Lue keskustelun säännöt.
Perhetyö käy meillä teini-ikäisen pojan ongelmien vuoksi
19.01.2020 |
Ei siis mitään lastensuojelua varsinaisesti, mutta kouluongelmien vuoksi olen toivonut että tulisivat meille aamuisin, kun itse olen töissä ja katsoisivat että poika herää ja lähtee kouluun. Ei onnistu, haluavat tulla iltapäivisin. No, ei siinä mitään, tulkoot, mutta en ymmärrä miten se auttaa poikaa lähtemään kouluun. Istuvat tunnin sohvalla ja juovat kahvia. Mikä virka näillä on?!
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Meillä tarvittaisiin täsmälleen samanlaista aamuapua esiteinin kouluun saamiseksi. Koulussa kysyivät, tarvitsenko apua ja kerroin, että juuri tuollaista apua tarvitsisin, mutta sellaista ei taida tämä yhteiskunta tarjota. Eivät ehdottaneet enää muuta, koska ongelmana on juurikin se, miten saada esiteini lähtemään aamuisin kouluun. Minä olen silloin töissä, enkä voi sieltä käsin häntä patistella kouluun.
Siis meinaatteko ihan tosissaan että yhteiskunnan tulisi tarjota niille perheille, joissa teini ei saa aamulla lähdetyksi kouluun, palveluna joku perhetyöntekijä joka joka ikinen aamu tulee teille kotiin ja kiskoo sen lapsen sängystä ylös ja toimittaa kouluun?
Mitäköhän hitosta nämä rahat revittäisiin että vuosia aletaan teinejä kuskailla kouluun? Lisäksi jos teini toteaa sille perhetyöntekijälle että en nouse, ei perhetyöntekijä voi lasta pakottaa ylös nousemaan edes sitä vertaa mitä vanhemmat voisivat tehdä. Eli todennäköisesti perhetyöntekijät kävisivät aamu aamun jälkeen paikalla turhaan.
Eiköhän se olisi paljon parempi että ne tulevat siihen sohvalle juomaan sitä kahvia ja samalla tekemään teinille selväksi että hänellä on velvollisuus käydä koulua ja jos se ei kotoa onnistu, laitosvaihtoehtokin on olemassa. Ja samalla voitaisiin vähän ehkä kahvin juomisen lomassa selvittää, sattuuko teinillä kuitenkin olevan jotain erityissyytä sille, ettei aamuisin kouluunmeno nappaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla ollut kasvatuksessa rajat??
On tietysti. Mutta en minä täistä käsin mahda sille mitään että ei mene kouluun tai lähtee sieltä kesken pois. Uhkailu, kiristäminen ja lahjonta ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee armeijassa pärjäämään jos ei edes kouluun pääse??
Eihän nämä läskiposket edes armeijaan asti mene kun C paperit kinutaan lääkäriltä ja pakkohan ne on myöntää kun on teini-ikäisestä asti kerätty diagnooseja mihin APn poikakin on kovaa vauhtia matkalla. Jos sisään asti sattuu pääsemään niin maitojunalla ne tulee kotiin sieltä muutamassa viikosa.
Olipa ikävä kommentti. Jos poika diagnoosin on saadakseen, kyllä hän sen sitten saa ja sen kanssa täytyy elää, mutta koulu olisi ensisijainen, oli diagnoosia tai ei. Vielä vuosi sitten oli ka 8,6.
Koska olet ilmeisesti iltaisin kuitenkin kotona, voit huolehtia lapsen nukkumaanmenoajoista. Teini tarvitsee jopa enemmän unta kuin alakouluikäinen. Kun teini on ajoissa nukkumassa, jaksaa aamulla herätäkin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Koska olet ilmeisesti iltaisin kuitenkin kotona, voit huolehtia lapsen nukkumaanmenoajoista. Teini tarvitsee jopa enemmän unta kuin alakouluikäinen. Kun teini on ajoissa nukkumassa, jaksaa aamulla herätäkin paremmin.
Tottakai huolehdin, mutta nukun itse myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusataanko sitä koulussa ja ei siksi halua mennä?
Tämä tuli minullekin mieleen, teinit ovat niin julmia toisilleen.
