Lihavuus geenien määräämää? Millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina lihavia kyseenalaistetaan? On olemassa näitä läpipaskoja laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevoset ja silti vaan pysyy laihana. Miksei näiden ruokailua ikinä kyseenalaisteta tyyliin "Niin syökö hän tosiaan kaiken ruokansa vai käykö vessassa oksentamassa ruokailun jälkeen..." Laiha saa aina hyväksynnän ja lihava ei.

Kyllä laihojakin kyseenalaistetaan. Itse olen laiha ja saanut monesti pilkkaa osakseni kun kerron että minulle tuottaa vaikeuksia saada painoa lisää, monien on vaikea ymmärtää että lihominenkin voi olla ongelma. Minun oletetaan elävän jollain supertiukalla laihisdieetillä ja syövän tyyliin porkkanan ja omenan päivässä ja nauretaan kun yritän sanoa, että syön kyllä isoja annoksia kunnollista ruokaa ja saan ahtaa itseni monta kertaa päivässä niin täyteen että meinaan haljeta jos haluan saada painoa lisää.

Minulta myös puuttuu nälän tunne kokonaan, joten voisin ihan hyvin ottaa vain tunnin välein jonkin pillerin josta saisin tarvittavat ravintoaineet enkä kärsisi ollenkaan siitä, etten saa syödä. Päinvastoin, olisi vain helpotus ettei tarvitsisi ahtaa ruokaa väkisin. BMI:ni on ollut aina 16-17 luokkaa enkä ole ikinä säännöstellyt syömisiäni mitenkään vaan syönyt niin paljon kuin vain on tehnyt mieli, nuorempana söin vieläpä tosi epäterveellisesti paljon herkkuja ja pikaruokaa eikä sekään näkynyt missään. Tuntuu että painoa tulee lisää vain liikkumalla lihasten kautta ja että rasva ei vain kertakaikkiaan varastoidu elimistööni (ja tämä ei muuten ole kovin kivaa enää näin päälle kolmekymppisenä, kun alkaa näyttää rusinalta näin laihana).

Minä olen samanlainen. Nälkä ei vaivaa ja olen miettinyt tuollaista pilleriä mistä saisi kaiken mitä tarvii joskus jos on esim kova kiire töissä ja ei malttaisi pitää ruokataukoa. Harmi vain, ettei sellaista ole. Pystyn syömään todella paljon ja myös olemaan syömättä. Onko tämä sitten geeneissä vai opittua? Ja tosiaan laihanakin saa osakseen kyseenalaistusta ja jopa sanallisesti arvostellaan.

Minä olen hoikka ja urheilullinen ja syön terveellistä kasvispainotteista ruokaa. Toki joskus herkuttelen ja voin vaikka syödä ravintolassa kokonaisen pizzan ja tuopillisen olutta päälle.

Vaikka minun henkilökohtainen murheeni ei ole muiden syöminen ja elämäntavat, niin kyllähän se särähtää korvaan, kun joku "läpipasko" mainostaa sitä, kuinka hän voi päivittäin syödä sitä ja tätä roskaruokaa ja käyttää välipaloina Snickers-patukoita eikä liho... Eihän tuollaisissa elämäntavoissa ole mitään järkeä. Elimistö ei varmasti voi hyvin.

Ei ole väärin syödä ravitsevaa ja monipuolista kotiruokaa melko isojakin annoksia ja kuntoilla sitten vastapainoksi monta kertaa viikossa... Kyllä minäkin syön paljon päivän aikana, mutta terveellisesti ja myös liikun runsaasti. En laske mitään kaloreita sen kummemmin, mutta mieluummin otan välipalaksi banaanin, kuin sen suklaapatukan...

Lihavuusgeeni! :D hyvä av-mammat! sillä ne läskit selittyykin.... not.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusgeeni! :D hyvä av-mammat! sillä ne läskit selittyykin.... not.

Kyllähän se varmasti geeneissä on, että toiset lihovat helpommin, kuin toiset. Ei siinä ole mitään uutta ja ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

geenit on siis muuttuneet ihmisillä 30 vuodessa,koska ton ajan kuvissa ei todellakana näy lihavia. Ja nyt katukuvassa ei todellakaan näy laihoja .

