Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluamme perheenä koiran, vanhin lapsi ei halua osallistua koiran hoitoon ja kaksi nuorempaa kiukuttelevat asiasta. Koira vai ei?
22.01.2020 |
En ole varma ansaitsevatko kaksi nuorempaa lastani enää koiraa.
Minulla ja miehelläni on aina ollut koiria. Yhteinen koiramme nukkui pois hieman ennen esikoisen syntymää, ja lapsiperheen arkeen emme ole koiraa mahduttaneet - toistaiseksi.
Lapsemme ovat nyt 9-, 11- ja 13-vuotiaita. Kahta nuorempaa en laskisi yksin lenkille pienenkään koiran kanssa, 13-vuotias voisi mielestäni jo hyvin mennäkin. Mutta kaksi nuorempaa siis ovat luvanneet auttaa siivoamisessa, harjaamisessa, leikittää koiraa ym. missä tuon ikäisen voi odottaa pärjäävän (aikuisen valvonnassa). He tässä koiraa eniten haluavat, ja 11-vuotias on mm. luvannut imuroida autonkin koiran jäljiltä, on siivonnut ennenkin ja luotan kyllä.
Miehelläkin on kova koirakuume, ja ollaan otettu asia puheeksi perheenä ihan toden kanssa. Painotin, että koira on koko perheen yhteinen valinta ja sen on sovittava kaikille, rotua myöten. Kaikille koiran hankinta sopii, mutta vanhin puhui suoraan. Hän ei ole valmis ottamaan vastuuta koirasta. Hänellä on kaksi vaativaa mutta kovin rakasta liikuntaharrastusta, kaverisuhteet juuri nyt todella tärkeitä jota kannustan ja koulu vie aikaa. Hän ei jaksa tavallisilta kotiaskareiltaan keskittyä enää koirasta aiheutuvaan lisävaivaan arjessa. Eli sanoi, ettei hänellä ole mitään koiraa vastaan, muttei vain halua stressata nyt ylimääräistä.
Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt tytön realiteeteista ja sanoimme miehen kanssa sen ääneen. Ketään ei voi pakottaa ottamaan edes pientä osaa vastuuta uudesta perheenjäsenestä. Sellaista painetta ei laiteta varsinkaan lapsen harteille.
Tyttö rakastaa kyllä koiria. Totesimme, että jos häntä ei todella haittaa että perheeseemme kuuluisi koira, pidämme kiinni suunnitelmasta. Tyttö totesi että tiestysti sopii, ja omatoimisesti lupasi auttaa silloin tällöin, lenkittää meidän vanhempien ollessa vaikka kipeinä ja siivota vaikka koiran oksennuksen jos sellaisen näkee, ettei kävele vain ohi. Mielestäni täysin asiallinen asenne ja enempää en pyytäisi.
Koska myös mies ja minä haluamme kovin koiran, ja hoito onnistuisi meiltä kahdelta pääsijaisesti kuten perheen vanhemmilta kuuluukin, sovimme asiasta ja kerroimme lapsille. Nyt sitten tämä ongelma, kaksi nuorempaa nostivat hirveän kiukutteluhaloon. Epistä ettei "Maija" joudu siivoamaan, harjaamaan, pesemään tassuja! Epistä ettei Maijan tarvitse auttaa imuroimaan joka päivä! Maija saa vain leikkiä koiran kanssa ja rapsuttaa, Maijakin saa koiran mutta tekemättä yhtään mitään!
Selitimme asian, että se on jokaisen oma valinta emmekä voi pakkottaa. Muistutin, että Maija osallistuu kaikkiin omiin sovittuihin askareihinsa, muttei siihen ylimääräiseen imurointiin jota koira vaatii. Isosiskokin selitti ettei vain nyt jaksa, mutta kiva kun saatte koiran kun halusitte. Ei kelpaa. Maija on kuulena vain laiska ja huijaa ettei muka jaksa. Alkoivat nakuttaa että Maija ei sitten saa silittää koiraa, vaikuttaa nimeen tai rotuun ja Maijan sängyssä se ei sitten ainakaan nuku. Mies vihelsi pelin poikki ja totesi että tuolla asenteella ei koiraa ansaita.
Olemme vähän puun ja kuoren välissä. Mitä tekisitte? Vanhin on aina ollut turhankin kärsivällinen pienempien kanssa, ei sanonut takaisin vaikka näin että naljailu ärsytti. Kunnioitan päätöstä ja on hienoa että nuori tietää rajansa, joten lapsen painostaminen auttamaan hoidossa ei tule kysymykseenkään.
