Lue keskustelun säännöt.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
Tuo on meille köyhille ihan normaali lista paitsi parmesaanit ja kampaamot yms.hörhötykset joutuu jättämään pois. Meikit on ylellisyyttä, ainakin minun elämässäni. Ja sitten tuo hyväpalkkainen puolison tuoma taloudellinen ja henkinen turva. Sen arvoa ei näköjään kukaan sellaisen omistava tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin nähdä sen, joka meidän menoja vielä pienentää. Lasten harrastuksista en luovu. Katson, että se on heille tulevaisuuden pääomaa. Muuten kaikissa teidän listoissa on niin paljon ylimääräistä mitkä oikea köyhä on jo karsinut pois.
Vierailija kirjoitti:
Syömisestäkin voi säästää terveellisestä tinkimättä. Puuro on sitä paitsi ravitsevaa, terveellistä ja hyvää. Se että pelkkä puuro ei mukamas täytä on pelkkä myytti. Lisukkeeksi puuro ei tarvitse mitään. Omasta 3 päivän pakollisesta lämpimästä ateriasta 2 on 150 gramman annos moniviljapuuroa. Kolmas lämmin ateria valmistuu satokauden kasviksista, juureksista ja vihanneksista ja on kooltaan 200 gramman annos.
Luuletko ettei ihmiset ole itse kokeilleet? Esim mulla puuro pitää nälkää noin tunnin jonka jälkeen tulee sellainen kiljuva verensokerinlasku -nälkä mitä tulisi jos olisi syonyt esim. pelkän suklaapatukan aamupalaksi. Lisäksi vatsa ei tykkää ollenkaan, vaan kakka menee ihan liisteriksi muutamaksi päiväksi jos syon viljoja. Useamman päivän syomisellä alkaa sitten närästys ja muut oireet. Että siinä sulle myyttiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen töissä yliopistolla ja nykyään nuorilla opiskelijoillakin on merkkivaatteet ja -kengät, tonnin puhelimet ym kallista elektroniikkaa, ripsipidennykset liki kaikilla tytöillä, matkustelevat paljon jne.
Tuossa on tapahtunut selkeä muutos, sillä omina opiskeluaikoina 2000-luvun alussa meillä ei ollut varaa mihinkään ylimääräiseen, saatika sitten kalliiseen merkkitavaraan. Tuttavani on töissä pankissa ja hänen mukaansa ehdottomasti suurin nykypäivän talousongelma on se, etteivät ihmiset enää osaa säästää, vaan elävät velaksi kaikki-mulle-heti-nyt -asenteella. Lisäksi on hämärtynyt käsitys siitä, mikä on normaalin työssäkäyvän ihmisen tai perheen elintaso.
Nuo samat alussa mainitut setit ovat nykyään myös lukiolaisilla. Ei ihme että ajaudutaan pikavippikierteeseen, kun muutetaan lapsuudenkodista omilleen. Myös monet suositut tubettajat yms. luovat nuorille mielikuvia, joissa kerskakulutus on ihailtavaa ja osa normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työaikaa voitaisi lisätä parilla tunnilla eli 10h työpäivät, sillä suurin osa ei kuitenkaan osaa tehokkaasti käyttää vapaa-aikaansa, työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitoon eli liikuntaa ja opiskeluun. Koneethan nykyisin hoitaa kotityöt ja kait jokainen on hyödyntänyt kotitalousvähennyksen verotuksessa, joka mahdollistaa siivoojan palkkaamisen kotiin, näin autetaan myös työllisyystilannetta, jotta lusmut menevät töihin, eivätkä makaa kotona.
Työaika pitäisi päinvastoin pudottaa kuuteen tuntiin. Saataisiin 25% lisää työpaikkoja.
Muuten YT-neuvottelujen jälkeen sinustakin voi tulla se lusmu, kun et enää ikäsi puolesta kelpaa mihinkään.
Sarkasmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä- tai keakituloisen kumppanin tukea tosiaan ei moni arvosta, huomaa tai pitää sitä itsestäänselvyytenä.
On eri asia olla pienillä tuloilla ja kokeilla nuukailua kun kuitenkin taustalla on se tieto, että kumppani auttaa, maksaa ja hänellä on siihen varaa.
Jos olet yksin vastuussa talodesta pienillä rahoilla niin se henkinen ahdistus on ihan eri sen ihan käytännön puolen lisäksi.
Samoin kun on se kumppani saamassa taloudessa jakamassa kuluja niin voi ihan eri tavalla suunnitella lomia, matkoja, isompia ostoksia jne.
No, niitähän ei itseasiassa yksinäinen köyhä voi edes suunnitella, miksi turhaan. Eikä edes haaveilla, miksi turhaan.
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.
Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä AP:n kanssa. Olen ihan hyväpalkkaisessa työssä (brutto 3500€/kk) ja asuntolainan + vastikkeen lisäksi kulutukseen (ruoka, ostokset, sähkö jne) menee n. 400 €/kk, loput sijoitan rahastoihin. Lomarahan verran kuluu vuodessa reissuihin, ja matkustelen yleensä paljon mutta edullisesti. Esim Norwegianin luottokorttia käyttämällä on yleensä tullut bonuksia noin neljän lennon edestä vuosittain, ja vuokraamalla oman asuntoni airbnb:ssä reissujen ajaksi katan ison osan asumiskuluista matkakohteessa :)
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette koulunne käyneet? Mun nuoruudessa 80-luvulla opetettiin rahankäyttöä koulussa, laskettiin mitä tulee maksamaan mm elämä vuokralla vs.omassa, ja kerrottiin miksi ei kannata elää yli varojensa.
Oma tytär on nyt koulussa, ja heilläkin on ollut mm kotitalouden budjetin tekoa.
Ei sitä oppia voi väkisin päähän kaataa.
Olen käynyt oppikoulun ja lukion 70-luvulla ja ei muistaakseni ollut mitään rahankäytön opetusta, jos oli, niin äärimmäisen pintapuolista. Eikä ollut kyllä omillakaan lapsilla 2000-luvun alussa.
Aika monella oikeasti ei ole hajuakaan raha-asioista. Ehkä näiden opettamisesta olisi enemmän hyötyä kuin vaikkapa suora- ja käyräsiipisten banaanikärpästen ominaisuuksien perinnöllisyydestä.
Pers'aukiset vanhemmat eivät järkevää rahankäyttöä lapsilleen ainakaan osaa opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Ihana viesti! Olen samaa mieltä, elämästä pitää myös nauttia jos ja kun siihen on mahdollisuus. Kun joskus hemmottelee itseään niin sitten taas jaksaa paremmin itseään ja muita. Voi myös jakaa iloa ja joskus hemmotella muita.
Sinulla oli viisas mummo.
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette koulunne käyneet? Mun nuoruudessa 80-luvulla opetettiin rahankäyttöä koulussa, laskettiin mitä tulee maksamaan mm elämä vuokralla vs.omassa, ja kerrottiin miksi ei kannata elää yli varojensa.
Oma tytär on nyt koulussa, ja heilläkin on ollut mm kotitalouden budjetin tekoa.
Ei sitä oppia voi väkisin päähän kaataa.
Köksän tunnilla laskettiin jotain ruoka-annoksen hintaa, mutta siihen jäi kyllä rahankäyttöön liittyvä opetus mun kouluaikana, eikä sellaista ole kyllä ollut lapsilla ainakaan nyt viimeisen 10 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Tuohan on oikein hyvä periaate, kun vaan hemmottelee itseään varojensa mukaan. Jos niitä Runebergin torttuja ja kylpylälomia ostellaan pikavipeillä, kuten valitettavan moni tekee, silloin ollaan ongelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa pitäisi ehdottomasti opettaa talouden- ja elämänhallintaa. Sitä mitä jokainen varmasti elämässään tarvitsee. Mutta se keskittyy epäolennaiseen kaikenmaailman vuosilukujen ulkoaopetteluun.
Kaikki ”kaikenmaailman vuosilukujen ulkoaopettelu” ei suinkaan ole epäolennaista. Joskus se on ihan yleissivistystä ja laajempaa ymmärrystä tuovaa. Esim. minä vuonna Suomi itsenäistyi, minä vuonna Neuvostoliitto perustettiin, minä vuonna Neuvostoliitto hajosi. Minä vuosina käytiin ensimmäinen ja toinen maailmansota. Tässä on pieni raapaisu Suomen ei-niin-kovin-kaukaista historiaa, joka kuitenkin mittaa suomalaisen yleissivistystä jonkin verran.
Toki koulussa pitäisi opettaa talouden ja elämän hallintataitoja. Kun itse kävin peruskoulua 1993-2002, näiden opetus tuli (tai kaikille varmasti ei tullut) lähinnä kotoa. Kerran muistan 9. luokalla valinnaisen kotitalouden tunnilla puhutun käsin tiskaamisen tarpeellisuudesta. Yksi nuori neiti siellä uhosi, ettei tästä ole koskaan jatkossa hyötyä, koska hän aikoo aikuisena hankkia tiskikoneen. Siihen opettaja totesi rauhallisesti ja viisaasti, että omilleen muuttaessa harvalla nuorella on varaa investoida niin kalliiseen laitteeseen heti ensimmäisenä, jos kaikissa asunnoissa edes on tilaa ja kytkentöjä astianpesukoneelle. Uuteen kotiin on myös muita paljon ensisijaisempia hankintoja, jolloin käsin tiskaaminen on ihan käypä vaihtoehto. Eikä kaikkia astioita edes voi laittaa tiskikoneeseen.
