Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIN KYLLÄSTYNYT työtä vieroksuviin ystäviini!
väsynyt ap
22.01.2020 |
Minulla on laaja kaveripiiri ja porukkaan mahtuu aika paljon 20-30 -vuotiaita naisia, jotka eivät ole ikänään tehneet palkkatyötä. Suurimmalta osalta puuttuu myös kunnollinen peruskoulun jälkeinen koulutus ja yhteistä heillä tuntuisi olevan myös ajokortittomuus, sekä puutteellinen osaaminen matematiikassa ja monilla myös englannissa. Myös mt-ongelmat ovat kaveripiirissäni hyvin yleisiä.
En minä vaadi ystäviltäni täydellisyyttä, en ole itsekään. Se, mikä tuntuu kuitenkin erottavan minut lähes kaikista ystävistäni on halu elättää itseni käymällä töissä tekemällä suurin piirtein mitä tahansa hanttihommia puhelinmyynnistä siivoukseen, kaupankassaan, varastohommiin, feissaukseen ja mitä kaikkea tässä nyt on kolmekymppiseksi mennessä ehtinyt tekemään ilman koulutusta. Tätä nykyä minulla on ihan asiallinen vakituinen työpaikka, oma auto ja perhe.
Näin tuossa eilen ikäistäni kaveria, jolla on ollut omat ongelmat elämässä ja ymmärrän, ettei hän ole niitä itselleen valinnut. Kaverini rupesi pohtimaan, josko yrittäisi mennä töihin. Ei kuulemma ole koskaan ollut kuin yhdessä työkokeilussa. Ehdottelin siinä sitten mm. kaupan kassaa ja muita tällaisia perushommia, mutta hän tuumasi, ettei pysty käymään töissä, jotka eivät hänen mielestään ole kivoja ja mistä hän ei nauti. No ei ihme, että ehtinyt kolmekymppiseksi saakka käymättä töissä. Koulujakaan ei ole saanut käytyä loppuun mitään, minkä on aloittanut.
Minulle on ihan ok, että joku on työkyvytön fyysisten tai psyykkisten ongelmiensa takia. Voin ihan mielelläni olla tällaisen ihmisen ystävä. Sen sijaan on alkanut oikeasti veetuttaa tuollaisella diipadaapa-asenteella elävät ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen loisia toisten (esim. minun) tienaamilla verorahoilla vain siksi, ettei heille ole tarjolla jotain KIVAA työtä..!! Eli tuo asenne alkoi ärsyttää ihan sikana, että loisitaan vaikka loppuelämä, jossei päästä suoraan jonnekin unelmaduuniin. Alkoi myös ärsyttää yhteiskunta, mikä mahdollistaisi tällaisen. Mietin tapaamisen jälkeen koko illan, että tuollaisella asenteella oleville ihmisille olisi tervehdyttävää asua muutama vuosi valtiossa, jossa joko käyt töissä tai et saa rahaa.
No.. Jutun pointti oli kuitenkin se, että olen alkanut kunnolla harkitsemaan, että dumppaan tällaiset tyypit suosiolla pois kaveriporukastani. En siis heitä, joilla on asenne kohdillaan, mutta ovat terveytensä vuoksi sairaseläkkeellä, vaan ne, jotka eivtä ...tu VIITSI tehdä mitään perusduunia! Muutenkin todella uuvuttavaa yrittää olla tukena ystävälle, joka vuodesta toiseen feilaa kaiken, eikä mene elämässä eteenpäin ja on asenteella, että toisten pitäisi niinsanotusti heidän pyllynsä pyyhkiä.
Tajusin, että tunnen mm. monta 20-30 -vuotiasta ihmistä, joiden on ylivoimaisen vaikeaa liikkua julkisilla kulkuneuvoilla ilman jonkun kaverin tai vanhemman apua. Ymmärrän vielä pahat paniikki- tai hahmotushäiriöt, mutta monella kaverilla tuo on ihan silkkaa opittua avuttomuutta ja heillä yleensä asenne, ettei heidän tarvitsekaan sitä oppia.
