Lue keskustelun säännöt.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä hirveän luterilainen tapa nauttia. Jotenkin tuntuu olevan väärin, että jostain on valmis maksamaan.
Miksi se pitää tehdä velkarahalla? Eli jonkun toisen rahoilla. Pahimmillaan niitä toisten rahoja ei haluta edes palauttaa sovittuun aikaan, vaan viivytellään vuosia maksamisessa. Siitä on kyse kuin sitä nauttimista rahoitetaan velkarahalla ja päädytään ulosottoon.
Kukaan ei arvostele, jos maksat heti ostamasi tuotteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin mieluummin että suuret tulot ja normaalit menot.
Meillä miehen kanssa kummallakin hyvä palkka (akateemisia) ja tykkäämme reissata aina parhaissa hotelleissa, all inclusive jne. On se vaan mukavaa aloittaa aamu skumpalla ja croissantilla jossain lämpimässä allas vieressä sädehtiessä.
Heipä hei provoilija!
Pääosin on näin, että rahan kulutus ratkaisee, ei niinkään se miten paljon rahaa tulee. Onnen avain on puskurirahasto, jolla rahoitetaan yllättäviä menoja. Avioero, työttömyys, sairastaminen ym. Sotkevat helposti talouden. Silloin tuntuu pahalta, jos ympäristö leimaa holtittomaksi rahankäyttäjäksi. Silloin kun rahaa tulee, säästäkää ja säästäkää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä hirveän luterilainen tapa nauttia. Jotenkin tuntuu olevan väärin, että jostain on valmis maksamaan.
Miksi se pitää tehdä velkarahalla? Eli jonkun toisen rahoilla. Pahimmillaan niitä toisten rahoja ei haluta edes palauttaa sovittuun aikaan, vaan viivytellään vuosia maksamisessa. Siitä on kyse kuin sitä nauttimista rahoitetaan velkarahalla ja päädytään ulosottoon.
Kukaan ei arvostele, jos maksat heti ostamasi tuotteesi.
Rauhoitu hyvä ihminen ja haukkaa välillä happea.
Vai onko sinulla joku salainen tutkimus tai tilasto ihmisten elävän velkarahalla. Nyt vaahtoamisen ja syyllistämisen sijaan, faktoja pöytään.
Juuri julkaistiin luottohäiriot ja siellä edustavat miehet, ikäluokka 35-39v ja he tuskin ostelevat kalliita lasten kenkiä, vaan taustalla on työttömyys yms. Joka näkyy myös työttömyysluvuista.
Suurin kuluttajista ostaa omilla tuloillaan ja kulut suhteutetaan omaan ostovoimaan. Ja vaikka ihmiset maksavat kortilla, se ei suinkaan tarkoita velaksi elämistä, otto tapahtuu reaaliajassa tai lasku maksetaan kuukauden lopussa, ilman korkoa.
Ja Suomen yksityishenkilöiden velkaisuusaste ei ole sen suurempi kuin muiden Eu-maiden, paitsi asuntoluottojen, koska Suomessa suositaan omistusasumista.
Ja nyt niitä tutkimuksia suomalaisten velkaisuusasteista, siis sen naapurin Pirkon tai kenen tutun kaima lieneekään, jotka elävät velaksi.
Joka mielestäni on jo käytännössä estetty lainsäädännöllä, koska luoton myöntämisessä huomioidaan tulot ja vakuudet.
Ps. Ja kyllä vähemmäläkin uskotaan miten hyviä ihmisiä olette. Siis ne säästäjät ja puurtajat. Mutta ei luulisi teiltä olevan pois, jos minä hemmottelen itseäni ostamallani Runebergin tortulla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä hirveän luterilainen tapa nauttia. Jotenkin tuntuu olevan väärin, että jostain on valmis maksamaan.
Ei suinkaan. Sitä on kritisoitu, ettei osata mitoittaa omaa kulutusta tuloja vastaavaksi ja osin sitä, ettei ymmärretä puskurivarannon tärkeyttä.
Ihan fine, jos panee tilinsa sileäksi vaikka mihin turhuuteen, mutta sitten on turha tulla valittamaan, etteivät rahat riitä kunnolliseen ravintoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä hirveän luterilainen tapa nauttia. Jotenkin tuntuu olevan väärin, että jostain on valmis maksamaan.
Ei suinkaan. Sitä on kritisoitu, ettei osata mitoittaa omaa kulutusta tuloja vastaavaksi ja osin sitä, ettei ymmärretä puskurivarannon tärkeyttä.
Ihan fine, jos panee tilinsa sileäksi vaikka mihin turhuuteen, mutta sitten on turha tulla valittamaan, etteivät rahat riitä kunnolliseen ravintoon.
Voitko ystävällisesti kertoa kuka on tämä mystinen henkilö tai henkilöt, jotka eivät osaa mitoittaa kulujaan tulojen mukaan?
