Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi tutkimus: lapsiperheen aikuiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin muut aikuiset
22.01.2020 |
Kommentit (75)
Ennen lasta söin kun oli nälkä ja nukuin kun väsytti. Lapsen syntymän jälkeen opettelin syömään säännöllisesti ja nukkumaan öisin, sekä päiväunet lapsen ollessa vauva ja nukkui itsekin. Kai tää terveellisempää näin on, ja ei en ole lihonut liikaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei uskoisi tämän palstan perusteella. Täällä aika paljon keskustelua ja aina ollaan valittamassa siitä miten kaduttaa lasten teko ja on rankkaa.
koska ketään lapsiperseestä onnellisia ei kiinnosta tulla tänne hehkuttamaan. Keskustelupalstat nyt vaan on valittamista asiasta kuin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviääkö linkin takaa mikä oli otanta? Eli osallistuja määrä ja suhdeluku paljonko oli lapsellisia ja lapsettomia?
"FinTerveys 2017 –tutkimus on kansallinen väestötutkimus, jonka otos edustaa Manner-Suomessa asuvaa aikuisväestöä (Koponen ym. 2018). Tässä julkaisussa aineisto rajattiin 18−50-vuotiaisiin (otos 4764, joista vajaa 60 prosenttia osallistui johonkin tiedonkeruun vaiheeseen). Tavoitteena oli verrata pikkulasten vanhempien (n=762) elintapoja ja hyvinvointia niiden 18–50-vuotiaiden aikuisten tilanteeseen, joilla ei ollut pieniä lapsia (n=1864). Pikkulasten vanhemmiksi määriteltiin ne aikuiset, joiden kotitaloudessa asui ainakin yksi alle 7-vuotias lapsi."
Niin tässähän ei siis edes ollut kyseessä lapselliset vs lapsettomat -asetelma vaan pikkulasten (alle 7v) vanhemmat vs muut.
Eli onnellisuus vähenee lapsellisillakin kun lapset ohittavat pikkulapsi-iän? Mitä tästä pitäisi ajatella vai pitäisikö mitään?
Olipa typerä "tutkimus".
Uskotko jos sanon, että tutkijat ovat ihan itse omilla aivoillaan saattaneet huomata tällaisen ja jakaa ihmiset esimerkiksi ryhmiin: pienten lasten vanhemmat, isompien lasten vanhemmat ja lapsettomat. Se että pienten lasten vanhemmiksi määritellään alle 7 vuotiaan vanhemmat ei tarkoita että kaikki muut määritellään lapsettomiksi. Tutkimustuloksista on sitten haluttu nostaa uutisotsikoihin nimenomaan lapsettomien ja pienten lasten vanhempien ero, sillä ero on ollut iso ja heidän arkensa poikkeaa eniten toisistaan.
En ymmärrä kuinka näin monella voi olla niin huono sisälukutaito, eli tekstistä ei ymmärretä olennaista pointtia ja tehdään johtopäätöksiä väärin.
Eri tulokset saatiin Jenkkilässä v 2013: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000589675.html
Onko ajat muuttuneet vai onko suomalaiset pikkulasten vanhemmat onnellisempia sitten?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tutkimuksessa on se ongelma että siinä ei oteta huomioon sitä kuinka terveys (fyysinen tai henkinen) ja taloudellinen tilanne vaikuttavat tyytyväisyyteen. Nykyään onneksi lapsia tehdään yleensä hyvästä lähtötilanteesta, eli on koulutus, työpaikka, hyvä parisuhde ja taloudellinen tilanne ok ja terveys hyvällä mallilla. Siinä on ainekset tyytyväisyyteen tuli lapsia tai ei.
Mutta mitä luulette että jos kouluttamattomat, pienituloiset, mahdollisesti tavalla tai toisella sairaat, huonoissa parisuhteissa elävät ajattelisivat nyt että lapsi tuo onnen tullessaan, niin mahtaisiko se ihan näin olla? Lapsi vaikeaan elämäntilanteeseen vain vaikeuttaa pinnalle pääsemistä. Ja ne jotka siihen uskoo, niin no... jostainhan ne pahoinpidellyt ja hylätyt lapsetkin tulee, ei lapsi itsessään riitä tekemään elämästä onnellista hyvää.
Ei tarvitse olla edes pahoja ongelmia, riittää että on vain pienituloinen joka just ja just elättää itsensä, tälläisessä tilanteessa lapsi ei varmasti tyytyväisyyttä elämään kohenna kun elämästä tulee jokapäiväistä selviytymiskamppailua.
