Miten huonossa kunnossa vanhuksen pitää olla, että saa hoitopaikan?
Olen sitä mieltä, että anoppini, 90 v, tarvitsisi ehdottomasti hoitopaikan. Hänellä on alzheimer ja siihen liittyen harhoja, luulee esim. että hänellä on kotona kavereita, aina ei tiedä missä on. Muisti on tietysti olematon, eikä muista enää aina syödäkään. On usein ahdistunut ja peloissaan, yksinäisyys vaivaa ja soittelee meille kymmeniäkin kertoja päivässä ja varsinkin iltaisin itkee. Muutaman kerran on jo kaatunutkin, mutta pahempaa ei ole sattunut.
Asumme samassa kaupungissa ja yleensä minä käyn anopilla pari kertaa päivässä ja mies kerran, mulla on paremmin aikaa. Miehen veli asuu kaukana ja käy muutaman kerran vuodessa. Tätä on nyt jatkunut kohta 6 v ja alan olla ihan väsynyt. Anoppi välillä myös kiukuttelee, kuuluu sairauteen ja voi syyttää minua joskus varkaaksi. Kotihoito käy, mutta eihän se ole kuin se pieni hetki, ei se riitä mihinkään ja anoppi myös osaa näytellä heille parempikuntoista kuin on, koska pelkää, että vievät hänet "vaivaistaloon".
Myös oma äitini tarvitsee apuani yhä enemmän, en millään jaksa huolehtia kahdesta vanhuksesta. Onkohan vielä mitään toivoa saada hoitopaikka?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas, että tilanne on tällainen nyt. Entä 20-30 vuoden päästä, kun hoitajia ei vaan yksinkertaisesti ole ja rahaa vielä vähemmän? Ei synny uusia hoitajia eikä veronmaksajia. Pelottava ajatus. Ne, joilla on lapsia tai muita omaisia, jotka haluaa hoitoa, saavat hoitoa omaisten armosta. Entä muut? Kuka heitä edes hommaa palvelujen piiriin tai laitoksiin?
10 vuoden kuluttua kaikki suuret ikäluokat ovat jo todennäköisesti manan majoilla, joten tilanne vähän helpottaa. Mutta niitä laitospaikkoja ei todellakaan ole läheskään kaikille tarvitseville nytkään. Mielestäni tarvittaisiin sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä tai pieniä asuntoja, jotta kotihoitajien ei tarvitsisi ajella pitkin pitäjää asunnoissa, joita ei ole edes tehty vanhuksia varten. Sellaiset ei varmaan kovin kalliiksikaan tulisi.
Siinä vaiheessa saa hoitopaikan kun ei enää pärjää kotihoidon turvin ja tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa tai esim. karkailun vuoksi jatkuvaa valvontaa. Muuten hoito pyritään järjestämään kotona joko omaisten apujen turvin tai kotihoidon turvin. Tarvittaessa voidaan myös käyttää lyhytaikaista hoitoa arviointiin, kuntoutukseen tai hoitajan lomaa tms varten.
Vierailija kirjoitti:
Kummitädilläni käy kotihoito 3 kertaa päivässä, mutta ei mitään toivoa hoirokodista, vaikka kummi ei tiedä mikä kuukausi on menossa..
Joo, ei tuollainen vielä riitä lähellekään hoitokotipaikkaa nykyisin. Voi pärjätä hyvinkin oikealla lääkityksellä ja kotihoidon tuella ihan tyytyväisenä kotonaan, varsinkin jos on muistisairaus sellaista lajia, että ei ole aggressiivinen tai karkaile. Kamalaa sen sairauden eteneminen on omaisille tietysti.
Luulen kyllä, että päättäjillä ei ole pahimmista tapauksista mitään käsitystä. Eivät lisäisi hoitajamitoitusta niin paljon, että sitten osa vanhuksista tulee jäämään kokonaan ilman apua, koska niitä hoitajia ei ole tarpeeksi, vaikka rahaakin jostain löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas, että tilanne on tällainen nyt. Entä 20-30 vuoden päästä, kun hoitajia ei vaan yksinkertaisesti ole ja rahaa vielä vähemmän? Ei synny uusia hoitajia eikä veronmaksajia. Pelottava ajatus. Ne, joilla on lapsia tai muita omaisia, jotka haluaa hoitoa, saavat hoitoa omaisten armosta. Entä muut? Kuka heitä edes hommaa palvelujen piiriin tai laitoksiin?
10 vuoden kuluttua kaikki suuret ikäluokat ovat jo todennäköisesti manan majoilla, joten tilanne vähän helpottaa. Mutta niitä laitospaikkoja ei todellakaan ole läheskään kaikille tarvitseville nytkään. Mielestäni tarvittaisiin sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä tai pieniä asuntoja, jotta kotihoitajien ei tarvitsisi ajella pitkin pitäjää asunnoissa, joita ei ole edes tehty vanhuksia varten. Sellaiset ei varmaan kovin kalliiksikaan tulisi.
