Miten huonossa kunnossa vanhuksen pitää olla, että saa hoitopaikan?

Meillä äiti oli omaishoitaja, jonka lisäksi loppuaikana kotihoito kävi 3-4 x päivässä. Eivät saaneet enää isän vaippojakaan vaihdettua, koska isä oli aggressiivinen eikä suostunut. Kysyin, miten luulette että me ne saadaan vaihdettua. Eivät osanneet vastata.

Lopulta eräänä aamuna veimme äitini kanssa isän terveyskeskukseen päivystykseen ja sanoimme, että siinä on, olkaa hyvä. Kotiin isää ei enää oteta, että jos te ette hoida niin heitteille jää. Isä oli paikalla ilman kenkiä ja toista sukkaa, koska ei suostunut laittamaan. Pelkkä t-paita päällä syksyllä. Sanoin ettei anna pukea niin minkäs teet. Kummasti alkoi hoitajia kiinnostamaan, lääkäri tuli paikalle keskustelemaan ja tiukkana sanottiin ettei oteta isää enää kotiin. Äiti ottaa vaikka eron niin ei ole ketään hoitajaa sitten. Meni reilu tunti ja paikka terveyskeskuksen osastolta järjestyi. Veimme isän suoraan sinne.

Puoli vuotta häntä pompoteltiin siellä täällä, koska käyttäytyi aggressiivisesti ja kävi niin lääkärin kun muiden potilaiden kimppuun. Näkivät siinä, ettei voi millään kotona hoitaa. Nyt on ollut 5 vuotta tehostetun palvelun asumisyksikössä. On nykyään täysin sänkyyn hoidettava.

Pitää vaan yksinkertaisesti lopettaa kaikenlainen auttaminen, jotta totuus paljastuu hoitohenkilökunnalle. Pahalta se tuntuu, mutta vaihtoehtoja ei ole. Viimeiset vuodet on olleet ihanan seesteisiä, koska isää hoidetaan, äidin ei tarvitse pelätä eikä mun tarvitse hypätä monta kertaa päivässä vanhemmilla auttamassa koska äiti ei pärjää. Elämänlaatu on parantunut huimasti kaikilla.

Muistisairaudet on kyllä syvältä.

Olen työtön ja taidan näin päälle viisikymppisenä sellaiseksi jäädäkin (koska en enää kelpaa mihinkään). Äidin asuinkunnassa on kuulemma aivan kauhea vanhustenhuollon tilanne. Olenkin ajatellut, että alan sitten äidin omaishoitajaksi, kun hän ei enää yksin pärjää. Mihinkään kuivattamoon en omaa äitiäni laita.

Meillä ap sama tilanne ja asumme parin sadan kilsan päässä.

Kotisairanhoito käy kolme kertaa päivässä ja ruoka tuodaan kotiin. Anoppi on 95 ja mekinolemme jo yli 70 v.

Me emme jakasaisi koko ajan ajaa edestakaisin, mutta hoitopaikkaa ei vain tahdo löytyä.

Hän keksii mitä ihmeellisempiä juttuja ja kaikki tavarat ovat hukassa.

Olemme kohta itse sen hoitopaikan tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja taidan näin päälle viisikymppisenä sellaiseksi jäädäkin (koska en enää kelpaa mihinkään). Äidin asuinkunnassa on kuulemma aivan kauhea vanhustenhuollon tilanne. Olenkin ajatellut, että alan sitten äidin omaishoitajaksi, kun hän ei enää yksin pärjää. Mihinkään kuivattamoon en omaa äitiäni laita.

Sehän on hienoa, jos sulla on sellainen mahdollisuus ja äitiäsi voi hoitaa kotona. Kaikilla tämä ei ole mahdollista. Kerroinkin tuossa ylempänä isästäni. Kun tuollainen 185 cm, 90 kg lihaksikas mies alkaa aggressiiviseksi, se ei ihan kauheasti hymyilytä. Ja kun sairaus laittaa ihmisen kävelemään vaikka ympyrää, yötä päivää, niin että omat unesi jäävät pariin tuntiin koska se omaisesikaan ei nuku, niin ei sitä kovin monta viikkoa jaksa. Vaikka kuinka olisi joskus ajatellut, ettei "laita" vanhempaansa laitokseen, niin joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja taidan näin päälle viisikymppisenä sellaiseksi jäädäkin (koska en enää kelpaa mihinkään). Äidin asuinkunnassa on kuulemma aivan kauhea vanhustenhuollon tilanne. Olenkin ajatellut, että alan sitten äidin omaishoitajaksi, kun hän ei enää yksin pärjää. Mihinkään kuivattamoon en omaa äitiäni laita.