Halusin jakaa tämän tänne, ettei näiden tällä asenteella olevien tarvitse ihmetellä, miksi ystävät kaikkoaa ympäriltä. Itse kaipaan aikuisia ystäviä, jotka osaavat huolehtia itsestään ja haluavat kantaa kortensa kekoon yhteiskunnasa, sekä mennä elämässä eteenpäin. Omissa lapsissa minulla on ihan tarpeeksi holhottavaa, noihin 20-30 -vuotiaisiin aikuisvauvoihin ei enää oma jaksamiseni riitä. Sori.
Kommentit (392)
Huomaa että ap on p askaduunari kirjoitustyylistä päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkoja ei ole kaikille ihmisille, jonkun on pakko olla työtön.
Olkoon sitten työttömänä ne ihmiset, joita ei kiinnosta käydä töissä.
Yleisesti jos keskittyy muiden asioihin niin on itsellä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnet nämä kaverit? Kuulostaa vaan niin kovin erilaiselta kuin oma. tuttavapiirini, jossa kolmikymppisillä on korkeakoulututkinnot lähes jokaisella, hyvät työpaikat, omistusasunnot tai ainakin säästävät sellaiseen. En kyllä itsekään tajua ihmisiä joiden mielestä työn kuuluu olla kivaa. Mä teen töitä että saan elätettyä itseni.
Riippuu missä piireissä liikkuu. Jos asuu jossain nukkumalähiössä niin kaiketi ovat tietynlaisia ihmisiä. Ja seura tekee kaltaisekseen.
Olen harrastusten kautta näihin arjen sankareihin tutustunut ja sympaattisena ihmisenä koittanut auttaa, mutta joku raja minullakin.
Mitä sä siis harrastat? Aika erikoinen tuttavapiiri. En mä tunne kuin ehkä 1-3 sellaista elämäntapalusmua, eikä ne ole edes oikeastaan mun kavereita, esimerkkinä yhden kaverin exä on tällainen, päihteet vei mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että ap on p askaduunari kirjoitustyylistä päätellen.
Haha, no tämän voin kyllä myöntää ihan reilusti, että näinhän siinä on päässyt käymään. :D
Mutta jonkun nekin duunit pitää hoitaa, kaikki eivät voi olla akateemisissa hommissa, jonkun pitää myös myydä heille ruokaa ja tavaroita, hoitaa niiden varastointia ja kuljetusta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnet nämä kaverit? Kuulostaa vaan niin kovin erilaiselta kuin oma. tuttavapiirini, jossa kolmikymppisillä on korkeakoulututkinnot lähes jokaisella, hyvät työpaikat, omistusasunnot tai ainakin säästävät sellaiseen. En kyllä itsekään tajua ihmisiä joiden mielestä työn kuuluu olla kivaa. Mä teen töitä että saan elätettyä itseni.
Riippuu missä piireissä liikkuu. Jos asuu jossain nukkumalähiössä niin kaiketi ovat tietynlaisia ihmisiä. Ja seura tekee kaltaisekseen.
Olen harrastusten kautta näihin arjen sankareihin tutustunut ja sympaattisena ihmisenä koittanut auttaa, mutta joku raja minullakin.
Mitä sä siis harrastat? Aika erikoinen tuttavapiiri. En mä tunne kuin ehkä 1-3 sellaista elämäntapalusmua, eikä ne ole edes oikeastaan mun kavereita, esimerkkinä yhden kaverin exä on tällainen, päihteet vei mennessään.
Animea, pelaamista ja semmoista. On noissa piireissä toki tolkullisempaakin porukkaa, minä olen vaan tainnut olla tällainen holhottavien tapausten magneetti, kun olen luonnostani auttavainen. Nyt on vaan tullut raja vastaan, kun on omakin jälkikasvu hoidettavana. Plus väkisinkin mietin, millaisia roolimalleja nuo työn vieroksujat ovat lapsillekaan, jos heitä paljon tuttavapiirissä pyörii. Kiva sitten selittää, kun ovat isompia, että "Eija-Liisa ei käy töissä, koska Eija-Liisa haluaisi olla supermalli, eikä nauti tavallisesta duunista. Niinpä sinun Juhani pitää kiltisti jakaa niitä sanomalehtiä ja maksaa verot, jotta Eija-Liisa saa sossusta rahaa laskuihinsa." Juu, ei kiitos.