Suuret ikäluokat elää vielä kymmeniä vuosia. Ovat nyt 65-75 vuotiaita. Monet elää ysikymppisiksi ja keskimääräinen elinikä taitaa olla siinä 80v. Eli joku nyt 65v iässä oleva voi elää 20-30 vuotta helposti. Ongelma vaan pahenee sillä suuret ikäluokat ei vielä ole edes näitä laitoshoitoa tarvitsevia. Odottaakaas 10v eteenpäin ja silloin se todellinen pommi räjähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas, että tilanne on tällainen nyt. Entä 20-30 vuoden päästä, kun hoitajia ei vaan yksinkertaisesti ole ja rahaa vielä vähemmän? Ei synny uusia hoitajia eikä veronmaksajia. Pelottava ajatus. Ne, joilla on lapsia tai muita omaisia, jotka haluaa hoitoa, saavat hoitoa omaisten armosta. Entä muut? Kuka heitä edes hommaa palvelujen piiriin tai laitoksiin?
10 vuoden kuluttua kaikki suuret ikäluokat ovat jo todennäköisesti manan majoilla, joten tilanne vähän helpottaa. Mutta niitä laitospaikkoja ei todellakaan ole läheskään kaikille tarvitseville nytkään. Mielestäni tarvittaisiin sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä tai pieniä asuntoja, jotta kotihoitajien ei tarvitsisi ajella pitkin pitäjää asunnoissa, joita ei ole edes tehty vanhuksia varten. Sellaiset ei varmaan kovin kalliiksikaan tulisi.
Kyllä pieniä asuntoja jotka soveltuu myös vanhusten asuttaviksi yleensä löytyy palvelujen läheltä. Eriasia on sitten se haluaako vanhukset muuttaa tai omaiset vanhuksen muuttavan pois sieltä vanhasta kodista.
Helsingissä ei paikkaa oteta edes puheeksi jos silmät liikkuu ja osaa puhua.
Äitiäni oltiin kotiuttamassa liikuntakyvyttömänä n.35kg painoisena 3kk sairaalajakson(kaatuminen ) jälkeen kotiin rollaattorilla liikkuvan isäni luo.
Kysyessäni onko mahdollista saada edes sairaalasänky niin ei. Onneksi kuoli ennen toteutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas, että tilanne on tällainen nyt. Entä 20-30 vuoden päästä, kun hoitajia ei vaan yksinkertaisesti ole ja rahaa vielä vähemmän? Ei synny uusia hoitajia eikä veronmaksajia. Pelottava ajatus. Ne, joilla on lapsia tai muita omaisia, jotka haluaa hoitoa, saavat hoitoa omaisten armosta. Entä muut? Kuka heitä edes hommaa palvelujen piiriin tai laitoksiin?
10 vuoden kuluttua kaikki suuret ikäluokat ovat jo todennäköisesti manan majoilla, joten tilanne vähän helpottaa. Mutta niitä laitospaikkoja ei todellakaan ole läheskään kaikille tarvitseville nytkään. Mielestäni tarvittaisiin sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä tai pieniä asuntoja, jotta kotihoitajien ei tarvitsisi ajella pitkin pitäjää asunnoissa, joita ei ole edes tehty vanhuksia varten. Sellaiset ei varmaan kovin kalliiksikaan tulisi.
Suuret ikäluokat elää vielä kymmeniä vuosia. Ovat nyt 65-75 vuotiaita. Monet elää ysikymppisiksi ja keskimääräinen elinikä taitaa olla siinä 80v. Eli joku nyt 65v iässä oleva voi elää 20-30 vuotta helposti. Ongelma vaan pahenee sillä suuret ikäluokat ei vielä ole edes näitä laitoshoitoa tarvitsevia. Odottaakaas 10v eteenpäin ja silloin se todellinen pommi räjähtää.
Vuonna 1950 syntyneet ovat Suomessa nuorin suuriin ikäluokkiin kuuluva porukka. Täyttävät jo 70 vuotta tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas, että tilanne on tällainen nyt. Entä 20-30 vuoden päästä, kun hoitajia ei vaan yksinkertaisesti ole ja rahaa vielä vähemmän? Ei synny uusia hoitajia eikä veronmaksajia. Pelottava ajatus. Ne, joilla on lapsia tai muita omaisia, jotka haluaa hoitoa, saavat hoitoa omaisten armosta. Entä muut? Kuka heitä edes hommaa palvelujen piiriin tai laitoksiin?
