Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?

Olen 34-vuotias ja eka oikea kolahtaminen tapahtui parikymppisenä, erään nuoruuden tuttuni kanssa. Hänessä oli lukematon määrä asioita, joita en voinut sietää, mutta kemia oli jotain ihan älytöntä, hän veti mua puoleensa kuin magneetti. Hän kohteli mua kuin paskaa ja mä olisin varmaankin jopa kuollut hänen puolestaan. Aivan kummallinen kuvio, mitä onneksi kesti vain puoli vuotta, kun hän lopullisesti jätti mut.

Surin aikani, mutta sitten tapasinkin miehen, josta tuli myös esikoisen isä. Sängyssä meillä ei koskaan sujunut hyvin, mutta henkinen taso oli mahtavaa. Olin löytänyt miespuolisen itseni. Häneen tutustuminen muutti koko elämäni suunnan, asiat joita olin peitellyt (esim oma nörttimäisyyteni) olivatkin hänestä mahtavia piirteitä ja löysin itsestäni lisää hyviä puolia. Suhteemme kuitenkin kuoli 5 vuoden päästä, mutta olemme edelleen ystäviä.

Ja sitten nykyinen mieheni. Meillä on yhteisiä lapsia. Monissa asioissa klikkaa yhteen. Mutta silti en koskaan ole tuntenut häntä kohtaan mitään samanlaista, kuin noiden kahden edellisen kanssa. Olen onnellinen, mutta hän ei muuttanut mua, hän ei koskaan ole aiheuttanut mitään sekopäistä mussa. Mukavan tasainen suhde.

Onkohan tämä jokin luolamies-reaktio vai mitä hittoa, kun aivot on muusia sekunnissa.

Onkohan tätä tutkittu, että mikä siellä aivoissa rasahtaa niin että kroppakin on samointein tulessa.

Äänen merkitystä kai on tutkittu siinä mielessä että alkuihminen könysi paljon hämärissä ja pimeässä. Liittyyköhän tämä salamareaktio jotenkin siihen, että pitkälle kosiskelulle ja hurmailulle ei ollut välttämättä tilaisuutta, vaan lajin paras säilyminen oli toimia heti.

Että rai scai liko ne luolamiehet nyt aina välttämättä, sillä tämä reaktio tapahtuu naisille myös.

T. Kiemurtelen ja kärsin.

Onneksi kukaan ei ole ikinä kolautellut mua millään.

Kemiasta ja fysiikasta on kokemusta lukioaikoina.

En ole koskaan kokenut tuollaista. Ihastunut olen teini-iän jälkeen ehkä kerran, mutta en mitenkään voimakkaasti. Pari seurustelusuhdetta takana ja olen kuitenkin jo yli kolmikymppinen. Joskus mietin olenko jotenkin tunnevammainen romanttisessa mielessä. Kukaan ei ole myöskään viimeiseen melkein 10 vuoteen osoittanut romanttista kiinnostusta, joten olen varmaan myös epäkiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulle oikeesti ole koskaan käynyt niin, että vahingossa katsot jotain tuntematonta silmiin ja heti lyö salamat ja henki salpautuu? Siinä ei tiedetä arvomaailmoista eikä oikein vuorovaikutuksestakaan mitään, veikkaan että se on hormonaalista ja näköjään joiltakin tämä hormooni puuttu.

Minulle ei ole koskaan käynyt noin ja olen jo sentään 35v. Miten voisin tuntea kehenkään tuntemattomaan aivan järjetöntä fyysistä vetovoimaa, kun en tiedä mitään hänen henkisistä ominaisuuksistaan? Olen ehkä läpeensä niin realisti, sillä ajattelen, että se mitä näen, on aina pelkkää pintaa.

Voidakseni hullaantua jostakin miehestä, minun pitäisi tietää miten ja mille hän nauraa, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin ja maailmaan, onko hän älykäs ja hyvä ihminen. Ennen näiden asioiden selviämistä, luokittelen miehet karkeasti kahteen joukkoon: ei-pant*vat ja mahdollisesti pant*avat. Jälkimmäiseen joukkoon olen elämäni aikana lokeroinut noin 15 miestä, joista yhden kanssa seurustelin hetken ja toisen kanssa olen naimisissa.

