Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluamme perheenä koiran, vanhin lapsi ei halua osallistua koiran hoitoon ja kaksi nuorempaa kiukuttelevat asiasta. Koira vai ei?
22.01.2020 |
En ole varma ansaitsevatko kaksi nuorempaa lastani enää koiraa.
Minulla ja miehelläni on aina ollut koiria. Yhteinen koiramme nukkui pois hieman ennen esikoisen syntymää, ja lapsiperheen arkeen emme ole koiraa mahduttaneet - toistaiseksi.
Lapsemme ovat nyt 9-, 11- ja 13-vuotiaita. Kahta nuorempaa en laskisi yksin lenkille pienenkään koiran kanssa, 13-vuotias voisi mielestäni jo hyvin mennäkin. Mutta kaksi nuorempaa siis ovat luvanneet auttaa siivoamisessa, harjaamisessa, leikittää koiraa ym. missä tuon ikäisen voi odottaa pärjäävän (aikuisen valvonnassa). He tässä koiraa eniten haluavat, ja 11-vuotias on mm. luvannut imuroida autonkin koiran jäljiltä, on siivonnut ennenkin ja luotan kyllä.
Miehelläkin on kova koirakuume, ja ollaan otettu asia puheeksi perheenä ihan toden kanssa. Painotin, että koira on koko perheen yhteinen valinta ja sen on sovittava kaikille, rotua myöten. Kaikille koiran hankinta sopii, mutta vanhin puhui suoraan. Hän ei ole valmis ottamaan vastuuta koirasta. Hänellä on kaksi vaativaa mutta kovin rakasta liikuntaharrastusta, kaverisuhteet juuri nyt todella tärkeitä jota kannustan ja koulu vie aikaa. Hän ei jaksa tavallisilta kotiaskareiltaan keskittyä enää koirasta aiheutuvaan lisävaivaan arjessa. Eli sanoi, ettei hänellä ole mitään koiraa vastaan, muttei vain halua stressata nyt ylimääräistä.
Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt tytön realiteeteista ja sanoimme miehen kanssa sen ääneen. Ketään ei voi pakottaa ottamaan edes pientä osaa vastuuta uudesta perheenjäsenestä. Sellaista painetta ei laiteta varsinkaan lapsen harteille.
Tyttö rakastaa kyllä koiria. Totesimme, että jos häntä ei todella haittaa että perheeseemme kuuluisi koira, pidämme kiinni suunnitelmasta. Tyttö totesi että tiestysti sopii, ja omatoimisesti lupasi auttaa silloin tällöin, lenkittää meidän vanhempien ollessa vaikka kipeinä ja siivota vaikka koiran oksennuksen jos sellaisen näkee, ettei kävele vain ohi. Mielestäni täysin asiallinen asenne ja enempää en pyytäisi.
Koska myös mies ja minä haluamme kovin koiran, ja hoito onnistuisi meiltä kahdelta pääsijaisesti kuten perheen vanhemmilta kuuluukin, sovimme asiasta ja kerroimme lapsille. Nyt sitten tämä ongelma, kaksi nuorempaa nostivat hirveän kiukutteluhaloon. Epistä ettei "Maija" joudu siivoamaan, harjaamaan, pesemään tassuja! Epistä ettei Maijan tarvitse auttaa imuroimaan joka päivä! Maija saa vain leikkiä koiran kanssa ja rapsuttaa, Maijakin saa koiran mutta tekemättä yhtään mitään!
Selitimme asian, että se on jokaisen oma valinta emmekä voi pakkottaa. Muistutin, että Maija osallistuu kaikkiin omiin sovittuihin askareihinsa, muttei siihen ylimääräiseen imurointiin jota koira vaatii. Isosiskokin selitti ettei vain nyt jaksa, mutta kiva kun saatte koiran kun halusitte. Ei kelpaa. Maija on kuulena vain laiska ja huijaa ettei muka jaksa. Alkoivat nakuttaa että Maija ei sitten saa silittää koiraa, vaikuttaa nimeen tai rotuun ja Maijan sängyssä se ei sitten ainakaan nuku. Mies vihelsi pelin poikki ja totesi että tuolla asenteella ei koiraa ansaita.
