Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluamme perheenä koiran, vanhin lapsi ei halua osallistua koiran hoitoon ja kaksi nuorempaa kiukuttelevat asiasta. Koira vai ei?
22.01.2020 |
En ole varma ansaitsevatko kaksi nuorempaa lastani enää koiraa.
Minulla ja miehelläni on aina ollut koiria. Yhteinen koiramme nukkui pois hieman ennen esikoisen syntymää, ja lapsiperheen arkeen emme ole koiraa mahduttaneet - toistaiseksi.
Lapsemme ovat nyt 9-, 11- ja 13-vuotiaita. Kahta nuorempaa en laskisi yksin lenkille pienenkään koiran kanssa, 13-vuotias voisi mielestäni jo hyvin mennäkin. Mutta kaksi nuorempaa siis ovat luvanneet auttaa siivoamisessa, harjaamisessa, leikittää koiraa ym. missä tuon ikäisen voi odottaa pärjäävän (aikuisen valvonnassa). He tässä koiraa eniten haluavat, ja 11-vuotias on mm. luvannut imuroida autonkin koiran jäljiltä, on siivonnut ennenkin ja luotan kyllä.
Miehelläkin on kova koirakuume, ja ollaan otettu asia puheeksi perheenä ihan toden kanssa. Painotin, että koira on koko perheen yhteinen valinta ja sen on sovittava kaikille, rotua myöten. Kaikille koiran hankinta sopii, mutta vanhin puhui suoraan. Hän ei ole valmis ottamaan vastuuta koirasta. Hänellä on kaksi vaativaa mutta kovin rakasta liikuntaharrastusta, kaverisuhteet juuri nyt todella tärkeitä jota kannustan ja koulu vie aikaa. Hän ei jaksa tavallisilta kotiaskareiltaan keskittyä enää koirasta aiheutuvaan lisävaivaan arjessa. Eli sanoi, ettei hänellä ole mitään koiraa vastaan, muttei vain halua stressata nyt ylimääräistä.
Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt tytön realiteeteista ja sanoimme miehen kanssa sen ääneen. Ketään ei voi pakottaa ottamaan edes pientä osaa vastuuta uudesta perheenjäsenestä. Sellaista painetta ei laiteta varsinkaan lapsen harteille.
Tyttö rakastaa kyllä koiria. Totesimme, että jos häntä ei todella haittaa että perheeseemme kuuluisi koira, pidämme kiinni suunnitelmasta. Tyttö totesi että tiestysti sopii, ja omatoimisesti lupasi auttaa silloin tällöin, lenkittää meidän vanhempien ollessa vaikka kipeinä ja siivota vaikka koiran oksennuksen jos sellaisen näkee, ettei kävele vain ohi. Mielestäni täysin asiallinen asenne ja enempää en pyytäisi.
Koska myös mies ja minä haluamme kovin koiran, ja hoito onnistuisi meiltä kahdelta pääsijaisesti kuten perheen vanhemmilta kuuluukin, sovimme asiasta ja kerroimme lapsille. Nyt sitten tämä ongelma, kaksi nuorempaa nostivat hirveän kiukutteluhaloon. Epistä ettei "Maija" joudu siivoamaan, harjaamaan, pesemään tassuja! Epistä ettei Maijan tarvitse auttaa imuroimaan joka päivä! Maija saa vain leikkiä koiran kanssa ja rapsuttaa, Maijakin saa koiran mutta tekemättä yhtään mitään!
Selitimme asian, että se on jokaisen oma valinta emmekä voi pakkottaa. Muistutin, että Maija osallistuu kaikkiin omiin sovittuihin askareihinsa, muttei siihen ylimääräiseen imurointiin jota koira vaatii. Isosiskokin selitti ettei vain nyt jaksa, mutta kiva kun saatte koiran kun halusitte. Ei kelpaa. Maija on kuulena vain laiska ja huijaa ettei muka jaksa. Alkoivat nakuttaa että Maija ei sitten saa silittää koiraa, vaikuttaa nimeen tai rotuun ja Maijan sängyssä se ei sitten ainakaan nuku. Mies vihelsi pelin poikki ja totesi että tuolla asenteella ei koiraa ansaita.
Olemme vähän puun ja kuoren välissä. Mitä tekisitte? Vanhin on aina ollut turhankin kärsivällinen pienempien kanssa, ei sanonut takaisin vaikka näin että naljailu ärsytti. Kunnioitan päätöstä ja on hienoa että nuori tietää rajansa, joten lapsen painostaminen auttamaan hoidossa ei tule kysymykseenkään.
Kommentit (98)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko esikoinen väkisin pakotettava osallistumaan koiran hoitoon vasten tahtoaan? Ja miksi?
Ehkä odottaisin esim. kesään asti, kattois sitten onko tilanne edelleen sama kaikkien osalta.
Ainakin siirtäisin koiran hankintaa siihen asti että asioista päästään selvään yksimielisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Riitaa tulee, jos koiran otatte. Vaikka kuinka olisitte koiraihmisiä, niin se vanhin, joka ei koiraa halua, tulee lyömään kiilaa teidän kaikkien väleihin.