Olen 58, kerran on kolahtanut, jos sen on kokenut sitä ei unohda. Olin 25-vuotias, istuin ystävättäreni kanssa kahvilassa. Olin lähdössä, nousin ylös. Ohi kulki mies, joka pysähtyi. Katseemme kohtasivat. Se tunne! Kaikki muu katosi. Jouduin lähtemään. Kohtasin hänet samana päivänä sattumalta kadulla, seurasi vajaa vuoden suhde. Olen tuntenut järjetöntä vetoa aika moneen mieheen ja joihinkin naisiinkin, mutta en usko, että tällaisessa kolahtamisessa on kyse vetovoimasta, miten se voisi ilmetä ensimmäisessä katseessa. Romantisoiden: se on koko vartalon läpäisevä tunne, että tämä on se Ihminen, puuttuva osasi.

Yhden kerran.

Ensi kosketukses aiheutti väreet, jotka menivät läpi koko kehon. Ko. mies saa minut haluamaan itseään pelkällä katseellaan ja seksi oli jotain niin upeaa, etten tiennyt sellaista voivan olla olemassa. Myös henkinen yhteys, huumorintaju, älykkyys jne. Tuo mies vei jalat alta, enkä usko, että yksikään mies ikinä pystyy saamaan minussa samoja tunteita aikaiseksi.

Meillä oli/on salasuhde, molemmat omilla tahoillamme naimisissa.

Olisin ehkä ollut onnellisempi, jos en olisi tuota kokenut... nyt omassa liitossa tajuaa, että mikä siitä puuttuu ja mikä on aina puuttunut ja tulee aina puuttumaan.

Olen tuntenut mystisiä juttuja monen kanssa, niin naisten kuin miesten, olen voinut esim. kertoa heistä jotain, mitä eivät muut tiedä, ns. nähnyt juttuja, ihastunut suunnattomasti, mutta vain kaksi kertaa on kolahtanut. Molemmilla kerroilla jotain vain tapahtui ja tiesin, että se on tässä, suhde siis molempien kanssa. Ensimmäinen kuitenkin päättyi aika huonosti, eli ei se kolahdus ainakaan mun kohdalla tarkoittanut sitä, että tässä olisi elämän lopullinen sielunkumppani.

Onneksi toinen kolahdus on petrannut ja ollaan edelleen, 30 v jälkeen, yhdessä.

Muistan kahdesti tosi kovaa vetovoimaa. Jälkimmäisen kanssa olen naimisissa.

Sitten on sellaisia viehätyksiä, suurempia ja pienempiä.

N51

Onko teillä aina kolahtanut heti? Kun mulla se otti aikaa pari viikkoa ja kolahdus iski täysin yllättäen yöllä yksin sängyssä. Kuin se kuuluisa amorin nuoli olisi osunut: mielikuva miehestä tuli vahvana ja koko kehoni paloi kaipuusta. Seuraavat yhteistyöt olivat silkkaa sähköä, sen huomasivat kaikki paikalla olijat. Eikä me silti ryhdytty suhteeseen, kun ei oltu vapaita. En tiedä olisiko vielä sitä kemiaa ilmassa, tiet veivät erilleen eikä olla nähty vuosiin.

Olen tuo 58, jolla kolahtanut kerran. Pitkään ajattelin, että se on ainut tapa kohdata oikea rakkaus. Olin kyllä joissakin suhteissa ja pitkässä avoliitossa ilman kolahduksia. Ja tosi pitkään yksin ilman suhteita. Viime keväänä rohkaistuin treffipalstalle. Tapasin miehen, joka ei todellakaan kolahtanut heti, ei myöskään hänellä. Hän ilmoitti viestissään kohteliaasti, että se oli tässä. Mies oli kuitenkin ihan kiva, ehdotin kaverisuhdetta. Tapasimme muutaman kerran ja sitten pihani puutarhakeinussa istuessamme vierekkäin, ihan mieletön lataus ja sähkö välillämme. Mistä se tuli, olen ihmetellyt. Olen kokenut hänen kanssaan voimakkainta yhteenkuuluvuutta ja sulautumista sängyssä. En tiedä mihin tämä johtaa, mutta vinkkinä muille, älkää uskoko ensivaikutelmaan, antakaa itsellenne ja toiselle mahdollisuus!

Kerran, jos tarkoittaa sellaista missä on romanttinen elementti mukana. Muuten varmaan muutamia.

Olen 44-vuotias nainen, ja kolahduksia on ollut kaksi. Toisen kanssa sain lapsen. Toisen olisin halunnut rakastajakseni, mutta hän oli naimisissa, niin en kehdannut sekaantua.

