Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.

Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.

Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.

Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.

Säälin rahanpalvelijoita. Sori.

Mun näkökulmasta olet rahan orja, on pakko tehdä paljon töitä jotta saa rahaa kulutukseen ja hemmotteluun. Mulle parasta hemmottelua on vapaa-aika, leikkaan työajasta pois aina kun talous antaa myöten. Todellinen vapaushan on vain taloudellisessa riippumattomuudessa, sitä kohti.

Jos kaikki kommettisi ovat yhtä uskottavia, kuin mitä vastasit, sillä eivät perustu faktaa, vaan olettamukseesi ja mielikuvitukseesi, joka on hyvin kaukana totuudesta ja faktasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä on ollut elämälle vähän isommat toiveet, kuin se että käy töissä ja siitä huolimatta hoitaa asiat kävellen (miten tähän edes riittää aika?) tai että miettii, olisiko kuukauden ainoa maksullinen tapahtuma leffa tai kahvilakäynti. Ehkä mä vaan haaveilen liian isoista ja olisi tyytyminen vähempään😏

Haaveilet materiasta ja kuluttamisesta siis? Ja nekö ovat mielestäsi isoja haaveita?

Itse taas en tyydy noin halpoihin haaveisiin. Itsellä haaveet ovat olleet ihan muita asioita, semmoisia mitkä oikeasti tekevät onnelliseksi ja joita rahalla ei edes saa.. Rakastava kumppani. Terveys. Ystävät. Mielenrauha. Elämän kokeminen merkitykselliseksi (ja ei, siihenkään ei rahalla saa ratkaisua vaikka moni niin luulee).

Hyvä että meitä on erilaisia. Kaipaisin taloudellista tasautta, että kokoajan ei oltaisi niin veitsenterällä. Että lapsi voisi harrastaa (järjen rajoissa) sitä mitä tahtoo, eikä sitä mitä on halvin. Ettei itse tarvitse miettiä, että jos nyt leffan jälkeen käyn viinillä niin ensi kuussa ei ole kylpylää. Sitä, että kaikkea pitää miettiä raha edellä, ei sen mukaan haluanko vai ei. Enkä tarkoita, että rahoissa ollessani ostaisin kuin heikkopäinen tai että elämä olisi pelkkää materiaa. Ehkä ennemmin sitä, että kaikelle rahalle ei olisi reikää jo ennenkuin se tulee, eikä kaikkea tarvitse suunnitella.

Voi kultaparka, mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän täytyy suunnitella.

Mistä teille ihmisille on tullut sellainen käsitys että olisi jotenkin erityisen onnellista että ei tarvitsisi suunnitella rahankäyttöään ollenkaan? Jotenkin tosi lapsellista. Aikuisuus on aika pitkälti sitä että suunnittelet ihan koko ajan mihin resurssisi riittävät, koska ne ovat kaikilla rajalliset. Optimoit ajan- ja rahankäyttöä, tiskikoneen täyttöä ja whatnot.

Ja mielestäsi siis pitäisi päästä tässä kuussa elokuviin ja ensi kuussa kylpylään ja se on jotenkin normaalia ajan- ja rahankäyttöä pienituloiselle? Tuollaiset on täysin tarpeettomia ylellisyyksiä joita harrastetaan jos on luppoaikaa eikä mitään järjellistä tekemistä keksi.

Tässäkin ketjussa huomaa taas kerran sen miten köyhänä itseään pitävät tuntuvat olevan ensisijaisesti henkisesti köyhiä. Ei kerta kaikkiaan keksitä mitään tekemistä ellei se maksa rahaa. Seuraatteko te jotain instatilejä joissa "käydään viinillä" koko ajan vai mistä tuo ajatusmalli oikein tulee?

Itselläni on muutamia "viinillä ja elokuvissa" käyviä ystäviä (joilla on siihen kyllä varaa etteivät sentään luojan kiitos ruikuta kuten täällä). Joka kerta kun näen niitä kuvia somessa, en voi olla miettimättä miten jumalattoman tylsä elämä täytyy olla että uhraa vähän vapaa-aikansa siihen että vuodesta toiseen käy saman akkaköörin kanssa viinillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole koskaan ollut muuta velkaa kuin opintolaina ja senkin maksoin pois heti kun pienestä palkasta pystyin, luottokorttiakaan en ole omistanut. Ikää on lähes 40v.