Ota kaikki peli- ja somevehkeet töihin mukaan, ettei ole ainakaan kotona viihdykkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota kaikki peli- ja somevehkeet töihin mukaan, ettei ole ainakaan kotona viihdykkeitä.
Näin olen toiminutkin, mutta tuloksetta. Mopokortti jäi saamatta tämän vuoksi, ei vaikutusta. Keinot on loppu, siksi se perhetyö käykin. Toivoisin vaan että heistä olisi jotain apuakin, eikä vaan tyhjän panttina istuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee armeijassa pärjäämään jos ei edes kouluun pääse??
Alikki herättää huutamalla ja heittämällä lattialle jos muu ei auta. Kyllä alkaa herääminen maistumaan.
Ei ne sosionomit oikeasti mitään osaa. Taivastelevat vain., kokemusta on. Meillä ei enää käy kun kielsin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa siihen, että teini tarvitsisi aamulla perhetyöntekijää jaksaakseen lähteä kouluun, kommentoin, että onhan noi perhetyön ajat ihan hanurista.
Meille tarjottiin tällaista perhetyöntekijää, kun avauduin neuvolassa haastavasta tilanteesta miehen ollessa reissutyössä ja itsellä vaativa työ. En mitenkään pyytänyt apua ja asia ei mennyt lastensuojeluun, vaan jotain muuta kautta perhetyöhön (en enää muista tarkasti). Oltaisi tarvittu apua tiettyihin arjen juttuihin, hyvin harvoin, mutta kuitenkin.
Perhetyö tarjos keskusteluapua klo 13-15 välillä. En tarvinnut keskusteluapua, enkä töissä käyvänä pystynyt keskustelemaan klo 13-15 aikaan.
Tuota noin. Ideahan ei ole, että perhetyöntekijä käy mekaanisesti herättelemässä nuorta kouluun aamuisin. Tämähän voisi kestää vaikka vuosia. Siihen ei ole millään yhteiskunnalla resurssia. Perhetyö kestää maksimissaan muutaman kuukauden ja sen tarkoitus on saada perheelle itselleen keinoja saada se pentunsa kouluun. Eli sitä he pyrkii keskustelemalla hakea, mikä teillä siinä pennun herättämisessä mättää ja miten se saataisiin korjattua. Mikäli oppivelvollisuutta ei saada suoritettua, ääri tapauksissa, lapsi voidaan sijoittaa laitokseen, jossa se herätellään sitten varmasti kouluun. Toki sen muuhunkin ongelmakäytökseen puututaan ja katsotaan, että menee nukkumaan öisin ilman älylaitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia työntekijöitä on olemassa, jotka kirjaimellisesti saattavat nuoren kouluun/sieltä kotiin. Tiedän, koska olen seurannut yhden tutun perheen pattitilannetta nuorensa kanssa, nyt hänellä on tuo työntekijä sitten. En tosin tiedä, vaikuttaako se palveluihin, että kuuluu vähemmistöön.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Ideahan ei ole, että perhetyöntekijä käy mekaanisesti herättelemässä nuorta kouluun aamuisin. Tämähän voisi kestää vaikka vuosia. Siihen ei ole millään yhteiskunnalla resurssia. Perhetyö kestää maksimissaan muutaman kuukauden ja sen tarkoitus on saada perheelle itselleen keinoja saada se pentunsa kouluun. Eli sitä he pyrkii keskustelemalla hakea, mikä teillä siinä pennun herättämisessä mättää ja miten se saataisiin korjattua. Mikäli oppivelvollisuutta ei saada suoritettua, ääri tapauksissa, lapsi voidaan sijoittaa laitokseen, jossa se herätellään sitten varmasti kouluun. Toki sen muuhunkin ongelmakäytökseen puututaan ja katsotaan, että menee nukkumaan öisin ilman älylaitteita.
Lasta ei sijoiteta laitokseen vain siksi ettei mene kouluun. Pitää olla isompia ongelmia.
Sosionomi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Ideahan ei ole, että perhetyöntekijä käy mekaanisesti herättelemässä nuorta kouluun aamuisin. Tämähän voisi kestää vaikka vuosia. Siihen ei ole millään yhteiskunnalla resurssia. Perhetyö kestää maksimissaan muutaman kuukauden ja sen tarkoitus on saada perheelle itselleen keinoja saada se pentunsa kouluun. Eli sitä he pyrkii keskustelemalla hakea, mikä teillä siinä pennun herättämisessä mättää ja miten se saataisiin korjattua. Mikäli oppivelvollisuutta ei saada suoritettua, ääri tapauksissa, lapsi voidaan sijoittaa laitokseen, jossa se herätellään sitten varmasti kouluun. Toki sen muuhunkin ongelmakäytökseen puututaan ja katsotaan, että menee nukkumaan öisin ilman älylaitteita.