Olemme vähän puun ja kuoren välissä. Mitä tekisitte? Vanhin on aina ollut turhankin kärsivällinen pienempien kanssa, ei sanonut takaisin vaikka näin että naljailu ärsytti. Kunnioitan päätöstä ja on hienoa että nuori tietää rajansa, joten lapsen painostaminen auttamaan hoidossa ei tule kysymykseenkään.
Kommentit (98)
Koira tottuu kyllä rauhallisempaankin menoon ajan kanssa. Meidän nöffiäkin saa oikein maanitella lähtemään ulos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perheeseen otetaan koira on se vanhempien hoitovastuulla 100%, olivat lapset minkä ikäisiä tahansa. Tai harrastukset mitä tahansa
13-vuotiaan syyt koiran hoidosta vetäytymiselle ovat ymmärrettäviä, mutta niin on myös pienempien reaktiokin. Pienemmät siis penäsivät, ettei isompi voi saada mitään etuja tekemättä asian eteen yhtä lailla. Eikö tämä ole ihan johdonmukainen ajatus? 13-vuotias ei ole tehnyt mitään väärin, mutta voiko olettaa että tämä diili ei tuntuisi pienistä epäreilulta? Lapsesta tämä tuntuu vähän samalta kuin aikuisesta tuntuisi se, ettei toinen osallistu esim. matkakassan keräykseen vedoten rahojen menevän harrastukseen, mutta pääsisi silti matkalle.
Meillä on ollut koira keväästä lähtien ja perheen 9 ja 11-vuotiaat ovat sujuvasti alusta asti lenkittäneet koiraa päivittäin. Varsinkin päivälenkki on lasten hallussa kun vanhemmat ovat töissä. Homma on toiminut, välillä pientä vääntöä lenkityksistä mutta todella vähän siihen mitä odotin.
Meillä nimenomaan lapset halusivat koiran. Parisen vuotta asiaa harkittiin ja keskusteltiin nimenomaan siitä, että koira on myös heidän vastuullaan. Että heidän on tehtävä oma osuutensa ja koira on elävä olento. Eli lenkkiä ei voi jättää väliin vaikka itseä ei huvittaisi ja muutkin velvollisuudet pitää aina hoitaa.
Totta kai päävastuu on meillä vanhemmilla mutta myös lasten on tehtävä oma osuutensa, että homma saadaan toimimaan. Roduksi valittiin helppo perhekoira, jota lapsetkin osaavat käsitellä. Kävimme tosiaan pitkän keskustelun ja pyörittelyn sen tiimoilta, että, lapset tosiaan ymmärsivät mitä ollaan tekemässä. Hommaa tietysti helpotti se, että molemmat todella halusivat koiran ja ovat luonteeltaan aika tunnollisia.
Meillä homma toimii ja minusta ainakin pientä koiraa voi ihan hyvin 9-vuotiaskin lenkittää. Totta kai asioita harjoiteltiin alussa ja neuvottiin mitä tehdä poikkeustilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
13-vuotiaan syyt koiran hoidosta vetäytymiselle ovat ymmärrettäviä, mutta niin on myös pienempien reaktiokin. Pienemmät siis penäsivät, ettei isompi voi saada mitään etuja tekemättä asian eteen yhtä lailla. Eikö tämä ole ihan johdonmukainen ajatus? 13-vuotias ei ole tehnyt mitään väärin, mutta voiko olettaa että tämä diili ei tuntuisi pienistä epäreilulta? Lapsesta tämä tuntuu vähän samalta kuin aikuisesta tuntuisi se, ettei toinen osallistu esim. matkakassan keräykseen vedoten rahojen menevän harrastukseen, mutta pääsisi silti matkalle.
Huono esimerkki. Ehkä vastaava olisi, että muut keräävät rahaa vapaaehtoiselle työleirille ja kun yksi ei halua sinne lähteä, eikä osallistu rahankeruuseen, niin ei häntä sinne voi myöskään pakottaa.