Yhteiskuntaopin tunnilla tutkittiin pinnallisesti, miten sosiaaliturva toimii. Todettiin, että valtio kyllä elättää, mutta kapea leipä se on.
Itse olin lapsena (ehkä n. 9-10-vuotiaana) naiivi hyvinvointivaltion kasvatti, joka uskoi, että kyllä valtio auttaa, jos ei ole varaa maksaa sairaanhoitoa. Muistan, kuinka äiti tipautti minut maanpinnalle: Meidän perheellä on sen verran varaa, että meidän kyllä kuuluu maksaa itse. Että ei valtio aivan ehdoitta ihan ketä tahansa ja miten paljon tahansa auta.
Lukiossa näistä ei puhuttu mitään. Korkeakouluissa olen perehtynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja ilmiöihin. Olen saanut ammattikorkeassa ja yliopistossa sellaista elämän- ja taloudenhallinnan oppia, joka pitäisi jakaa kaikille jo peruskoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Mun näkökulmasta olet rahan orja, on pakko tehdä paljon töitä jotta saa rahaa kulutukseen ja hemmotteluun. Mulle parasta hemmottelua on vapaa-aika, leikkaan työajasta pois aina kun talous antaa myöten. Todellinen vapaushan on vain taloudellisessa riippumattomuudessa, sitä kohti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette koulunne käyneet? Mun nuoruudessa 80-luvulla opetettiin rahankäyttöä koulussa, laskettiin mitä tulee maksamaan mm elämä vuokralla vs.omassa, ja kerrottiin miksi ei kannata elää yli varojensa.
Oma tytär on nyt koulussa, ja heilläkin on ollut mm kotitalouden budjetin tekoa.
Ei sitä oppia voi väkisin päähän kaataa.
Köksän tunnilla laskettiin jotain ruoka-annoksen hintaa, mutta siihen jäi kyllä rahankäyttöön liittyvä opetus mun kouluaikana, eikä sellaista ole kyllä ollut lapsilla ainakaan nyt viimeisen 10 vuoden aikana.
Mun lapsella on 2. luokalla "pallo maksaa 10 e, hyppynaru maksaa 6 e, laske ostosten hintaero" selkeesti kannustetaan säästämään ja ostamaan edullista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus
vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Ihana viesti! Olen samaa mieltä, elämästä pitää myös nauttia jos ja kun siihen on mahdollisuus. Kun joskus hemmottelee itseään niin sitten taas jaksaa paremmin itseään ja muita. Voi myös jakaa iloa ja joskus hemmotella muita.
Sinulla oli viisas mummo.
Minusta nykyajan rahanpalvonta on todella surullista, kuinka täälläkin on yli 250 kommentin voimin on hehkutettu, miten enemmän ja enemmän on pihistänyt ja säästänyt ja sitä pidetään vielä hyveenä ja hyvän ihmisen mitta on pankkitilin saldo, rahastot ja osakesalkku.
Jos näin ei halua olla tai tähän ei ole pystynyt, hän on huono ihminen, yhteiskunta kelvoton, luuseri, vähä-älyinen. Paha ihmiseksi, joka kasvatuksellaan ja olemassa olollaan pilaa kaiken.
Ja kovin huvittavilta kulostaa säästövinkit, joiden tulot ovat 3000-7000€/kk, kun Suomessa elää satojatuhansia köyhyydessä, joiden tulot alle tonnin kuukaudessa.
Ja silti hyväosaiset yrittävät sovittaa sädekehää päänsä päälle ja korostaa omaa hyvyyttä, kuinka hyvä ihmiseksi on.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Viisas mummo, mutta toisaalta: jos koko elämä on pelkkää kylpylälomaa ja leivosta vain ”koska mä voin”, eikö siitä häviä ne wow-elämykset? Tai eikö sen erityisyyden tunteen saavuttamiseksi tarvita silloin jo paljon enemmän? Itse en näe mitään ongelmaa siinä, että ihminen syö Runebergin torttua. Aion itsekin ostaa sellaisen - ja oikein hyvän sellaisen - 5. helmikuuta. Mutta syön sellaisen vain kerran vuodessa Runebergin päivänä. Siinä on silloin spesiaali maku ja tunne.
Ylipäänsä elämässä tärkeintä ei ole, kuinka monta lahjapakettia on kerätty joulukuusen alle. Paljon merkityksellisempää on se, kenen kanssa avaat niitä. Rahalla voi tehdä elämästä helpompaa ja mukavampaa, mutta sillä ei voi ostaa onnea.
