Lue keskustelun säännöt.
Miten huonossa kunnossa vanhuksen pitää olla, että saa hoitopaikan?
18.01.2020 |
Olen sitä mieltä, että anoppini, 90 v, tarvitsisi ehdottomasti hoitopaikan. Hänellä on alzheimer ja siihen liittyen harhoja, luulee esim. että hänellä on kotona kavereita, aina ei tiedä missä on. Muisti on tietysti olematon, eikä muista enää aina syödäkään. On usein ahdistunut ja peloissaan, yksinäisyys vaivaa ja soittelee meille kymmeniäkin kertoja päivässä ja varsinkin iltaisin itkee. Muutaman kerran on jo kaatunutkin, mutta pahempaa ei ole sattunut.
Asumme samassa kaupungissa ja yleensä minä käyn anopilla pari kertaa päivässä ja mies kerran, mulla on paremmin aikaa. Miehen veli asuu kaukana ja käy muutaman kerran vuodessa. Tätä on nyt jatkunut kohta 6 v ja alan olla ihan väsynyt. Anoppi välillä myös kiukuttelee, kuuluu sairauteen ja voi syyttää minua joskus varkaaksi. Kotihoito käy, mutta eihän se ole kuin se pieni hetki, ei se riitä mihinkään ja anoppi myös osaa näytellä heille parempikuntoista kuin on, koska pelkää, että vievät hänet "vaivaistaloon".
Myös oma äitini tarvitsee apuani yhä enemmän, en millään jaksa huolehtia kahdesta vanhuksesta. Onkohan vielä mitään toivoa saada hoitopaikka?
Kommentit (109)
Nykyään omaisten pitää hoitaa vanhukset. Niin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako kertaa vuorokaudessa anoppisi luona käy kotihoito?
Osa ikäihmisistä tarvitsee kotihoitoa jopa 5–8 kertaa vuorokaudessa ja työtä tehdään parityöskentelynä. Yleisesti kotihoidon kattona on pidetty neljää käyntiä vuorokaudessa, jonka jälkeen hoivan arvioidaan vastaavan hinnaltaan jo laitospaikkaa.
Kotihoidossa pidetään täysin liikuntakyvyttömiä vanhuksia – hoitajat käyvät jopa kahdeksan kertaa päivässä
Ymmärrän, saman kokenut. Lopulta kävi niin raskaaksi oman työn ohella että laitoin kovan kovaa vastaan. Varsinkaan kun kotihoito ei toiminut. Ilmoitin että nyt loppuu apu minun puolelta ja teen huoli-ilmoituksen vanhuksesta. Sanoin myös että palkkaan lakimiehen hoitamaan vanhuksen asioita koska niin paljon oli epäkohtia, suurimmassa määrin turvallisuudessa. Hoitopaikka löytyi yllättävän nopeasti. Joten todella tiukka pitää olla.
Kotihoito käy 3 kertaa päivässä, on haettu yhtä lisäkäyntiä, mutta sille ei ole kuulemma aihetta, kun ei tarvi lääkkeitä ottaa useammin. Jos me ei käytäis, niin en tiedä miten pärjäis. Mutta miten sitä voi olla menemättä, kun soittelee ihan sekaisin ja itkee yms.? Eihän se kotihoito voi vastata tuommoseen tarpeeseen. ap
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa vuorokaudessa anoppisi luona käy kotihoito?
Osa ikäihmisistä tarvitsee kotihoitoa jopa 5–8 kertaa vuorokaudessa ja työtä tehdään parityöskentelynä. Yleisesti kotihoidon kattona on pidetty neljää käyntiä vuorokaudessa, jonka jälkeen hoivan arvioidaan vastaavan hinnaltaan jo laitospaikkaa.
Kotihoidossa pidetään täysin liikuntakyvyttömiä vanhuksia – hoitajat käyvät jopa kahdeksan kertaa päivässä
onpa kamalaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä kertaakaan nähnyt, että omaisille ahdistuneena soittelu olisi syy saada ympärivuorokautista hoitopaikkaa. Oletan että sellaista tarkoitat, kun palvelutaloissa joissa ei siis ole yöhoitoa, on sama tilanne kuin kotona - hoitajat piipahtavat vanhusten omissa asunnoissa. Sitä puhelinta kun ei saa takavarikkoon vaikka olisi missä hoitopaikassa.