Vanhimmalla sisaruksella on semmoinen 13-vuoden kokemus siitä miten arkiaskareet tuossa perheessä jakautuu siinä vaiheessa kun pienet nostaa kädet pystyyn. Kyllä hänellä on oikeus kieltäytyä, koska koira ei ole mikään välttämättömyys vaan muiden mieliteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut koira keväästä lähtien ja perheen 9 ja 11-vuotiaat ovat sujuvasti alusta asti lenkittäneet koiraa päivittäin. Varsinkin päivälenkki on lasten hallussa kun vanhemmat ovat töissä. Homma on toiminut, välillä pientä vääntöä lenkityksistä mutta todella vähän siihen mitä odotin.
Meillä nimenomaan lapset halusivat koiran. Parisen vuotta asiaa harkittiin ja keskusteltiin nimenomaan siitä, että koira on myös heidän vastuullaan. Että heidän on tehtävä oma osuutensa ja koira on elävä olento. Eli lenkkiä ei voi jättää väliin vaikka itseä ei huvittaisi ja muutkin velvollisuudet pitää aina hoitaa.
Totta kai päävastuu on meillä vanhemmilla mutta myös lasten on tehtävä oma osuutensa, että homma saadaan toimimaan. Roduksi valittiin helppo perhekoira, jota lapsetkin osaavat käsitellä. Kävimme tosiaan pitkän keskustelun ja pyörittelyn sen tiimoilta, että, lapset tosiaan ymmärsivät mitä ollaan tekemässä. Hommaa tietysti helpotti se, että molemmat todella halusivat koiran ja ovat luonteeltaan aika tunnollisia.
Meillä homma toimii ja minusta ainakin pientä koiraa voi ihan hyvin 9-vuotiaskin lenkittää. Totta kai asioita harjoiteltiin alussa ja neuvottiin mitä tehdä poikkeustilanteissa.
Mitä muuta lajityypillistä koiranne tekee päivittäin? Olettaen, että naru kaulassa kävely nyt olisi kovin lajityypillistä kenellekään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut koira keväästä lähtien ja perheen 9 ja 11-vuotiaat ovat sujuvasti alusta asti lenkittäneet koiraa päivittäin. Varsinkin päivälenkki on lasten hallussa kun vanhemmat ovat töissä. Homma on toiminut, välillä pientä vääntöä lenkityksistä mutta todella vähän siihen mitä odotin.
Meillä nimenomaan lapset halusivat koiran. Parisen vuotta asiaa harkittiin ja keskusteltiin nimenomaan siitä, että koira on myös heidän vastuullaan. Että heidän on tehtävä oma osuutensa ja koira on elävä olento. Eli lenkkiä ei voi jättää väliin vaikka itseä ei huvittaisi ja muutkin velvollisuudet pitää aina hoitaa.
Totta kai päävastuu on meillä vanhemmilla mutta myös lasten on tehtävä oma osuutensa, että homma saadaan toimimaan. Roduksi valittiin helppo perhekoira, jota lapsetkin osaavat käsitellä. Kävimme tosiaan pitkän keskustelun ja pyörittelyn sen tiimoilta, että, lapset tosiaan ymmärsivät mitä ollaan tekemässä. Hommaa tietysti helpotti se, että molemmat todella halusivat koiran ja ovat luonteeltaan aika tunnollisia.
Meillä homma toimii ja minusta ainakin pientä koiraa voi ihan hyvin 9-vuotiaskin lenkittää. Totta kai asioita harjoiteltiin alussa ja neuvottiin mitä tehdä poikkeustilanteissa.
Mitä muuta lajityypillistä koiranne tekee päivittäin? Olettaen, että naru kaulassa kävely nyt olisi kovin lajityypillistä kenellekään...
Tiedäthän, että ”lajityypillinen” tekeminen vaihtelee aika paljon koirittain. Meidän koiran lajityypillinen tekeminen on hyvin pitkälti loikoilua ulkona, pienten ”tarkastuskierrosten” tekemistä, syömistä ja nukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut koira keväästä lähtien ja perheen 9 ja 11-vuotiaat ovat sujuvasti alusta asti lenkittäneet koiraa päivittäin. Varsinkin päivälenkki on lasten hallussa kun vanhemmat ovat töissä. Homma on toiminut, välillä pientä vääntöä lenkityksistä mutta todella vähän siihen mitä odotin.