Ja älä vain sano, että he valittavat, ettei ole varaa siihen ja siihen, kyllä suurempaa melua ja syylistämistä pitävät ne, jotka valittavat, miten muiden pitäisi elää ja ostaa ja se koskaan ei ole mieleinen tai oikein. Ja tämä keskustelu toimii hyvänä esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä vastauksia lukiessa tuntuu, että joillekin tekisi ihan hyvää joskus nauttia elämästä ja käydä viinillä, kylpylässä ja elokuvissa. Nauttia elämästä muutenkin kuin laskemalla, kuinka monta euroa taas säästettiin. Ettei olisi niin perhanan kärttyisiä niitä kohtaan, jotka tuollaisia asioita haluavat tehdä ja hui kauhistus, jopa joskus niin tekevätkin. Että ihan vapaasti vaan nauttimaan linnun laulusta ja auringosta, samalla tavalla se laulaa ja paistaa köyhille ja rikkaille, pennun venyttäjille ja rahan käyttäjille.
Kyllä siihen nautiskeluunkin on varaa, kun on ensin saanut taloutensa tasapainoon ja plussalle. Nyt kun on tuloskausi jo oven takana, alkaa olla osakesijoittajan juhla-aikaa. Harvase päivä keitellään osinkokahvit hyvän tuloksen ja osinkoehdotuksen juhlistamiseksi. Ja yhtiökokouksessa kahvitellaan ihan ilmaiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itsekään täysin ymmärrä näitä tapauksia. Monet vetoavat siihen, että pk-seudulla jo asuminen on niin kallista. No pakkoko se on siellä "ytimessä" asua? Asuttiin vaimon kanssa 35 kilometrin päässä Helsingin keskustasta 57 neliön kaksiossa. Vuokra tuosta hyväkuntoisesta asunnosta oli 590 euroa(plus vesi ja sähkö). Bussiin pääsi alle puolen kilometrin päästä ja se vei keskustaan 40 minuutissa. Maaseudun rauha, puhdasta ilmaa, halpaa asumista jne. jne. Ei sieltä tietenkään kauppaan ilman omaa autoa noin vaan päässyt, eikä muihin rientoihin. Mutta elämä on valintoja, ja jotkut valitsevat asua ahtaasti ja kalliisti sen takia, että elämä olisi mahdollisimman helppoa. Sitten ei kannata valittaa rahojen riittämättömyyttä.
Poimin tämän tuolta kauempaa, mutta nyt oli pakko.
Tällä hetkellä on niin, että pääkaupunkiseudulta (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) ei löydä asumiskelpoista vuokra-asuntoa alle 600 eurolla / kk. 600 eurollakin valikoima on hyvin rajallinen, ja ottajia olisi varmasti enemmän kuin asuntoja. Kun vuokrat ovat korkeat ja halvimmat asunnot kaukana keskustoista, on ihan turha asua kaukana jossain, missä julkinen liikenne on hidasta, julkisen liikenteen lippukin kalliimpi (HSL:n vyöhykehinnoittelu) ja ehkä jopa auto tarpeen. Myös aika on rahaa. Jos työmatkaan menee julkisilla 40-60 minuuttia suuntaansa, sekin on kuluttavaa ja on pois monesta muusta. Auton käyttäminen ja pitäminen on erittäin kallista ja epäekologista. On sekin valinta, maksaako mieluummin asunnosta vai autosta ja kalliimmasta julkisen liikenteen lipusta. Lisäksi ajokortin hankkiminen on kallista. Itse en voisi asua missään, missä tarvitsisin auton. Minulla ei ole ollut koskaan varaa harkita autokoulua tai auton hankkimista. Parkkipaikkakin maksaa.
Voi olla, että itse asuminen olisi Vantaan perukoilla hieman halvempaa kuin Kehä I:n tuntumassa, mutta Vantaan perukoilla päivittäiset koulu- ja työmatkani veisivät päivittäin tuplasti aikaa ja huomattavasti enemmän rahaa. Täällä Kehä I:n tuntumassa metro kulkee. Elämä on ekologisempaa ja kokonaisuutena tämä infra (asunto, kulkeminen) on tuskin juurikaan kalliimpaa kuin siellä Vantaan perukoilla olisi.
Omat vanhempani ottivat aikoinaan liian suuren talolainan ( ihan tavalliseen vanhenpaan taloon eli ei mikään talopaketti yms) ja eivät selvinneet siitä' enää kunnolla. Meillä oli toinen talo, kun olin lapsi ja oikeastaan olisi pitänyt jäädä siihen asumaan. Kuitenkin vanhemmat päättivät muuttaa kaupunkiiin osittain senkin takia, että äitini oli maaseudulla pitkään työtön ja ajattelivat elämän parantuvan kaupungissa. Kuitenkin kävikin päinvastoin eli isäni pieni palkka ei riittänyt enää kunnolla kaikkeen ja lainan määrä vain kasvoi esim remonttien myötä. Äitini ei saanut kaupungista niinkään paljon töitä kuin sieltä maalta ja oli ehkä jo vähän liian "vanha" työnhakija siellä muiden joukossa.