Mietin juuri samaa, että en etsisi syytä pelkästään geeneistä, koska ne on niin muuttumattomia, eikä selitä muutosta lihavuuden kasvussa. Tai ne hitaasti muuttuvia ja ei todellakaan esim tuossa 30 vuoden aikana sellaista tapahtuisi. Vaan kyseessä on nyt meidän ruokavalio, ympäristö, ehkä ympäristömyrkyt, antibiootit, jotka ovat tuhonneet normaalin bakteeriflooran ja se, että sokeripitoisten elintarvikkeiden määrä on noussut. Monien asioiden summa. Geenit vaikuttaa sitten siihen kuinka me pärjätään tässä ajassa näiden aineiden ja altistusten kanssa. Silloin kun minä olin pieni niin karkkipussit oli tosi pieniä. Limut oli litran tai pienen pullon kokoisia. Nyt lähicittarin karkkiosasto on nyt todella iso, karkkipussit valtavia. Limu- ja alkoholiosasto vielä isompi. Elämästä on tullut herkuttelua ja sitä pidetään normaalina. Ennen noin ei ollut. Geenit meillä on yhä samat.

Vierailija kirjoitti:

geenit on siis muuttuneet ihmisillä 30 vuodessa,koska ton ajan kuvissa ei todellakana näy lihavia. Ja nyt katukuvassa ei todellakaan näy laihoja .

Niin tuolloin ei varmasti syöty epäterveellisiä ja runsaskalorisia herkkuja siihen malliin mitä nykyisin. Ei siis voinut vertailla. Kyllähän se on ihan fakta, että ihmiset lihovat eritavalla ja toiset lihovat herkemmin, kuin toiset.

Ihan varmasti, jos tehtäisiin sellainen testi, johon otettaisiin usea hoikka ihminen ja näiden pitäisi vaikka kuukauden ajan elää pelkällä roskaruualla ja suklaalla eikä harrastaa yhtään liikuntaa, niin varmasti huomaisi eroja miten elimistö reagoi. Varmasti jokainen tuntisi väsymystä ja huonovointisuutta ja osa lihoaisi enemmän, kuin muut ja se läski kertyisi eritavalla.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusgeeni! :D hyvä av-mammat! sillä ne läskit selittyykin.... not.

Ai Cambridgen yliopiston tutkijat ovat av-mammoja?

Tuollainen testi olisi pätevä jos kaikki testihenkilöt söisi valvotusti saman määrän ja myös liikkuisi saman verran. Syömisiä ja juomisia saattaa helposti suurennella tai pienennellä jos se on vain jokaisen oman tarkkailun varassa. Sitten vasta päästäisiin siihen mikä on se ihmisen elimistön osuus energia-aineenvaihdunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Joku joskus hyvin kiteytti tämän "meidän suvussa vaan on lihavia". Yleensä pariskunta ei ole sukua keskenään ja jos lisäksi perheen koirakin on lihava, niin ei siinä kyse ole geeneistä. Ehkä on olemassa joitain poikkeuksia, heitä, jotka lihovat hyvin herkästi ja heitä, jotka ovat läpipaskoja, mutta ei tällaisella kai voi selittää sellaista yhtäkkistä lihomista, mikä on tapahtunut ihan parissa kymmenessä vuodessa.

Sen nyt varmaan jokainen ymmärtää, että ruumiinrakenteita on erilaisia, mutta niinhän jossain painoindeksissäkin on aika laaja se normaalin vaihteluväli. Itse olen ruumiinrakenteeltani tosi roteva, enkä koe edes mielekkääksi pyrkiä johonkin painoindeksiin 20, mutta alle 25 olen ollut. Nykyisin olen lievästi ylipainoinen ja olen ne onneksi melko vähäiset ylipainokilot ihan itse hankkinut. Toki ne yksilölliset jutut vaikuttavat, enkä tiedä, ovatko kovin tarkat dieetit mielekkäitä. Jotkut lihovat heti, jos syövät usein, kun taas minä olen lihonut ennemmin aina lomamatkoilla ym., kun en ole syönyt kuin kolme kertaa päivässä. Jostain syystä oloni on aina parempi, kun syön useammin ja vähän kerrallaan, eikä paino silloin nouse. Mutta tarvitseeko tällaiselle sitten etsiä tieteellistä selitystä geeneistä, luulisi sen riittävän, että itse tietää, mikä kannattaa ja mikä ei.