Ja kun näiden ihmisten touhu vapaa-aikanakin on vähän sellaista sekavaa diipadaapailua, mitä tässä useamman vuoden sitä katsonut niin en voi sanoa siltäkään osin enää nauttivani tästä ystävyydestä. Nuorempana sinkkuna opiskelijana se ei samalla tavalla häirinnyt pistää paljon aikaa ja omia voimavaroja siihen, että oli jatkuvasti auttamassa jotain samaa kotonaan uusavuttomaksi kasvatettua. Nyt en enää koe mielekkääksi.
Itsekästä? Voi ollakin. Ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juuri kukaan noista ihmisistä osaa edes lukea kunnolla. Miten sellaisilla taidoilla menet töihin? Ja oikeastaan eivät edes halua/viitsi/jaksa tehdä mitään kun koskaan ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kammottavia ihmisiä. Vanhemmat jotain uusavuttomia ja lapset tuollaisia. Niin, jäljet johtaa sylttytehtaalle?
Nyt rupeaa menemään yli nämä sun juttusi. Kaverit on viesti viestiltä muka yhä yksinkertaisempia!!
Paskat provot palstan nimeksi? Täynnä umpitylsiä ja epäuskottavia keskusteluja. Kuka nää yläpeukuttaa? Kirjoitta kai?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka iikasta ei ole puhelinmyyjäksi tai feissariksi. Ei sinne päinkään.
Se on totta, enkä itsekään ollut noissa hommissa kovin hyvä. (En jaksanut pakkotyrkyttää kellekään mitään, olin enemmän mukava ja juttelin ihmisten kanssa vaikka niitä näitä ja kuuntelin oikeasti, mitä se asiakas tarvitsee ja jos sillä oli vaikka liittymäasiat hyvin niin kiittelin kohteliaasti ajasta lähtemättä pakkomyymään mitään huonompaa paskaa tilalle, jossei parempaa ollut tarjota. Tämän johdosta myyntitulokseni ei sitten ollut kovin kummoinen, mutta hei, tuntipalkka juoksi.) Palkkakaan ei noissa duuneissa ole mikään paras mahdollinen. Minusta oli kuitenkin parempi olla niissäkin töissä kuin istua kotona työttömänä yhteiskunnan elätettävänä. Ja saihan niistäkin melkein triplasti fyffeä työttömyyskorvaukseen nähden.
Haluatko mitalin? No oikeasti tämä on ihan fuulaa. Työttömyyskorvaus (Kela) on vähän päälle 500e/kk. Sait siis feissarina 1500e/kk nettona? Rohkenen epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka iikasta ei ole puhelinmyyjäksi tai feissariksi. Ei sinne päinkään.
Se on totta, enkä itsekään ollut noissa hommissa kovin hyvä. (En jaksanut pakkotyrkyttää kellekään mitään, olin enemmän mukava ja juttelin ihmisten kanssa vaikka niitä näitä ja kuuntelin oikeasti, mitä se asiakas tarvitsee ja jos sillä oli vaikka liittymäasiat hyvin niin kiittelin kohteliaasti ajasta lähtemättä pakkomyymään mitään huonompaa paskaa tilalle, jossei parempaa ollut tarjota. Tämän johdosta myyntitulokseni ei sitten ollut kovin kummoinen, mutta hei, tuntipalkka juoksi.) Palkkakaan ei noissa duuneissa ole mikään paras mahdollinen. Minusta oli kuitenkin parempi olla niissäkin töissä kuin istua kotona työttömänä yhteiskunnan elätettävänä. Ja saihan niistäkin melkein triplasti fyffeä työttömyyskorvaukseen nähden.
Ei ole parempi jos työ käy niin psyyken päälle että jaksaminen loppuu lyhyeen, palautumisaika ei riitä mihinkään ja itsari rupeaa tuntumaan viisaimmalta ratkaisulta. Ja itsarissahan ei ole tällaisessa tilanteessa ratkaisuna ongelmaa sen väsyneen näkökulmasta, mieluimmin hän sen valitsisi, mutta kaikki muut vain pitää sitä pahana asiana. Muiden takia on jatkettava halveksittuna olemista eikä siitä saa edes mitään kiitosta. Että kiitos kun et tehnyt itsaria ja oot taas työttömänä sylkykuppina jonka mollaamisesta me muut saadan mielihyvää.