Tämä kaikki vaikuttaa elämäämme vieläkin. Silti tilanne on hallinnassa kuitenkin pysynyt ja lainaa myöskin lyhennetty kokoajan. Oikeastaan minulta ei myöskään koskaan puuttunut mitään ja elin ihan tavallisen välillä köyhän nuoruuden. Nyt vanhemmat ovat myyneet taloa pitkään ja äitini asuu muualla ja käyn kauempana töissä. Saimme vihdoin ostajan ja oikeastaan oli aika ikävää kun oli lähes pakko tyytyä heidän todella alhaiseen tarjoukseensa. Meillä kuitenkin iha hyvässä kunnossa oleva talo, josta olisi saanut enemmänkin. Nyt pitää sitten tavallaan mennä ostajien mukaan, kun ei ole varaa kieltäytyä mistään, kun velat täytyy saada kuitatuksi. Ironista sekin, että ensimmäinen ostajaehdokas, josta pidemmä todella ja olisi maksanut pyydetyn summan sairastui ja kuoli nopeasti. Tietenkin olen silti iloinen, ettei hän ehtinyt mitään kauppaa talosta tehdä, mutta muuten todella ikävä asia.
Meillä jää talon hinnasta vain noin 15-20 tuhatta käteen velkojen jälkeen, jos ei saada mitään muuta järjestelyä ( eli maksaisimme pientä lyhennystä jatkossa yms) ja se on aika vähän jos puhutaan, että veloihin menee ainakin 60 tuhatta. Isänikin on kuitenkin aina lyhentenyt lainaa, mutta summa varmasti niin pieni ja äitini oli työttömänä sekä siihen lisäksi pakolliset remonttikulut joihin oli pakko ottaa lainaa myöskin. Vanhemmat monesti sanoneet, että toinen kalliimpi talo ja sen osto ja liikaa meillä ja jos olisimme asuneet siellä maalla siihen pienemmässä ja edullisemmassa asunnossa ( esim lämmityskulut) niin lainaa ei enää olisi ja elämä olisi ollut taloudellisesti helpompaa. Itsekin olen jotenkin tajunnut sen, että jos ostaa omistusasunnon niin siinä pitäisi sitten ainakin pienituloisemman sitten asua lähes koko elämä eli niiden osto ei saa olla mikään nopea päätös. Isäni oikeastaan piti meidät aina pystyssä vaikeina aikoina ja saatiin lainoja lyhennettyä. Hassua toisaalta, että äitini on nyt palannut maaseudulle, josta sai vielä lähes kuusikymppisenä heti töitä ja ollut pitkään töissä.
Nyt meillä on muutto käynnissä ja pitää nopeasti saada kaikki kuntoon. Ostajalla aika kiire muuttaa ja emme oikein tiedä mihin saamme nopeasti kaikki huonekalut. Toivon oikeasti, että kaikki menisi hyvin ja saataisiin jotenkin selvittyä tästä kaikesta. Samalla tietää sen, että talo on nyt hyvä myydä pois. Kuitenkin silti tämä on myös aika haikeakin asia ja joskus miettii, että kumpa olisi pystytty pitämään se, mutta kun en itse oikeastaan tarvi taloa ja minulle ei olisi siitä hyötyä niin parempi saada velat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä hirveän luterilainen tapa nauttia. Jotenkin tuntuu olevan väärin, että jostain on valmis maksamaan.
Ei suinkaan. Sitä on kritisoitu, ettei osata mitoittaa omaa kulutusta tuloja vastaavaksi ja osin sitä, ettei ymmärretä puskurivarannon tärkeyttä.
Ihan fine, jos panee tilinsa sileäksi vaikka mihin turhuuteen, mutta sitten on turha tulla valittamaan, etteivät rahat riitä kunnolliseen ravintoon.
Miten tämänkin on mahdollista, että pankkitilit on ihan fine, kun suomalaisten säästäväisyys aste on korkea ja jopa huolena pankkitilillä makaavista rahoista.
Juuri luin, kuinka nuoret säästävät, eivätkä kuluta ja hyvin monella jo lukioikäisillä on rahastoja, vaikka vanhemmat ovat pienituloisia tai yh-äitejä. Jpka on hyvin ristiriidassa tämän keskustelun kanssa, kun KAIKKI MUUT elää velaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä hirveän luterilainen tapa nauttia. Jotenkin tuntuu olevan väärin, että jostain on valmis maksamaan.