Omaishoito on todella raskasta työtä, josta ei paljon mitään makseta. Olet töissä 24/7. Mikäli hoidettavalla on muistisairaus, on työ vielä moninkerroin raskaampaa. Vanhus saattaa heittää ruuat päällesi, ulostaa minne sattuu, heitellä sinua tavaroilla, lyödä, purra, huitoa veitsellä, karata, valvottaa sinua öisin, huutaa ja riehua, puhua rivoja, haistatella sinulle. Hän ei tiedä kuka sinä olet, hän ei tunnista ketään. Hän näkee ja kuulee harhoja, elää omassa maailmassaan. Sinulla täytyy olla todella rautaiset hermot ja pitkä pinna, pienen lapsen hoitaminen on naurettavan helppoa verrattuna muistisairaan hoitoon. Lisäksi hänellä voi olla paljon muita sairauksia ja vanhuuden raihnaisuutta. 

Onnea tiellesi, mutta muista, että jossain vaiheessa se "kuivattamo" voi olla sittenkin oikea paikka. Eri asia tietysti, jos on kyse vain vanhuuden heikkoudesta ja muista sairauksista, silloin paremmin jaksaa hoitaa.

Ei siinä auta muu kuin soittaa ambulanssi silloin, kun on oikein huonossa kunnossa. Kun tämän tekee tarpeeksi monta kertaa, paikka kyllä järjestyy.

Meidän kunnassa pitää olla vuosi tai kaksi ensin terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Omalle vanhukselle järjestyi hoitopaikka sillä keinolla, että lomahoitopaikalla ollessa ilmoitettiin, että nyt ei enää haeta kotiin. Eivät voineet mitään, paikka oli järjestettävä ja johan sitä oli jo pitkään haettu. Tällä ohitettiin terveuskeskusvaihe.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää vaan kylmästi tehdä niin että ilmoitatte kotihoidolle ja anopille että lähdette esim.kahden viikon;matkalle ulkomaille,ettekä ole tavattavissa ko aikana puhelimellakasn..Kotihoidon otettava vastuu kaikista käynnistä sinä aikana, niin todellisuus selviää ,mitä apua anoppi tarvitsee todellisuudessa ja miten pärjää.onhan hänellä turvaranneke millä hälyttää tarvittaessa apua?

Kuulostaa kovalta, mutta muuten saatte hoitaa tappiin asti anoppia kun joudutte rientämän aina apuun.Ja todellakin huonokuntoisia vanhuksia hoidetaan kotona, itse työkseni järjestän vanhuksille apuvälineitä kotiin.Ja nykyisin menee kotiin kotihoitosängyt, nostolaitteita , pyörälliset suihkutuolit ym., joten todellakin sänkypotilaita hoidetaan kotihoidon turvin kotona.

Moni muistisairas ei muista, että on turvaranneke. Oma anoppi aina naplaa sen pois, kun ihmettelee, että mikä se on.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä auta muu kuin soittaa ambulanssi silloin, kun on oikein huonossa kunnossa. Kun tämän tekee tarpeeksi monta kertaa, paikka kyllä järjestyy.

Meidän kunnassa pitää olla vuosi tai kaksi ensin terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Omalle vanhukselle järjestyi hoitopaikka sillä keinolla, että lomahoitopaikalla ollessa ilmoitettiin, että nyt ei enää haeta kotiin. Eivät voineet mitään, paikka oli järjestettävä ja johan sitä oli jo pitkään haettu. Tällä ohitettiin terveuskeskusvaihe.

Tuovat kyllä invataksilla kotiin.

