Mihin ihmiset 80-90-luvulla panivat käytöstä poistetut hyvät tavarat, jos ei kirppiksille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi, mä kävin kyllä kirppiksillä jo 80-luvulla eikä siinä ollut mitään noloa. Päin vastoin! Silloin oli kirpparit vielä kirppareita eikä mitään mukamas "antiikki" tai "retro" -kauppoja. Tein valtavan hyviä desing-löytöjä pilkkahinnalla, muun muassa Tynellin lamppuja ja umpipuisia 50-luvun huonekaluja ja astioita. Nyt niistä huudetaan ihan riistohintoja.

Todellakin oli noloa. Vähän sama kuin nykyään sisustaisi koko asunnon kierrätyskeskuksen kamoilla. Kirppareiden nousu alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella.

Ei ollut ainakaan ysärillä noloa. Kaverin kanssa nuohottiin aina lähikirpparit kun etsittiin 60/70-l vaatteita jotka oli silloin muodissaan.

Vintille

Pelastusarmeijalle vietiin joskus vaatteita ja kenkiä. Ei ollut samanlaisia halpakauppojen myötä tulleita vaatevuoria kuin nykyään. Ja vieläkin käytössä ysärikamaa :) Laatu hieman eri kuin nykyvaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi, mä kävin kyllä kirppiksillä jo 80-luvulla eikä siinä ollut mitään noloa. Päin vastoin! Silloin oli kirpparit vielä kirppareita eikä mitään mukamas "antiikki" tai "retro" -kauppoja. Tein valtavan hyviä desing-löytöjä pilkkahinnalla, muun muassa Tynellin lamppuja ja umpipuisia 50-luvun huonekaluja ja astioita. Nyt niistä huudetaan ihan riistohintoja.

Todellakin oli noloa. Vähän sama kuin nykyään sisustaisi koko asunnon kierrätyskeskuksen kamoilla. Kirppareiden nousu alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella.

Voi höpsö! Kirppareilla kiertely oli ihan aarre-etsintää ja suurta hupia. Asuin ihan lähellä Hietalahden kirpputoria ja siellä populaa riitti. Kahvilla istuttiin kiertämisen välissä. Pelastusarmeijan kirpputori oli Viiskulmassa ja Iso-Robalta löytyi muutama muukin kirppari. Ihania löytöjä niissä teki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi, mä kävin kyllä kirppiksillä jo 80-luvulla eikä siinä ollut mitään noloa. Päin vastoin! Silloin oli kirpparit vielä kirppareita eikä mitään mukamas "antiikki" tai "retro" -kauppoja. Tein valtavan hyviä desing-löytöjä pilkkahinnalla, muun muassa Tynellin lamppuja ja umpipuisia 50-luvun huonekaluja ja astioita. Nyt niistä huudetaan ihan riistohintoja.

Todellakin oli noloa. Vähän sama kuin nykyään sisustaisi koko asunnon kierrätyskeskuksen kamoilla. Kirppareiden nousu alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella.

Voi höpsö! Kirppareilla kiertely oli ihan aarre-etsintää ja suurta hupia. Asuin ihan lähellä Hietalahden kirpputoria ja siellä populaa riitti. Kahvilla istuttiin kiertämisen välissä. Pelastusarmeijan kirpputori oli Viiskulmassa ja Iso-Robalta löytyi muutama muukin kirppari. Ihania löytöjä niissä teki!

Perhekohtaista varmaan.

Äiti ja isä olivat syntyneet ennen sotia ja olivat eläneet pula-ajan. Eivät halunneet koluta kirppiksiä, kun pula-ajasta oli päästy, vaan ostivat mieluummin uutta, kun siihen oli varaa. Siihen tyyliin opin minäkin. Nyt pitäisi kuulemma opetella shoppailemaan kirppiksellä. Ehkä se aika tulee, kun tulot pienenevät.

Entisaikaan monia vaatteita tehtiin vielä Suomessakin, eli tavara saattoi olla pitkälti kotimaassa tehtyä ja tuki kotimaista työtä.

Mutta yleensä kaikki ostettu tavara sitten käytettiin loppuun itse. Ehjiä vaatteita saattoi viedä hyväntekeväisyyteen, esim. Emmauksen.

Vein vaatteeni myytäväksi Kaunis Veera second hand Shoppiin

Albertinkadulla. Esim. Escadan ja Laurelin.

Joitakin annoin kälylleni ja kummitytölle.

Miesten vaatteet vein Pelastusarmeijan liikkeeseen.

Vauvan vaatteet äitini leikkasi matonkuteiksi.

Maalla tehtiin kerran vuodessa vaatteiden/tavaroiden inventaario ja ne mitkä oli jo aivan rikki eikä useasta korjauksesta huolimatta tulleet enää käyttökelpoisiksi,poltettiin pihalla.