10 vuoden kuluttua kaikki suuret ikäluokat ovat jo todennäköisesti manan majoilla, joten tilanne vähän helpottaa. Mutta niitä laitospaikkoja ei todellakaan ole läheskään kaikille tarvitseville nytkään. Mielestäni tarvittaisiin sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä tai pieniä asuntoja, jotta kotihoitajien ei tarvitsisi ajella pitkin pitäjää asunnoissa, joita ei ole edes tehty vanhuksia varten. Sellaiset ei varmaan kovin kalliiksikaan tulisi.
Suuret ikäluokat elää vielä kymmeniä vuosia. Ovat nyt 65-75 vuotiaita. Monet elää ysikymppisiksi ja keskimääräinen elinikä taitaa olla siinä 80v. Eli joku nyt 65v iässä oleva voi elää 20-30 vuotta helposti. Ongelma vaan pahenee sillä suuret ikäluokat ei vielä ole edes näitä laitoshoitoa tarvitsevia. Odottaakaas 10v eteenpäin ja silloin se todellinen pommi räjähtää.
Vuonna 1950 syntyneet ovat Suomessa nuorin suuriin ikäluokkiin kuuluva porukka. Täyttävät jo 70 vuotta tänä vuonna.
No silti sama homma, elävät vielä vuosikymmeniä. Mulla 75-v tätejä jotka reissaa, matkailee, yhdellä jopa nuori poikaystävä :) Ei nämä vielä ainakaan 15 vuoteen ole missään laitos-iässä. Suurten ikäluokkien hoivapommi ei ole vielä räjähtänyt vaan on vasta tulossa.
Toinen asia on se että moni näistä oli niin paska vanhempi että lapsilla ei ole halua auttaa. Mun vanhemmat oli niin hirveät persevanhemmat että en ole auttamassa. Väkivallasta traumatisoituneena en ole kyllä niille velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas, että tilanne on tällainen nyt. Entä 20-30 vuoden päästä, kun hoitajia ei vaan yksinkertaisesti ole ja rahaa vielä vähemmän? Ei synny uusia hoitajia eikä veronmaksajia. Pelottava ajatus. Ne, joilla on lapsia tai muita omaisia, jotka haluaa hoitoa, saavat hoitoa omaisten armosta. Entä muut? Kuka heitä edes hommaa palvelujen piiriin tai laitoksiin?
10 vuoden kuluttua kaikki suuret ikäluokat ovat jo todennäköisesti manan majoilla, joten tilanne vähän helpottaa. Mutta niitä laitospaikkoja ei todellakaan ole läheskään kaikille tarvitseville nytkään. Mielestäni tarvittaisiin sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä tai pieniä asuntoja, jotta kotihoitajien ei tarvitsisi ajella pitkin pitäjää asunnoissa, joita ei ole edes tehty vanhuksia varten. Sellaiset ei varmaan kovin kalliiksikaan tulisi.
Niitähän se pääosin ovat.
Voi miten hiljaiseksi vetää nämä jutut..
Itse olen töissä tällä alalla ja oma isä muistisairas. Mitenhän sitä jaksaa tulevaisuudessa..
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa saa hoitopaikan kun ei enää pärjää kotihoidon turvin ja tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa tai esim. karkailun vuoksi jatkuvaa valvontaa. Muuten hoito pyritään järjestämään kotona joko omaisten apujen turvin tai kotihoidon turvin. Tarvittaessa voidaan myös käyttää lyhytaikaista hoitoa arviointiin, kuntoutukseen tai hoitajan lomaa tms varten.
Sinä olet lukenut tuon jostain ohjeesta. Käytännössä ei mene noin. Jatkuvan valvonnan tarve ei ainakaan riitä.
Nyrkkiä pöytään kukaan ei jaksa käydä töissä hoitaa oma perhe sekä muistisairas vanhus. Palaa kyllä äkkiä loppuun. On törkeää että tämä yhteiskunta, vaatii tee kokoaikatyöta mutta hoida siinä sivussa vanhus. Jos jäät kotiin itse hoitaa siitä maksetaan pientä omaishoitajan tukea. Millä maksat laskusi asuntolainan yms. Niin kauan kun omaishoitaja saa muutaman satasen kuukaudessa ei voi jäädä hoitamaan. Paitsi jos on tarpeeksi rikas. Nämä ihmiset on tehneet työtä maksaneet veroja, nyt kun he tarvitsevat apua ketä kiinnostaa. Tää on niin helvetin väärin. Sitte sanotaan kun näitä vanhuksia on niin paljo. Tuliko tää tieto viranomaiselle ihan puskista. Hups tulipa paljo mummoja ja pappoja joille tarvitaan hoitoa. Kyllä tää on ollut viranomaisten tiedossa jo kauan. Olisi voitu varautua hoivapaikkojen osalta. Myöskin kehittää uusia hoiva mahdollisuuksia. Asumismuotoja yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa saa hoitopaikan kun ei enää pärjää kotihoidon turvin ja tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa tai esim. karkailun vuoksi jatkuvaa valvontaa. Muuten hoito pyritään järjestämään kotona joko omaisten apujen turvin tai kotihoidon turvin. Tarvittaessa voidaan myös käyttää lyhytaikaista hoitoa arviointiin, kuntoutukseen tai hoitajan lomaa tms varten.