Saa heti kun lakkaatte itse hoitamasta ja käymästä. Mitä enemmän näytätte että välitätte, sitä enemmän saatte tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se niinkään kunnosta ole kiinni saako hoitopaikan vaan lompakosta. Eihän sen näin pitäisi olla mutta kun on...

Tässä maassa on varaa:

Useiden miljardien infrahankkeisiin

Satojen miljoonien stadionin remonttiin

Satojen miljoonien kehitysapuun

Miljardien hävittäjiin

40 miljoonan pyörätiehen

1,6 miljoonaa ministereiden avustajiin

Avokätiseen maahan..muuttopolitiikkaan

Ja paljon muuhun.

Mutta ei vanhusten hyvän hoivan järjestämiseen.

Ettekö te ymmärrä, että tämä on rahanjakokysymys, ja rahaa jakavat poliitikot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan meidän maakunnassa laitospaikan saa, kun vanhus on 3 kertaa kotonaan kaatunut niin pahasti, että joutuu sairaalahoitoon.

Oikeasti eivät vanhukset halua hoitopaikkaan, vaan haluavat olla kotona niin kauan kuin mahdollista kotihoidon tuella.

Hoito laitoksissa on kyllä ollut hyvää (mutta ennen vuoteeseen kokonaan joutumista ei siinä juuri ole eroa kotihoitoon eli syötetään, lääkitään ja pestään), mutta lähinnä se monesti helpottaa enemmän omaisten huolta, koska resursseja ei vain ole, koska tarve olisi niin suuri.

Pian pitäisi kehittää esimerkiksi kameravalvontoja (niitähän vastustetaan tietysti), että jostain voitaisiin tarkistaa, että vanhus pärjää, niin voisi olla kotona pitempään. Tämä siksi, että on myönnettävä, että puolet ihmisistä ei voi hoitaa toista puolta ihmisistä 24/7. Jonkun pitää tehdä rahallisesti tuottavaa töitä.

Tuo on tietysti aivan totta, että mistä käsiä ja rahaa hoitoon. Mutta kyllä tämä nykysysteemi on liian raskas omaisille. Ei se kamerakaan auta siihen vanhuksen ahdistukseen, pelkoon, yksinäisyyteen, epätoivoon. Olen väsynyt olemaan aina varalla, aina saatavilla ja jaksaa aina kuunnella niitä samoja asioita, hermostumatta koskaan. Joskus tuntuu, että oma elämä romahtaa, en vain jaksa. Ja mies on yhtä lujilla, en halua häntäkään kuormittaa. Oma äitini tarvitsee myös apuani jo useita kertoja viikossa ja se tulee vain lisääntymään. JOskus vain itken silkasta väsymyksestä ja epätoivosta, että kuinka kauan tämä jatkuu. ap

Meillä se huolehtiminen kesti noin 5 vuotta ennen kuin vanhus sai laitospaikan. Muistisairaus on hirveä sairaus varsinkin, jos se muuttaa persoonaa huonompaan suuntaan, yleensä tulee epäluuloistuutta ja todellakaan he eivät muista, että ne tarinat on kerrottu jo satoja kertoja. Oma vanhukseni ei enää tiedä kuka on ja missä on, tuntuu kuitenkin meidät omaiset tunnistavan, mutta toistelee vain samaa lausetta vaikka monta tuntia.

Onhan teillä jo kotihoitopalvelu? Meillä ainakin juttelivat ja pitivät jonkun verran seuraakin, mutta omani on enemmän sulkeutunut luonne, eikä halunnut paremmassa kunnossakaan ollessaan osallistua tarjottuihin aktiviteetteihin. Meni kauan, että hän oli kiinnostunut vain television katselusta, eikä ollut väliä, mitä ohjelmaa sieltä tulee.

Ajattelin sitä kameravalvontaa vain sen takia, että jos vanhus kaatuu, niin ei tarvitsisi odottaa pitkään apua, eihän siitä paljon seuraa olisi, vaikka on  jo olemassa sellaisia palveluita, että hoitaja ottaa yhteyden tietokoneella ja juttelee ja kyselee kulumiset. Ainakin näkemässäni dokumentissä olivat vanhukset tyytyväisiä.