Tuli tästä mieleen, että oltiin vain yksi viikko matkalla ystäväni kanssa ja syötiin aikalailla samat. Alkoholia hän käytti joskus lasillisen, minä en yhtään. Mentiin nälkäisemmän ehdoilla eli hänen ja syötiin kaksi kertaa päivässä plus mahdolliset välipalat. Minä lihoin tuon viikon aikana 4 kg! Hän pysyi ennallaan. Minulla oli sellainen tunne, että syödään liikaa ja liian usein, hän tarvitsi sen ruuan. Hän on meistä se hoikka ja minä se, joka aina ennen kamppailin ylipainon ja normaalipainon rajalla ja nyt keski-ikäisenä ylipainon ja merkittävän ylipainon rajalla. 

Vierailija kirjoitti:

geenit on siis muuttuneet ihmisillä 30 vuodessa,koska ton ajan kuvissa ei todellakana näy lihavia. Ja nyt katukuvassa ei todellakaan näy laihoja .

Olen ollut aina se vähän muita läskimpi, 30 vuotta sitten ja nyt. Oma ryhmänsä ovat sitten minua vielä lihavammat, selvästi lihavat ihmiset, joilla 30 vuotta sitten oli yleensä joku sairaus ja 90-luvusta asti sitten osa heistä ihan vaan suursyömäreitä. En kuitenkaan miellä itseäni siihen ryhmään, sillä liikun enkä ole holtiton syöppö ja olen aina yrittänyt katsoa syömisteni ja kilojeni perään. 

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, piti vielä sanoa että olen huomannut tuon lihomisherkkyyseron myös kissoillani. Minulla on kaksi kissaa, naaras joka painaa vajaa 3 kg ja uros joka painaa 4 kg. Urokselle kertyy painoa tosi herkästi ja sen syömisiä pitää säännöstellä tarkasti, naaraalle taas voin antaa vaikka tuplasti enemmän ruokaa kuin urokselle eikä se näy sillä missään.

Toki naaras on myös leikkisämpi, mutta ei se leikkiminen silti selitä sitä että se voi pienempänä syödä tuplasti enemmän lihomatta vaan kyllä se riippuu elimistöstä minkä verran energiaa se varastoi. Ja totta kai tuolla uroksella on myös kyltymätön ruokahalu ja se söisi itsensä varmasti vaikka 10-kiloiseksi jos sille olisi ruokaa tarjolla rajattomasti.

Minulla samat huomiot kahden koiran kanssa. Tosin se hoikka koira sairastui vakavasti viitisen vuotta sitten ja sai pari kuukautta pahimmillaan viittäkin eri antibioottia yhtä aikaa ja suolisto meni huonoon kuntoon. Sen jälkeen sekin on alkanut lihoa, jos syö enemmän. En tiedä vaikuttaako ikääntyminen myös. 

Olen seurannut erästä koiratarhaa, missä on satoja koiria. Siellä on havaittavissa, että koirat saavat aika rajoituksetta ruokaa. Suurin osa ei liho, pieni osa syö itsensä siitä samasta ruuasta läskiksi. MUTTA yleensä ne itsensä ylensyövät koirat ovat niitä, jotka ovat kärsineet ruuanpuutteesta. Eli geenien lisäksi on mahdollista myös aiheuttaa elimistö kuvittelemaan nälänhädän uhkaavan, jos syömisiä rajoitetaan tai ei muuten huolehdita ravinnonsaannista kunnolla. Ja se voi johtaa lihomiseen ravinnon niukkuuden loputtua. 

Mun mielestä ihmisellä voisi olla montakin geeniperäistä ominaisuutta, jotka altistavat lihomiselle.