Nimim. Been there
Vanhin haluaa koiran ja pitää niistä, ei vain henk. koht. syistä jaksa osallistua. Asia mielestäni hyvin perusteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa pari vuotta, sittenpä on jo neljä mahdollista lenkittäjää!
Tätä niehenikin ehdottaa ja kallistun samaan suuntaa.. ap
Vierailija kirjoitti:
Onko esikoinen väkisin pakotettava osallistumaan koiran hoitoon vasten tahtoaan? Ja miksi?
Lukisitko aloituksen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmettä? Minkä takia vanhin voi luistaa koiranhoitovastuusta, mutta nuoremmat eivät? Nuorimmat lapsesi ovat aivan oikeassa, TUO ON VÄÄRIN. Mitä koiranhankintaan tulee, niin se on aina perheen AIKUISTEN vastuulla, joten jos te aikuiset haluatte koiran, voitte sen ottaa, kunhan hoidatte koiranne itse. Mutta perheessänne ei vaikuta olevan yhtäkään aikuista.
t.kristallikissa
Tosiasiassa koira on aikuisten vastuulla. Olette tehneet liian ison numeron lasten osuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi 9-ja 11-vuotiaiden lupauksia kovin tosissani, koska ei ne kuitenkaan jaksa hoitaa koiraa pidemmän päälle vaikka nyt lupaavatkin. Eli niidenkin hommat kaatuu joka tapauksessa teidän aikuisten niskaan. Lupasin minäkin 12-vuotiaana vieväni koiran joka aamu lenkille ennen kouluun lähtöä, jaksoin tätä ehkä 2 viikkoa kunnes vanhempani saivat ottaa aamulenkit vastuulleen. Lenkitin koiran joka koulupäivän jälkeen, viikonloppuisin vähintään kerran päivässä (en aamuisin.)
Että kannattaa miettiä koiran ottoa siltä kannalta, että te vanhemmat teette itse kaiken, jaksatteko.
Ei kannata ottaa kouraa, jos meinaatte laittaa lapset imuroinaan joka päivä.
Älytöntä. Vähempikin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin siirtäisin koiran hankintaa siihen asti että asioista päästään selvään yksimielisyyteen.
Tämä on reunaehto. Eihän koiraa muutenkaan hankita viikossa. Ap
Onnittelut hyvin kasvatetusta esikoisesta! Nuoremmat eivät koiraa nyt ansaitse, laittakaa keskustelulle stoppi ja selittäkää, että koira voidaan ottaa kun riittävä määrä vastuunkantajia löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Riitaa tulee, jos koiran otatte. Vaikka kuinka olisitte koiraihmisiä, niin se vanhin, joka ei koiraa halua, tulee lyömään kiilaa teidän kaikkien väleihin.
Nimim. Been thereVanhin haluaa koiran ja pitää niistä, ei vain henk. koht. syistä jaksa osallistua. Asia mielestäni hyvin perusteltu.
On väärin jos nuoremmatkin eivät voi perustella henk.koht syillä samoin.
t.kristallikissa
Tehkää ekoteko ja jättäkää koira hankkimatta! Kaikki voittavat, ei tarvitse riidellä imuroinnista.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut hyvin kasvatetusta esikoisesta! Nuoremmat eivät koiraa nyt ansaitse, laittakaa keskustelulle stoppi ja selittäkää, että koira voidaan ottaa kun riittävä määrä vastuunkantajia löytyy.
Eivät kouraa ”ansaitse”? Anteeksi mitä? Miksi aikuinen ottaessaan koiran ei voi hoitaa sitä itse? Eikö pysty sitoutumaan koiranhoitoon? Miksi lastenkaan pitäisi?
t.kristallikissa
Haluamme perheenä koiran? Siis AP haluaa koiran ja muiden hoitavan provokoiran kokonaan.
Pikkusisarukset vaikuttavat manipuloivilta. Otatte koiran ja teidän tehtävä vanhempina on huolehtia, että esikoisen ei sitä tarvitse hoitaa. Erittäin fiksu nuori teillä! Kyllähän 9- ja 11-vuotiaat pystyvät lenkittämään koiraa yksinkin, eiväthän he mitään vauvoja enää ole. Toki riippuu rodusta, mutta tuskin te mitään haastavaa rotua olette ottamassa. Lapset eivät päätä tällaisia asioita - koira tulee taloon, 9- ja 11-vuotiaat auttavat oman osuutensa, esikoinen saa jatkaa elämää kuten tähänkin asti ja vanhemmat huolehtivat, että pikkusisarukset lopettavat tuollaisen manipuloimisen.
Nuoremmat eivät ole vielä kypsiä koiran saamiseen, jos eivät edes pidä koiran hoitamisesta, vaan pelkästä silittelystä. Jos he eivät pidä ulkoiluttamisesta niin asia on erittäin selvä eli koiraa ei tule.
Alue: Aihe vapaa
Ei.
Riitaa tulee, jos koiran otatte. Vaikka kuinka olisitte koiraihmisiä, niin se vanhin, joka ei koiraa halua, tulee lyömään kiilaa teidän kaikkien väleihin.
Nimim. Been there