Mitä tekisit, jos olisit tarpeeksi rohkea?
Itse haaveilen aina ajoittain tästä oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Ostettaisii n pieni hirsimökki jostain Pohjois-Suomesta, järven rannalta. Kasvatettaisiin lapset luonnonrauhassa ja ruoka omassa pellossa..sitten todellisuus tulee aina vastaan. Lapsilla ei olisi kavereita, miten koulut ym.ym.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Pieraisisin miehen kuullen. Nyt en kehtaa.
Miksi edes haluaisit tehdä noin? Mitä posiitivista sillä saavuttaisit?
Sanoisin rakkaalle miehelleni etten halua anaali yhdyntää.
Satsaisin kaikki rahani kuolevan pikkukaupungin elävöittämiseen.
Kirjottaisin tänne mitä tekisin jos olisin tarpeeksi rohkea.
Lähettäisin sariini jauhetta kirjeessä eräälle ex pääministerille.
Muuttaisin New Yorkiin ja ryhtyisin urbaaniksi erakoksi. Kirjoittaisin kirjoja salanimellä ja ne julkaistaisiin täällä Suomessa niin, ettei kukaan tietäisi oikeaa henkilöllisyyttäni. Minusta ei olisi kuvia netissä. Kustantaja vastaanottaisi minulle myönnetyt kirjallisuuspalkinnot...
Tämä kaikki tietysti vaatii muutakin kuin rohkeutta, mm. sitkeyttä, lahjakkuutta ja jo olemassa olevaa varallisuutta.
kyykyttäisin niitä päättäjiä jotka ovat toiminnallaan kyykyttäneet sairaita työkyvyttömiä ja muita yhteiskunnan huono osaisimpia
Mää söisin lusikallisen tulista turunsinappia, jos mää vaan uskaltaisin...
Ampuisin itseni, sitten nähtäisiin onko elämän jälkeen kuolemaa.
Zinccis
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin koko nykyisen elämäni, muuttaisin jonnekin kauas isoon kaupunkiin ja "katoaisin". Viettäisin villiä ja vapaata elämää, mulla olis viimein mahdollisuus tehdä sitä työtä mihin oon kouluttautunut (anestesiahoitaja, täällä hoidan vaan vanhuksia) tai ehkä lähtisin opiskelemaan jotain ihan muuta... Kävisin iltalukiossa pitkän matikan ja pyrkisin opiskelemaan vaikka taloutta (ekonomi).
Mut ei oo rohkeutta eikä se nyt olis soveliasta muutenkaan, et äiti vaan häipyis tuolla lailla.
Miksi teit ne pennut ?
Zinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin tehdä nelipäiväistä työviikkoa.
Joskus tulevaisuudessa aion tämän kyllä toteuttaa, mutta jos olisi pokkaa niin tekisin sen heti.
Mä tekisin tän kanssa, mutta en omassa työssäni edes uskalla ehdottaa. Menisin varmaan suoraan jonnekin YT-listalle, ellen ole siellä jo iän takia.
Ihan hullua, että jankutetaan työssä jaksamisesta ja hyvinvoinnista, mutta mitään konkreettista ei sen eteen työnantajat ole valmiita edes harkitsemaan.
Pomothan on tunnetusti superpihejä joten johtuu varmaan siitä, että työntekijöistä koituvat muut kulut palkan lisäksi ovat samat ja se vajaata viikkoa tekevä tulisi siinä mielessä kalliimmaksi kuin täyttä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin koko nykyisen elämäni, muuttaisin jonnekin kauas isoon kaupunkiin ja "katoaisin". Viettäisin villiä ja vapaata elämää, mulla olis viimein mahdollisuus tehdä sitä työtä mihin oon kouluttautunut (anestesiahoitaja, täällä hoidan vaan vanhuksia) tai ehkä lähtisin opiskelemaan jotain ihan muuta... Kävisin iltalukiossa pitkän matikan ja pyrkisin opiskelemaan vaikka taloutta (ekonomi).
Mut ei oo rohkeutta eikä se nyt olis soveliasta muutenkaan, et äiti vaan häipyis tuolla lailla.
Miksi teit ne pennut ?
Zinccis
Pennut? Kyllä ne ihan ihmisen lapsia on. Eläimillä on pentuja.
Jos olisin rohkea, niin kakkaisin Chuck Norriksen housuihin!
Jättäisin vanhan elämän taakse. Muuttaisin mahdollisesti pohjoisempaan? Tai en tiedä.. Helsinki on aina houkutellut, mutta sinne en ole uskaltanut muuttaa. Uusi koti, uusi työ.. ah oispa ihanaa.
Tuhoaisin entisen työpaikkani. En kyllä tiedä miten, ehkä rohkeus tarvitsisi seurakseen oveluuden ja nerouden.
Sitten katkaisisin kaikki suhteet sukulaisiin, se taas vaatisi rohkeuden lisäksi kai sydämettömyyttä.
Yrittäisin vauvaa. Olen niin nössö, että pelkään raskautta, synnytystä ja vauvan kanssa selviämistä.
Vetäisin standup-keikan. Se olisi räävitön ja suorapuheinen esitys, jossa puhuisin miesten kehopositiivisuudesta, parisuhteesta, panemisesta ja työpaikan passiivisagressiivisista akoista. Ja tietenkin meistä nelikymppisistä naisista, jotka ulkokuoren rapistuttua löydämme henkisen polkumme, elämme hetkessä ja mindfulnessissa ja meidän kahvimukissa lukee arki on iiiiihanaa.
N 40
Irtisanoutuisin, laittaisin kotimme vuokralle, muuttaisin kohta 13-vuotiaan lapseni kanssa tekemään opettajan työtä johonkin, missä opettajuutta tarvitaan enemmän kuin Suomessa, esim. Afganistanissa.
Voisin opettaa englantia, kuvataidetta ja matematiikkaa ulkomailla.
Opettaisin lapselle peruskoulun oppimäärän kotiopetuksessa.
Lähtisin maailman ympäri matkalle puoleksi vuodeksi, asuisin ulkomailla, ostaisin talon, eläisin omavaraisesti, kirjoittaisin kirjan.