Miksi se pitää tehdä velkarahalla? Eli jonkun toisen rahoilla. Pahimmillaan niitä toisten rahoja ei haluta edes palauttaa sovittuun aikaan, vaan viivytellään vuosia maksamisessa. Siitä on kyse kuin sitä nauttimista rahoitetaan velkarahalla ja päädytään ulosottoon.
Kukaan ei arvostele, jos maksat heti ostamasi tuotteesi.Rauhoitu hyvä ihminen ja haukkaa välillä happea.
Vai onko sinulla joku salainen tutkimus tai tilasto ihmisten elävän velkarahalla. Nyt vaahtoamisen ja syyllistämisen sijaan, faktoja pöytään.Juuri julkaistiin luottohäiriot ja siellä edustavat miehet, ikäluokka 35-39v ja he tuskin ostelevat kalliita lasten kenkiä, vaan taustalla on työttömyys yms. Joka näkyy myös työttömyysluvuista.
Suurin kuluttajista ostaa omilla tuloillaan ja kulut suhteutetaan omaan ostovoimaan. Ja vaikka ihmiset maksavat kortilla, se ei suinkaan tarkoita velaksi elämistä, otto tapahtuu reaaliajassa tai lasku maksetaan kuukauden lopussa, ilman korkoa.
Ja Suomen yksityishenkilöiden velkaisuusaste ei ole sen suurempi kuin muiden Eu-maiden, paitsi asuntoluottojen, koska Suomessa suositaan omistusasumista.
Ja nyt niitä tutkimuksia suomalaisten velkaisuusasteista, siis sen naapurin Pirkon tai kenen tutun kaima lieneekään, jotka elävät velaksi.
Joka mielestäni on jo käytännössä estetty lainsäädännöllä, koska luoton myöntämisessä huomioidaan tulot ja vakuudet.
Ps. Ja kyllä vähemmäläkin uskotaan miten hyviä ihmisiä olette. Siis ne säästäjät ja puurtajat. Mutta ei luulisi teiltä olevan pois, jos minä hemmottelen itseäni ostamallani Runebergin tortulla.
Ymmärätkö mihin kommentin vastaukseni oli? Puhun velkaantumisesta joko johtaa ulosottoon. Ei minua haittaa vaikka hemmottelet itseäsi 10 tortulla. Ihmettelen vaan miksi olet niiden takia valmis olemaan velkahelvetissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä minua näissä median nykyään esillenostamissa köyhyys ja eihän täällä pärjää millään - keisseissä hiertää, on se miten nämä henkilöt on valittu ja mihin sillä pyritään. Nimittäin se vaikuttaa sensaationhakuiselta ja tiettyyn suuntaan.
A. Naisia epämairittelevassa valossa yksinomaan esille nostaen
B. Sama pätien köyhiin tai köyhiksi itsensä mieltäviin / kokemiseen ("tällaisia ne köyhyyttä valittavat oikeasti vaan on")
Tuollaisiakin lienee, mutta niin myös aivan taatusti on fiksusti menetellä parhaansa mukaan yrittäneitä, aivan oikeasti huonossa asemassa olevia. Kuitenkin mielestäni likipitäin yksinomaan nuo keissit mitä julkisuuteen vedetään vaikuttavat usein kaikenmaailman henkisesti "blondibimboilta" jotka olisivat tarvinneet parempaa kasvatusta itse sekä taloudenpidon ja lastenkasvatustaitojen opetusta kotona ja koulussa. Tai saatu ei ole kiinnostanut silloin alaikäisenä tai muuloin sitä saadessa. Eikä sen jälkeenkään ole kiinnostanut eikä ymmärretty alkaa opetella ja ottaa selvää edes marttojen nettisivuilta, isoäitien ja isoisoäitien keittokirjoista, kirjastosta tai netistä. Kaupungissa mistä tahansa divarista. Jos on äitiä, tätiä, mummoja elossa, voisi nostaa luurin ja kysyä sieltä lainaan. Nöyrtyä kysellen opastusta. Mennä kurssille. Liittyä nettiryhmiin facessa.
Miksei meillä valtiovalta lähetä kaikille uusille ekakertalaisille vanhemmille taloudenpidon ja lapsenkasvatuksen ABC aapisia, siinä kuin äitiyspakkausta? Nykyaikana tarpeellisempi ilmiselvästi.
Toisekseen nuo tyhmät jutut ovat aina naisista. Missä meillä on niistä yh-isistä tai yhteishuoltaja-isistä tai pitkäaikaistyöttömistä vanhenevista / sairaista yksinäisistä köyhistä miehistä? Halutaan niillä sitten nostaa esiin oikeaa köyhyyttä tai nolata typerästi tehneitä?
