkin tuosta suoriutuu. Ei kai tällaisen ihmisen paikka olekaan töissä, tuskin työnantajalkaan mitään suojatyöpaikkoja pystyy pitämään.
Näinhän sitä voisi luulla, mutta tunnen mm. oikeasti kehitysvammaisia ihmisiä, jotka osaavat liikkua julkisilla itsenäisesti - toisin kuin nämä uusavuttomat tapaukset. Liekö kotikasvatus näillä viturallaan vai mitä helsvettiä.
Itselleni vierasta, kun osasin jo ala-asteikäisenä liikkua itsenäisesti paikallisliikenteellä ja tulipa sitä mentyä bussilla esim. mummolaankin, toki pienempänä vanhemmat saattoivat ja joku oli vastassa näissä pitkän matkan reissuissa.
Herää ajatus että oikeasti ap on tutustunut näihin jossain mielenterveyskuntoutujien ryhmässä. Vähän vaikea uskoa että harrastukseen tulisi sankoin joukoin ihmisiä jotka ei kykene liikkumaan yksin julkisilla. Joku paniikkihäiriöryhmä? Ap:llä ei taida itselläkään olla mitään koulutusta mutta muuten on selvinnyt paremmin kuin nämä tyypit.
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnet nämä kaverit? Kuulostaa vaan niin kovin erilaiselta kuin oma. tuttavapiirini, jossa kolmikymppisillä on korkeakoulututkinnot lähes jokaisella, hyvät työpaikat, omistusasunnot tai ainakin säästävät sellaiseen. En kyllä itsekään tajua ihmisiä joiden mielestä työn kuuluu olla kivaa. Mä teen töitä että saan elätettyä itseni.
Riippuu missä piireissä liikkuu. Jos asuu jossain nukkumalähiössä niin kaiketi ovat tietynlaisia ihmisiä. Ja seura tekee kaltaisekseen.
Olen harrastusten kautta näihin arjen sankareihin tutustunut ja sympaattisena ihmisenä koittanut auttaa, mutta joku raja minullakin.
Lopeta se auttaminen ja keskity muihin ystäviisi. Aloituksestasi paistaa läpi turhautuminen näihin ihmisiin ja olen melko varma, että se välittyy myös heille. Kertomiesi taustatietojen perusteella veikkaan myös, että useimpien heidän kohdalla ei ole kyse viitsimättömyydestä vaan esim. hoitamattomasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja huomaamatta jääneistä oppimisvaikeuksista. Vaikutat jämäkältä mutta ehkä tietyllä tapaa myös armottomalta tyypiltä enkä usko, että nämä ystäväsi kokevat sinua sellaiseksi ihmiseksi, jolle voisivat kertoa, mikä se totuus siellä heidän työhaluttomuutensa ja elämänhallintaongelmiensa taustalla on. Kirjoitit viestissäsi, että sinusta on ok, jos joku on työkyvytön psyykkisten ongelmien takia mutta kirjoituksesi sävy on sen verran tiukka ja tuomitseva, että se riitelee sanavalintojesi kanssa.
En jaksanut lukea kuin otsikon, mutta luultavasti ap olet jonkin sortin ymmärtämätön tapaus.
Mulla on add ja en aio enää koskaan mennä töihin ja lyhyesti sanottuna vain siksi kun ei kiinnosta.
Ärsyttääkö tuo äskeinen lause sinua? Jos, niin johtuu siitä, ettet tiedä add:stä niin paljon, että ymmärtäisit.
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä taas kokoomuksen puoluetoimistosta!
Milloin menee jakeluun, ettei sinne töihin noin vain mennä, etenkään esim. sinne kaupan kassalle. Ja tuollaiset, jotka eivät opi käyttämään julkisia ovat tietenkin kenelle tahansa työnantajalle haluttua työvoimaa?
Kyllä minä vaan aina olen mennyt. Katsellut, mitä on vapaana, tehnyt hyvän työhakemuksen, jossa osoitan lukeneeni, millaista ihmistä vaaditaan ja työhaastattelussa korostanut, miksi juuri minut kannattaa sinne palkata. Toki kaikki työhakemukset ei tuota osumaa, mutta työhaastatteluun päästessäni minulla on yleensä tapana se työpaikka saada.
Kuten toin aloituksessa ilmi, olen tehnyt paljon duuneja, mitä moni ei suostu tekemään, kuten puhelinmyynti ja feissaus. Jopa siivous on monille karmaisevaa. Ja kaupankassalla olo on näille asenneongelmaisille kauhistus, koska hei, siinähän pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä! Ja eivät voi mennä esim. varastohommiin, koska hyi, fyysistä työtä, sama vika varmaan siivouksessakin, jne.
Ja kun ihminen ei osaa kirjoittaa työhakemuksia, etsiä itsenäisesti työpaikkailmoituksia netistä, mennä ajoissa työhaastatteluun ja suoriutua joka päivä säntillisesti töihin niin eihän se sinne töihin myöskään päädy.
Väitän kuitenkin, että jossei nirsoile, niin tekevä, ahkera ihminen normaaleilla kirjoitus- ja kommunikointitaidoilla pääsee kyllä Suomessa töihin, jos on vähänkään järkeä päässä. Vakkariduunit tietty meillä nuorilla naisilla vähän kiven alla. Itsekin sain vakkaripaikan vasta, kun eivät enää raskauteni takia uskaltaneet purkaa työsopimusta tekaistuin perustein koeajalla. Mutta jos tyytyy niihin 4kk työpätkiin ja on valmis tekemään nirsoilematta kaikkea, mihin oma osaaminen koulutuksen puolesta riittää niin kyllä aina pääsee vähintään puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi. Miehillä sitten tuossa vaihtoehtona mm. raksahommat ja muu vähän fyysisempi, mihin ei aina ihan ekana olla naisia palkkaamassa.
No, lopeta niiden auttaminen. Eihän se mikään kaveruuden päätarkoitus olekaan vaan viettää mukavaa aikaa yhdessä. Taidat olla niiden kaveri, jotta voisit nostaa omaa häntääsi ja tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi.
Kuulostaa ihan tytärpuoleltani... 30 vee, eikä päivääkään töissä.
Selityksiä kyllä piisaa... Äidiltään kerjää rahaa jatkuvasti.
Itse antaisin, jos osoittaisi edes vähän oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.
Miten ihmeessä työkkäri ei ole pakottanut heitä töihin vai ottavatko karenssin?
Joka iikasta ei ole puhelinmyyjäksi tai feissariksi. Ei sinne päinkään.
Mistä tunnet nämä kaverit? Kuulostaa vaan niin kovin erilaiselta kuin oma. tuttavapiirini, jossa kolmikymppisillä on korkeakoulututkinnot lähes jokaisella, hyvät työpaikat, omistusasunnot tai ainakin säästävät sellaiseen. En kyllä itsekään tajua ihmisiä joiden mielestä työn kuuluu olla kivaa. Mä teen töitä että saan elätettyä itseni.