Ja mikäs tuossa, jos hemmottelee itseään varojensa mukaan, mutta niiden yli ei kannata. Juurikin eläkeiässä erityisesti moni nainen elää Suomessa köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Se johtuu jakautuneista työmarkkinoista, kotona vietetyistä vuosista (yleensä lapsia ja kotia hoitaen) ja varautumisen puutteesta. Kun nainen jää leskeksi (ja nainen jää eläkeiässä leskeksi paljon todennäköisemmin kuin mies), elämä saattaa humpsahtaa hyvinkin köyhäksi, kun puolison korkeampi eläke ei enää kannattele taloutta. Jos säästöjä ei mihinkään muuhun koe tarvitsevansakaan, kyllä minä säästäisin vanhuudenpäivien varalle. Jotta silloinkin olisi varaa niihin oikein hyviin Runebergin torttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Tuohan on oikein hyvä periaate, kun vaan hemmottelee itseään varojensa mukaan. Jos niitä Runebergin torttuja ja kylpylälomia ostellaan pikavipeillä, kuten valitettavan moni tekee, silloin ollaan ongelmissa.
Tuo Runebergin torttujen osto ja kylpylälomien ostaminen vipillä, perustuu kyllä ihan sinun rikkaaseen mielikuvitukseesi, eikä sillä ole pienintäkään totuudenpohjaan. Ellei jopa pahansuopaisuuteen. Vai onko sinulla faktaa väitteilesi.
Oikeassa elämässä, kun puhutaan vähävaraisista, niin heidän tulonsa vastaavat kuukaudessa, yhden viikonlopun kylpylälomaa.
Ja kun puhutaan vähävaraisista ja pienituloisista, niin eihän heille pankki tai rahoitusyhtiö myönnä edes luottokorttia, pienten tulojen tai työttömyyden vuoksi eli jo näin estetään velkaantuminen.
Minusta tämä keskustelu on hyvä esimerkki somekiusaamisesta, jonka kohteena on vähävaraiset ja pienituloiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni eli lähes 100v ja hän usein muistutti, kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti, nauttia, tuntea mielihyvää, hemmotella ja kokea elämyksiä, iloa ja kaikkea kivaa, niin kauan kuin vielä henki pihisee ja kun kuolin hetki koittaa, ei tarvitse miettiä, kuinka oma elämä jäi elämättä ja niin moni asia jäi kokematta, kun elämä oli vain rahan haalimista, säästämistä, pihistämistä ja kuolin hetkellä viimeistään huomaa, ettei kuolinliinoissa ole taskuja, mihin säästetyt rahat laittaisi.
Ja sitä neuvoa ole elämässä noudattanut. Luoja pitää omistaan huolta, joskus vaihtelevasti, mutta kuitenkin. Olen iloinen rahan tuhlaaja. Nautin suuresti kun eilenkin ostin Runebergin torttuja hintaa 4.60€/2kpl.
Ja kun palkka tulee, niin se myös menee ja sen vuoksi käynkin töissä.
Ja viime viikonlopun hemmottelin itseäni kylpylässä ja voi miten ihanaa se oli, kun mieli on vapaa elämiseen ja raha palvelee minua, eikä toisinpäin.Säälin rahanpalvelijoita. Sori.
Tuohan on oikein hyvä periaate, kun vaan hemmottelee itseään varojensa mukaan. Jos niitä Runebergin torttuja ja kylpylälomia ostellaan pikavipeillä, kuten valitettavan moni tekee, silloin ollaan ongelmissa.
Tuo Runebergin torttujen osto ja kylpylälomien ostaminen vipillä, perustuu kyllä ihan sinun rikkaaseen mielikuvitukseesi, eikä sillä ole pienintäkään totuudenpohjaan. Ellei jopa pahansuopaisuuteen. Vai onko sinulla faktaa väitteilesi.
Oikeassa elämässä, kun puhutaan vähävaraisista, niin heidän tulonsa vastaavat kuukaudessa, yhden viikonlopun kylpylälomaa.
Ja kun puhutaan vähävaraisista ja pienituloisista, niin eihän heille pankki tai rahoitusyhtiö myönnä edes luottokorttia, pienten tulojen tai työttömyyden vuoksi eli jo näin estetään velkaantuminen.
Minusta tämä keskustelu on hyvä esimerkki somekiusaamisesta, jonka kohteena on vähävaraiset ja pienituloiset.
Mit vit :'D
Olen kokenut vähän samanlaista. Harva jaksaa tuossa rupeamassa hakemaan mitään raakaan kaavan mukaan. Eri asia, jos on jo systeemissä mukana ja homma pyörii valmiiksi. Eikä toimeentulotuki ota oikeita terveys- ja lääkemenoja huomioon. Moni kuvittelee näin, mutta monet syöpäpotilaan oloa helpottavat lääkkeet ovat reseptittä tai eivät ole lääkkeitä. Varmaan katsotaan, että kalliit hoidot riittää ja sivuvaikutusten hoito on sivuseikka.