Kommentit (98)
No, jos te vanhemmat olette valmiit ja halukkaat kantamaan koirasta koko vastuun, niin mikäpä siinä. Jos jo näin alusta pitäen on selvää, että lapset eivät halua osallistua sen hoitoon, niin kuvio ainakin on selvä.
Toisaalta tilanne voi myös muuttua ja lapset innostua koiran hoidosta. Miksipä näin päin ei voisi käydä - käyhän monesti niinkin, että lapset ovat ensin innolla mukana, ja loppujen lopuksi koira jää yhden perheenjäsenen vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkusisarukset vaikuttavat manipuloivilta. Otatte koiran ja teidän tehtävä vanhempina on huolehtia, että esikoisen ei sitä tarvitse hoitaa. Erittäin fiksu nuori teillä! Kyllähän 9- ja 11-vuotiaat pystyvät lenkittämään koiraa yksinkin, eiväthän he mitään vauvoja enää ole. Toki riippuu rodusta, mutta tuskin te mitään haastavaa rotua olette ottamassa. Lapset eivät päätä tällaisia asioita - koira tulee taloon, 9- ja 11-vuotiaat auttavat oman osuutensa, esikoinen saa jatkaa elämää kuten tähänkin asti ja vanhemmat huolehtivat, että pikkusisarukset lopettavat tuollaisen manipuloimisen.
Miksei yhden tarvitsisi koirasta huolehtia, jos muiden pitää? Se on VÄÄRIN. Jos muidenkaan lasten ei tarvitse, sitten ok.
t.kristallikissa
Kyllä se nyt vaan menee niin että jos aikuiset tekevät valinnan ja sitä koiraa kuumeilevatki koiran hoito on aina vanhempien vastuulla.
Meillä ollut aina koiria talossa ja lapsia, ja pidän itsestäänselvyytenä että hoidamme mieheni kanssa koiran siinä missä lapsetkin.
Lapset leikittävät koiraa, ja käymme yhdessä perheenä lenkillä koiran kanssa. (Rodultaan sellainen etten anna lasten yksin ulkoiluttaa aikaisintaan 15 v antaisin koiran yksin ulkoilutukseen vaikka rotuna kyseessä cockerspanieli)
Ruokinta, turkinhoito,koulutus, aktivointi tms aina aikuisten vastuulla.
Niin sen pitää ollakin. Koira ei ole mikään lelu mikä otetaan jotta lapset nyt sitten oppis jotain. Ei, keksi sitten jotain muuta. Tulee varmasti riitoja jos olet vaatimassa.
Ajattele mikä taakka 13-vuotiaalle jos hänen takiaan koiraa ei oteta. Ei tällaista soppaa anneta pienten sisarusten keitellä. Esikoinen ei osallistu koiran hoitoon, pienemmät osallistuvat, mutta lopputulos koirasta ei voi olla 13-vuotiaan harteilla.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Totta kai koiran hoito on meidän aikuisten vastuulla. Lapset ovat lupailleet auttaa, ja nuo pesemiset, harjaamkset ym. ovat enemmänkin harvemmin tapahtuvia juttuja joita pyytäisimme tekemään silloin tällöin osoittaaksemme että koirasta on otettava vastuu. Auton 11v imuroi kerran kuussa, saa siitä 5€ ja nyt lupasi hoitaa useammin. Päivittäinen imurointi olisi nuorempien homma 2-3pv/viikko. Tuo "vastuu" koirasta on pinnallista, oikean vastuun opettamista. Lenkitys, koulutus, sosialistminen, perushoito, kuran pesu ym. on kaikki meidän vanhempian vastuulla ja meillä on aina ollut koiria ennen lapsia. Pienemmille tuo pienikin vastuu on paljon, joten on "epistä" kun isompi ei tee. Toivottavasti selvensi, pahoittelut ettei tämä käynyt ilmi. Ap
Entä sitten? Millälailla se on mielestäsi oikeudenmukaista, että yksi lapsista saa ottaa kourasta vain rusinat pullasta, mutta muiden pitää hoitaa sitä, vaikkeivat haluaisi? Siis kun se hetki koittaa? Toinen on jo jäävännyt itsensä ja virnuillen rapsuttelee koiraa. Tuo on VÄÄRIN ja vielä NUOREMPIA lapsia kohtaan!
t.kritallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä kaksi lasta, 6- ja 8-vuotiaat. Nuorempaa ei ole koskaan eläimet oikein kiinnostaneet, vanhempi taas aivan lääpällään. Otettiin syyskuussa koiranpentu (pientä rotua), ja minä ja tuo 8-vuotias hoidetaan koira. Pääasiassa tietysti minä, mutta 8-vuotiaskin lenkittää koiran kerran päivässä arkisin, ja viikonloppuisin 1-2 kertaa päivässä. Osallistui myös pissavahinkojen siivoamiseen, osaa ruokkia koiran jne.