Vaikean masennuksen läpikäyneenä ja nuorempana itsemurhaa useampaan kertaan suunnitelleena pakko todeta, että siihen masennukseen auttoi kummasti, kun sain hyvän duunin ja raha-asiani kohenemaan. Elämäni miellekkyyttä haittasi paljon mm. opiskeluaikojen köyhyys, joten Kela-tuella himaan jääminen ei todellakaan ole vaihtoehto, jos haluan pitää kiinni saavutetusta mielenterveyden tasosta.
Ja työ kuin työ toki kuormittaa. Siinäkin asenne ratkaisee paljon, miten paljon sen antaa mennä oman ihonsa alle. Jossain kohtaa tulee itselleni sitten näitä, että jos työ on ihan persuksista niin etsin sitten vaan toisen duunin ja vaihdan sinne.
Entä jos jokaisessa työssä käy näin vaikka asenne on kohdallaan? Miksi me ei vain poisteta esim persoonallisuushäiriöitä sanomalla että muuta asennettasi ja puf, häiriö on poissa. Ihan turhaan oireita moititaan jäykisi ja muuttumattomiksi psyyken rakenteiksi joista kärsijä ei itse yleensä edes ole tietoinen. Yritäpä itse muuttaa jotain mistä et ole itse edes tietoinen, samalla kun yrität apinan raivolla muuttaa jotain jonka luulet olevan ongelmana mutta joka ei auta vähääkään. Mutta joo. Harmi kun eivät ole huomanneet kysyä sinulta tätä yksinkertaista ratkaisua.
Veikkaan, että työelämässä on liuta diagnosoimattomia persoonallisuushäiriöisiä ja ties mitä sortinsakkia, jotka tekevät joistain työpaikoista sitten fantsumpia näin sarkastisesti ilmaistuna.
Kuten jo aloitusviestissä toin ilmi, minua ei haittaa, jos jollakulla on diagnosoitu fyysinen/psyykkinen rajoite, joka estää työelämässä olon. Omassa elämässä pärjäämiseen vaan toivoisin näiltä kavereilta aikuisempaa asennetta, ettei aina kaikessa ripustauduttaisi ystäviin. En jaksa olla mikään äiti aikuisille ihmisille, kuskata heitä ilmaiseksi autollani, kun eivät muka osaa liikkua bussilla tai lainata tylsällä normiduunilla ansaitsemiani rahoja, kun eivät viitsi mennä muihin kuin kivoihin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
väsynyt ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka iikasta ei ole puhelinmyyjäksi tai feissariksi. Ei sinne päinkään.
Se on totta, enkä itsekään ollut noissa hommissa kovin hyvä. (En jaksanut pakkotyrkyttää kellekään mitään, olin enemmän mukava ja juttelin ihmisten kanssa vaikka niitä näitä ja kuuntelin oikeasti, mitä se asiakas tarvitsee ja jos sillä oli vaikka liittymäasiat hyvin niin kiittelin kohteliaasti ajasta lähtemättä pakkomyymään mitään huonompaa paskaa tilalle, jossei parempaa ollut tarjota. Tämän johdosta myyntitulokseni ei sitten ollut kovin kummoinen, mutta hei, tuntipalkka juoksi.) Palkkakaan ei noissa duuneissa ole mikään paras mahdollinen. Minusta oli kuitenkin parempi olla niissäkin töissä kuin istua kotona työttömänä yhteiskunnan elätettävänä. Ja saihan niistäkin melkein triplasti fyffeä työttömyyskorvaukseen nähden.
Haluatko mitalin? No oikeasti tämä on ihan fuulaa. Työttömyyskorvaus (Kela) on vähän päälle 500e/kk. Sait siis feissarina 1500e/kk nettona? Rohkenen epäillä.
Puhelinmyyjänä saa about 1600e/kk, jos tekee 10e tuntipalkalla täyttä päivää. Enemmän, jos osaa myydäkin ja pääsee provikoille.