Varastoihin, mökille, ullakoille, sukulaisten riesaksi.. Ja nyt niitä perikunta tyhjentelee kaatopaikalle. Kokemusta on sekä itsellä tuttavapiirillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi, mä kävin kyllä kirppiksillä jo 80-luvulla eikä siinä ollut mitään noloa. Päin vastoin! Silloin oli kirpparit vielä kirppareita eikä mitään mukamas "antiikki" tai "retro" -kauppoja. Tein valtavan hyviä desing-löytöjä pilkkahinnalla, muun muassa Tynellin lamppuja ja umpipuisia 50-luvun huonekaluja ja astioita. Nyt niistä huudetaan ihan riistohintoja.

Todellakin oli noloa. Vähän sama kuin nykyään sisustaisi koko asunnon kierrätyskeskuksen kamoilla. Kirppareiden nousu alkoi vasta 2000-luvun alkupuolella.[/quote........kyllä 90-luvulla käytiin paljon kirppiksillä. Silloin oli lama, ja kirppiksissä oli uutena niitä itsepalvelukirppiksiä,joihin pystyi viemään tavaransa myyntiin,sekä myös niitä perinteisempiä, joissa itse myytiin tavarat. Paljon meni kaupaksi lastenvaatteita ja tarvikkeita, itse ostin nuorena opiskelijana sieltä myös paljon kaikenlaista. Eikä ollut noloa, siellä kävi kaikki.

Vietiin roskiin. Ei ollut lajittelua eikä kierrätystä. Oli massiivisia kaatopaikkoja, joissa tavaraa puristettiin kasaan ja sieltä ne vietiin jätteenpolttolaitoksiin.

Ei ihmisille tullu nykyajan tavaramääriä.

Ja ne vähät tavarat kulutettiin loppuun.

80-luvulla, vaikka oli nousukausi, pidettiin vaatteet loppuun asti. Eikä niitä muutenkaan ollut niin paljoa, minullakin oli siskon kanssa yhteisenä vaan yksi pieni vaatekaappi ja sinne mahtuivat kaikki. Puuvillapaidoista yms leikattiin matonkuteita. Tavaraa oli muutenkin vähemmän, mutta lapsia enemmän, joten meidänkin suvussa vaatteet ja lelut ja pyörät kiersivät serkkupiirissä. 90-luvulla olin köyhä opiskelija ja kävin kirppiksillä, astiat, liinavaatteet yms. oli suurelta osin sukulaisten vanhoja. En muista kokeneeni pulaa, kaikkea oli riittävästi.

suuliin?

suuli? suula?

Me saatiin serkuilta niiden vanhat vaatteet. Suurin osa meni käyttöön.

Siis mikä on Suuli? Varasto? Kuvailkaa tarkemmin, rakennus?

Ah, ilmeisesti sana suuli on länsisuomalainen murresana. Ilmankos en ollut koskaan kuullut. Ihan lato taitaa olla

80-luvulla vaatteitta ostettiin vain tarpeeseen. Ne olivat niin laadukkaita, että eivät ne menneet pesussa miksikään tai käytössä kuluneet. Meillä käytti samaa vaatetta kolme sisarusta ja senkin jälkeen ne lahjoitettiin serkuille ja he kaksi olivat käyttäneet, se sama vaate lahjoitettiin eteenpäin. 

Napit ja vetskarit vaihdettiin ja tarvittaessa vaatteita lyhennettiin tai jatkettiin, eivät olleet mitään kertakäyttökamaa ne.

Eli tosiaan ihan roskiskuntoon vaatteet tuolloin käytettiin ja silloinkin ne vielä leikattiin matonkuteiksi.

Samoin lelut olivat kestäviä, ei mitään pilipalirihkamaa niinkuin nykyisin.

Myöskään huonekaluja tai kodinkoneita ei tarvinnut uusia, kun ne oli kestäväksi tehty. Minun vanhemmillani on edelleen 60-70 luvulla ostetut sohva, kirjoituspöytä, sänky, pesukone, mankeli ja imuri käytössä, astiat myös.

Harmittaa tämä nykyinen kulutusyhteiskunta, sekundatuotteet ja jätteen määrä. 

suuli on ulkorakennus, lato, varasto

Esim. 60-luvun lakanat ovat edelleen paksut, puhtaan valkoiset ja jämäkät. 

Nykyisin kun ostat uudet kaupasta, ne ovat alle vuodessa värjäytyneet, kuluneet, revenneet jne.

Kirpputorit olivat tosiaan 80-90 -luvulla häpeällisiä, nuhjuisia ja likaisia paikkoja.

Hyvät tavarat SPR:n kirpputoreille, mutta yleensä kierrätettiin sukulaisten ja tuttujen kesken niin kauan, että meni loppuun. Vaatteita osteltiin paljon vähemmän ja mitään ei ostettu turhaan. Shoppailu oli täysin tuntematon sana.