Meillä nimenomaan lapset halusivat koiran. Parisen vuotta asiaa harkittiin ja keskusteltiin nimenomaan siitä, että koira on myös heidän vastuullaan. Että heidän on tehtävä oma osuutensa ja koira on elävä olento. Eli lenkkiä ei voi jättää väliin vaikka itseä ei huvittaisi ja muutkin velvollisuudet pitää aina hoitaa.
Totta kai päävastuu on meillä vanhemmilla mutta myös lasten on tehtävä oma osuutensa, että homma saadaan toimimaan. Roduksi valittiin helppo perhekoira, jota lapsetkin osaavat käsitellä. Kävimme tosiaan pitkän keskustelun ja pyörittelyn sen tiimoilta, että, lapset tosiaan ymmärsivät mitä ollaan tekemässä. Hommaa tietysti helpotti se, että molemmat todella halusivat koiran ja ovat luonteeltaan aika tunnollisia.
Meillä homma toimii ja minusta ainakin pientä koiraa voi ihan hyvin 9-vuotiaskin lenkittää. Totta kai asioita harjoiteltiin alussa ja neuvottiin mitä tehdä poikkeustilanteissa.
Mitä muuta lajityypillistä koiranne tekee päivittäin? Olettaen, että naru kaulassa kävely nyt olisi kovin lajityypillistä kenellekään...
Tiedäthän, että ”lajityypillinen” tekeminen vaihtelee aika paljon koirittain. Meidän koiran lajityypillinen tekeminen on hyvin pitkälti loikoilua ulkona, pienten ”tarkastuskierrosten” tekemistä, syömistä ja nukkumista.
Tämä. Osa koirista oppii nopeasti talon tavoille eikä tavoittele "kuuta taivaalta" oman hyvinvointinsa suhteen. Eihän kehitysmaissa asuvat ihmisetkään surkuttele kohtaloaan vaan menevät sillä mitä saavat. Eläimet tottuvat kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13-vuotiaan syyt koiran hoidosta vetäytymiselle ovat ymmärrettäviä, mutta niin on myös pienempien reaktiokin. Pienemmät siis penäsivät, ettei isompi voi saada mitään etuja tekemättä asian eteen yhtä lailla. Eikö tämä ole ihan johdonmukainen ajatus? 13-vuotias ei ole tehnyt mitään väärin, mutta voiko olettaa että tämä diili ei tuntuisi pienistä epäreilulta? Lapsesta tämä tuntuu vähän samalta kuin aikuisesta tuntuisi se, ettei toinen osallistu esim. matkakassan keräykseen vedoten rahojen menevän harrastukseen, mutta pääsisi silti matkalle.
Huono esimerkki. Ehkä vastaava olisi, että muut keräävät rahaa vapaaehtoiselle työleirille ja kun yksi ei halua sinne lähteä, eikä osallistu rahankeruuseen, niin ei häntä sinne voi myöskään pakottaa.
Vanhimmalla sisaruksella on semmoinen 13-vuoden kokemus siitä miten arkiaskareet tuossa perheessä jakautuu siinä vaiheessa kun pienet nostaa kädet pystyyn. Kyllä hänellä on oikeus kieltäytyä, koska koira ei ole mikään välttämättömyys vaan muiden mieliteko.
En minä sano ettei 13-vuotiaalla olisi oikeus kieltäytyä, tietysti hänellä on. Puhuin siitä miten pienemmät lapset kokevat asian ja minusta kokemus on ymmärrettävä. Koiran rapsuttelu, koiran nukkuminen samassa sängyssä ovat nimenomaan ne edut joita koirasta saa. Pienemmät alkoivat penätä ettei isompi voi saada näitä ilman osallistumista, vrt. matkakassa ja matkalle pääsy. Tietenkään ei ole realistista ettei 13-vuotias saisi näitä etuja jos koira olisi, mutta lapsi ei hahmota asiaa vielä sillä tavalla. Ottakaa huomioon että pienet ovat pieniä, eivät aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin, että AIKUISET päättävät tuleeko koira ja AIKUISET myös hoitavat koiran. Lapsille tehdään selväksi, että hoitoon SAA osallistua jos haluaa. Vastuuta ei voi yhdellekään lapsista laittaa. Ei voi laittaa lenkitysvuoroja, hoitovuoroja eikä mitään muutakaan. Se on AIKUISTEN VASTUULLA . Yksikään täysjärkinen aikuinen ei vieritä vastuuta missään tilanteessa lapsille.