Feissareilla on yleensä sama tuntipalkka, mutta työtunteja vähemmän. Itse en niihin 4h/päivä duuneihin mennyt, vaan kriteerinä oli, että 6 tuntia niin siinä sen about 1200e tienasi. Ja noilla palkoillahan ei hirveästi joudu vielä veroja makselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, ap, kun kerroit totuuden.
.
Kaikki kasvatus ja mielikuvat lähtevät kotoa.
Jos vanhemmat tai vanhempi vain makaa rahallisten tai muunlaisten tukien varassa sohvalla, hyvä, jos saa einesmaksalaatikon lämmitettyä, mitä lapsi tekee? Aika oletettavasti saman.
Hän näkee pienestä pitäen kuinka paistettu kana lentää pureskeltuna suuhun, kun vain makaa.
Ei lapsi ymmärrä, jos ei häntä opasteta muuhun.
.
ADD/ADHD eivät ole välttämättömia eläkesyitä.
Minulla oli adhd-työkaveri, joka teki ihan täysillä töitä siinä missä minäkin ilman adhd:ta.
Add-tyyppi tässä taas. En minäkään eläkkeellä ole, enkä ajatellut hakeutuakaan. Olen ihan normaalisti työttömänä työnhakijana ja minulla on pari-kolme kertaa vuodessa tapaamisia TE-toimistossa.
Minua ei kuitenkaan ole enää vuosiin yritetty pakottaa aktivoitumaan, sillä olen tehnyt selväksi, että silloin menen tutun päälääkärin hoiviin ja hommaan itselleni masennus-saikkua.
Masennus on minulla tosin pelkkä oire tai oireen oire, miten sen nyt ajatteleekaan ja saan tuon oireen tai oireen oireen pois tekemällä itselleni kiinnostavia asioita. Olenkin tehnyt TE-toimistossa selväksi, että minun "ajaminen" saikkua hakemaan on typerää yhteiskunnan resurssien haaskausta. Lisäksi joku muu jäisi ilman lääkäriaikaa tuon vuoksi.
Välillä "joudun" hakemaan työpaikkoja sääntöjen vuoksi, mutta tykkään väsäillä niitä ei-niin houkuttelevia hupihakemuksia ja TE-toimistossa tiedetään, että teen niistä tietoisesti sellaisia.
Moni ei voisi koskaan elää näin, ikään kuin omien sääntöjen mukaan - yhteiskuntaa kyykyttäen.
Tämä ärsyttää monia, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ap hankkisit elämän.
Ööö...? Kuten toin aloituksessa ilmi, minulla on duuni, perhe ja harrastukset? Vai meinaatko elämällä sitä, etten piittaisi siitä, millaisia ihmiset ympärilläni ovat tai suuttuisi siitä, että laiskat ihmiset hyväksikäyttävät minua ja muita kavereitaan?
Nytkin tässä tänään ollut tämän - ah niin antoisan - keskustelun ohella taaperon kanssa puuhailua ja vauvan hoitoa. Viikonloppuna vietimme mieheni kanssa aikaa ystäväpariskunnan kanssa. Ja nyt tässä arkena nähnyt näitä harrastuskavereita iltaisin ja tullut vähän olo, etten joitain näitä tyyppejä enää jaksa. Päätin tehdä aiheesta avauksen, koska juttu jäi vaivaamaan. Sori, etten osaa keskittyä vain itseeni, vaan väistämättä tarkkailen myös ihmisiä ympärilläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, ap, kun kerroit totuuden.
.
Kaikki kasvatus ja mielikuvat lähtevät kotoa.
Jos vanhemmat tai vanhempi vain makaa rahallisten tai muunlaisten tukien varassa sohvalla, hyvä, jos saa einesmaksalaatikon lämmitettyä, mitä lapsi tekee? Aika oletettavasti saman.
Hän näkee pienestä pitäen kuinka paistettu kana lentää pureskeltuna suuhun, kun vain makaa.
Ei lapsi ymmärrä, jos ei häntä opasteta muuhun.
.
ADD/ADHD eivät ole välttämättömia eläkesyitä.