Sitten kävikin niin että sain perinnöksi äitini velat! Onneksi en ole ainoa maksaja. Enkä todellakaan tajua tuollaista velaksi elämistä, kulutusluottoja, vippejä yms. Sairastuessa tosiaan on oikeutettu tukiin, jotka järkevä ihminen myös itselleen hakee, mutta mikäs virasto maksaa tuollaisia velkoja?

Miestä en ota kattoni alle asumaan vain sen takia että joku maksaisi elantoni...

Älä valehtele, velka ei periydy, mikä lie Moskovan Tiltu olet

Kun perii talon joka on vakuutena pankkilainoissa niin kyllä... ja aika paljon muitakin maksuja jäi kuolinpesän osakkaille.

Olen sanaton. Ihmisten tyhmyydestä. Ei, velka ei periydy. Ellet mene itse sössimään niin, että otat kuolinpesästä perintöä, jolloin luonnollisesti myös velat tulevat kuolinpesälle. Et voi tietenkään tehdä niin, että otat varat, mutta et velkoja. Tai jos laiminlyöt perunkurjoituksen. Ylivelkainen kuolinpesä haetaan konkurssiin, jolloin velat eivät periydy.

Leskellä asumisoikeus talossa, joka vakuutena pankkilainalle. Perilliset omistavat mutta eivät saa mitään.

Perunkirjoitus tehty.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan. Ei tule veroja eikä velkaa.

Lainauksen kirjoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehäketun vinkit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi. Moni tuntuu unohtavan sen että kova kunto tulee tekemisellä eikä muotinäytöksillä.

Pitää löytyä hikeä ja tahtoa menestyä.

Ne tulokset ei tule kun pistää uudet nätit lenkkarit jalkaa ja sipsuttelee menemään. Tätä muuten näkee miehilläkin. Ovat pukeutuneet ns. menestyspuolue tyylillä. Sateella laitetaan coretexit jalkaan ja tehdään homma oikein mukavasti.

Kun sinne pihalle mennään tekemään tuloksia niin otetaan se sade vastaan ihan hupparissa. Kestetään ne tuiskut ja tuulet. Siitä tulee menestyjiä. Siitä tulee kovuutta.

Se kovuus ei tule pukupelleilyllä.

Tämän ohjeen sanon aina kaikille jotka haluaa koviksi.

Ei sinne mennä viihtymään. Sä annat sen 70% itsestäs. 30% säästöön.

Sen verran pitää olla puskurivaraa, mut mitenkä sä saat puskuriin yhtään varaa jos hoidat hommat sateessa mukavissa sateenkestävissä kuteissa?

ET KUULE MITENKÄÄN.

Tulosta ei silloin synny ja ei jää hampaankoloon yrittämisen makua.

Tää on se mikä pitäis parempituloistenkin tajuta kun lähdetään tuonne tekemään tuloksia ja punnertamaan.

Tuo on tyhmyyttä eikä mitään muuta. Samalla logiikalla kannattaa kaikki muukin teknologia hylätä ihan kokonaan. Sä et tuolla logiikalla saa yhtään sen parempaa tulosta kuin ne fiksut jotka tajuaa panostaa varusteisiin. Ne varusteisiin panostajat eivät välitä säästä tippaakaan vaan keskittyvät siihen urheiluun 100% eikä vain 70%.

Siinä vaiheessa kun ostat teknologiset lihakset itselles ja olet hermottanut kroppas käyttämään optimaalisia liikeratoja teknologisesti.

Sellaista teknologiaa ei olekaan vielä.

Että... Vähän selittelyn makua sulla.

Taidatkin olla sellainen pururatojen sipsuttelija. Sipsuttelet sievästi menemään uusissa lenkkitossuissa.

Mä kuule juoksen paljain jaloin kesäsin. Ei mua pelota ja kun mä lähen juoksee. En tosiaankaan sipsuttele kuin mikään tipu tuulitakissa. Kahi kahi sinne vaan.

Harmaa rockyn huppari päällä ja ne jesarilla paikatut lenkkarit.

Tää on se merkkituote millä menestystä tulee.

Näissä asioissa me neuvotaan parempituloisia. Ne tulokset ei tule teknologialla vaan lihaksilla ja hermotuksella. Onko tämä selvä tältä erää?

Parhaimmat kiekkoilijatkin pelasi ennen ilman kypärää ja neitivarusteita.

Tää on taivaantosi.

Köyhäkin voi pelata kiekkoa jos sen annettaisi. Ei vaan anneta kun syrjintää on.

