Mitä tekisit, jos olisit tarpeeksi rohkea?

Jos olisin rohkea,

- perustain firman

-muuttaisin ulkomaille yksin

-esiintyisin pornoleffoissa

-harrastaisin irtosuhteita, myös naisten kanssa

-polttaisin pilveä

Koska en ole, jatkan tätä normaalia arkea perheellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin entistä työkaveria teelle. Nyt en uskalla, kun en tiedä onko hän varattu.

Kyllähän teelle voi kutsua, vaikka olisi varattukin. Mutta eri asia jos hakisit päiväkahviseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin rohkea,

- perustain firman

-muuttaisin ulkomaille yksin

-esiintyisin pornoleffoissa

-harrastaisin irtosuhteita, myös naisten kanssa

-polttaisin pilveä

Koska en ole, jatkan tätä normaalia arkea perheellisenä.

Aika lailla samat setit. Lisäsin tähän vielä laulamisen. Kotona en kehtaa laulaa, kun muut ja naapurit kuulee. Autossakaan ei oikein voi, kun vastaantulijat ja viereisellä kaistalla ajajat näkevät ja pitävät hulluna.

Jättäisin perheen, muuttaisin Thaimaahan ja eläisin loppuelämäni siellä varakkaana farang-kinginä paneskellen joka päivä nuoria kauniita naisia.

Olen jo vuosikausia haaveillut taikasienien kokeilemisesta, sillä uskon että ne auttaisi parhaiten itsetunto ym. ongelmiini, mutta en uskalla jos sattuukin huono trippi ja iskee psykoosit päälle. Vielä kun on pieniä lapsiakin, niin pitäisi saada ainakin päivä tai pari omaa aikaa, jotta ehtisi palautua kunnolla.

Muuttaisin Poriin.

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin tehdä nelipäiväistä työviikkoa.

Joskus tulevaisuudessa aion tämän kyllä toteuttaa, mutta jos olisi pokkaa niin tekisin sen heti.

Mä tekisin tän kanssa, mutta en omassa työssäni edes uskalla ehdottaa. Menisin varmaan suoraan jonnekin YT-listalle, ellen ole siellä jo iän takia.

Ihan hullua, että jankutetaan työssä jaksamisesta ja hyvinvoinnista, mutta mitään konkreettista ei sen eteen työnantajat ole valmiita edes harkitsemaan.

Muuttaisin ulkomaille johkin keskieurooppaan.

Mutta tällä hetkellä ei oikein rohkeus riitä. Epävarmuus työn saannista ja tietenkin kaikki vieras byrokratia toisessa maassa.

Sekin pelottaa jättää vanhemmat ja siskokset tänne. Autan usein sisaruksia ja pelkään että olisivat yksinäisiä jos jätän heidät. Samoin pelkään että vanhemmat kuolee ja viimeiset yhteiset vuodet jää kokematta. Tiedän kyllä että minulla on turhan läheiset siteet perheeseen näin vielä 32 vuotiaana.

Lopettaisin päivätyöt ja perustaisin oman pikkufirman, en tiedä tarkalleen mitä tekisin mut jotain kivaa jota tekisin mielelläni. Eli en kerro :)  Ei mitään rikastumishaaveita eikä firman laajentamista eikä tavoite-sitä ja tavoite-tätä eikä mitää turhaa ylimääräistä. Riittäisi, että pärjäisin omalla touhulla samoin kuin nyt palkkatöissä. Se riittää ja sellaisena haluaisin sen pitää. Mutta ei hätää, suomi pitää kyllä huolen ettei tuollainen ole mahdollista, joten haaveeksi jäänee.

Muuttaisin johonkin, jossa paistaa aurinko lähes aina.

Tekisin vähemmän töitä.

Pistäisin pari "ystävää" vaihtoon. Ovat yleensä ihan mukavia, mutta en pidä siitä, miten he kohtelevat minua huonoina päivinään.

Sanoisin useammin "ei" avunpyyntöihin. Tajuan itsekin, että kiltteyttäni hyödynnetään.

Ryhtyisin merirosvoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskisin (yrittäisin) erään nuoren kassaneidin.

Miksi tämä saa alapeukkua?

Aiempi kommentti sai yläpeukkua jossa nainen toivoi seksiä nuoremmilta miehiltä.

Taas irvokasta kaksinaamaisuutta.

Itse alapeukutin siksi että kommentistasi saa sen käsityksen, jälleen kerran (tästä on keskusteltu useita kertoja), että kun kassaneiti hymyilee miesasiakkaalle niin se tyttöhän on ihastunut ja flirttailee vaikka tyttöparka on vain kohtelias ja hymyilee työnsä vuoksi. Miehillä ei tunnu olevan kykyä erottaa flirttiä kohteliaasta hymystä (jota työnantaja vaatii asiakkaille esittämään). Kaikki me kassaneidit tiedetään tämä ja se on vastenmielistä. Eri asia sitten mitä vapaalla kukakin tekee mutta ihmisiä ei isketä työpaikoilla. Voi olla että et tätä tarkoittanut mutta näin minä sen tulkitsin.

Eipä kyllä juurikaan hymyile S-marketin kassatytöt minulle ainakaan, joten eipä näytä olevan mitenkään pakollista tuossa ketjussa. Ehkäpä tulkintakyvyttömien miesten kannattaisi alkaa käymään siellä ostoksilla?

Tää on just totta. Siksipä kai suosinkin K-ketjun kauppoja.

Mutta ketjun aiheeseen. Kolme kuukautta keräsin rohkeutta, useammankin kerran otin tukevat rohkaisuryypyt, tapaamatta ihastustani. Lopulta rohkaistuin selvinpäin juttusille, mikä olikin hyvä, sillä raitis nainen olisi ehkä tykännyt huonoa humalaisen sönkötyksestä. Jos vielä toisen kerran ihastun, niin toivon että olen rohkea nopeammin. Oli ehtinyt tämä nainen nimittäin tuon kolmen kuukauden aikana muodostamaan parisuhteen.

Lähtisin nykyisestä epätyydyttävästä työpaikastani. Muuttaisin maalle. 

Menisin hammaslääkäriin

Menisin naimisiin

Olen ujo. Laittaisin hiukset ponnarille ja vaihtaisin piilareihin

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin itseni irti vakityöstä jossa minua ei arvosteta pätkääkään.

Tämä. Olen joutunut parin hoitsun inhokkilistalle, raskasta on tehdä heidän kanssaan töitä.. Lähes itkien olen monena päivänä lähtenyt töistä tämän parivaljakon takia.

Menisin kuntosalille.

Kysyisin erään miehen puhelinnumeroa.

Alkaisin esiintymään.

Irtisanoutuisin nykyisestä vakkariduunista, ja menisin aikuislukioon kertaamaan muutamia eri aineita. Tavoitteena päästä opiskelemaan kertailujen tuloksena. Tosin pitäisi elää tuo aika omilla vaivoin säästetyillä rahoilla, koska opintototukea ei heru, eikä työttömyyspäivärahaa.

Jos en pääse ensi haussa kouluun, niin haluaisin lähteä Ruotsiin hetkeksi tekemään oman alan töitä. Ruotsin kielen taito on mulla tällä hetkellä small talk-tasolla, mutta opin onneksi nopeasti kieliä. Pelottaa vaan se, että jos en pärjää yksin toisessa maassa.

Turhauttavaa, kun tiedän, että omassa menneisyydessä juurikin ne mukavuusalueiden ylitykset ovat olleet mun elämässä parhaita ja rikastuttavimpia päätöksiä. Tuntuu vaan siltä, että ei enää uskalla repäistä.