Sinä olet lukenut tuon jostain ohjeesta. Käytännössä ei mene noin. Jatkuvan valvonnan tarve ei ainakaan riitä.
Jatkuvan valvonnan tarve on melko suhteellinen käsite. Sen vuoksi sitä harvemmin edes kysytään.Enemmän kriteereihin vaikuttaa toimintakyky ja esim. se karkaileeko vanhus vai ei. Barthel pistein arvioden pisteraja menee jossain 20 pisteen tietämllä.
Oletko kertonut ongelmista palveluohjaajalle? Kuinka usein palveluohjaaja käy katsomassa asiakastaan? Meillä kävi mieheni vuoksi kaksi kertaa vuodessa. Hän hoiti kaikki asiamme, teki muistitestin ym.. Kolme kertaa kysyi, joko laitetaan mieheni pysyvän hoitopaikan jonoon, kolmannella kerralla suostuin. Hän hoiti intervallijaksot, turvapuhelimen, minun omaishoitajuuteeni liittyneet asiat.
Jos alzheimer hyppää ikkunasta tai löytyy alasti kadulta, ehkä löytyy paikka.
Muuten ei mitään mahiksia, meilläkin jo vuosia sitten dementoituntu mummo kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa vuorokaudessa anoppisi luona käy kotihoito?
Osa ikäihmisistä tarvitsee kotihoitoa jopa 58 kertaa vuorokaudessa ja työtä tehdään parityöskentelynä. Yleisesti kotihoidon kattona on pidetty neljää käyntiä vuorokaudessa, jonka jälkeen hoivan arvioidaan vastaavan hinnaltaan jo laitospaikkaa.
Kotihoidossa pidetään täysin liikuntakyvyttömiä vanhuksia hoitajat käyvät jopa kahdeksan kertaa päivässä
onpa kamalaa!!
No on 8 kertaa päivässä varmasti useammin kuin jos olisi laitoksessa, tuskin käy hoitaja 8 kertaa päivässä sängyn vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on kotihoidossa ja kertoo, että omaiset usein haluavat vanhuksen laitokseen. Ymmärtämättä, että laitoksessa ei sitten todellakaan muuta pääse vanhus tekemään, kuin sängyssä makaamaan. Voi olla omaisilla ihan väärä kuva, kun jossain uutisissa näytetään, että jossain paikassa vanhukset ulkoilee tai on jalkeilla ja askartelee jotain. Totuus monessa paikassa on sitten karumpi, resurssit on juuri niin niukat kuin mitä olet kauhu-uutisista lukenutkin, että joku ehtii vähän käydä kääntelemässä ja laitoksessa vanhusparka lähinnä saa maata yksin vuoteessaan ilman virikkeitä. Tietysti jos vanhus on ihan pihalla ja kotona oleilu on jo vaaraksi hänelle, tämä voi olla se parempi vaihtoehto, mutta se haave, että vanhus pääsee sitten johonkin mukavaan paikkaan jossa on viriketoimintaa voi olla omaisilta harhaluulo.
Juuri näin. Ja älyttömintä on luulla ettei vanhus voi kaatua laitoksessa tai saa heti apua jos kaatuu.
Et usko vielä, mutta kerronpa todellisen tilanteen, joka sai viimeisenkin omaisen mielen muuttumaan, silläkin uhalla, että joku tunnistaisi.
Omainen oli samaa mieltä kuin sinä, että kyllähän tämä omaishoito sujuu ja sen todistaakseen otti dementikon kotiinsa yöksi. Tuli aamu, vanhus heräsi eikä tietenkään löytänyt oudossa paikassa vessaan kuin ei löytänyt enää omassa kodissakaan. Ei tietenkään vaippoja käytetty, kun ei niitä tarvinnut ja muutenkin repi ne pois, kun oli joskus laitettu. Niinpä tämä istahti pissalle sängyn laidalle. Olikohan se patja aivan uusi vai mikä lie olikaan syynä, kun omaiselta tuli puhelu, että heti laitospaikka hakuun.
Kyseessä oli jo vaikea dementian vaihe. Helppohan täysipäistä vanhusta olisi hoitaa, kun ei karkailisi, ei touhuaisi omiaan yökausia ja olisi muutenkin ihmisiksi.