Kolmanneksi;
jos ei ole kyseessä jokin yh, jolla mies ei elätä lapsia millään tavoin eikä Kelakaan mystisesti nähtävästi maksa lapsilisää eikä olemassa olemattoman / kuolleen / ulkomaille karanneen / dokaavan puliukko-isän sijasta elstustukea, kuten kaikille muille tarvitessa,
kuitenkaan perheen isästä ja aviopuolisosta tai tämän tuloista, menoista, perheen elatukseen osallistumisesta, eikä kannasta klyhyyteen, talouden ja rahatalouden hoitoon ja perheen elämään ei vedetä edes yhtä halaistua sanaa. Ei vaikka asiaa tutkiessa jostain käy kiertokautta ilmi perheessä puolisokin olevan saman katon alla ydinperheen tai uusiperheen elämää jakamassa.
Se mitä kirjoitetaan on kuin se osa-aikainen pienituloinen perheenemännän tekele / veruke selittämässä miten muka vain hänen pienellä toista tonnin palkalla eletään eikä pärjätä, vaikka asutaan ydinperhe mies nainen lapset okt:ssa ja on 2 aikuisen tulot, eikä kaupungin keskustan postimerkkitonttia missä ikkunasta näkee mitä lehteä naapuri lukee köökissään, vaan on tila, maatalousrakennuksia, monenlaisia eläimiä hevosia myöden, pari autoa ja jumalaton liuta mukuloita vaikka ehkäisy, steri ja vasektomia sekä adoptio keksitty.
Minä tahtoisin tietää, millä 1 naisihminen elättää suurperheen isoine määrine vielä eläimiä yksin muka ja miksi pelkällä +- 1500 palkalla sen joukon todellisuudessa ja jos elättää, miksi valittaa koska sehän on ihme kuin veden muuttaminen viiniksi. Samoin se ellei mitään muuta tuloa taloon tule kuin 1 hengen pieni palkka. Eikö ukko osaa edes kortistoon ilmoittautua että 500 kuussa netto tilille? Eikö Kela maksa lapsilisiä automaatilla? Eikö osata hakea tukia?
?????
Ihmeellistä. Etenkin se ne jutut on aina näitä.
Varmaan ympäristökin vaikuttaa. Omassa lapsuudessani maaseudulla 60-luvulla oikeastaan kaikki olivat köyhiä ja oli luonnollista säästää ja pihistää kaikessa. Nykyiset köyhätkin elävät vähintään yhtä leveästi kuin sen ajan rikkaat ja lähes kuten tämän ajan hyvätuloiset. Esimerkiksi minä keskituloinen palkansaaja elän ulkoisesti leveämmin kuin kotikuntani vauras apteekkari, minulla on kalliimpi asunto ja hienompi auto sekä mökki ja teen useammin lomamatkoja ulkomaille, vaikka elän melko säästäväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä, mihin ihmiset rahansa laittavat. Minulla jää käteen verojen jälkeen 1200 euroa ja silti saan rahastoon joka kuukausi vähintään 500 euroa. Vuokraa maksan 450 euroa yksiöstä ja ruokaan menee kuussa 40 euroa ja hygieniatarvikkeisiin 10 euroa. Puhelin ja netti yhteensä 15 euroa. Autoa en ilmastosyistä suostu hommaamaan ja onhan se kuluerä. Pyöräilen ympäri vuoden. Työmatka on 1.5km ja ihmettelen niitä laiskiaisia, jotka pyörähtää työpaikan pihalle autolla. Kuntokin kasvaisi, jos pyöräilisi ja kävelisi.
Lapset on oma valinta ja on tyhjä marista sitä, että niihin kuluu rahaa. Kun jokainen jättäisi lapset tekemättä, niin rahaa riittäisi elämiseen ja säästöön vanhuuteen. Luontokin kiittäisi, kun jättäisimme lisääntymättä. Työvoimaa saa kyllä ulkomailta ihan valmiita aikuisia, joiden kouluttamiseen ei mene yhteiskunnan rahoja. He hoitavat meidät vanhana.
Elämä on valintoja, älkää marisko koko ajan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä hirveän luterilainen tapa nauttia. Jotenkin tuntuu olevan väärin, että jostain on valmis maksamaan.
Miksi se pitää tehdä velkarahalla? Eli jonkun toisen rahoilla. Pahimmillaan niitä toisten rahoja ei haluta edes palauttaa sovittuun aikaan, vaan viivytellään vuosia maksamisessa. Siitä on kyse kuin sitä nauttimista rahoitetaan velkarahalla ja päädytään ulosottoon.
Kukaan ei arvostele, jos maksat heti ostamasi tuotteesi.Rauhoitu hyvä ihminen ja haukkaa välillä happea.