Sun kirjoitus olisi täysin totta, jos raha ja vakavaraisuus olisi elämässä tärkeintä. Et ota huomioon, että lapsi ihan oikeasti voi tuoda onnea silloinkin, kun muuten ns. menee pieleen. Olen tämän nähnyt monta kertaa, siksi uskallan väittää näin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ei todennäkoisimmin tee lapsia:
- Pitkäaikaissairas
- Hedelmättomyydestä kärsivä
- Mielenterveysongelmainen
- Päihdeongelmainen
- Taloudellisissa vaikeuksissa oleva
Keskimäärin siis varmasti se joka on tehnyt lapsia, on terveempi ja hyvinvoivempi kuin keskimääräinen ilman lapsia elävä. Mutta ei siksi että lapset tekevät onnelliseksi vaan siksi, että onnettomat elintavat johtavat usein lapsettomuuteen. Lapsellisuus on siis seuraus hyvästä elämäntilanteesta, ei toisinpäin. Eli kun tarkastellaan yksittäisen ihmisen lisääntymispäätostä, pitäisi vakioida kaikki nuo terveys/talous/jne ongelmat. Vasta sitten näkisi onko samoista lähtokohdista oleva henkilo (yhtä terve, toimeentuleva, jne) onnellisempi vai onnettomampi kuin toinen sen mukaan lisääntyiko hän vai ei.
Ottaen huomioon siis sen että kun luontaisesti ongelmaiset ihmiset useammin jättävät lisääntymättä, olisi luullut että lisääntyneet ovat huomattavasti tyytyväisempiä kuin lapsettoman kokonaisena ryhmänä. Nyt jutussa kuitenkin useaan otteeseen mainitaan että ero on marginaalinen. Ei tämän perusteella kannata siis omia päätoksiä tehdä, tai muuten ajautuu tilanteeseen jossa ostaa uuden mersun vain koska on lukenut että uuden mersun omistajat tulevat hieman keskimääräistä paremmin toimeen (syy vs seuraus).
Kyllä, hyvää pohdintaa ja varmasti olet oikeassa. Mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että lasten myötä onnellisuuteni lisääntyi. Tietysti siihen vaikuttaa se, että elämä sai järkevät puitteet. Ei enää päämäärätöntä haahuilua, ei kännäystä ja myös tasainen suhde, jonka kanssa teki enemmän töitä ja jonka halusin saada toimimaan. Lapset siis sekä lisäsi onnea aivan ominaan, että heidän vuoksi korjasin omaa elämää. Monimutkainen juttu, eikä varmasti helppoa tutkia mikä asia on ensin.
Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa miten onnellinen olisit nyt jos sinulla ei ole olisi lapsia?
En tietenkään voi tietää miten onnellinen olisin nyt jos lapsia ei olisi, koska ei niitä voi poistaa ilman ääretöntä surua. Mutta olen ollut lapseton 31 vuotta ja sen perusteella voin sanoa miten lapset ovat elämääni vaikuttaneet. Olin onnellinen ilman lapsia, mutta olen onnellisempi kun he ovat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Eri tulokset saatiin Jenkkilässä v 2013: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000589675.html
Onko ajat muuttuneet vai onko suomalaiset pikkulasten vanhemmat onnellisempia sitten?
Suomessa varmaan teiniraskauksien määrä on vähentynyt. Suurin osa hankkii lapsia vasta sitten, kun opiskelut on ohi , on myös edes kohtuullisen vakaa parisuhde sekä ainakin jonkinlaista palkkatyötä tiedossa. "Highschool sweetheart" ei ole se, jonka kanssa saadaan ensimmäinen lapsi. Suomessa nuoret käyttävät ehkäisyä ja vahinkolapsia syntyy varmasti vähemmän kuin Jenkkilässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tutkimus osallistuu synnytystalkoisiin. Tai oikeammin tutkimuksen tulkitsija tässä tapauksessa iltalehti. Ei kukaan voi tuon otoksen 5000 johon vastasi 60 % tehdä mutkat suoriksi -päätelmiä. Virhemarginaali on suuri. Tiedetäänkö esim mistä päin Suomea vastaajat ovat, lähetettiinkö kyselyä ympäri Suomen jne
Synnytystalkoopropagandaa pukkaa taas näköjään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytystalkoopropagandaa pukkaa taas näköjään...
On ihan hyvää vaihtelua vela-propagandaan. Vielä ei kyllä olla lähellekään tasoissa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerien velojen ääni on täälläkin päässyt usein läpi. Hah, totuus on aivan eri.
En nyt ymmärrä, mistä vela olisi katkera. Jos haluaa lapsia, hankkii, jos ei, jättää hankkimatta. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät halua elää lapsiperheessä?
Normaaliin velaan tuo pätee. Tän palstan tiettyihin velahulluihin ei, niille jotka päivystävät kyttäämässä lapsiperhekeskusteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviääkö linkin takaa mikä oli otanta? Eli osallistuja määrä ja suhdeluku paljonko oli lapsellisia ja lapsettomia?