Ai että "perheenä" haluatte, mutta kaikki eivät halua 🤣🤣🤣🤣
Idari.
Ette te halua mitään "perheenä", vaan sinä yrität juntata tahtoasi läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset halusivat vuosia kissaa. Mutta koska tiesin, että hoito jää minulle, sanoin, että sitten vasta, kun minulla on voimavaroja hoitaa kissa.
Kissa hommattiin vasta sitten, kun olin siihen valmis. Kissaakin kuitenkin pitää hoitaa ja leikittää. Se ei ole mikään retuuttelunalle, minkä vain annetaan muut ajat vain olla ja paskoa täyteen hiekkalaatikkoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuu koirasta ja sen hoidosta on AINA vanhemmilla, eikä alaikäisillä lapsilla, muussa tapauksessa koiraa ei kannata hankkia lainkaan.
Lapset voivat kyllä auttaa, niin haluttaeesa, mutta niiden varaan ei pidä laskea mitään.
Todella säälittävää, kun vanhemmat pakottavat ulkoiluttamaan koiria, jota ei selvästi halua, eikä ole motivaatiota ja se sitten on muiden koiranomistajan harmina ja riesana, kun lapset hamuilevat omiaan ja koira tekee mitä lystää.
Pitääkö koira ansaita?
Eikö se ole perheenjäsen, josta aikuiset ovat vastuussa ja jota koskevat päätökset nimenomaan he tekevät. On aika outoa vastuuttaa lapsia siivoamaan ja hoitamaan jotain sellaista, mistä vain aikuinen voi olla vastuussa.
Toimisitteko samoin vauvakuumeessa? Tekisitte listoja siitä, mitä lasten tulee tehdä, jos se vauva meille tulee ja sitten ihmetellään, kun esikoinen ilmoittaa, että muuttaa lukioon toiselle paikkakunnalle eikä olekaan vauvavahtina iltaisin. Vähän samanlaiselta teidän tilanteenne nyt tuntuu eli vanhemmat kahmivat oikeudet, mutta velvollisuudet työnnetään lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut koira keväästä lähtien ja perheen 9 ja 11-vuotiaat ovat sujuvasti alusta asti lenkittäneet koiraa päivittäin. Varsinkin päivälenkki on lasten hallussa kun vanhemmat ovat töissä. Homma on toiminut, välillä pientä vääntöä lenkityksistä mutta todella vähän siihen mitä odotin.
Meillä nimenomaan lapset halusivat koiran. Parisen vuotta asiaa harkittiin ja keskusteltiin nimenomaan siitä, että koira on myös heidän vastuullaan. Että heidän on tehtävä oma osuutensa ja koira on elävä olento. Eli lenkkiä ei voi jättää väliin vaikka itseä ei huvittaisi ja muutkin velvollisuudet pitää aina hoitaa.
Totta kai päävastuu on meillä vanhemmilla mutta myös lasten on tehtävä oma osuutensa, että homma saadaan toimimaan. Roduksi valittiin helppo perhekoira, jota lapsetkin osaavat käsitellä. Kävimme tosiaan pitkän keskustelun ja pyörittelyn sen tiimoilta, että, lapset tosiaan ymmärsivät mitä ollaan tekemässä. Hommaa tietysti helpotti se, että molemmat todella halusivat koiran ja ovat luonteeltaan aika tunnollisia.
Meillä homma toimii ja minusta ainakin pientä koiraa voi ihan hyvin 9-vuotiaskin lenkittää. Totta kai asioita harjoiteltiin alussa ja neuvottiin mitä tehdä poikkeustilanteissa.
Mistä sä tiedät koiran ulkoilun olevan hallinnassa, jos olet töissä?
Ok. ovat saaneet ehkä koiran ulos, mutta miten lenkit ovat sujuneet ja muut koiran omistajat siitä kärsimään.
Koiran omistajana olen lopen kyllästänyt näihin "lapsi hoitajiin" joilla ei riitä motivaatio ja osaaminen koiran hallintaan, kun siellä ulkona on muitakin koiran ulkoiluttajia.
Ette saa koiraa kuitenkaan heti, joten keskustelulla ja tunteilla on aikaa tasoittua.