Mahdotonta se ei toki ole, jos voitte osoittaa että käymällä kolme kertaa päivässä korvaatte kotihoidon käynnit. Mitä siis käytte tekemässä? Onko kotihoidon lääkäri tietoinen harhoista ja teidän kuormituksesta? Aika usein kotihoidossa törmään tapauksiin jossa hoitajan käynnillä ”kaikki on hyvin”, vanhus ei ota mitään tarjottua apua vastaan väittäen tehneensä ne itse ja todellisuus onkin sitten vallan muuta. Ja eihän niitä apuja voida väkisin antaa. Auttaisiko kotihoidon käyntien lisäys?
Karu totuus on se että kunnat katsovat usein vanhuksen pärjäävän sillä että käydään antamassa lääkkeet, ruokaa ja huolehditaan hygienia, vaikkei se monessakaan tapauksessa ole riittävä juurikin tuon yksinäisyyden takia.
Minusta noilla käyntikerroilla olisitte jo omaishoidon tukeen oikeutettuja, tällöin onnistuisi alkuun ainakin omaishoitajan vapaat jaksohoidon muodossa. Onko päivätoiminta kokeiltu, useilla paikkakunnilla on helppoja kunnan järjestämiä päiväpaikkoja, taksi vie ja hakee. Nyt ensimmäisenä yhteys kotihoitoon tai jos tiedätte suoraan tahon kuka siellä näistä asioista vastaa, niin sinne.
Niin kauan kuin omaiset hoitaa, ei tipu käyntejä, ei laitospaikkaa. Koettu on. PItää vaan kylmästi sanoa, että en tee enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä kumma hyvinvointivaltio, kun vanhustenhoitoon ei riitä rahaa mutta monenmoiseen muuhun asiaan riittää, mm avokätinen vieraspolitiikka. Miljardeja menee kehitysapuun, infrahankkeisiin ja muuhun, mutta vanhukset itkevät peloissaan sairaina yksin kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito käy 3 kertaa päivässä, on haettu yhtä lisäkäyntiä, mutta sille ei ole kuulemma aihetta, kun ei tarvi lääkkeitä ottaa useammin. Jos me ei käytäis, niin en tiedä miten pärjäis. Mutta miten sitä voi olla menemättä, kun soittelee ihan sekaisin ja itkee yms.? Eihän se kotihoito voi vastata tuommoseen tarpeeseen. ap
Valitettavasti tämä on totta. Kunta katsoo että käynnillä pitää olla konkreettista hoidollista tekemistä eikä seurustelukäyntejä myönnetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin omaiset hoitaa, ei tipu käyntejä, ei laitospaikkaa. Koettu on. PItää vaan kylmästi sanoa, että en tee enää mitään.
Jep. Huoli-ilmoitus lisäksi. Laitospaikka löytyi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kertaakaan nähnyt, että omaisille ahdistuneena soittelu olisi syy saada ympärivuorokautista hoitopaikkaa. Oletan että sellaista tarkoitat, kun palvelutaloissa joissa ei siis ole yöhoitoa, on sama tilanne kuin kotona - hoitajat piipahtavat vanhusten omissa asunnoissa. Sitä puhelinta kun ei saa takavarikkoon vaikka olisi missä hoitopaikassa.
Mahdotonta se ei toki ole, jos voitte osoittaa että käymällä kolme kertaa päivässä korvaatte kotihoidon käynnit. Mitä siis käytte tekemässä? Onko kotihoidon lääkäri tietoinen harhoista ja teidän kuormituksesta? Aika usein kotihoidossa törmään tapauksiin jossa hoitajan käynnillä ”kaikki on hyvin”, vanhus ei ota mitään tarjottua apua vastaan väittäen tehneensä ne itse ja todellisuus onkin sitten vallan muuta. Ja eihän niitä apuja voida väkisin antaa. Auttaisiko kotihoidon käyntien lisäys?
Karu totuus on se että kunnat katsovat usein vanhuksen pärjäävän sillä että käydään antamassa lääkkeet, ruokaa ja huolehditaan hygienia, vaikkei se monessakaan tapauksessa ole riittävä juurikin tuon yksinäisyyden takia.Minusta noilla käyntikerroilla olisitte jo omaishoidon tukeen oikeutettuja, tällöin onnistuisi alkuun ainakin omaishoitajan vapaat jaksohoidon muodossa. Onko päivätoiminta kokeiltu, useilla paikkakunnilla on helppoja kunnan järjestämiä päiväpaikkoja, taksi vie ja hakee. Nyt ensimmäisenä yhteys kotihoitoon tai jos tiedätte suoraan tahon kuka siellä näistä asioista vastaa, niin sinne.