Koeta ulkoistua hieman henkisesti huolenpitosi kohteesta ja äläkä kanna enempää huolta kuin jaksat, älä ainakaan kuvittele, että puhuja on oikeasti sama henkilö, jona hänet tunsit terveenä ollessaan. Ei siinä paljon voi auttaa, eikä auttaisi paljon juuri mikään muukaan hoito. Vanhuksesi on onnekas, kun hänellä joku joka välittää ja auttaa, mutta rajansa silläkin. On pakko oppia joskus sanomaan, että ei, tänään en pääse tulemaan, joillekin vanhuksille muodostuu helposti kuva, että sillä auttavalla omaisella ei ole muuta elämää, kuin hänestä huolehtiminen. Muistan vieläkin sen kerran, kun omani vielä osasi käyttää puhelinta ja itsellä oli ollut helvetin kova työpäivä ja soitti yöllä, että niin hirveät kivut on, että tule heti auttamaan. Silloin sanoin, että soita ambulanssi, ja oli soittanut.

Anteksi, mutta naurattaa tuo kommentti, että ottaa yhteyden tietokoneella.

Anoppini piilottaisi sen koneen hetkessä vinttikomeroon, josta kukaan ei sitä löytäisi.

Kaiken mahdollisen on jo piilottanut ja vierailumme ovat pelkkää tavaroiden etsimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se niinkään kunnosta ole kiinni saako hoitopaikan vaan lompakosta. Eihän sen näin pitäisi olla mutta kun on...

Tässä maassa on varaa:

Useiden miljardien infrahankkeisiin

Satojen miljoonien stadionin remonttiin

Satojen miljoonien kehitysapuun

Miljardien hävittäjiin

40 miljoonan pyörätiehen

1,6 miljoonaa ministereiden avustajiin

Avokätiseen maahan..muuttopolitiikkaan

Ja paljon muuhun.

Mutta ei vanhusten hyvän hoivan järjestämiseen.

Ettekö te ymmärrä, että tämä on rahanjakokysymys, ja rahaa jakavat poliitikot?

Ketkä olis ne poliitikot, jotka jakais sitä rahaa vanhustenhoitoon? Heitä äänestän, jos tiedän ketä ovat. Ei näytä vaikuttavan istuipa hallituksessa vasemmisto, oikeisto, keskusta, vihreät, ja ketä kaikkia niitä onkaan. Taitavat kaikki vaan kavereille hommata rahoja.

Ajatelkaas, että tilanne on tällainen nyt. Entä 20-30 vuoden päästä, kun hoitajia ei vaan yksinkertaisesti ole ja rahaa vielä vähemmän? Ei synny uusia hoitajia eikä veronmaksajia. Pelottava ajatus. Ne, joilla on lapsia tai muita omaisia, jotka haluaa hoitoa, saavat hoitoa omaisten armosta. Entä muut? Kuka heitä edes hommaa palvelujen piiriin tai laitoksiin?

Pääsee heti kun pystyy maksamaan 6000e/kk paikasta ja kattaa muutkin kulunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se niinkään kunnosta ole kiinni saako hoitopaikan vaan lompakosta. Eihän sen näin pitäisi olla mutta kun on...

Tässä maassa on varaa:

Useiden miljardien infrahankkeisiin

Satojen miljoonien stadionin remonttiin

Satojen miljoonien kehitysapuun

Miljardien hävittäjiin

40 miljoonan pyörätiehen

1,6 miljoonaa ministereiden avustajiin

Avokätiseen maahan..muuttopolitiikkaan

Ja paljon muuhun.

Mutta ei vanhusten hyvän hoivan järjestämiseen.

Ettekö te ymmärrä, että tämä on rahanjakokysymys, ja rahaa jakavat poliitikot?

Sitä oon kyllä katellu ihmeissäni, että tulijoille löytyy asunto, saavat kaikenmaailman tuet ja heitä autetaan hakemaan näitä tukia. Vanhat mummot saa tulla toimeen 800 eurolla ja saavat jotain pieniä tukia, jos osaavat niitä hakea. Ikänsä veroja maksaneet ihmiset eivät pääse laitoshoitoon ja jos pääsevät, se on usein ala-arvoista. Ja kotihoidossa olevat saavat niin minimihoidon kuin mahdollista. Kenen mielestä tämä on oikein?? Ilmeisesti ainakin nykyhallitus tämän hyväksyy, en ole missään nähnyt Marinin julistavan suureen ääneen, että "miten te kehtaatte kohdella vanhuksia näin? Nyt tulee muutos, sen takaan".