Pitää ostaa markkinatalouden mukaan kaikenlaisia suojia ja lisenssejä.

Ei hyvät pelaajat kelpaa. Rahalla pilattu laji sanon mä.

Porvareita ei ikinä pitäisi päästää urheiluun mukaan. Ne ei osaa ja näe jutun ydintä.

Asioista tehdään turvallisia ja mukavan vaarattomia.

Se ei ollut se pointti alunperin. Sama bokraamisessa.

Kun markkinatalous sekaantuu urheiluun, niin nyrkkeily on yksi hyvä esimerkki. Tyypit lyö toisiaan päähän pehmukkeilla. Porvarisoitunut laji kuten jäkiskin on.

Eli toisin sanottuna et pärjää heitä vastaan kenellä on välineet kunnossa. Itse ainakin juoksen enemmin hyvissä kengissä niin jalatkin pysyy hyvänä. Kunnon kuulokkeista kiva kuunnella musiikkia samalla kun juoksee, hyvä kello kädessä ottamassa treenin tiedot ylös ja kertomassa palautumisesta jne.

Ne "hyvät kengät" itse asiassa nimenomaan aiheuttaa vammoja. Luepa Christopher McDougallin kirja "Syntynyt juoksemaan". Juoksijoille alkoi tulla ongelmia vasta 70-luvulla kun keksittiin tuetut ja iskua vaimentavat lenkkarit. Tuossa kirjassa eräskin alan tutkija todisti väitteensä juoksemalla lenkkarinsa niin loppuun että saattoi lopulta pistää ne eri jalkoihin ja juosta vaan. Ilman ongelmia.

Jos pronaationgelmia, ne jalat täytyy jumpata kuntoon ja sitten vasta ruveta juoksemaan.

Itselläni juoksu takkusi aina vaikka käytin kalliita optimaalisesti pronaatiotuettuja tossuja. Vasta kun siiryin pehmeisiin tossuihin (ei ihan paljasjalkakenkiin, sen verran on pehmustetta ettei kivet tunnu niin hirveästi läpi) juoksu alkoi sujua.

Ei ne kilpailijatkaan millään tuetuilla tossuilla juokse. Rata on kova kuin mikä ja piikkareissa ei ole mitään pehmustetta tai tukea.

Näitä vastauksia lukiessa tuntuu, että joillekin tekisi ihan hyvää joskus nauttia elämästä ja käydä viinillä, kylpylässä ja elokuvissa. Nauttia elämästä muutenkin kuin laskemalla, kuinka monta euroa taas säästettiin. Ettei olisi niin perhanan kärttyisiä niitä kohtaan, jotka tuollaisia asioita haluavat tehdä ja hui kauhistus, jopa joskus niin tekevätkin. Että ihan vapaasti vaan nauttimaan linnun laulusta ja auringosta, samalla tavalla se laulaa ja paistaa köyhille ja rikkaille, pennun venyttäjille ja rahan käyttäjille.

Vierailija kirjoitti:

Syömisestäkin voi säästää terveellisestä tinkimättä. Puuro on sitä paitsi ravitsevaa, terveellistä ja hyvää. Se että pelkkä puuro ei mukamas täytä on pelkkä myytti. Lisukkeeksi puuro ei tarvitse mitään. Omasta 3 päivän pakollisesta lämpimästä ateriasta 2 on 150 gramman annos moniviljapuuroa. Kolmas lämmin ateria valmistuu satokauden kasviksista, juureksista ja vihanneksista ja on kooltaan 200 gramman annos.

Mistä saat proteiinia?

Puurossa on sellaisenaan lähinnä hiilihydraatteja. Ollakseen ravitseva ateria, siinä pitäisi olla myös proteiinia (esim. pähkinöitä tai raejuustoa), pehmeää rasvaa (esim. tilkka laadukasta öljyä), vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita (marjoja, hedelmiä). Jos pelkkä puuro ilman lisukkeita riittää aamupalalla täyttämään ihmisen ja pitää nälän poissa lounaaseen saakka, olen valmis uskomaan kirjaimellisesti myös joulupukkiin ja Raamatun alkukertomukseen. 

Enpä ole koskaan kuullut käytettävän ilmausta "käydä viinillä".

Mutta kyllä ne fiiniä olevinaan olevat juooot naiset tiedetään jotka luulevat sen alkon kittauksen olevan jotenkin peiteltyä ja eri asia kun se ei ole kaljaa tai kirkasta.