Minulla oli adhd-työkaveri, joka teki ihan täysillä töitä siinä missä minäkin ilman adhd:ta.
Add-tyyppi tässä taas. En minäkään eläkkeellä ole, enkä ajatellut hakeutuakaan. Olen ihan normaalisti työttömänä työnhakijana ja minulla on pari-kolme kertaa vuodessa tapaamisia TE-toimistossa.
Minua ei kuitenkaan ole enää vuosiin yritetty pakottaa aktivoitumaan, sillä olen tehnyt selväksi, että silloin menen tutun päälääkärin hoiviin ja hommaan itselleni masennus-saikkua.
Masennus on minulla tosin pelkkä oire tai oireen oire, miten sen nyt ajatteleekaan ja saan tuon oireen tai oireen oireen pois tekemällä itselleni kiinnostavia asioita. Olenkin tehnyt TE-toimistossa selväksi, että minun "ajaminen" saikkua hakemaan on typerää yhteiskunnan resurssien haaskausta. Lisäksi joku muu jäisi ilman lääkäriaikaa tuon vuoksi.
Välillä "joudun" hakemaan työpaikkoja sääntöjen vuoksi, mutta tykkään väsäillä niitä ei-niin houkuttelevia hupihakemuksia ja TE-toimistossa tiedetään, että teen niistä tietoisesti sellaisia.
Moni ei voisi koskaan elää näin, ikään kuin omien sääntöjen mukaan - yhteiskuntaa kyykyttäen.
Tämä ärsyttää monia, tiedän.
Mikä on syysi olla hakeutumatta eläkkeelle?
Tuollaisia ihmisiä oikeasti on, AP:n ei tarvitse todellakaan olla mikään provo.
Olen itse epäillyt, että kun ihmisellä on taipumusta "olen uniikki lumihiutale, syvällinen mahtava ja hieno, minulla on erikoiset harrastukset, muut ihmiset ovat idiootteja koska eivät ole uniikkeja kun minä" -asenteeseen ja kun ne omat KYVYT eivät oikeasti vastaa hienoa käsitystä itsestään, nämä persoonat ajautuvat helposti sinne kotisohvalle työkkärin rahoilla makaamaan.
Paskahommia ei tietenkään tehdä, koska ne eivät uniikille lumihiutaleelle sovi "kuka nyt kaupan kassalle menisi"
Pitkäjännitteisyys (eikä äly?) ei riitä opiskelujen loppuun saattamiseen tai muuhun suunnitelmallisuuteen, joten maataan sitten kotona. muiden verorahoilla.
Tuohon yhtälöön kun vielä lisätään vanhemmat, joiden mielestä "meidän JannicaPertteliina on niin herkkä ja tarkoitettu parempaan, tottakai me ostamme ja maksamme mitä 28 v kullunnuppumme ikinä tarvitsee" niin katastrofi on valmis
Kaikki on yhteiskunnan vika, näinhän opetetaan, eikä mistään saa sanoa mitään. Mitä huonommin menee ihmisillä sitä enemmän on äänestäjiä vasemmistolle.
Tiedän itsekin aloitus tekstin kaltaisia ihmisiä, mutta mietin myös tässä että miksi piti tehdä ihan aloitus tästä aiheesta? Onkohan niin että aloittajalla on liikaa aikaa miettiä... itsekkin olet veronmaksajien rahoilla makoillut kotona äitiyslomalla kerta lapsiakin olet hankkinut.
Entä jos jokaisessa työssä käy näin vaikka asenne on kohdallaan? Miksi me ei vain poisteta esim persoonallisuushäiriöitä sanomalla että muuta asennettasi ja puf, häiriö on poissa. Ihan turhaan oireita moititaan jäykisi ja muuttumattomiksi psyyken rakenteiksi joista kärsijä ei itse yleensä edes ole tietoinen. Yritäpä itse muuttaa jotain mistä et ole itse edes tietoinen, samalla kun yrität apinan raivolla muuttaa jotain jonka luulet olevan ongelmana mutta joka ei auta vähääkään. Mutta joo. Harmi kun eivät ole huomanneet kysyä sinulta tätä yksinkertaista ratkaisua.