Häntä ei haittaa, vaikka nuorempi ei tee koskaan mitään koiraan liittyvää :D hyvä jos joskus leikittää.
Tuota ihmettelin, miksi teidän lapset eivät voisi yksin ulkoiluttaa koiraa? Siis jos se on pieni koira, joka pysyy kyllä hallinnassa lapsella. Tietysti lapsen luonne ratkaisee, oma lapseni kyllä hoitaa lenkitykset moitteetta. Aluksi tottakai lenkitimme yhdessä, jotta lapsi oppi kuinka homma toimii. Käymme edelleen säännöllisesti myös yhdessä, jolloin myös lasta treenaan hihnan kanssa toimimiseen. Koiranpennullehan kaikki tekeminen on koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele mikä taakka 13-vuotiaalle jos hänen takiaan koiraa ei oteta. Ei tällaista soppaa anneta pienten sisarusten keitellä. Esikoinen ei osallistu koiran hoitoon, pienemmät osallistuvat, mutta lopputulos koirasta ei voi olla 13-vuotiaan harteilla.
Eihän se hänen harteillaan olekaan, vaan aikuiset asian päättävät. He voivat aivan hyvin ottaa koiran TASAPUOLISILLA säännöillä. Ja jos eivät voi, syy oli epätasa-arvo, ei yhden halut.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auton 11v imuroi kerran kuussa, saa siitä 5€ ja nyt lupasi hoitaa useammin. Päivittäinen imurointi olisi nuorempien homma 2-3pv/viikko.
Pienemmille tuo pienikin vastuu on paljon, joten on "epistä" kun isompi ei tee.
Joo, ja siksi ei ikinä tule toimimaan, että imuroisivat noin useasti. Etenkin kun teini-ikä alkaa, niin et saa niitä millään imuroimaan.
Muutenkin otsikko jo on ihan typerä: haluamme PERHEENÄ koiran. Wtf?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eikö kukaan lue APn aloitusta otsikkoa pidemmälle? Moni kommentti paljastaa ettei olla edes yritetty, sama monien muiden kesujen kanssa. Lähden tältä palstalta, en jaksa enää teitä kärsimättömiä, tuomitsevia mammoja.
Tiedänpöcaan kirjoitti:
Lapset leikittävät koiraa, ja käymme yhdessä perheenä lenkillä koiran kanssa. (Rodultaan sellainen etten anna lasten yksin ulkoiluttaa aikaisintaan 15 v antaisin koiran yksin ulkoilutukseen vaikka rotuna kyseessä cockerspanieli)
Aika paapomista, ettei alle 15-vuotias (12-14-vuotias) saa yksin ulkoiluttaa cockeria. Minä ulkoilutin 13-vuotiaasta noutajasekoitusta, ja hyvin sujui, vaikka koira olikin itsepäinen jäärä. Siinähän sitä oppi koirankäsittelyä ja ongelmanratkaisutaitoja sekä vastuunkantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos nuoremmat haluavat koiran enemmän kuin haluavat että isosisko siivoaa koiran jälkiä, juttu on kai sillä selvä. Koira elää varmaan yli kymmenen vuotta - entä kun nuoremmat ovat tuossa yläasteen menoiässä, oletetaanko että he silti pitävät tämän tekemänsä lupauksen osallistua koko kasvuikänsä, esikoisen ei tarvitse kun sanoi ennen koiraa ettei pysty sitoutumaan?
Tuota mietin että jos nuo alakouluikäiset eivät voi yksin lenkittää pientäkään koiraa, mitä mm siitä heidän autonimuroimisestaan konkreettisesti tulee? Jos ajatellaan realistisesti, että teillä on sellainen siisteystaso kotona, että koiran takia pitää imuroida useampi kerta viikossa lisää, niin onko se sitkeästi matossa olevien karvojen imuroiminen sellainen askare jonka nuoremmat voivat oikeasti pystyä hoitamaan niin että kyseessä on kunnon imurointi eikä muodollisuus?
