Mihin ihmiset 80-90-luvulla panivat käytöstä poistetut hyvät tavarat, jos ei kirppiksille?

Yhdeksänkymmentäluvulla nuorison keskuudessa oli jonkinlainen kirppisbuumi: oli monenlaisia vaihtoehtokulttuureja, ja 60- ja 70-luku olivat pukeutumisessa muotia. Lisäksi ympäristötietoisuus lisääntyi edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Kyllä ainakin nuoret hankkivat vaatteita kirpputorilta jo silloin, mutta kirppistoiminnan suosio ja laajuus ei ollut lähelläkään nykyistä tasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksänkymmentäluvulla nuorison keskuudessa oli jonkinlainen kirppisbuumi: oli monenlaisia vaihtoehtokulttuureja, ja 60- ja 70-luku olivat pukeutumisessa muotia. Lisäksi ympäristötietoisuus lisääntyi edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Kyllä ainakin nuoret hankkivat vaatteita kirpputorilta jo silloin, mutta kirppistoiminnan suosio ja laajuus ei ollut lähelläkään nykyistä tasoa. 

Me kaytiin 90-luvulla UFFista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roskiin.

Oliko tämä ihan yleinen tapa ja harrastettiin enemmän kuin nykyään? Ap

Roskiinhan niitä kannettiin.

Äiti osti kirppikseltä vaatteita ja meitä sitten kiusattiin koulussa. Nousukauden aikana vain uusi ja kallis oli tarpeeksi hyvää.

Levikset 595 mk jne

Jo 60-luvulla oli ainakin pelastusarmeijan kirpputori. 90-luvulla sain kirpputorilta parhaan tilin, kun myytiin leluja, mm. little poneja. Vaatteet pidettiin enemmän loppuun. Huonot leikattiin matonkuteiksi, pidettiin rätteinä, maalaus ym. Hyvistä muokattiin uusia, miesten leveistä housuista ns. puolihameita ym

Säästivät, kierrättivät, hyödynsivät uusiokäyttöön ja vasta viimeisessä vaiheessa kaatopaikalle

Vielä 90-luvulla , esim vaatteet ja kengät ja muut asusteet olivat niin kestäviä, että niitä pystyi käyttämään usea sukupolvi. Esimerkiksi Seppälän vaatteet olivat tosi kestäviä vs esim H&M vaatteet. Myös materiaalit olivat toista luokkaa. Minulla on vieläkin tallessa 80-luvulla ostettuja vaatteita, ja ne ovat kuin melkein uusia, niin hyvin tehtyjä.

Myös kodinkoneet kestivät sukupolvelta toiselle. Meillä oli esim radio, joka oli melkein 30-vuotta vanha.

Vintille, suuliin, mökille jne.

Mitään ei heitetty pois. Kauhee urakka nyt kun isä kuoli ja äiti muutti kerrostaloon...

Äitini vei naapurin yksinhuoltajalle meidän lasten vanhoja vaatteita. Eli silloinkin kierrätettiin tällä tavalla, mutta ei ollut kierrätyskeskuksia tai -pisteitä. Tavaraa oli paljon vähemmän kuin nykyään. Uutta ei oikein saanut ostaa, ellei vanha ei ollut rikki ja kulunut. Aina ei saanut silloinkaan uutta, vaikka esim. kengät olisivat olleet pohjasta reikäiset.

80-luvun lopussa kipparit oli lähinnä köyhille kun ihmisillä meni muutoin hyvin.

Kyllä kirpputoreilla käyminen oli 80-luvulla ainakin meidän pienellä paikkakunnalla tosi noloa, niihin vietiin tavaraa, mutta monikaan ei myöntänyt ostaneensa niistä mitään. 90-luvulla olikin sitten laman myötä vähän eri juttu, kun rahattomia oli niin paljon.

Meillä näin:

-Annettiin tutuille jos näillä tarvetta

-Korjattiin, eli vetskarit vaihdettiin jos hajosivat, liian lyhyeksi jääneisiin housuihin ommeltiin jatkopalat lahkeisiin

-Käytettiin materiaalina, esim. matonkuteiksi, tilkuiksi, siivousräteiksi, äidin mekosta lapselle mekko, isän paidasta pehmolelu jne.

-Käytettiin ihan loppuun = roskiskamaksi

Kulutustahti oli hitaampaa, eikä esim. sisustusta uusittu jatkuvasti. Lapsuudenkodissani oli 30 v aikana 2 sohvaa, näistä jälkimmäisen sain mukaani ekaan omaan kämpään ja vanhemmat ostivat silloin uuden. Vanhempien 70-luvulla ostama 4 hlö ruokapöytä päätyi ensin minulle kirjoituspöydäksi kun ostivat isomman ruokapöydän, sitten sinne ekaan omaan kotiini ruokapöydäksi ja kun sitten hommattiin isompi ruokapöytä niin tuo pieni päätyi taas työpöydäksi. Sen verran lujassa lapsuudenkodin ja mummoloiden opit istuvat, etten ollenkaan tajua ihmisiä jotka vaihtavat hyväkuntoisia huonekaluja ihan vaan huvikseen (eri asia jos hajoavat, muuton takia eivät käy uuteen kotiin tjsp pakolliset) kyllästymisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vietiin mökille ja/tai mummolaan ja nyt niitä kannetaan sieltä kirppikselle.