Makuaisti ja ruokamieltymykset tulevat osin geeneistä, se on jo todettu moneen kertaan. Minusta esimerkiksi kaikki rasvaisemmat leivonnaiset maistuvat karvaalle/eltaantuneelle, joten en juuri syö niitä. Sokerikin vaikuttaa eri ihmisiin yksilöllisesti, toisia ei kiinnosta edes lapsena lainkaan ja alkavat voida pahoin äkkiä, kun taas joihinkin uppoaa ällistyttäviä määriä. Sama alkoholin kohdalla. Myös ainakin alkoholi riippuvuustaipumukseen on löydetty yhteyksiä geeneissä,ja olen joskus miettinyt, voikohan samankaltainen taipumus vaikka sokeririippuvuuteen periytyä. Impulsiivisuustaipumukset ainakin periytyvät. Ei mikään ympäristötekijä selitä sitä, että joku ei kaupassa edes tule ajatelleeksi karkkihyllyä, kun taas toisen on vaikea päästä ohi ostamatta mitään.

Myös aineenvaihdunta on osin geenien sanelemaa. Omalla puolisollani on kaikin puolin hemmetin nopea aineenvaihdunta, hikoilee, kusee ja paskantaa paljon näin kauniisti sanottuna, kun taas itselläni on superhidas. Mies ei oikeasti saa painoa nousemaan kiloakaan arkiruoalla, sokerilla eikä rasvalla, vaikka kovin haluaa ja yrittää, eikä ole edes mikään kaksikymppinen enää eli aineenvaihdunnan pitäisi olla hidatumaan päin. Isänsä ja yksi sisarus ovat samanlaista vartalotyyppiä.

Sekin, mihin ja miten nopeasti kerää rasvaa, lienee periytyvää. Toiset paikat ovat haitallisempia kuin toiset, vrt. sisäelinrasva tai reisiin kertyvä rasva.

Siihen on ihan helppo selitys miksi toiset lihoo samalla kalorimäärällä ja toiset ei! Aina kun täällä kysytään laihduttamisesta, niin joku sanoo aina jotain säästöliekistä. Tää on juuri se syy herkkään lihomiseen. Kenenkään kun ei tartte olla läski, jotta ajautuisi säästöliekille. Siihen ei tartte tehdä muuta kun syödä liian vähän. Kun mietitään junnuja ja miksei opiskelijoitakin, niin monet etenkin laihat syö hyvin vähän päivässä. Ne ei laihdu, koska kropat sopeutuu tuohon ja alentaa kalorinkulutusta esim heittämällä hormonituotannon alas. Tätä kun jatkuu useamman vuoden, niin toimintojen käynnistäminen ei käy ihan tuosta vaan enää vaan siihen menee vähintään kuukausia ehkä vuosikin. Joten kun tälläset alkaa saamaan enemmän kaloreita naamansa eteen, niin ne vaan läskistyy ennen kun kalorinkulutus nousee oikealle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku joskus hyvin kiteytti tämän "meidän suvussa vaan on lihavia". Yleensä pariskunta ei ole sukua keskenään ja jos lisäksi perheen koirakin on lihava, niin ei siinä kyse ole geeneistä. Ehkä on olemassa joitain poikkeuksia, heitä, jotka lihovat hyvin herkästi ja heitä, jotka ovat läpipaskoja, mutta ei tällaisella kai voi selittää sellaista yhtäkkistä lihomista, mikä on tapahtunut ihan parissa kymmenessä vuodessa.

Sen nyt varmaan jokainen ymmärtää, että ruumiinrakenteita on erilaisia, mutta niinhän jossain painoindeksissäkin on aika laaja se normaalin vaihteluväli. Itse olen ruumiinrakenteeltani tosi roteva, enkä koe edes mielekkääksi pyrkiä johonkin painoindeksiin 20, mutta alle 25 olen ollut. Nykyisin olen lievästi ylipainoinen ja olen ne onneksi melko vähäiset ylipainokilot ihan itse hankkinut. Toki ne yksilölliset jutut vaikuttavat, enkä tiedä, ovatko kovin tarkat dieetit mielekkäitä. Jotkut lihovat heti, jos syövät usein, kun taas minä olen lihonut ennemmin aina lomamatkoilla ym., kun en ole syönyt kuin kolme kertaa päivässä. Jostain syystä oloni on aina parempi, kun syön useammin ja vähän kerrallaan, eikä paino silloin nouse. Mutta tarvitseeko tällaiselle sitten etsiä tieteellistä selitystä geeneistä, luulisi sen riittävän, että itse tietää, mikä kannattaa ja mikä ei.

