Mitä tekisit, jos olisit tarpeeksi rohkea?
Itse haaveilen aina ajoittain tästä oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Ostettaisii n pieni hirsimökki jostain Pohjois-Suomesta, järven rannalta. Kasvatettaisiin lapset luonnonrauhassa ja ruoka omassa pellossa..sitten todellisuus tulee aina vastaan. Lapsilla ei olisi kavereita, miten koulut ym.ym.
Kommentit (277)
Matkustelisin eri maissa koko ajan ja asuisin ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskisin (yrittäisin) erään nuoren kassaneidin.
Miksi tämä saa alapeukkua?
Aiempi kommentti sai yläpeukkua jossa nainen toivoi seksiä nuoremmilta miehiltä.
Taas irvokasta kaksinaamaisuutta.
Koska tuo on tuo kassaneitihullu
Ei, vaan hulluna kassaneitiin?
Muuttaisin lämpimään pois näistä jatkuvista sateista
Lopettaisin tämän kärsimyksen ja uusi yritys seuraavassa elämässä.
Lapsia voi opettaa kotona myös.
AP:lle, maalla saattaa kiertää koulukyyti hakemassa lapsia syrjäkyliltä kouluun ja koulut usein pieniä ja mukavia.
Päästää irti syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen tk-eläkeläisen identiteetistä ja saada kiinni normaalista elämästä. Elämä on 10 vuotta ollut psyk. polilla ramppaamista ja zombiksi lääkitsemistä enkä ole päässyt elämässä yhtään eteenpäin. Tämä kaikki on vaan niin tuttua ja turvallista, että pelkään muutosta.
Lopettaisin lukion ja opiskelun ylipäätään, muuttaisin takas kotitilalle ja tekisin navettahommia lopun ikääni
Nyt eläkkeellä ajattelin alkaa törsätä säästöjä: 65" tosi laatu.TV, Kalliit laatukuulokkeet. Puutarharemontti, talon pienempi(?) energiaremontti. Oman kunnon remontti. (Lataus HB.auto, jos bussilinjat heikkenee pahemmin)
En keksi mitään, mitä en uskaltaisi tehdä. Tai no, tietyt asiat ovat sellaisia, joita vasta suunnittelen. Haaveilen esimerkiksi työni jättämisestä ja yrittäjäksi ryhtymisestä, mutta aion tehdä sen vasta, kun olen tarpeeksi pitkällä nykyisissä opinnoissani. Olisi vain tyhmänrohkeaa irtisanoutua nyt, kun ei vielä ole mitään konkreettista tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Pysykööt haaveena kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me teemme just sitä mitä me halutaan tehdä. Et sinä oikeasti halua muuttaa pohjoiseen, haluat haaveilla ja ehkä valittaa elämästäsi mutta keksit selityksiä sille ettei mitään tarvitse tehdä koska oikeasti et jaksaisi edes yrittää. Ei se ole rohkeuden puutetta. Se on tahdon puutetta.
Että kannattaa vaan jättää ne haaveet ja elää elämäänsä.
Oletteko muuten huomanneet, että moni haave on parempi ajatuksen tasolla kuin toteutettuna? Ryhmäseksi, korpeen tai ulkomaille muutto, oma firma, kallis auto jne...
No onhan se vähän niin. Ainakin mitä tulee ulkomaille muuttamisesta. Ihmiset ei taida ymmärtää että se sama arki koittaa ulkomaillakin. Usein jopa rankempana.
Noh, aika moni, joka on muuttanut ulkomaille, sanoo katuvansa vain sitä, ettei tehnyt sitä aiemmin. Varmaan se riippuu siitä syystä, miksi haluaa muuttaa. Yleensä kai se on se henkinen ilmapiiri, joka nykyään Suomessa ahdistaa. Tai ilmasto. Muut syyt eivät ehkä kanna pidemmälle.
Itselläkin on ollut muutto haaveena, mutta tuo koronahulluus on saanut empimään. Suomessa oli kuitenkin vähän vähemmän hullua. Toisaalta ulkomailla voisi ehkä vapaammin ilmaista mielipiteensä asiasta kuin täällä yhden totuuden maassa. Vaikka kyllä muuallakin on perheitä särkynyt sen vuoksi.
Laulaisin yksin yleisön edessä. Minusta on tullut vanhemmiten arempi. Lapsena tämä ei juurikaan jännittänyt. On jotenkin alkanut miettiä et onko sitä nyt tarpeeks hyvä. Se ei oo enää yhtä luonnollista . Siihen kuitenkin suuntaan, oman ääneni lähteille takaisin
Ei ole rohkeudesta kysymys vaan rahasta. Irtisanoutuisin töistä ja alkaisin maalaamaan tauluja. En halua olla yhteiskunnan elätti, joten irtisanoutuminen ei ole mahdollista.
Just nyt ottaisin äkkilähdön etelään. Mutt en uskalla yksin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin ulkomaille!
Minä myös, tai lähtisin maailmanympärimatkalle. Vitsi mitkä muistot saisi kiikkustuoliin.
Tässähän se totuus tuli heti ekalla sivulla. Jokaisen meistä elämä on juuri omannäköinen.