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tuntuu, että joillekin tekisi ihan hyvää joskus nauttia elämästä ja käydä viinillä, kylpylässä ja elokuvissa. Nauttia elämästä muutenkin kuin laskemalla, kuinka monta euroa taas säästettiin. Ettei olisi niin perhanan kärttyisiä niitä kohtaan, jotka tuollaisia asioita haluavat tehdä ja hui kauhistus, jopa joskus niin tekevätkin. Että ihan vapaasti vaan nauttimaan linnun laulusta ja auringosta, samalla tavalla se laulaa ja paistaa köyhille ja rikkaille, pennun venyttäjille ja rahan käyttäjille.

Mikä saa sinut ajattelemaan ettei voi olla säästeliäs nautiskelija? Minä ainakin olen. Nautin äärettömästi lämpimästä suihkusta, aamulenkistäni auringon valjetessa. Hyvästä aamiaisesta. ITSE leivotuista gluteenittomista Runebergin tortuista. Jos ostaisin ne kaupasta, saisin huomattavasti huonomman makuista ja epäterveellisempää kalliimmalla, ja lisäksi riistäisin itseltäni leipomisen nautinnon.

Nautin hyvistä raaka-aineista ja kokkaamisesta. Lukemisesta ja kirjoittamisesta. Seksistä. Joogasta ja pilateksesta, joita voi muuten harjoittaa ilmaiseksi netin kautta oman kodin rauhassa ja säästää rahan lisäksi siirtymiin käytetyn ajan!

Nautin sunnuntain jumalanpalveluksista ja hautausmaalla kävelystä. Sammalten tutkimisesta ja kasvitieteen opiskelusta. Huonekasvieni hoitamisesta. Nautin jopa pyykinpesusta ja silittämisestä. Imuroinnista en nauti, mutta koska nautin siististä kodista, teen sitä silti.

Nautin raikkaasta pakkastakelistä, ja lämpimästä auringosta, ja sateesta. Kovasta tuulesta en niinkään. Nautin siitä miltä nurmikko tuntuu jalan alla, tai sammal, tai kallio. Nautin lumen ja metsän ja vastaleikatun ruohon tuoksuista, tai uunissa muhivan ruoan tai paistuvan kotitekoisen leivän. Nautin kun menen illalla nukkumaan sänkyyn jossa on puhtaat raikkaat lakanat ja käperryn viileässä huoneessa lämmintä miestä vasten. Nautin yön hiljaisuudesta ja pimeydestä.

Tällä hetkellä nautin siitä miten taivas on mennyt ihan vaaleaksi ja metsän yllä taivaanrannassa on hennon vaaleanpunerva juova kun aurinko laskee.

Nyt kun näin listaan, melkein koko elämäni on silkkaa nautintoa. Tuntuisi jotenkin hullulta maksaa ylimääräistä että saisin jotain "lisänautintoa". Ei ihminen sentään voi määräänsä enempää nautiskellakaan.  Joku "viinillä käyminen" ei toisi elämääni mitään lisäarvoa.

Onko sitten noin suuria koulukohtaisia eroja?

Meidät laittoi ope laskemaan käsilaskimella, että silloisella korkotasolla oma kämppä maksettiin noin 2 kertaa nimelliservon verran (ei ollut korot nollassa) ja vuokralla saman summan maksoi n 4 kertaa. Siis koko elämälle laskettuna.

Lainoja vertailtiin jne

Tyttärellä oli kotitehtävä laatia oma tuleva budjetti, siis selvittää mitä maksaa asuminen, sähkö jne, ja paljonko vastaavasti on opintotuki jne. Oli hyödyllinen tehtävä nyt lapsen muuttaessa omilleen.

Ei se pikavippiporukka viitsisi noita asioita kumminkaan opetella.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä AP:n kanssa. Olen ihan hyväpalkkaisessa työssä (brutto 3500€/kk) ja asuntolainan + vastikkeen lisäksi kulutukseen (ruoka, ostokset, sähkö jne) menee n. 400 €/kk, loput sijoitan rahastoihin. Lomarahan verran kuluu vuodessa reissuihin, ja matkustelen yleensä paljon mutta edullisesti. Esim Norwegianin luottokorttia käyttämällä on yleensä tullut bonuksia noin neljän lennon edestä vuosittain, ja vuokraamalla oman asuntoni airbnb:ssä reissujen ajaksi katan ison osan asumiskuluista matkakohteessa :) 

"matkustelen yleensä paljon mutta edullisesti. Esim Norwegianin luottokorttia käyttämällä on yleensä tullut bonuksia noin neljän lennon edestä vuosittain"

Mites vähävaraiset voisi hyödyntää säästövinkkiäsi ja matkustaa yhtä halvasti ja boonuksilla ilmaisia lentomatkoja ulkomaisiin kohteisiin, jos vuositulot 10.000-15.000€/vuosi. Vai eikö heidän älynsä siihen riitä?