Yksi suhde, joka on kestänyt jo kaksikymmentä vuotta ja jatkuu.

En usko useisiin kemioihin. Kyse on niissä tapauksissa rakastumiseen rakastumisesta, ei ihmiseen.

0

Ikää 37v ja kolme kertaa on tullut koettua. Ensimmäisen kanssa oli nuorempana raastava on-off-suhde, ja aivan järkyttävän suurta tunteiden paloa usean vuoden ajan. Homma kaatui kuitenkin omaan mahdottomuuteensa. Toisen kanssa seurusteltiin muutaman vuoden, mutta hänen toiveestaan suhde päättyi. Tunteita oli vielä pitkään eron jälkeenkin. Kolmas iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ollessani varattu. Homma ei edennyt suutelua ihmeempään, mutta näimme toisiamme usein ja olimme silti jatkuvasti tekemisissä. Tästäkin on jo aikaa, mutta vieläkin on vaikea unohtaa häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo 58, jolla kolahtanut kerran. Pitkään ajattelin, että se on ainut tapa kohdata oikea rakkaus. Olin kyllä joissakin suhteissa ja pitkässä avoliitossa ilman kolahduksia. Ja tosi pitkään yksin ilman suhteita. Viime keväänä rohkaistuin treffipalstalle. Tapasin miehen, joka ei todellakaan kolahtanut heti, ei myöskään hänellä. Hän ilmoitti viestissään kohteliaasti, että se oli tässä. Mies oli kuitenkin ihan kiva, ehdotin kaverisuhdetta. Tapasimme muutaman kerran ja sitten pihani puutarhakeinussa istuessamme vierekkäin, ihan mieletön lataus ja sähkö välillämme. Mistä se tuli, olen ihmetellyt. Olen kokenut hänen kanssaan voimakkainta yhteenkuuluvuutta ja sulautumista sängyssä. En tiedä mihin tämä johtaa, mutta vinkkinä muille, älkää uskoko ensivaikutelmaan, antakaa itsellenne ja toiselle mahdollisuus!

Olisko jotain kuitenkin "kolahtanut" heti, kun halusit jatkaa kaveruutta?

Samantyyppinen kokemus mullakin: Tavattiin ja oltiin molemmat, että ei oikein. Mutta sitten kerran kun tavattiin kolahti niin että menin ihan kiihdyksiin. Lähdin kotiin karkuun, ja olin jotenkin tulessa, en pystynyt nukkumaan enkä tekemään mitään. Seuraavana päivänä nähtiin ja hänkin oli valvonut koko yön, levoton olo.

Ollaan parisuhteessa nykyisin, on tasaista ja mukavaa, ei olla koskaan riidelty. Vilkaisu kasvoihin saa yhä sykkeeni kiihtymään "sillä tavalla".

6, ja kaikki suurta rakkautta

Ehkä 4 - 5 kertaa on ollut vahvaa seksuaalista kemiaa. Lähes aina nämä ihmiset ovat olleet jollain lailla ongelmallisia tai/ja sitoutumishaluttomia, niin mitään syvempää kumppanuutta ei ole syntynyt. Ensimmäinen poikaystäväni oli tästä poikkeus, mutta se suhde meni tietty reisille. Syvät henkisen tason suhteet ovat sitten ystävyyssuhteita. Olen itse sekä ongelmainen luonnehäiriöinen tyyppi että aika nirso seurastani suhteen, joten olen lopettanut kaikenlaisen haaveilun suhteesta joissa nämä kaksi kemiaa ovat samassa paketissa.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kerran.

Ensi kosketukses aiheutti väreet, jotka menivät läpi koko kehon. Ko. mies saa minut haluamaan itseään pelkällä katseellaan ja seksi oli jotain niin upeaa, etten tiennyt sellaista voivan olla olemassa. Myös henkinen yhteys, huumorintaju, älykkyys jne. Tuo mies vei jalat alta, enkä usko, että yksikään mies ikinä pystyy saamaan minussa samoja tunteita aikaiseksi.

Meillä oli/on salasuhde, molemmat omilla tahoillamme naimisissa.

Olisin ehkä ollut onnellisempi, jos en olisi tuota kokenut... nyt omassa liitossa tajuaa, että mikä siitä puuttuu ja mikä on aina puuttunut ja tulee aina puuttumaan.

Toivotan paskaista loppua teille molemmille ja erityisesti ”ihanalle” suhteellenne.