Kannattaa tosiaan vähentää omia apuja ja käyntejä. Puhelin yöksi äänettömälle. Sosiaalityöntekijöille huoli-ilmoituksia ja napakkaa viestiä että omainen jää heitteille jos hoitopaikkaa ei löydy. Tietysti vaatii sisua että pystyy olemaan tiukka! Tuntuu pahalta ikäänkuin luopua omaisensa hoidosta mutta jos itse uupuu niin eipä sekään hyvä tilanne ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä auta muu kuin soittaa ambulanssi silloin, kun on oikein huonossa kunnossa. Kun tämän tekee tarpeeksi monta kertaa, paikka kyllä järjestyy.

Meidän kunnassa pitää olla vuosi tai kaksi ensin terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Omalle vanhukselle järjestyi hoitopaikka sillä keinolla, että lomahoitopaikalla ollessa ilmoitettiin, että nyt ei enää haeta kotiin. Eivät voineet mitään, paikka oli järjestettävä ja johan sitä oli jo pitkään haettu. Tällä ohitettiin terveuskeskusvaihe.

Tuovat kyllä invataksilla kotiin.

Eivät tuoneet. Henkilökunta oli siinä vaiheessa täysin tietoinen siitä, että lähtee rikosilmoitus jos siihen on aihetta. Tuossa tapauksessa heitteillejätöstä, koska kotona ei olisi ollut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja taidan näin päälle viisikymppisenä sellaiseksi jäädäkin (koska en enää kelpaa mihinkään). Äidin asuinkunnassa on kuulemma aivan kauhea vanhustenhuollon tilanne. Olenkin ajatellut, että alan sitten äidin omaishoitajaksi, kun hän ei enää yksin pärjää. Mihinkään kuivattamoon en omaa äitiäni laita.

Sehän on hienoa, jos sulla on sellainen mahdollisuus ja äitiäsi voi hoitaa kotona. Kaikilla tämä ei ole mahdollista. Kerroinkin tuossa ylempänä isästäni. Kun tuollainen 185 cm, 90 kg lihaksikas mies alkaa aggressiiviseksi, se ei ihan kauheasti hymyilytä. Ja kun sairaus laittaa ihmisen kävelemään vaikka ympyrää, yötä päivää, niin että omat unesi jäävät pariin tuntiin koska se omaisesikaan ei nuku, niin ei sitä kovin monta viikkoa jaksa. Vaikka kuinka olisi joskus ajatellut, ettei "laita" vanhempaansa laitokseen, niin joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa.

Tilanteen mukaan tietenkin, mutta en usko että ihan vähällä laitan häntä laitokseen, kun kerran kunnan vanhustenhoito on luokatonta maineeltaan.

Ei kaikki sairastu Alzheimeriin ja vaikka sairastuisi, ei kaikki ole väkivaltaisia.

Kun ei edes omaishoitotukea ei saa, ei ole mitään syytä huolehtia itse. Ei muuta kuin sosiaalitoimeen vaan aina ilmoituksia kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan meidän maakunnassa laitospaikan saa, kun vanhus on 3 kertaa kotonaan kaatunut niin pahasti, että joutuu sairaalahoitoon.

Oikeasti eivät vanhukset halua hoitopaikkaan, vaan haluavat olla kotona niin kauan kuin mahdollista kotihoidon tuella.

Hoito laitoksissa on kyllä ollut hyvää (mutta ennen vuoteeseen kokonaan joutumista ei siinä juuri ole eroa kotihoitoon eli syötetään, lääkitään ja pestään), mutta lähinnä se monesti helpottaa enemmän omaisten huolta, koska resursseja ei vain ole, koska tarve olisi niin suuri.