Juuri noin se menee, että anoppi näyttelee hoitajille reipasta ja sanoo, että juu olen syönyt ja ajattelin tässä vähän imuroida ja sitten taidan alkaa neulomaan. Ja kotihoito uskoo. Olen sanonut heille, että ei pidä paikkaansa, mutta kun tekevät sen arvion silloin tällöin, niin siinä lukee aina, että virkeä ja iloinen rouva, vielä omatoiminen yms. potaskaa. Kerran miehelle soitettiin, kun tekivät arviota, mutta silloin anoppi ei vielä ollut noin huonokuntoinen. Omaishoidon tukeakin on haettu, mutta sitä ei myönnetty, kun anoppi on niin hyväkuntoinen.
Päivätoiminta tms. vain pahentaa tilannetta, on kokeiltu. Anoppi oli sen jälkeen entistä sekavampi, ei tiennyt päiväkausiin missä on ja kenen kanssa. Oli ihan paniikissa. Vielä raskaampaa kuin normaalisti.
Minä siivoan anopilla, lämmitän ruuan, jos epäilen, että hän ei ole syönyt. Joskus käytän suihkussa, kun hän ei uskalla yksin mennä, useimmiten käy kuitenkin itsekseen. Viemme ruokaostokset, maksamme laskut ja hoidamme kaikki asiat. Joskus anoppi on vääntänyt lämmöt pois päältä, joskus ei osaa avata telkkaria ja itkee sitä. Luulee joskus myös, että hänellä ei ole mitään ruokaa. Kaikkea mahdollista...
Jos hän olisi laitoksessa, voisi jättää joskus vastaamatta puhelimeen eikä olisi aina mielen päällä, että mitä siellä taas on sattunut. Joskus on kaatunut ja pitää tilata ambulanssi, aina eivät ota kyytiin, vaan käskevät tilata taksin. Olen vaan niin kamalan väsynyt huolehtimaan enää kenestäkään. Kun on lapset saanut isoksi, ei jaksaisi enää yhtään. Ja seuraavaksi on vuorossa oma äitini. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämä kumma hyvinvointivaltio, kun vanhustenhoitoon ei riitä rahaa mutta monenmoiseen muuhun asiaan riittää, mm avokätinen vieraspolitiikka. Miljardeja menee kehitysapuun, infrahankkeisiin ja muuhun, mutta vanhukset itkevät peloissaan sairaina yksin kotonaan.
Tässä tapauksessa ongelma nyt on se että aloittaja ei tiennyt millä kriteereillä saa hoitopaikan. Tuossa alkaa olla jo lähellä se ettei pysty turvallisesti asumaan kotonaan. Sitten voi alkaa pohjustamaan arviota, tehdään muistitestit jne. Kotihoito nuo yleensä huomaa mutta on jos vielä siinä kuosissa että osaa feikata niin ottaisin ehkä itse yhteyttä kotihoitoon ja kerrot soitteluista. Voivat järkätä arviointijaksolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kumma hyvinvointivaltio, kun vanhustenhoitoon ei riitä rahaa mutta monenmoiseen muuhun asiaan riittää, mm avokätinen vieraspolitiikka. Miljardeja menee kehitysapuun, infrahankkeisiin ja muuhun, mutta vanhukset itkevät peloissaan sairaina yksin kotonaan.
Tässä tapauksessa ongelma nyt on se että aloittaja ei tiennyt millä kriteereillä saa hoitopaikan. Tuossa alkaa olla jo lähellä se ettei pysty turvallisesti asumaan kotonaan. Sitten voi alkaa pohjustamaan arviota, tehdään muistitestit jne. Kotihoito nuo yleensä huomaa mutta on jos vielä siinä kuosissa että osaa feikata niin ottaisin ehkä itse yhteyttä kotihoitoon ja kerrot soitteluista. Voivat järkätä arviointijaksolle.
Olet väärässä. Tässä on ongelmana se, että nuo kriteerit ovat liian tiukat ja laitospaikkoja on lopetettu säästösyistä. Jos olisi rahaa, ei olisi näin tiukat kriteerit, paikkoja olisi enemmän. Nyt rahat menevät muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri on kotihoidossa ja kertoo, että omaiset usein haluavat vanhuksen laitokseen. Ymmärtämättä, että laitoksessa ei sitten todellakaan muuta pääse vanhus tekemään, kuin sängyssä makaamaan. Voi olla omaisilla ihan väärä kuva, kun jossain uutisissa näytetään, että jossain paikassa vanhukset ulkoilee tai on jalkeilla ja askartelee jotain. Totuus monessa paikassa on sitten karumpi, resurssit on juuri niin niukat kuin mitä olet kauhu-uutisista lukenutkin, että joku ehtii vähän käydä kääntelemässä ja laitoksessa vanhusparka lähinnä saa maata yksin vuoteessaan ilman virikkeitä. Tietysti jos vanhus on ihan pihalla ja kotona oleilu on jo vaaraksi hänelle, tämä voi olla se parempi vaihtoehto, mutta se haave, että vanhus pääsee sitten johonkin mukavaan paikkaan jossa on viriketoimintaa voi olla omaisilta harhaluulo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kumma hyvinvointivaltio, kun vanhustenhoitoon ei riitä rahaa mutta monenmoiseen muuhun asiaan riittää, mm avokätinen vieraspolitiikka. Miljardeja menee kehitysapuun, infrahankkeisiin ja muuhun, mutta vanhukset itkevät peloissaan sairaina yksin kotonaan.