Meillä on ollut hoidossa koira, esikoinen kans 13v. Vannoi että vie aamuisin ulos - silti heräsin useasti siihen kun hänellä on jo kiire kouluun mutta koira viemättä ja pissa jo matolla. Nyt on hoidossa kissa, ideana selvittää teinille mitä kissan hoito on arjessa kun toiveena oma. Hiekkalaatikosta ei ole yksikään köntti lähtenyt ilman että huomautan, ruokakuppiin lisää kyllä ruokaa mutta ei puhdista ja vaihda kuppeja, jolloin nirso kissa ei syö mitään kun uutta ruokaa vanhan päällä.
Voit arvata että ei olla ottamassa lemmikkiä.
Älkää ottako koiraa. Perheenä ette ole siihen vielä valmiita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira parka.
Hänen elämänsä tarkoitus ja päivittäiset onnen rippeet olisivat ihmisten käsissä, jotka yrittävät laittaa keskenkasvuiset lapsensa kantamaan siitä vastuun. Jo nyt koiran hyvinvointi vaikuttaa koostuvan mekaanisista suorituksista, kuka vie, kuka ojentaa ruuan. Entä kuka ottaa vastuun koiran tarpeiden päivittäisestä oma-aloitteisesta huomioimisesta? Entäpä jos koiralle ei riitäkään saman polun kävely, rapsuttelut koulun jälkeen ja juustosiivujen heittely keittiössä? Entä jos se haluaa haistella, etsiä, löytää, repiä hampailla, paimentaa, tai (herrajumala) jopa juosta vapaana? Entä jos sen pitääkin päästä tekemään niitä asioita joka päivä? Kuka ottaa siihen päivittäin kontaktia ja keksii päivittäin niitä virikkeitä millä koira pääsee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan? Kuka joustaa menoistaan kun koiralle tulee tuhansien eurojen leikkaus? Kuka kantaa aikuisen vastuun ja hoitaa hymy huulilla koiran päivittäisen tarpeet silloin, kun muita ei huvita? Koirahan vaistoaa asiasta riitelyn jo ennen kun ensimmäinen pihahdus on päässyt huulilta...
Kivat pikku temput, instakuvat, pennun haistelu ja koulukavereiden hetkellinen huomio ei sitä koiraa lämmitä niinä hetkinä kun sen ainoa tehtävä on odottaa, että joku tulisi kotiin. Ja kun se pelkkä kotiin ilmestyminen ei riitä, vaan sitten se työpäivä koiran tarpeiden huomioimiseksi vasta alkaa.
Porvoon satu-täti on taas koko yön pusannut novelliaan ja kansa lankeaa taas tällaiseen paskaprovoon 🙄
Vierailija kirjoitti:
No, jos nuoremmat haluavat koiran enemmän kuin haluavat että isosisko siivoaa koiran jälkiä, juttu on kai sillä selvä. Koira elää varmaan yli kymmenen vuotta - entä kun nuoremmat ovat tuossa yläasteen menoiässä, oletetaanko että he silti pitävät tämän tekemänsä lupauksen osallistua koko kasvuikänsä, esikoisen ei tarvitse kun sanoi ennen koiraa ettei pysty sitoutumaan?
Tuota mietin että jos nuo alakouluikäiset eivät voi yksin lenkittää pientäkään koiraa, mitä mm siitä heidän autonimuroimisestaan konkreettisesti tulee? Jos ajatellaan realistisesti, että teillä on sellainen siisteystaso kotona, että koiran takia pitää imuroida useampi kerta viikossa lisää, niin onko se sitkeästi matossa olevien karvojen imuroiminen sellainen askare jonka nuoremmat voivat oikeasti pystyä hoitamaan niin että kyseessä on kunnon imurointi eikä muodollisuus?
Meillä on ollut hoidossa koira, esikoinen kans 13v. Vannoi että vie aamuisin ulos - silti heräsin useasti siihen kun hänellä on jo kiire kouluun mutta koira viemättä ja pissa jo matolla. Nyt on hoidossa kissa, ideana selvittää teinille mitä kissan hoito on arjessa kun toiveena oma. Hiekkalaatikosta ei ole yksikään köntti lähtenyt ilman että huomautan, ruokakuppiin lisää kyllä ruokaa mutta ei puhdista ja vaihda kuppeja, jolloin nirso kissa ei syö mitään kun uutta ruokaa vanhan päällä.
Voit arvata että ei olla ottamassa lemmikkiä.
Kiitos kun olette tehneet tämän selvittelytyön ennen kun vahinko on jo tapahtunut. Ja olette vielä samalla auttaneet ihmistä joka on tarvinnut hoitoapua. Ja poikannekin on oppinut, että aina ei kannata tehdä sitovia hankintoja vain siksi, että se tuntuu ajatuksena kivalta. Arvostan.