Kyllä luonto ja lämmin suihku on kiva asia, vaikka näkisi muitakin maailmankolkkia ja joskus nauttisi vähän eksoottisesta rannasta. Ei toki velaksi.

Elämä on lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.

Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.

Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.

Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.

Säälin rahanpalvelijoita. Sori.

Mun näkökulmasta olet rahan orja, on pakko tehdä paljon töitä jotta saa rahaa kulutukseen ja hemmotteluun. Mulle parasta hemmottelua on vapaa-aika, leikkaan työajasta pois aina kun talous antaa myöten. Todellinen vapaushan on vain taloudellisessa riippumattomuudessa, sitä kohti.

Jos kaikki kommettisi ovat yhtä uskottavia, kuin mitä vastasit, sillä eivät perustu faktaa, vaan olettamukseesi ja mielikuvitukseesi, joka on hyvin kaukana totuudesta ja faktasta.

???? Mitä sekoilet? Olen kirjoittanut vain tuon edellisen kommentin (ja nyt tämän), ja aloitin sen toteamalla, että kyse on mun näkökulmastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).

Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.

Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn. 

Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).  

Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:

- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen. 

- En osta herkkuja ollenkaan.

- En käy ulkona syömässä.

- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia. 

- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.

- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin. 

- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse. 

- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen. 

- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.

- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin. 

- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta". 

Tuo on meille köyhille ihan normaali lista paitsi parmesaanit ja kampaamot yms.hörhötykset joutuu jättämään pois. Meikit on ylellisyyttä, ainakin minun elämässäni. Ja sitten tuo hyväpalkkainen puolison tuoma taloudellinen ja henkinen turva. Sen arvoa ei näköjään kukaan sellaisen omistava tajua.

Köyhyys on suhteellista. Kyllä opiskelija, joka elää reilulla tonnilla (netto) kuukaudessa, elää köyhyysrajan tuntumassa. Hörhötykset on mitä ne nyt kellekin on. Tutkitusti köyhillä "ei ole varaa" parmesaniin tai kasviksiin, mutta monella köyhällä on varaa ykkösolueen ja tupakkaan.

En toki syytä, että ykkösolut ja tupakka olisivat syy köyhyyteen. Eivätkä kaikki köyhät tupakoi tai juo olutta. Mutta matalasti koulutetut pienituloiset ihmiset tupakoivat tilastojen mukaan enemmän kuin korkeakoulutetut ja hyvin tienaavat.

Olen sitä mieltä, että jokaisella on mahdollisuus tehdä terveellisiä valintoja. Köyhälläkin on siihen mahdollisuus. Jos on elänyt pitkään esim. sosiaaliturvan varassa eli hyvin pienillä tuloilla, terveellisiin valintoihin ei kuitenkaan välttämättä ole henkisiä voimavaroja. Parmesanin ostaminen joskus  - ei siis joka päivä, joka viikko tai joka kuukausi (ja kaupasta voi ostaa pienen palan, joka on edullisempi) - on mahdollista lähes millä tahansa tuloilla. Se, pystyykö näkemään tuon mahdollisuuden ja tinkimään halutessaan jostain muusta, vaatii niitä henkisiä voimavaroja, joita jatkuva vuosikausia kestänyt kitkuttaminen syö.   

Puolison merkityksen ja puolison tulojen merkityksen ymmärtää ihan varmasti jokainen, jolla sellainen on. Toisaalta puolison kanssa kaikki ei ole "puolet" halvempaa. Yksin eläjät asuvat todennäköisesti pienemmissä asunnoissa, jotka ovat toki suhteellisesti kalliimpia. Yksin asuessaan oman kulurakenteensa voi myös päättää itse. Parisuhde on myös taloudellisten kompromissien tekemistä. Ei ole esim. itsestään selvää, että puoliso ymmärtää toisen puolison pienemmät tulot ja olisi valmis subventoimaan niitä. Toki, jos yhteisessä taloudessa on samansuuntainen näkemys taloudenpidosta, siitä on suhteellinen etu verrattuna yksin eläviin. 