Minusta olennaisin kysymys on, saatteko te perheen aikuiset koiran hoidettua kahdestaan. Jos tarvitsette lapsen apua esim. päivälenkeissä, teidän on odotettava, että lapset mielestänne kykenevät siihen. Jos vanhin ei ehdi harrastuksiltaan, niin sitten nuoremmat.
Esiteini on helpompi opettaa koiran lenkitykseen. Kun murrosikä iskee, lenkkeily ei välttämättä kiinnosta ja kakkojen korjaaminenkin on yhtäkkiä ihan liian noloa.
Ei koiraa tässä vaiheessa. Nuoremmat eivät edes itse ole halukkaita hoitamaan, jos olisivat rehellisiä. Lupasivat vain maanittelun vuoksi, mutta kun tajusivat, että voi myös kertoa totuuden onko halua oikeasti hoitaa, niin sävy muuttui. Eivät hekään halua sitä koiraa hoitaa. Jos pienemmät lapset oikeasti haluaisivat koirasta huolehtia, niin ei isomman sisaruksen päätös olisi siihen vaikuttanut. Joka koiran haluaa, haluaa myös hoitaa sitä ja huolehtia sen hyvinvoinnista. Näköjään uudeksi leluksi siis olisi tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut koira keväästä lähtien ja perheen 9 ja 11-vuotiaat ovat sujuvasti alusta asti lenkittäneet koiraa päivittäin. Varsinkin päivälenkki on lasten hallussa kun vanhemmat ovat töissä. Homma on toiminut, välillä pientä vääntöä lenkityksistä mutta todella vähän siihen mitä odotin.
Meillä nimenomaan lapset halusivat koiran. Parisen vuotta asiaa harkittiin ja keskusteltiin nimenomaan siitä, että koira on myös heidän vastuullaan. Että heidän on tehtävä oma osuutensa ja koira on elävä olento. Eli lenkkiä ei voi jättää väliin vaikka itseä ei huvittaisi ja muutkin velvollisuudet pitää aina hoitaa.
Totta kai päävastuu on meillä vanhemmilla mutta myös lasten on tehtävä oma osuutensa, että homma saadaan toimimaan. Roduksi valittiin helppo perhekoira, jota lapsetkin osaavat käsitellä. Kävimme tosiaan pitkän keskustelun ja pyörittelyn sen tiimoilta, että, lapset tosiaan ymmärsivät mitä ollaan tekemässä. Hommaa tietysti helpotti se, että molemmat todella halusivat koiran ja ovat luonteeltaan aika tunnollisia.
Meillä homma toimii ja minusta ainakin pientä koiraa voi ihan hyvin 9-vuotiaskin lenkittää. Totta kai asioita harjoiteltiin alussa ja neuvottiin mitä tehdä poikkeustilanteissa.
Mistä sä tiedät koiran ulkoilun olevan hallinnassa, jos olet töissä?
Ok. ovat saaneet ehkä koiran ulos, mutta miten lenkit ovat sujuneet ja muut koiran omistajat siitä kärsimään.
Koiran omistajana olen lopen kyllästänyt näihin "lapsi hoitajiin" joilla ei riitä motivaatio ja osaaminen koiran hallintaan, kun siellä ulkona on muitakin koiran ulkoiluttajia.
Hassua. Asun kaupunkialueella, jolla on todella paljon koiria. Lapsia näkyy ulkoiluttamassa suhteellisen vähän, ja he käyttäytyvät aina esimerkillisesti, eivät lähesty ilman lupaa ym. Koirat ovat heillä hyvin hallinnassa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli retorinen kysymys, jokainenhan vastaa tietenkin, että aamuisin koira viedään lenkille jossa saa haistella uusia hajuja kaivella mielensä kyllyydestä ja iltapäivisin ollaan jossain missä koira saa olla vapaana ja iltalenkillä tehdään hajujälkeä ja piehtaroidaan mullassa ja eihän koira edes ole juuri koskaan yksin vaan aina sen kanssa joku tekee jotain, eikä meillä ainakaan yhdessä tekemisellä tarkoiteta sitä että ollaan yhdellä kädellä puhelimella ja toisella jalalla vähän kosketaan koiraan.