Aikuisten päätös ja viime kädessä aikuiset sen koiran hoitavat, kun lapsia ei kiinnosta. Koirainnostus menee äkkiä ohi, kun realiteetit iskee ja tajuavat miten usein sekä pitkään koiraa pitäisi oikeasti ulkoilluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Totta kai koiran hoito on meidän aikuisten vastuulla. Lapset ovat lupailleet auttaa, ja nuo pesemiset, harjaamkset ym. ovat enemmänkin harvemmin tapahtuvia juttuja joita pyytäisimme tekemään silloin tällöin osoittaaksemme että koirasta on otettava vastuu. Auton 11v imuroi kerran kuussa, saa siitä 5€ ja nyt lupasi hoitaa useammin. Päivittäinen imurointi olisi nuorempien homma 2-3pv/viikko. Tuo "vastuu" koirasta on pinnallista, oikean vastuun opettamista. Lenkitys, koulutus, sosialistminen, perushoito, kuran pesu ym. on kaikki meidän vanhempian vastuulla ja meillä on aina ollut koiria ennen lapsia. Pienemmille tuo pienikin vastuu on paljon, joten on "epistä" kun isompi ei tee. Toivottavasti selvensi, pahoittelut ettei tämä käynyt ilmi. Ap
Entä sitten? Millälailla se on mielestäsi oikeudenmukaista, että yksi lapsista saa ottaa kourasta vain rusinat pullasta, mutta muiden pitää hoitaa sitä, vaikkeivat haluaisi? Siis kun se hetki koittaa? Toinen on jo jäävännyt itsensä ja virnuillen rapsuttelee koiraa. Tuo on VÄÄRIN ja vielä NUOREMPIA lapsia kohtaan!
t.kritallikissa
Jos sille vanhemmalle on ihan sama tuleeko sitä koiraa, mutta pienemmät sen haluavat? Ei se teini sitä koiraa kinunnut.
Vierailija kirjoitti:
No meillä kaksi lasta, 6- ja 8-vuotiaat. Nuorempaa ei ole koskaan eläimet oikein kiinnostaneet, vanhempi taas aivan lääpällään. Otettiin syyskuussa koiranpentu (pientä rotua), ja minä ja tuo 8-vuotias hoidetaan koira. Pääasiassa tietysti minä, mutta 8-vuotiaskin lenkittää koiran kerran päivässä arkisin, ja viikonloppuisin 1-2 kertaa päivässä. Osallistui myös pissavahinkojen siivoamiseen, osaa ruokkia koiran jne.
Häntä ei haittaa, vaikka nuorempi ei tee koskaan mitään koiraan liittyvää :D hyvä jos joskus leikittää.Tuota ihmettelin, miksi teidän lapset eivät voisi yksin ulkoiluttaa koiraa? Siis jos se on pieni koira, joka pysyy kyllä hallinnassa lapsella. Tietysti lapsen luonne ratkaisee, oma lapseni kyllä hoitaa lenkitykset moitteetta. Aluksi tottakai lenkitimme yhdessä, jotta lapsi oppi kuinka homma toimii. Käymme edelleen säännöllisesti myös yhdessä, jolloin myös lasta treenaan hihnan kanssa toimimiseen. Koiranpennullehan kaikki tekeminen on koulutusta.
Ihan mielenkiinnosta, kuinka teillä huomioidaan lajityypilliset tarpeet päivittäin?
Alue: Aihe vapaa
Ap tässä. Totta kai koiran hoito on meidän aikuisten vastuulla. Lapset ovat lupailleet auttaa, ja nuo pesemiset, harjaamkset ym. ovat enemmänkin harvemmin tapahtuvia juttuja joita pyytäisimme tekemään silloin tällöin osoittaaksemme että koirasta on otettava vastuu. Auton 11v imuroi kerran kuussa, saa siitä 5€ ja nyt lupasi hoitaa useammin. Päivittäinen imurointi olisi nuorempien homma 2-3pv/viikko. Tuo "vastuu" koirasta on pinnallista, oikean vastuun opettamista. Lenkitys, koulutus, sosialistminen, perushoito, kuran pesu ym. on kaikki meidän vanhempian vastuulla ja meillä on aina ollut koiria ennen lapsia. Pienemmille tuo pienikin vastuu on paljon, joten on "epistä" kun isompi ei tee. Toivottavasti selvensi, pahoittelut ettei tämä käynyt ilmi. Ap