Pian pitäisi kehittää esimerkiksi kameravalvontoja (niitähän vastustetaan tietysti), että jostain voitaisiin tarkistaa, että vanhus pärjää, niin voisi olla kotona pitempään. Tämä siksi, että on myönnettävä, että puolet ihmisistä ei voi hoitaa toista puolta ihmisistä 24/7. Jonkun pitää tehdä rahallisesti tuottavaa töitä.

Tuo on tietysti aivan totta, että mistä käsiä ja rahaa hoitoon. Mutta kyllä tämä nykysysteemi on liian raskas omaisille. Ei se kamerakaan auta siihen vanhuksen ahdistukseen, pelkoon, yksinäisyyteen, epätoivoon. Olen väsynyt olemaan aina varalla, aina saatavilla ja jaksaa aina kuunnella niitä samoja asioita, hermostumatta koskaan. Joskus tuntuu, että oma elämä romahtaa, en vain jaksa. Ja mies on yhtä lujilla, en halua häntäkään kuormittaa. Oma äitini tarvitsee myös apuani jo useita kertoja viikossa ja se tulee vain lisääntymään. JOskus vain itken silkasta väsymyksestä ja epätoivosta, että kuinka kauan tämä jatkuu. ap

Meillä se huolehtiminen kesti noin 5 vuotta ennen kuin vanhus sai laitospaikan. Muistisairaus on hirveä sairaus varsinkin, jos se muuttaa persoonaa huonompaan suuntaan, yleensä tulee epäluuloistuutta ja todellakaan he eivät muista, että ne tarinat on kerrottu jo satoja kertoja. Oma vanhukseni ei enää tiedä kuka on ja missä on, tuntuu kuitenkin meidät omaiset tunnistavan, mutta toistelee vain samaa lausetta vaikka monta tuntia.

Onhan teillä jo kotihoitopalvelu? Meillä ainakin juttelivat ja pitivät jonkun verran seuraakin, mutta omani on enemmän sulkeutunut luonne, eikä halunnut paremmassa kunnossakaan ollessaan osallistua tarjottuihin aktiviteetteihin. Meni kauan, että hän oli kiinnostunut vain television katselusta, eikä ollut väliä, mitä ohjelmaa sieltä tulee.

Ajattelin sitä kameravalvontaa vain sen takia, että jos vanhus kaatuu, niin ei tarvitsisi odottaa pitkään apua, eihän siitä paljon seuraa olisi, vaikka on  jo olemassa sellaisia palveluita, että hoitaja ottaa yhteyden tietokoneella ja juttelee ja kyselee kulumiset. Ainakin näkemässäni dokumentissä olivat vanhukset tyytyväisiä.

Koeta ulkoistua hieman henkisesti huolenpitosi kohteesta ja äläkä kanna enempää huolta kuin jaksat, älä ainakaan kuvittele, että puhuja on oikeasti sama henkilö, jona hänet tunsit terveenä ollessaan. Ei siinä paljon voi auttaa, eikä auttaisi paljon juuri mikään muukaan hoito. Vanhuksesi on onnekas, kun hänellä joku joka välittää ja auttaa, mutta rajansa silläkin. On pakko oppia joskus sanomaan, että ei, tänään en pääse tulemaan, joillekin vanhuksille muodostuu helposti kuva, että sillä auttavalla omaisella ei ole muuta elämää, kuin hänestä huolehtiminen. Muistan vieläkin sen kerran, kun omani vielä osasi käyttää puhelinta ja itsellä oli ollut helvetin kova työpäivä ja soitti yöllä, että niin hirveät kivut on, että tule heti auttamaan. Silloin sanoin, että soita ambulanssi, ja oli soittanut.

Anteksi, mutta naurattaa tuo kommentti, että ottaa yhteyden tietokoneella.

Anoppini piilottaisi sen koneen hetkessä vinttikomeroon, josta kukaan ei sitä löytäisi.

Kaiken mahdollisen on jo piilottanut ja vierailumme ovat pelkkää tavaroiden etsimistä.

Juu, eihän se kaikille sovi, mutta on kyllä käytössä ainakin yhdessä paikassa sellaisislle vanhuksille, joita vain pitää muistuttaa esim lääkkeen ottamisesta jne.  Vanhuus ja kyvyttömyys tehdä ja oppia asioita etenee hitaasti, mutta vääjäämättömästi.