Tuli tästä mieleen, että oltiin vain yksi viikko matkalla ystäväni kanssa ja syötiin aikalailla samat. Alkoholia hän käytti joskus lasillisen, minä en yhtään. Mentiin nälkäisemmän ehdoilla eli hänen ja syötiin kaksi kertaa päivässä plus mahdolliset välipalat. Minä lihoin tuon viikon aikana 4 kg! Hän pysyi ennallaan. Minulla oli sellainen tunne, että syödään liikaa ja liian usein, hän tarvitsi sen ruuan. Hän on meistä se hoikka ja minä se, joka aina ennen kamppailin ylipainon ja normaalipainon rajalla ja nyt keski-ikäisenä ylipainon ja merkittävän ylipainon rajalla. 

Huomasitko, että hän olisi käynyt wc:ssä isommalla hädällä tiheämmin, kuin sinä? Tai hikoillut enemmän, kuin sinä? Aineenvaihdunta vaikuttaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku joskus hyvin kiteytti tämän "meidän suvussa vaan on lihavia". Yleensä pariskunta ei ole sukua keskenään ja jos lisäksi perheen koirakin on lihava, niin ei siinä kyse ole geeneistä. Ehkä on olemassa joitain poikkeuksia, heitä, jotka lihovat hyvin herkästi ja heitä, jotka ovat läpipaskoja, mutta ei tällaisella kai voi selittää sellaista yhtäkkistä lihomista, mikä on tapahtunut ihan parissa kymmenessä vuodessa.

Sen nyt varmaan jokainen ymmärtää, että ruumiinrakenteita on erilaisia, mutta niinhän jossain painoindeksissäkin on aika laaja se normaalin vaihteluväli. Itse olen ruumiinrakenteeltani tosi roteva, enkä koe edes mielekkääksi pyrkiä johonkin painoindeksiin 20, mutta alle 25 olen ollut. Nykyisin olen lievästi ylipainoinen ja olen ne onneksi melko vähäiset ylipainokilot ihan itse hankkinut. Toki ne yksilölliset jutut vaikuttavat, enkä tiedä, ovatko kovin tarkat dieetit mielekkäitä. Jotkut lihovat heti, jos syövät usein, kun taas minä olen lihonut ennemmin aina lomamatkoilla ym., kun en ole syönyt kuin kolme kertaa päivässä. Jostain syystä oloni on aina parempi, kun syön useammin ja vähän kerrallaan, eikä paino silloin nouse. Mutta tarvitseeko tällaiselle sitten etsiä tieteellistä selitystä geeneistä, luulisi sen riittävän, että itse tietää, mikä kannattaa ja mikä ei.

Tuli tästä mieleen, että oltiin vain yksi viikko matkalla ystäväni kanssa ja syötiin aikalailla samat. Alkoholia hän käytti joskus lasillisen, minä en yhtään. Mentiin nälkäisemmän ehdoilla eli hänen ja syötiin kaksi kertaa päivässä plus mahdolliset välipalat. Minä lihoin tuon viikon aikana 4 kg! Hän pysyi ennallaan. Minulla oli sellainen tunne, että syödään liikaa ja liian usein, hän tarvitsi sen ruuan. Hän on meistä se hoikka ja minä se, joka aina ennen kamppailin ylipainon ja normaalipainon rajalla ja nyt keski-ikäisenä ylipainon ja merkittävän ylipainon rajalla. 

Tuo ateriarytmi ei ollut sinulle normaalia ja näin ollen kehosi reagoi noin. Ystäväsi taas on syönyt aina noin ja omaa luultavasti todella nopean aineenvaihdunnan ja/tai arkena liikkuu runsaasti ja näin ollen voi sitten yhden viikon irrotella ja nauttia ruokailusta ja palaa taas entiseen malliin loman loputtua.

