Mihin ihmiset 80-90-luvulla panivat käytöstä poistetut hyvät tavarat, jos ei kirppiksille?

Meillä ainakin sisarukselta toiselle.

Ei ostettu turhaa ja kaikki käytettiin loppuun.

Roskiin.

Meidän äiti myi kaiken Helsingissä Hietsun kesäkirppiksellä

80-luvulla

Meidän äiti kävi kyllä tuolloin kirpparilla ja oli se noloa, mutta kun oli paljon lapsia ja vähän rahaa, niin vaihtoehtoa ei ollut. Kyllä sinne kirpparille ainakin tuli paljon tavaraa, tai lähinnä vaatteita, ihan viikottain.

Ne on säästetty tähän päivään ainakin anoppilassa. Omat vanhempani käyttivät kaiken ensiksi alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ekologisesti loppuun ja kierrättivät sen jälkeen muihin käyttötarkoituksiin. Lahjoittivat myös osan tarvitseville, esim lastenvaatteita ja leluja. Olivat kuulleet kalastaja Linkolasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ostettu turhaa ja kaikki käytettiin loppuun.

Niin, vaatteet eivät olleet niin halpoja kuin nykyiset kiinanpommit, varmaan niitä alun alkaenkin ostettiin selkeästi vähemmän? Ap

Vietiin mökille ja/tai mummolaan ja nyt niitä kannetaan sieltä kirppikselle.

Vierailija kirjoitti:

Roskiin.

Oliko tämä ihan yleinen tapa ja harrastettiin enemmän kuin nykyään? Ap

Oi, mä kävin kyllä kirppiksillä jo 80-luvulla eikä siinä ollut mitään noloa. Päin vastoin! Silloin oli kirpparit vielä kirppareita eikä mitään mukamas "antiikki" tai "retro" -kauppoja. Tein valtavan hyviä desing-löytöjä pilkkahinnalla, muun muassa Tynellin lamppuja ja umpipuisia 50-luvun huonekaluja ja astioita. Nyt niistä huudetaan ihan riistohintoja.

Ei meidän perheeltä ainakaan jäänyt oikein mitään kirppikselle. Olin tuolloin lapsi/teini. Kerrallaan oli käytössä esim. yhdet farkut ja kengät. Uusia ei ostettu ennen kuin olivat ihan liian pienet. Käytännössä siis kuluivat loppuun. Tai annettiin pikkusisaruksille tai serkuille. Tyylistä viis.

Tavaraa oli vähän, eikä sitä uusittu huvikseen.

Oma äitini säilöi kaiken omakotitalon ullakolle tai leikkeli matonkuteiksi.  Itse myin omia tarpeettomia vaatteitani second hand -shopin myyntitilin kautta. Liikkeen nimi on unohtunut, mutta Kalliossa se sijaitsi.

Laukkuja, kenkiä, farkkuja, päällysvaatteita tuli käytettyä niin kauan, että ne olivat jo ihan resuja. Roskiin sitten.

Joidenkin vanhemmat säilyttivät osan eli edelleen laatikoissa ja osan myivät.

Ne tungettiin varastoon.

Kierrätettiin. uusiokäytettiin, varastoitiin tai heitettiin roskiin. Varsinkin lasten tarvikkeissa oli ihan tavallista, että ne kiersivät sukulaislapselta tai kaverien lapsielta toiselle ja saattoivat aikanaan taas päätyä alkuperäiselle omistajalleen, kun tällä oli taas sopivan ikäinen lapsi.  Kesämökeille harvemmin ostettiin mitään sellaista uutta, mitä oli jo kaupungissakin. uusi astiasto ostettiin kaupunkiin ja vanha vietiin mökille. Oli myös tavallista, että nuoren muuttaessa omilleen hän sai perustarvikkeet (liinavaatteita, astioita yms) lapsuudennkodistaan. Nuori saattoi saada mukaansa myös huonekaluja ja vanhemmat ostivat uudet tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini säilöi kaiken omakotitalon ullakolle tai leikkeli matonkuteiksi.  Itse myin omia tarpeettomia vaatteitani second hand -shopin myyntitilin kautta. Liikkeen nimi on unohtunut, mutta Kalliossa se sijaitsi.

Laukkuja, kenkiä, farkkuja, päällysvaatteita tuli käytettyä niin kauan, että ne olivat jo ihan resuja. Roskiin sitten.

Minäkin myin kantakaupungissa olevan Busterin kautta myyntitiliin paljon lasten vaatteita. Ompelin paljon ja sain tosi hyvin rahaa niillä vaatteilla.

Ennen muinoin jos osti uuden television, niin sitä vanhasta televisiosta sai liikkessä maksuhyvityksen kuten käytetystä autosta. Nykyisin liikkeessä pitää itse maksaa siitä että se vanha televisio viedään pois kotoa kun ostaa uuden television. Lankapuhelimien aikaan ei ollut suurta tarvetta vaihtaa puhelinta uudempaan malliin. Monet hamstrasivat vanhaa tavaraa kesämökeille kuten semmoisia vaatteita, joita ei kehdannut käyttää kaupungilla ollessa. Kirpputorien sijasta taisi olla enemmänkin niitä osto- ja myyntiliikkeitä, joissa myytiin mm. käytettyjä huonekaluja.

Sulla taitaa olla vielä korvantaustat märät kun

olet noin pihalla.

80-luku oli kirppisten kulta-aikaa. Silloin lähdettiin Hietsuun kauppalista mukana ja valikoitiin mitä haluttiin.

Kirppikseltä tehtiin myös löytöjä, koska trokarit eivät olleet pilaamassa markkinoita.

Lisäksi tavara oli parempaa kuin nykyinen henkkamaukkaskeida.

Pelastusarmeijalle meilla annettiin 80-luvulla.

Itseasiassa annan sinne nyt yli nelikymppisena vielakin. Ovat oikeasti hyva hyvantekevaisyyskohde. 

Meillä maalaiskunnassa ei ollut kirpputoreja. Tavaraa ostettiin paljon vähemmän kuin nykyään, ja se oli suhteessa kalliimpaa. Esim. huonekaluja ei uusittu niin usein kuin moni nykyään uusii. Vaatteet käytettiin loppuun, niitä paikattiin ja muokattiin. Lopuksi leikattiin matonkuteiksi, ja isomummo kutoi niistä mattoja.