On myös irvokasta, että täällä kamppaillaan siitä, kenen listalta löytyy hömppää ja hörsötystä ja kuka joutuu karsimaan vielä lisää, kuka on oikeasti köyhä. Köyhyys on Suomen kaltaisessa maassa voimakkaan suhteellista. Väitän, että kenelle tahansa on Suomessakin vakavan mietinnän paikka, jos tulot tippuvat 50%. Jos joku joutuu sellaisen karsinnan rahankäytössään tekemään, ei sitä kannata dissata. 

Ymmärrän kyllä esim. sairastumisen ja sen aiheuttaman tulojen tippumisesta johtuvat vaikeudet, kun joutuukin nopeasti sopeutumaan pienempään tulotasoon. Sen sijaan en yksinkertaisesti käsitä, miten muutama omakin tuttu jaksaa aina valittaa, kuinka rahaa ei riitä mihinkään. Ovat siis työssäkäyviä opiskelijoita, joilla opintolainat nostettu tappiin saakka ja töistä jää käteen 1700-2000€/kk. Yksikään ei asu pk-seudulla, mutta jokainen asuu kyllä hieman ylellisesti tuolle tulotasolle. Sitten kun alkaa heidän menojaan tarkemmin syynäämään, niin yllättäen sisustukseen menee jopa tonneja vuodessa, kun milloin pitää ostaa uutta sisustuskamaa ikeasta ja milloin uutta huonekalua, kun vanha on mennyt pois muodista. Puhelin hajoaa vähintään kaksi kertaa vuodessa ja sen tilalle pitää ostaa se 400-600 maksava luuri. Meikkejä ja uusia vaatteita tietty ostetaan kuukausittain, puhumattakaan baareihin, alkoholiin ja ravintoloihin meneviä rahoja. Siinä on ihan turha valittaa, kuinka omalla alalla on huono palkka ja sietäisi tulla korotuksia. 

Sitten taas toisaalta tunnen yrittäjän, joka asuu yksin ja oikeasti joutuu toisinaan kituuttamaan tuloillaan, etenkin, jos asiakas on jättänyt laskun maksamatta jonakin kuukautena. Yritys itsessään on kannattava, mutta kasvuvaiheessa ei saa juuri itselle käteen perusmenojen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tuntuu, että joillekin tekisi ihan hyvää joskus nauttia elämästä ja käydä viinillä, kylpylässä ja elokuvissa. Nauttia elämästä muutenkin kuin laskemalla, kuinka monta euroa taas säästettiin. Ettei olisi niin perhanan kärttyisiä niitä kohtaan, jotka tuollaisia asioita haluavat tehdä ja hui kauhistus, jopa joskus niin tekevätkin. Että ihan vapaasti vaan nauttimaan linnun laulusta ja auringosta, samalla tavalla se laulaa ja paistaa köyhille ja rikkaille, pennun venyttäjille ja rahan käyttäjille.

Mikä saa sinut ajattelemaan ettei voi olla säästeliäs nautiskelija? Minä ainakin olen. Nautin äärettömästi lämpimästä suihkusta, aamulenkistäni auringon valjetessa. Hyvästä aamiaisesta. ITSE leivotuista gluteenittomista Runebergin tortuista. Jos ostaisin ne kaupasta, saisin huomattavasti huonomman makuista ja epäterveellisempää kalliimmalla, ja lisäksi riistäisin itseltäni leipomisen nautinnon.

Nautin hyvistä raaka-aineista ja kokkaamisesta. Lukemisesta ja kirjoittamisesta. Seksistä. Joogasta ja pilateksesta, joita voi muuten harjoittaa ilmaiseksi netin kautta oman kodin rauhassa ja säästää rahan lisäksi siirtymiin käytetyn ajan!

Nautin sunnuntain jumalanpalveluksista ja hautausmaalla kävelystä. Sammalten tutkimisesta ja kasvitieteen opiskelusta. Huonekasvieni hoitamisesta. Nautin jopa pyykinpesusta ja silittämisestä. Imuroinnista en nauti, mutta koska nautin siististä kodista, teen sitä silti.