Vai onko sinulla joku salainen tutkimus tai tilasto ihmisten elävän velkarahalla. Nyt vaahtoamisen ja syyllistämisen sijaan, faktoja pöytään.Juuri julkaistiin luottohäiriot ja siellä edustavat miehet, ikäluokka 35-39v ja he tuskin ostelevat kalliita lasten kenkiä, vaan taustalla on työttömyys yms. Joka näkyy myös työttömyysluvuista.
Suurin kuluttajista ostaa omilla tuloillaan ja kulut suhteutetaan omaan ostovoimaan. Ja vaikka ihmiset maksavat kortilla, se ei suinkaan tarkoita velaksi elämistä, otto tapahtuu reaaliajassa tai lasku maksetaan kuukauden lopussa, ilman korkoa.
Ja Suomen yksityishenkilöiden velkaisuusaste ei ole sen suurempi kuin muiden Eu-maiden, paitsi asuntoluottojen, koska Suomessa suositaan omistusasumista.
Ja nyt niitä tutkimuksia suomalaisten velkaisuusasteista, siis sen naapurin Pirkon tai kenen tutun kaima lieneekään, jotka elävät velaksi.
Joka mielestäni on jo käytännössä estetty lainsäädännöllä, koska luoton myöntämisessä huomioidaan tulot ja vakuudet.
Ps. Ja kyllä vähemmäläkin uskotaan miten hyviä ihmisiä olette. Siis ne säästäjät ja puurtajat. Mutta ei luulisi teiltä olevan pois, jos minä hemmottelen itseäni ostamallani Runebergin tortulla.
Mitä nämä pikavipit sitten ovat? Kukaan ei niitä ole ottanut ja silti niitä on jopa pyritty suosimaan jopa lainsäädännöllä ja niiden takia on jouduttu ulosottoon?
Harva sen päivä on lehdissä juttuja, kun rahat ei jostain syystä riittää ja paikataan asiaa velkarahalla.
Haluatko nyt väittää ettei ihmiset ota velkaa, osta sillä rahalla asioita ja sitten eivät kykene maksamaan sitä eikä kukaan ole joutunut ulosottoon? Ei velka ole ongelma kunnes olet pisteessä ettet saa maksettua sitä. Ja kun lähdetään katsomaan mihin ne rahat menivät, jotka veivät ulosottoon lehdet kirjoittavat takaajista ( joku osti jotain velaksi, koska käteisostokseen ei takaajia tarvita), joku osti osamaksulla (eriä ei saatuaan maksettua) ja joku osti jotain liian kallista ( muuhun ei jäänyt enää rahaa) ja piti alkaa velalla rahoittamaan se muu.
Köyhyys, työttömyys ja velka ovat kolme eri asiaa. Ja niitä velattomia työttömiä, opiskelijoita ym. on. Köyhiä, mutta velattomia ja jotka saavat ostettua Runebergin tortun ilman pikavippiä ja velkaa. Ilman 15% korkoa ja ulosottoa. Jos se ei sinulta onnistu, mutta olet tyytyväinen, niin mitä siihen sanomaan. Nauti ihmeessä siitä "kalliistaa", jonkun toisen rahoilla ostetulla tortusta ja maksele tai pakko maksele sitä myöhemmin. Jostain syystä monet jättävät mieluummin sen kauppaan.
Puoli miljoonaa ihmistä Suomessa on ulosotossa. Siinä sinulle tilasto, eikä kyse ole vain työttömistä miehistä. Ja joka ikisellä siellä olevalla on velkaa. Ihan jokaisella. Ja jostain ne ovat tulleet.
Yksi perin kumma juttu
Mikä kumman villitys ja muoti-ilmiö meillä on köyhyyden yhteydessä nylyään huutaa jotain kumman makaroonia ja hokea jostain kumman harmaasta, vetisestä, ketsupilla sotketusta makarooni- jauhelihamössöstä, lillusta? Kun tuo yksikin nainen mesosi ettei varaa edes valita mitä makaronia? Käsittämätöntä.
Kuka herran tähden on niin yksinkertainen, tekee ja syö jotain sellaista? Miksi ihmeessä? Eihän kukaan pakota?
Ensinnäkään missän koskaan köyhät ihmiset ei ole ennen mesoneet lihan kanssa silleen kuin nykypäivänä ja silti mainiosti on jaksettu kovaakin työtä. Toisekseen ainakin ennen ihmiset osasivat makaronia käyttää tahtoessa tehdä normaalien täysjärkisten tavoin edes kunnollista makaronilaatikkoa. Tai spagettia joskus. Kunnon kastikkeella, joko oli lihoja tai ei.
Kolmanneksi kuka hemmetti käskee syödä makaronia yhtään saati uida siinä, uittaa sitä missään ketsupissa, tai tehdä jotain älyttömiä vastenmielisiä kuvottavia mössöjä ikään kuin ei olisi mahdollista mitenkään päin opetella tekemään normaalia ruokaa?