Te oikeasti teette kaikkenne selittääksenne ihmisten ylipainon ja vedätte kyllä ihme esimerkkejä tähän. Tästä ketjusta olen saanut naurun lisäksi melkoiset myötähäpeät. Pitäkää mielipiteenne mutta ettekai te usko että tuohon lihavuusgeeniin uskotaan yleisesti. Ainakin itse jos näen lihavan, mietin ensiksi että henkilö on ylensyönnin takia siinä kunnossa, eipä tule mieleen mitkään lihavuusgeenit. 

Terveisin entinen läski joka lopetti tekosyiden keksimisen ja otti itseään niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Te oikeasti teette kaikkenne selittääksenne ihmisten ylipainon ja vedätte kyllä ihme esimerkkejä tähän. Tästä ketjusta olen saanut naurun lisäksi melkoiset myötähäpeät. Pitäkää mielipiteenne mutta ettekai te usko että tuohon lihavuusgeeniin uskotaan yleisesti. Ainakin itse jos näen lihavan, mietin ensiksi että henkilö on ylensyönnin takia siinä kunnossa, eipä tule mieleen mitkään lihavuusgeenit. 

Terveisin entinen läski joka lopetti tekosyiden keksimisen ja otti itseään niskasta kiinni.

Sulla tuntuu olevan vaikeuksia erottaa toisistaan

- tutkimustieto

- mielipide

- uskomus

Vierailija kirjoitti:

Te oikeasti teette kaikkenne selittääksenne ihmisten ylipainon ja vedätte kyllä ihme esimerkkejä tähän. Tästä ketjusta olen saanut naurun lisäksi melkoiset myötähäpeät. Pitäkää mielipiteenne mutta ettekai te usko että tuohon lihavuusgeeniin uskotaan yleisesti. Ainakin itse jos näen lihavan, mietin ensiksi että henkilö on ylensyönnin takia siinä kunnossa, eipä tule mieleen mitkään lihavuusgeenit. 

Terveisin entinen läski joka lopetti tekosyiden keksimisen ja otti itseään niskasta kiinni.

Noissa tutkimuksissakin sanottiin, että merkittävä lihavuus ei selity geeneillä. 

Olen käynyt geenitestissä, jossa tutkittiin monia eri aihealueita ja mukana oli mm. yksi lihomiseen altistava geeni ja yksi diabetes kakkoseen sairastumisherkkyys geeni. Mutta ehkä se testi oli vain rahastusta eivätkä geenit oikeasti vaikuta mihinkään. Aika hyvin kyllä testin tulos vastasi omaa kokemustani itsestäni, tosin en ole nähnyt kenenkään muun tuloksia. 

Vierailija kirjoitti:

Te oikeasti teette kaikkenne selittääksenne ihmisten ylipainon ja vedätte kyllä ihme esimerkkejä tähän. Tästä ketjusta olen saanut naurun lisäksi melkoiset myötähäpeät. Pitäkää mielipiteenne mutta ettekai te usko että tuohon lihavuusgeeniin uskotaan yleisesti. Ainakin itse jos näen lihavan, mietin ensiksi että henkilö on ylensyönnin takia siinä kunnossa, eipä tule mieleen mitkään lihavuusgeenit. 

Terveisin entinen läski joka lopetti tekosyiden keksimisen ja otti itseään niskasta kiinni.

Jotkut vaan lihovat helpommin, kuin toiset. Ei siinä sen kummallisempaa ole. Tietystikään kenenkään ihmisen ei tulisi syödä sellaisia ruokia/ruokamääriä joilla lihoo. Ei sekään mielestäni ole mikään juhlimisen aihe, että jee voin syödä mega-aterian ja sipsipussin joka päivä enkä liho... Ei kenenkään tulisi syödä tuollaisia joka päivä - ei edes joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat ihmiset vain syövät enemmän, mitään sen suurempaa salaisuutta siinä ei ole.

Monestihan näillä "geneettisesti" lihavilla myös lemmikit ovat järjettömän lihavia. Se vain on niin äärimmäisen helppoa huijata itseään, että "ei syö juuri mitään".