Nautin raikkaasta pakkastakelistä, ja lämpimästä auringosta, ja sateesta. Kovasta tuulesta en niinkään. Nautin siitä miltä nurmikko tuntuu jalan alla, tai sammal, tai kallio. Nautin lumen ja metsän ja vastaleikatun ruohon tuoksuista, tai uunissa muhivan ruoan tai paistuvan kotitekoisen leivän. Nautin kun menen illalla nukkumaan sänkyyn jossa on puhtaat raikkaat lakanat ja käperryn viileässä huoneessa lämmintä miestä vasten. Nautin yön hiljaisuudesta ja pimeydestä.

Tällä hetkellä nautin siitä miten taivas on mennyt ihan vaaleaksi ja metsän yllä taivaanrannassa on hennon vaaleanpunerva juova kun aurinko laskee.

Nyt kun näin listaan, melkein koko elämäni on silkkaa nautintoa. Tuntuisi jotenkin hullulta maksaa ylimääräistä että saisin jotain "lisänautintoa". Ei ihminen sentään voi määräänsä enempää nautiskellakaan.  Joku "viinillä käyminen" ei toisi elämääni mitään lisäarvoa.

Ei elämän nautiskelimisessa tai säästövinkeissä tai taloushallinnassa ole mitään vikaa tai paheksuttavaan, mutta se tapa, jolla tämä aloitus on tehty ja vielä yli 250 kommentin verran on lähdetty siihen mukaan, se on säälittävää ja paheksuttavaa.

Tikun nokkaan on otettu pienituloiset ja ne jotka eivät hallitse tai eivät ehkä halua laskea jokaista menoerää, säästä, sijoita jne.

Heitä on syyllistetty ja haukuttu persaukiseksi, vähä-älyiseksi, luuseriksi, pask.pers.., jne.

Ja samaan kommentiin on saatu korostetusti oma paremmuus ja hyvyys, nostettu oma ego jalustalle.

Ja tämä tekee tästä aloituksesta ja kommenteista erittäin vastenmielisen.

Ja sekin on huvittavaa, kuinka käyhälle annetaan säästövinkiksi matkustaa etelään lomalle ja maksaa lentoliput boonuksille. Vinkin antanut henkilö nauttii lähes 100.000€ vuosituloja ja lomailee useamman kerran vuodessa. Mitä iloa tai hyötyä tästä on pienituloiselle?

Eri, joille kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen töissä yliopistolla ja nykyään nuorilla opiskelijoillakin on merkkivaatteet ja -kengät, tonnin puhelimet ym kallista elektroniikkaa, ripsipidennykset liki kaikilla tytöillä, matkustelevat paljon jne.

Tuossa on tapahtunut selkeä muutos, sillä omina opiskeluaikoina 2000-luvun alussa meillä ei ollut varaa mihinkään ylimääräiseen, saatika sitten kalliiseen merkkitavaraan. Tuttavani on töissä pankissa ja hänen mukaansa ehdottomasti suurin nykypäivän talousongelma on se, etteivät ihmiset enää osaa säästää, vaan elävät velaksi kaikki-mulle-heti-nyt -asenteella. Lisäksi on hämärtynyt käsitys siitä, mikä on normaalin työssäkäyvän ihmisen tai perheen elintaso.

Nuo samat alussa mainitut setit ovat nykyään myös lukiolaisilla. Ei ihme että ajaudutaan pikavippikierteeseen, kun muutetaan lapsuudenkodista omilleen. Myös monet suositut tubettajat yms. luovat nuorille mielikuvia, joissa kerskakulutus on ihailtavaa ja osa normaalia elämää.

En oikein ymmärrä miksi nuoret, jopa lukioikäiset on vedetty keskusteluun mukaan, sillä vastahan uutisissa kerrottiin, kuinka ulosotossa ja luottotiedoissa merkintä on suurin ryhmä miehillä, jotka ovat iältään 35-39-vuotiaita.

Ja alle 30-vuotiaden osuus on laskenut koko ajan, eikä ole huolestuttava.

Ja kun puhutaan korkeasta velkaantumisasteesta kotitaloudessa, niin se koskee lähinnä keskisuuri-ja hyvätuloisia, jos heitä kohtaa työttömyys tai sairaus, kun on ylisuuret asuntolainat.

Miten kävisi yritystoiminnan jos kaikki vain nauttisivat pelkästään lämpimistä suihkuista ja linnunlaulusta. Ihan hienoja asioita sinällään.

Kun nyt on kuitenkin niitä hotelleja, kylpylöitä, paikkoja joissa voi nautiskella viiniä yms.