Juuri näin. Olen ihmetellyt, mistä niin vanhoja vaatteita enää edes löytyy, mitä kirpparit tarjoavat, mutta sieltähän ne. 😊

Elettiin ekologisemmin. Käytettiin loppuun, jolloin kaatikselle.

Ei ostettu turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Säästivät, kierrättivät, hyödynsivät uusiokäyttöön ja vasta viimeisessä vaiheessa kaatopaikalle

Vielä 90-luvulla , esim vaatteet ja kengät ja muut asusteet olivat niin kestäviä, että niitä pystyi käyttämään usea sukupolvi. Esimerkiksi Seppälän vaatteet olivat tosi kestäviä vs esim H&M vaatteet. Myös materiaalit olivat toista luokkaa. Minulla on vieläkin tallessa 80-luvulla ostettuja vaatteita, ja ne ovat kuin melkein uusia, niin hyvin tehtyjä.

Myös kodinkoneet kestivät sukupolvelta toiselle. Meillä oli esim radio, joka oli melkein 30-vuotta vanha.

Mulla on edelleen täysin toimiva UPOn sähkögrilli, jonka ostin vuonna 1987. Kodinkoneet tehtiin tosiaan kestämään ja niihin myös sai varaosia ja oli osaavia korjaajia. Vanhemmillani on edelleenkin lankapuhelin, joka on hankittu joskus 1970-luvun lopulla. 

1980-luvulla annettiin sukulaisille esim lasten vaatteet ja harrastus välineet. Vanhempani muuttivat tosi isosta talosta kerrostaloon, ja tavaraa oli paljon huonekaluista puutarha- ja harrastus välineisiin, sekä vuosikymmenien varastot avoullakolla. Järjesteeiinn vapaaehtoinen huutokauppa. Loput lahjoitettiin hyväntekävyys kirpputorille.

Itse myin(ja ostin) melko ahkeraan tavaroita kirppiksillä 90-luvulla.

Appivanhemmat kantoivat tontin taakse pusikkoon eli perustivat pop up-kaatopaikan. Kalusteet paloiksi ja kokkoon. Mitä umpipuisella teki kun lastulevy oli keksitty, wau!

(Heitä pidettiin juntteina jo silloin.)

Vierailija kirjoitti:

Oi, mä kävin kyllä kirppiksillä jo 80-luvulla eikä siinä ollut mitään noloa. Päin vastoin! Silloin oli kirpparit vielä kirppareita eikä mitään mukamas "antiikki" tai "retro" -kauppoja. Tein valtavan hyviä desing-löytöjä pilkkahinnalla, muun muassa Tynellin lamppuja ja umpipuisia 50-luvun huonekaluja ja astioita. Nyt niistä huudetaan ihan riistohintoja.

Todellakin oli noloa. Vähän sama kuin nykyään sisustaisi koko asunnon kierrätyskeskuksen kamoilla. Kirppareiden nousu alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella.

Lahjoitettiin pelastusarmeijalle

Vierailija kirjoitti:

Vintille, suuliin, mökille jne.

Mitään ei heitetty pois. Kauhee urakka nyt kun isä kuoli ja äiti muutti kerrostaloon...

Suuliin, joo! 😊

En edes tiennyt koko sanan merkitystä, ennen kuin sukulaiseni osti pienen vanhan talon aika kaukaa isommista keskustoista ja kaikenlaisista kirpputoreista. Pihapiirissä oli monenmoista ulkorakennusta, vanha käytöstä poistunut navetta, sauna ja sitten mm. ne suulit. Ne oli säilötty täpötäyteen vanhaa tavaraa, huonekaluja, vanhoja keittiökalusteita, valaisimia, mattoja, vanhoja koneita ja laitteita, maataloustyökaluja, kaikkea mahdollista tavaraa eri vuosikymmeniltä ja kaikki tuli kaupan mukana. Ilmeisesti oli rakennettu uusi suuli, kun entinen oli tullut täyteen, koska toisessa oli selkeästi 70-luvun henkistä tavaraa. Kaikki tuli kaupan mukana ja selvähän se, että varastoista löytyi paljon aarteita ja ihan käyttökelpoista tavaraa! Mutta ei ollut talon alkuperäisillä asukkailla ollut jäteongelmaa, kaikki käytöstä poistettu suuliin vaan!

Jotain vähäisiä määriä meni sukulaisille ja matonkuteiksi, loput säilöttiin vinttiin muiden roinien kanssa. Vuosi sitten sitä rojua tyhjennettiin tuhansia kiloja kaatopaikalle.