"FinTerveys 2017 –tutkimus on kansallinen väestötutkimus, jonka otos edustaa Manner-Suomessa asuvaa aikuisväestöä (Koponen ym. 2018). Tässä julkaisussa aineisto rajattiin 18−50-vuotiaisiin (otos 4764, joista vajaa 60 prosenttia osallistui johonkin tiedonkeruun vaiheeseen). Tavoitteena oli verrata pikkulasten vanhempien (n=762) elintapoja ja hyvinvointia niiden 18–50-vuotiaiden aikuisten tilanteeseen, joilla ei ollut pieniä lapsia (n=1864). Pikkulasten vanhemmiksi määriteltiin ne aikuiset, joiden kotitaloudessa asui ainakin yksi alle 7-vuotias lapsi."
Niin tässähän ei siis edes ollut kyseessä lapselliset vs lapsettomat -asetelma vaan pikkulasten (alle 7v) vanhemmat vs muut.
Eli onnellisuus vähenee lapsellisillakin kun lapset ohittavat pikkulapsi-iän? Mitä tästä pitäisi ajatella vai pitäisikö mitään?
Olipa typerä "tutkimus".
No lapsethan on suloisimpia ja ihanimpia pieninä yleensä. Sen jälkeenkin ihan ok ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tutkimuksessa on se ongelma että siinä ei oteta huomioon sitä kuinka terveys (fyysinen tai henkinen) ja taloudellinen tilanne vaikuttavat tyytyväisyyteen. Nykyään onneksi lapsia tehdään yleensä hyvästä lähtötilanteesta, eli on koulutus, työpaikka, hyvä parisuhde ja taloudellinen tilanne ok ja terveys hyvällä mallilla. Siinä on ainekset tyytyväisyyteen tuli lapsia tai ei.
Mutta mitä luulette että jos kouluttamattomat, pienituloiset, mahdollisesti tavalla tai toisella sairaat, huonoissa parisuhteissa elävät ajattelisivat nyt että lapsi tuo onnen tullessaan, niin mahtaisiko se ihan näin olla? Lapsi vaikeaan elämäntilanteeseen vain vaikeuttaa pinnalle pääsemistä. Ja ne jotka siihen uskoo, niin no... jostainhan ne pahoinpidellyt ja hylätyt lapsetkin tulee, ei lapsi itsessään riitä tekemään elämästä onnellista hyvää.
Ei tarvitse olla edes pahoja ongelmia, riittää että on vain pienituloinen joka just ja just elättää itsensä, tälläisessä tilanteessa lapsi ei varmasti tyytyväisyyttä elämään kohenna kun elämästä tulee jokapäiväistä selviytymiskamppailua.
Sun kirjoitus olisi täysin totta, jos raha ja vakavaraisuus olisi elämässä tärkeintä. Et ota huomioon, että lapsi ihan oikeasti voi tuoda onnea silloinkin, kun muuten ns. menee pieleen. Olen tämän nähnyt monta kertaa, siksi uskallan väittää näin =)
Kannattaa aina myös miettiä sitä että mikä tuo onnea lapselle, usein köyhien perheiden lapset ovat traumatisoituneet lapsuuden köyhyydestä. Minulla esimerkiksi on välillä vaikeuksia selvitä, kun asuntolainan ja laskujen jälkeen ei meinaa aina jäädä riittävästi rahaa loppukuuksi. Mulla ei ole elämä mennyt ihan putkeen, ikää 31 joten nyt niitä lapsia pitäisi alkaa tehdä. Mutta uskon että lapsi toisi tullessaan enemmän epäonnea, kun siinä kävisi niin että se raha ei olisi vain tarkkaa rahojen laskemista vaan sitä että rahaa ei yksinkertaisesti aina olisi. Harkitsen lapsiasiaa uudelleen vasta sitten kun puitteet on kunnossa, jos sitä ei tapahdu mun hedelmällisyysikkunassa niin sitten ei, olen kuitenkin vastuullinen aikuinen enkä taivaanrannan maalari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat ihania. Ei siis ihme, että elämänlaatu paranee. Minulla ei ole lapsia koska en löytänyt sopivaa miestä siihen juttuun. Monesti kuitenkin lapsiperheet haluavat tuoda esiin lapsiperhearjen rankkuutta, on sellaista marttyyrimielialaa, ikään kuin muiden pitäisi olla heille kiitollisia. He ovat onnekkaita!
Alue: Aihe vapaa
Monesti kyllä. Lapsiin alkaa upota enemmän rahaa, koska lapset tiedostavat paremmin, mitä heidän kavereillaankin on. Tulee myös ihan todellisia tarpeita, joita pienillä lapsilla ei vielä ole. Lisäksi tulee eteen kodin ja koulun välinen yhteistyö sekä kuskaaminen ja osallistuminen lasten harrastuksiin.