Eikö meillä mitään muuta osata kuin Italiasta apinoituja ruokia pizzaa ja makaronia?
Me tavalliset ihmiset söimme ennen perunaa eri muodoissa, paljon keittoja esim erilaisia perunavihanneskeittoja tai kalalla tai lihalla varustettuja, kaalikeittoa, nakki-tai makkarakeittoa, hernekeittoa, pinaatti-, purjoperuna- ja sienikeittoja, sienisalaatteja, perunasalaatteja, silakka- ym laatikoita, kiusauksia, keitettyjä perunoita kastikkeella, pyttipannua, paistinperunoita, uuniperunoita muiden juuresten js tai vohannesten kera kuten porkkanat, muusia, ns perunalaatikkoa, lanttu, porkkana, maksa mys, maksakastiketta, maksapihvejä, lihapullia ja kastiketta, porsaankyljyksiä, palapaistia, uuniin jauhelihapaistos esim vihanneksilla täytettynä, kasvispihvejä, maitoruokia, kananmunaruokia, puuroja eri muodoissa maitoon mehuun hilloihin hedelmiin kuivahedelmiin tai veteen, marjoja eri muodoissa tuoreista hilloihin ja mehukeitoista kiisseleihin, pannukakkoa, lättyjä, leipomuksia, juureksia eri muodoissa kuten raasteina, keittoina, laatikoina, omenoita, riistaa jos miehet toivat metsältä, sieniä. Esim peruna + soosia tyyppisen kanssa tarjottiin rassteiden sijasta ja lisäksi puolukkahilloa, suolakurkkua, maustekurkkua, kurpitsasäilykkeitä, Pustan salaattia. Tehtiin erilaisia salaatteja ja erilaisia kastikkeita. Mm valkokastiketta kananmunista ja perunoiden seuraksi oli lisäkkeenä silliä tai jotain itse valmistettua kalaa tai muuta paremmin sopivaa kastiketta. Tehtiin kalakeittoa. Paistettiin silakoita tai muita kaloja. Munakasta tai paistettuja kananmunia tai keitettyjä välipalaksi leivän kanssa. Jotain hyvää velliä, voiileipiä. Punakaalista, porkkanasta, muusta kaalista, lantusta raastetta. Sekaan sitruuna- tai appelsiinimehua, appelsiininpaloja, ananasmurskaa ja mehua, puolukkahilloa, tai muuta.
Jos ihmiselle ei mikään kelpaa eikä viitsi mitään, ei ole köyhyys mistä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi syynykyajan kovaan kulutasoon on se miten leveästi on alettu asua. Joskus se johtuu johonkin "loukkuun jäämisestä" mutta ei varmasti aina. Jos minun ikäpolveni vanhemmille olisi väitetty joka lapsen tarvitsevan eri huoneen, naurusta ei olisi yullut loppua. Sama pätee kaikenlaisiin ylellisiin harrastuksiin missä nykyaikana lapsia kiikutetaan tai itse käydään.
Kun niitä täysin turhia extramenoja ei ollut, ihmiset pärjäsivät.
Mitä minä muistan me tytöt luimme valtavasti ja juorusimme, teimme käsitöitä ja luimme erittäin ahkeasti läksyjämme yhdessä ja erikseen, kävimme kävelyillä ja pyöräilemässä ja vastaavaa. Syksyt menivät marjojen poiminnassa ja vastaavaa. Telkkaria katsottiin ja kuunneltiin musiikkia kyllä. Divareissa ja kirjastossa.
Pojat remusivat ulkona ja keskenään ja lukivat läksyjään sikäli kuin muistan.
Ihan normaalia elämää paitsi että nykyajan kermaperseille mikään ei riitä.
En tiedä millä vuosisadalla olet elänyt, mutta oman muistelun mukaan me nuoret kyllä ihannoimme ja haaveilimme paremmasta elämästä jo 50-60-luvulla maalla, vaikka oltiin köyhiä.
Ja kyllä, jo silloin köyhät vanhemmat halusivat tarjota lapsilleen parempaa, mitä olivat itse saaneet ja vaikka rahasta oli puluu, kävimme elokuvissa, tansseissa ja tilattiin Kalle Anttilan postimyynnistä meikkejä ja vaatteita.
Ja ehkä se antoi myös vanhemmille voimaa, kun näkivät meidän lasten kokevan iloa ja elämyksiä, kun saatiin joku Niveä purkki.Jotenkin vaikea ymmärtää, miksi nämä "hyvät ihmiset" eivät halua ymmärtää, että myös köyhä tuntee mielihyvää, iloa ja elämyksiä, kun jotakin ekstraa saa elämässä.
Ja ihan kuin se olisi heiltä pois, jos köyhä sattuu ostamaan ei niin välttämätöntä tai ostamaan parempaa ruokaa, kuin he itse. Ja he haluavat määritellä tarkasti, mitä köyhän pitäisi ostaa ja mitä jättää ostamatta ja halu on kova kontroloida toisten elämää.