Suomessa on paljon matkailukohteita joita pyörittävät yksityisyrittäjät, on majoitusta ja ravintolatoimintaa, luontoon liittyvää toimintaa jne.

Kaikki nämä menisivät konkurssiin, menisi ihmisten työpaikat, suomi kuihtuisi.

Täälläkin on paljon näitä, jotka eivät muka kaipaa mitään maksullisia nautintoja ja eivät niitä myöskään käytä. No, se on heidän tapansa.

Onneksi on myös näitä syntisiä ja syyllistettyjä elämästä nauttijoita jotka käyttävät näitä maksullisia palveluja.

Ihminen kyllä kaipaa joskus niitäkin asioita joihin raha antaa mahdollisuuden, miksi ei käyttäisi?

Tosiaan elämme vain kerran. Onhan se vanhainkodissa paljon mukavampaa muistella näitä mukavia kokemuksia kuin sitä miten paljon taas sai säästettyä jostain asiasta. Ja miten paljon kieltäytyi siitä ja siitä mieliteosta. Ja kilpailla kuka on elänyt askeettisemman elämän.

Ihminen ei mitään kadu niin paljon kuin elämätöntä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.

Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.

Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.

Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.

Säälin rahanpalvelijoita. Sori.

Neuvoiko mummo törsäämään huveihin yli varojensa? Esim. ottamaan lainan lomamatkaan, jota sitten matkan jälkeen saa kituutellen maksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömisestäkin voi säästää terveellisestä tinkimättä. Puuro on sitä paitsi ravitsevaa, terveellistä ja hyvää. Se että pelkkä puuro ei mukamas täytä on pelkkä myytti. Lisukkeeksi puuro ei tarvitse mitään. Omasta 3 päivän pakollisesta lämpimästä ateriasta 2 on 150 gramman annos moniviljapuuroa. Kolmas lämmin ateria valmistuu satokauden kasviksista, juureksista ja vihanneksista ja on kooltaan 200 gramman annos.

Mistä saat proteiinia?

Puurossa on sellaisenaan lähinnä hiilihydraatteja. Ollakseen ravitseva ateria, siinä pitäisi olla myös proteiinia (esim. pähkinöitä tai raejuustoa), pehmeää rasvaa (esim. tilkka laadukasta öljyä), vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita (marjoja, hedelmiä). Jos pelkkä puuro ilman lisukkeita riittää aamupalalla täyttämään ihmisen ja pitää nälän poissa lounaaseen saakka, olen valmis uskomaan kirjaimellisesti myös joulupukkiin ja Raamatun alkukertomukseen. 

Yhtään kommentoimatta muita tämän ketjun aiheita, niin tätä tahtoisin kommentoida. Kun oli ylipainoa, niin puuroaamiainen oli suoraan helvetistä. Ei pitänyt nälkää ollenkaan. Kun olin laihtunut hoikaksi, niin puuroaamiainen oli parasta ikinä ja yhtäkkiä pitääkin nälkää tosi hyvin. En ole tiedemies, joten en tiedä mistä johtuu, mutta veikkaan että sokeriaineenvaihdunnalla ja sen paranemisella on jotain tekemistä asian kanssa.

Tutkitusti kaurapuuroaamiainen on yksi terveellisimpiä vaihtoehtoja tilastollisesti eli väestötasolla pidemmällä aikavälillä. Se on rutiini, joka kannattaa ottaa haltuun, sekä penninvenyttäjän että tuhlarinkin.

Kaurapuuro n.200 kcal, 2x päivässä 400kcal. Lisäksi yksi pieni kasvisateria saman verran= 800kcal.

30-vuotiaan 60-kiloisen normaalisti liikkuvan (ei himourheilevan) naisen energiankulutus arviolta 2500kcal.

Joku näissä pyhällähengelläelämisvinkeissä ei nyt oikein täsmää... 

Ravitsemussuositusten mukainen monipuolinen ruokailu on kelpo perustaso jota voi pitää jokaisen oikeutena. Siihen ei kuulu  sisäfilettä, hienoja viinejä eikä hanhenmaksapalleroita, mutta tuoreita kasviksia (muitakin kuin juureksia ja sipulia) ja hedelmiä, kalaa 2xviikossa, proteiinia sekä energiaa keskimääräisen kulutuksen mukaan kuuluu. Ylläolevan kommentoijan ruokavalioehdotus on provo. Jos sillä elää, kärsii puutostaudista, todennäköisesti myös anoreksiasta.