Tässä tapauksessa ongelma nyt on se että aloittaja ei tiennyt millä kriteereillä saa hoitopaikan. Tuossa alkaa olla jo lähellä se ettei pysty turvallisesti asumaan kotonaan. Sitten voi alkaa pohjustamaan arviota, tehdään muistitestit jne. Kotihoito nuo yleensä huomaa mutta on jos vielä siinä kuosissa että osaa feikata niin ottaisin ehkä itse yhteyttä kotihoitoon ja kerrot soitteluista. Voivat järkätä arviointijaksolle.
Olet väärässä. Tässä on ongelmana se, että nuo kriteerit ovat liian tiukat ja laitospaikkoja on lopetettu säästösyistä. Jos olisi rahaa, ei olisi näin tiukat kriteerit, paikkoja olisi enemmän. Nyt rahat menevät muuhun.
En tiedä esim. pk-seudun tilannetta, mutta itse olen ammatin puolesta nähnyt että jos vanhus tulee esim. kotona pärjäämättömyyden vuoksi sairaalaan ja siellä todetaan että kunto on pysyvästi niin huono että ei voida lähettää kotiin nämä jäävät sairaalaan odottamaan laitospaikkaa jos sitä puolletaan. Monesti kokeillaan ensin lisätä kotihoitoa, säädetään lääkitystä jne.
Tokihan meillä on valuvikoja järjestelmässä ja liian huonokuntoisia on kotona versus Esperin aliresurssoidut kuivaamot. Toisaalta ns. niitä rahoja ei ikinä löydy vaikka menisi kuinka hyvin vaan ne uppoavat johonkin Arevaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä kumma hyvinvointivaltio, kun vanhustenhoitoon ei riitä rahaa mutta monenmoiseen muuhun asiaan riittää, mm avokätinen vieraspolitiikka. Miljardeja menee kehitysapuun, infrahankkeisiin ja muuhun, mutta vanhukset itkevät peloissaan sairaina yksin kotonaan.
Tässä tapauksessa ongelma nyt on se että aloittaja ei tiennyt millä kriteereillä saa hoitopaikan. Tuossa alkaa olla jo lähellä se ettei pysty turvallisesti asumaan kotonaan. Sitten voi alkaa pohjustamaan arviota, tehdään muistitestit jne. Kotihoito nuo yleensä huomaa mutta on jos vielä siinä kuosissa että osaa feikata niin ottaisin ehkä itse yhteyttä kotihoitoon ja kerrot soitteluista. Voivat järkätä arviointijaksolle.
Muistitestit on tehty viimeksi viime vuonna. Geriatrin mukaan alzheimer on edennyt keskivaiheeseen ja sen jälkeen muistihoitaja arveli kertomani perusteella, että nyt ollaan taas jo pitemmällä. ap
Oman kokemukseni mukaan meidän maakunnassa laitospaikan saa, kun vanhus on 3 kertaa kotonaan kaatunut niin pahasti, että joutuu sairaalahoitoon.
Oikeasti eivät vanhukset halua hoitopaikkaan, vaan haluavat olla kotona niin kauan kuin mahdollista kotihoidon tuella.
Hoito laitoksissa on kyllä ollut hyvää (mutta ennen vuoteeseen kokonaan joutumista ei siinä juuri ole eroa kotihoitoon eli syötetään, lääkitään ja pestään), mutta lähinnä se monesti helpottaa enemmän omaisten huolta, koska resursseja ei vain ole, koska tarve olisi niin suuri.