Lasta ei sijoiteta laitokseen vain siksi ettei mene kouluun. Pitää olla isompia ongelmia.
Sosionomi
Näin minäkin olenymmärtänyt. Lastensuojelulaki sanoo ettei ehdot täyty. Pitää olla päihteitä/rikoksia ym myös mukana.
Nyt se lapsi/nuori pitää saada muualle puhumaan ongelmistaan. KUn kerran on hyvä oppilas,voi olla että on turhautunut juuri koulunkäyntiin kun ei saa enää älyllistä vastusta,siksi alisuoriutuu. (tiedän erään,kieltäytyi menemästä kouluun kun ei oppinut siellä yhtään mitään)
Jotenkin koeta hankkia koulupsykologi tms ja sanot sille nuorelle että sinne on mentävä,ei ulospääsyä!
Koeta.
Ja sano perhetyöntekijöille että riittää,hankkikaa psykologi/psykiatri/joku muu ammattilainen apuun.
Meillä oli myös aikanaan teinin kanssa yhtä sun toista ongelmaa, ja nuorisopsykan kautta sitten saatiin perhetyötä, jonka oli tarkoitus tukea nuoren toiminnanohjausta as-diagnoosin ja murrosiän hankaluuksissa. Piti tulla nepsyvalmennusta ja tukea kaverisuhteisiin jne. mutta sosionomeilla tuntui olevan tasan yhdenlaista annettavaa, tarpeesta riippumatta. Meille ehdotettiin kesällä luontoretkeä yhdessä heidän kanssaan, mikä tuntui aika tyhmältä, koska tulimme tapaamiseen suoraan kesämökiltä. He vielä auliisti lupautuivat tarjoamaan makkarat, ikään kuin olisimme olleet myös vähävaraisia siksi, että nuorellamme oli ongelmia. Sitten ehdotettiin jatkuvasti, että toinen työntekijä voisi lähteä vaikka minun kanssani lenkille. En ole liikunnanohjausta vailla, sillä liikunta on osa arkeani sekä työssä että vapaa-ajalla, eikä minua tarvinnut mitenkään saada syrjään heidän tieltään, koska moni tapaaminen oli joka tapauksessa sellaisena kellonaikaan, että olin vielä töissä. Sitten haluttiin hengailla yo-kirjoituksiin valmistautuvan veljen kanssa, joka piti tilannetta tosi kiusallisena. Ehdotettiin, että järjestettäisiin yhdessä pikkusiskolle leikkipuistoretki, mikä oli kaikkein naurettavinta, koska sisko oli silloin 10 ja asumme käytännössä leikkipuiston vieressä. Mieheni, eli lasten isä, jäi kokonaan ilman näitä ohjelmanumeroita, eli konsepti oli ilmeisesti suunniteltu moniongelmaisen yksinhuoltajaäidin tueksi, olipa tarve mikä hyvänsä. Perhedynamiikkaan tutustumisenkin ymmärtäisin, jos se tehtäisiin sitten kaikkien perheenjäsenten kanssa ja nimenomaan perheen tarpeisiin ja omaan tilanteeseen nähden, mutta kun moniammatillisessa palaverissa oli jo käyty tarvekartoitus, ja se avun tarve koski nimenomaan sitä teiniä. Silloin, kun hän vielä oli lastenpsykan puolella, kuntoutus ja hoito koski aina koko perhettä, eli meidän dynamiikasta oli mustaa valkoisella jo useiden vuosien ajalta. Lopulta teini pääsi johonkin toiminnalliseen vertaisryhmään sinne psyk.polille ja se oli selvästi hänelle mieluinen juttu, josta tuli apua hänen omaan oloonsa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee armeijassa pärjäämään jos ei edes kouluun pääse??
Se nyt tässä suurin murhe onkin.
Se mitä apua noista tuohon aikaan on olisi läksyjen yhdessä läpikäymisessä