En halua määritellä mitä toisen pitäis ostaa, mutta onhan se selvä, että kun ihminen selittää, että on velkaantunut, koska ei halua vastaanottaa tukia tai lapselle on ostettava 150€ merkkikengät, koska muuten hänen kaverinsa hylkäävät, niin herättäähän se ajatuksia.
En ymmärrä nykynuoria, jos he vaativat köyhiä vanhempiaan velkarahalla ostamaan merkkituotteita. Ehkä heidän pitäisi etsiä parempia ystäviä, jos nykyiset ystävät kiusaavat jonkun kenkämerkin takia.
Totta kai köyhä saa tuntea mielihyvää, mutta onko se velkahelvetin arvoista? Kuinka kauan joku 150€ kengistä saatu mielihyvä kestää? Yhtä kauan kuin se velan maksu? Miksi se köyhien mielihyvän pitää aina olla niin kallista ja suistaa heidät velkakierteeseen ja miksi se avunpyytäminen, alennusmyynneissä käyminen ja tukien nostaminen on niin kauheaa?
Köyhyys on kauheaa. Niin se vaan on vaikka rikkaat sitä kuinka yrittäisivät kaunistella.
Joo, tää on kyllä totta. Toisilla meistä ostaminen lähtee överiksi, eikä sitä helposti edes itse tajua, jos yksittäiset ostokset on pieniä/edullisia, eikä mitään Vuittoneita.
Itselläni on meneillään asunnon tyhjennys turhasta kamasta, ja olen järkyttynyt, miten paljon olen ostanut kamaa viimeisen viiden vuoden aikana, mm. vaatteita (silti ei koskaan mitään päällepantavaa...) ja kirjoja, pelejä, dvd-elokuvia jne. Suurin osa turhia... nyt yritän niitä myydä, ja saan pari euroa per tuote jos itse olen maksanut pari kymppiä. Jos kukaan edes ostaa.
Olin töissä kosmetiikkaa myyvässä liikkeessä 7 vuotta, ja mieheni naureskeli, että koko pieni palkkani menee sinne, ja olin että no hahaha onpa hauskaa... nyt olen puolitoista vuotta jo ollut opintovapaalla, ja olen havainnut, että mulla on joka paikka täynnä sieltä ostettuja purkkeja ja purnukoita, ja yritän käyttää niitä loppuun, suurin osa turhia heräteostoksia...
Lasten vaatteita kaapit täynnä, niistä ei saa käytännössä mitään myytynä, vaikka suuri osa jää lähes käyttämättömäksi. Jne jne jne.
Toivoa sopii, että opin nyt muuttamaan kulutuskäyttäytymistäni. Positiivinen puoli on se, ettei meillä ole minkään sortin talousvaikeuksia, eli siinä mielessä ei ihan aiheeseen kuulu, mutta eihän tässä mitään järkeä silti ole. Yritän kuitenkin huolehtia siitä, että kaikki kierrätetään asianmukaisesti. Jos en saa itse myytyä, niin vien SPR:n kirpparille.
Ruokakulttuuri vaikuttaa köyhtyneen niin ettei täällä syödä kuin heseä, kotipizzaa, "makaroni-jauhelihamössöä", ja "kanaa ja riisiä". Kukan ei VIITSI muuta eikä edes tiedä muuta saati nyt että olisi opetellut ja osaisi tai viitsisi opetella ja tehdä. Sellaisilta pitäisi huostata lapset.
Ja toinen pää on olevinaan jotain, vissiinkin oikeinkin hienoa eliittiä kun vetää "viintä" vaikka eivät osaa edes taivuttaa kyseistä sanaa ...
I rest my case
En halua määritellä mitä toisen pitäis ostaa, mutta onhan se selvä, että kun ihminen selittää, että on velkaantunut, koska ei halua vastaanottaa tukia tai lapselle on ostettava 150€ merkkikengät, koska muuten hänen kaverinsa hylkäävät, niin herättäähän se ajatuksia.
En ymmärrä nykynuoria, jos he vaativat köyhiä vanhempiaan velkarahalla ostamaan merkkituotteita. Ehkä heidän pitäisi etsiä parempia ystäviä, jos nykyiset ystävät kiusaavat jonkun kenkämerkin takia.
Totta kai köyhä saa tuntea mielihyvää, mutta onko se velkahelvetin arvoista? Kuinka kauan joku 150€ kengistä saatu mielihyvä kestää? Yhtä kauan kuin se velan maksu? Miksi se köyhien mielihyvän pitää aina olla niin kallista ja suistaa heidät velkakierteeseen ja miksi se avunpyytäminen, alennusmyynneissä käyminen ja tukien nostaminen on niin kauheaa?