Pian pitäisi kehittää esimerkiksi kameravalvontoja (niitähän vastustetaan tietysti), että jostain voitaisiin tarkistaa, että vanhus pärjää, niin voisi olla kotona pitempään. Tämä siksi, että on myönnettävä, että puolet ihmisistä ei voi hoitaa toista puolta ihmisistä 24/7. Jonkun pitää tehdä rahallisesti tuottavaa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on kotihoidossa ja kertoo, että omaiset usein haluavat vanhuksen laitokseen. Ymmärtämättä, että laitoksessa ei sitten todellakaan muuta pääse vanhus tekemään, kuin sängyssä makaamaan. Voi olla omaisilla ihan väärä kuva, kun jossain uutisissa näytetään, että jossain paikassa vanhukset ulkoilee tai on jalkeilla ja askartelee jotain. Totuus monessa paikassa on sitten karumpi, resurssit on juuri niin niukat kuin mitä olet kauhu-uutisista lukenutkin, että joku ehtii vähän käydä kääntelemässä ja laitoksessa vanhusparka lähinnä saa maata yksin vuoteessaan ilman virikkeitä. Tietysti jos vanhus on ihan pihalla ja kotona oleilu on jo vaaraksi hänelle, tämä voi olla se parempi vaihtoehto, mutta se haave, että vanhus pääsee sitten johonkin mukavaan paikkaan jossa on viriketoimintaa voi olla omaisilta harhaluulo.
Eikö hoitolaitoksia ole erilaisia? Tietääkseni täällä on tarjolla kevyempää palveluasumista ja sitten onko sitä tehostettua kaikkein huonokuntoisimmille. Appeni oli jo 10 v sitten siellä kaikkein huonokuntoisimpien paikassa (anoppi hoiti hänet siihen asti) ja sielläkin kyllä asukkaita vietiin ulos ja kärrättiin vaikka sängyllä yhteisiin tiloihin. Ne vanhukset oli niin huonokuntoisia, kuten appikin, että he mitään virikkeitä enää kaivanneet. Appikaan ei enää edes puhunut, piti syöttää yms. Setäni taas oli parempikuntoisten paikassa, siellä kyllä oli jumppahetkiä, askartelua yms. Hänellä oli huoneessaan minikeittiö, jossa keitteli itse kahvia, katsoi omaa telkkaria, oli omat huonekalut. Sitten hän sai sairauskohtauksen n. 5 vuoden kuluttua ja kuoli. ap
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan meidän maakunnassa laitospaikan saa, kun vanhus on 3 kertaa kotonaan kaatunut niin pahasti, että joutuu sairaalahoitoon.
Oikeasti eivät vanhukset halua hoitopaikkaan, vaan haluavat olla kotona niin kauan kuin mahdollista kotihoidon tuella.
Hoito laitoksissa on kyllä ollut hyvää (mutta ennen vuoteeseen kokonaan joutumista ei siinä juuri ole eroa kotihoitoon eli syötetään, lääkitään ja pestään), mutta lähinnä se monesti helpottaa enemmän omaisten huolta, koska resursseja ei vain ole, koska tarve olisi niin suuri.
Pian pitäisi kehittää esimerkiksi kameravalvontoja (niitähän vastustetaan tietysti), että jostain voitaisiin tarkistaa, että vanhus pärjää, niin voisi olla kotona pitempään. Tämä siksi, että on myönnettävä, että puolet ihmisistä ei voi hoitaa toista puolta ihmisistä 24/7. Jonkun pitää tehdä rahallisesti tuottavaa töitä.
Tuo on tietysti aivan totta, että mistä käsiä ja rahaa hoitoon. Mutta kyllä tämä nykysysteemi on liian raskas omaisille. Ei se kamerakaan auta siihen vanhuksen ahdistukseen, pelkoon, yksinäisyyteen, epätoivoon. Olen väsynyt olemaan aina varalla, aina saatavilla ja jaksaa aina kuunnella niitä samoja asioita, hermostumatta koskaan. Joskus tuntuu, että oma elämä romahtaa, en vain jaksa. Ja mies on yhtä lujilla, en halua häntäkään kuormittaa. Oma äitini tarvitsee myös apuani jo useita kertoja viikossa ja se tulee vain lisääntymään. JOskus vain itken silkasta väsymyksestä ja epätoivosta, että kuinka kauan tämä jatkuu. ap
Mun appiukko sai paikan sitten kun ei enää päässyt sängystä ylös eikä oikeastaan liikkumaankaan. Oli myös Alzheimer, huimasi, sydänsairaus, melkein kuuro ja sokea. Aiemmin vaikka kaatuili ja lähti yksin ulos pakkaseen pyjama päällä, niin ei saanut paikkaa. Piti vaan laittaa kaikenlaisia hälyttimiä. Kuurolle ei voinut edes soittaa, että olisi kysynyt vointia, hän ei muistanut myöskään mikä turvapuhelin on. Sitten tosiaan kun ei hoitajatkaan tahtoneet saada häntä sängystä ylös, niin pääsi sairaalaan ja sieltä vanhainkotiin. Ei elänyt sitten enää kauaa.