Itselle on kertynyt parin viime vuoden aikana 15 ylimääräistä kiloa ja itsekin kovin vakuuttelen itselleni, että "vaikka en syö juuri mitään" se vain, että kun aloitin kirjaamaan KAIKEN syömiseni, niin kyllä sitä vaan tulee niitä kaloreita napsittua yllättävän paljon huomaamatta. Sittenhän sitä jättää kirjaamatta osan, kun "ei se oo niin paljoa" tai sitten hävettää katsoa, kuinka paljon syö.

Nyt kun on tarkoitus pudottaa nuo läskit niin on ei ole tarvinnut nähdä nälkää, kun on tarkastellut mitä syö.

Sukulaiseni ovat todella lihavia ja kyllä sen huomaa heidän käytökseksään, koko ajan napostellaan jotakin samalla selittäen "Kun ei syö mitään"... kaupasta ostetaan leivoksia jne. ja niitä valitettavasti tuodaan myös minun kotiini. Itse en syö, mutta puolisolle ruoan pois heittäminen ei ole vaihtoehto, niin sitten noita mussuttaa puoliso ja lapset ja hekin lihovat.

Myös kauppojen karkkitarjoukset, eilen teki mieli suklaata ja mietin sitten, että onko pientä patukkaa juuri sitä suklaata, mitä halusin, ei ollut. Suklaat olivat kuitenkin tarjouksessa 5 levyä kympillä ja mietittiin siinä, et ostetaanko. Sanoin sitten, että sitä saa ostaa myös vain sen yhden levyn, vaikka siinä paljousalennus onkin...

Entäpä kun joku toinen syö yhtälailla mitä sattuu eikä liho. 

Tuossa ihan hyvin sanottiin, että liikalihavuuteen yleensä liittyy epäterveet elintavat ja ylensyönti, mutta rajanveto ylipainon ja normaalipainon ja hoikkuuden välillä onkin sitten epäselvempi. 

Höpötystä. Jos ihminen alkaa syödä jättimäisia annoksia ja vetää suklaata jne. niin aivan varmasti lihoo. Kyse on usein siitä, että laihojen ei tee niin paljon mieli, mikä toki voi olla geneettistä.

Nämä pupeltajat näkevät laihan syövän joskus munkin ja säälittelevät itseään, kun tuo on tommoinen läpipasko ja itse vaan lihoo. Hah, todellisuudessa se munkki jää ehkä päivän viimeiseksi ateriaksi, kun taas tämä epäreilusti läski jatkaa kotiin napostelemaan.

Nyt ihan oikeasti.

Minä kuulun noihin, jotka eivät liho sitten millään. Yhdessä vaiheessa lähestulkoon elin roskaruualla, koska yritin siten lihottaa itseäni (olin silloin 168cm/51kg). Pystyin helposti vetämään etenkin lempiherkkuani eli irtokarkkia päivittäin ja söin mahdollisimman kaloripitoista ruokaa, että saisin lihaa luitten ympärille. Jatkoin tällä tavalla useamman vuoden ja olin kyllä aika väsynyt. En urheillut lainkaan, lähinnä söin ja join. Sitten kävin työpaikkani järjestämässä kehonkoostumusmittauksessa missä selvisi, että olin se laiha läski. Sisältä pelkkää rasvaa mikä ei näkynyt ulospäin ollenkaan. Viskeraalinen rasva oli jo vaarallisen korkeissa lukemissa ja minun oli pakko tehdä muutos ruokavaliooni. Aloin syödä enemmän kasviksia ja liikkua. Edelleen pystyn mättämään roskaruokaa naamaan ja syömään reippaasti enemmän kuin moni muu lihomatta juuri lainkaan.

Nyt olen normilukemissa ollut reilun viiden vuoden ajan eli 168cm/59kg. En ole yli 60kilon painanut koskaan, vaikka söisin mitä. Olen tullut isäni puolen laihaan sukuun. Siskoni sen sijaan on tullut äitiimme ja on aika pulskassa kunnossa, vaikka liikkuisi kuinka paljon ja söisi kuinka vähän. Kun se syöminen ja liikkuminen ei pelkästään aina riitä, siinä on taustalla todellakin näitä geenivaikutuksia.