Kysymys teille, jotka ette ole kelvanneet vastakkaiselle sukupuolelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Taitaa olla vain omaa keksintöäsi tuo. Kyllä se on ainakin minun tuntemilleni miehille vain plussaa, jos nainen tietää tekniikasta tai muista miesten jutuista, suorastaan hot.

Olen eri, mutta omakohtaisesta kokemuksesta tiedän että ns miehisiksi mielletyiksi jutuista tietävä ja kiinnostunut nainen on hyvinkin helposti hyvä jätkä/liian hyvä tyyppi jota ei nähdä yhtään parisuhdemielessä. Varsinkin kun tämän yhdistää suhteellisen mutkattomaan "jalat maassa" luonteeseen ja täydelliseen draamattomuuteen. 

Kelpasin vuosia vain yhden yön patjaksi ja suhteeni olivat kaikki lyhyitä, puoli vuotta pisin. Sitten ajauduin liittoon koska ajattelin että en enää kelpaa kuin hänelle ja se oli hirveä virhe. Kymmenen vuotta jaksoin sitä alistamista ja nöyryytystä ja sitten erosin. Tiedän etten enää tule olemaan koskaan missään romanttisessa suhteessa ja pelkäksi patjaksi en enää halua, olen mieluummin yksin kissan kanssa.

En ehkä ymmärrä täysin kysymystä. - Mistä edes tulee oletus, että me kaikki haluaisimme parisuhteeseen? Voi olla, että moni haluaa mutta kai minä sitten olen vähemmistöä, tuskin kuitenkaan ainoa lajiani, joka ei koe tarvetta saati halua pariutua.

Voi olla, että joskus löydän itseni haluamasta parisuhdetta mutta toistaiseksi tällaista halua ei ole syntynyt. Ehkä minun tulisi olla huolissani itsestäni; onhan pariutuminen ja tai halu/t tulla rakasetutuksi ja saada rakastaa toista hyvin yleisinhimillisiä.

Toisaalta olen onnekas, koska minulla on muita arvokkalta ja läheisiä ihmissuhteita, joissa voin kokea ja -jakaa hyvin erilaisia tunteita ja kokemuksia. Varmaan jotain jää tai on jäänyt "tuntematta".

Mutta toisaalta en ole ollenkaan varma että parisuhteessa voisin kokea jotain paljon parempaa. Jotain varmasti voisin ja saataisin kokea, mutta mielestäni ehkä erilailla kuin joko paremmin tai huonommin.  - Varmaan joitain asioita paremmin kun taas, joitain no huonommin. 

Kenelle tässä sitten nyt pitäisi kelvata? - Pitääkö joku minua nyt sitten täysin kelpaamatomana kun edes osaa tai ole osannut halua parisuhteeseen. Sen haluamisesa ja tai sen saamisestako nyt sitten on kiinni koko elämänlaatuni tai se saatetaanko minua ihmisenä lainkaan arvostaa. - Kumma juttu.         

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.

Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.

Mitään ei saa ilman uhrauksia.

Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.

Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.

Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.

Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.

Hieno naismaku teillä miehillä. Tänne on kirjoitellut vaikka miten monta tasapainoista naista. Sinä huomaat vain tuon yhden sekopään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.

Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.

Mitään ei saa ilman uhrauksia.

Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.

Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.

Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.

Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.

Hieno naismaku teillä miehillä. Tänne on kirjoitellut vaikka miten monta tasapainoista naista. Sinä huomaat vain tuon yhden sekopään.

Sekopää? Olen todella rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Pointti meni siis ohi. Selvennän: kyse on oikeastaan siitä, että löytää sopivan vaihtoehdon. Jos uhkaa jäädä lapsettomaksi sen takia, että ei löydä sopivaa kumppania, mielestäni kyse on silloin sopeutumattomuudesta. Cv:ssä voi olla vaikka mitä tohtorin koulutuksia ja hienoja työpaikkoja. Mutta jos ei onnistu järjestämään itselleen liittoa, biologian mielestä on silloin epäonnistunut.

Ja vain tulos ratkaisee, ei ole muttia.

Ihmisen tärkeimmät tehtävät maapallolla ovat pysyä hengissä ja lisääntyä. Molemmat olen onnistuneesti hoitanut.

Eli mielestäni olen onnistunut hyvin. Kaikki muu lisuketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.

Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.

Mitään ei saa ilman uhrauksia.

Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.

Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.

Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.

Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.

Hieno naismaku teillä miehillä. Tänne on kirjoitellut vaikka miten monta tasapainoista naista. Sinä huomaat vain tuon yhden sekopään.

Sekopää? Olen todella rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Pointti meni siis ohi. Selvennän: kyse on oikeastaan siitä, että löytää sopivan vaihtoehdon. Jos uhkaa jäädä lapsettomaksi sen takia, että ei löydä sopivaa kumppania, mielestäni kyse on silloin sopeutumattomuudesta. Cv:ssä voi olla vaikka mitä tohtorin koulutuksia ja hienoja työpaikkoja. Mutta jos ei onnistu järjestämään itselleen liittoa, biologian mielestä on silloin epäonnistunut.

Ja vain tulos ratkaisee, ei ole muttia.

Rauhallinenkin ihminen voi olla sekaisin kuin seinäkello. Jos elämänarvot ovat tuollaiset kuin sinulla, olet epänormaali. Mutta totta kai kaikki sekopäät ovat omasta mielestään normaaleja ja yleensä vielä muu maailma on heidän mielestään hullu.

Aseksuaalisuus aika pitkälti torppaa mahdollisuudet. Parikymppisenä oli kolme kaunista naista edessä levällään eri vuosina, yhdenkään kanssa ei tullut yhdynnästä mitään kun ei vaan seiso, ei ole halua riittävästi. Sellainen on suht masentavaa parikymppiselle, kun läheisyys sinänsä on jees mutta muuten ei onnistu. Tarjontaa olisi vieläkin ajoittain mutta kun tietää että mihin pian päädyttäisiin taas...se on kummallekin nolo tilanne.

Vehkeissä ei ole vikaa ja kokoakin löytyy, omalla kädellä seisoo vaikka tunnin mutta kun on nainen edessä, niin halu hyytyy siihen. Joku trauma lapsuudesta ehkä, en tiedä, homo en ole. Ajatuskin seksistä miehen kanssa on kuvottava. Enkä ole pervo, ei kiinnosta mitkään sairaat jutut nekään. Aseksuaali on se lähin termi.

Seksuaalinen halu on vähän kuin kynttilänliekki myrskyssä. Niin heikko, helposti sammuva. En koe että en olisi saanut, kyllä tarjokkaita on ollut ja olisi vieläkin. En ole halunnut, se on se lause.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tärkeimmät tehtävät maapallolla ovat pysyä hengissä ja lisääntyä. Molemmat olen onnistuneesti hoitanut.

Eli mielestäni olen onnistunut hyvin. Kaikki muu lisuketta.

Kaikki muu ON lisuketta. Olla-verbikin jää näköjään välistä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.

Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.

Mitään ei saa ilman uhrauksia.

Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.

Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.

Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.

Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.

Hieno naismaku teillä miehillä. Tänne on kirjoitellut vaikka miten monta tasapainoista naista. Sinä huomaat vain tuon yhden sekopään.

Sekopää? Olen todella rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Pointti meni siis ohi. Selvennän: kyse on oikeastaan siitä, että löytää sopivan vaihtoehdon. Jos uhkaa jäädä lapsettomaksi sen takia, että ei löydä sopivaa kumppania, mielestäni kyse on silloin sopeutumattomuudesta. Cv:ssä voi olla vaikka mitä tohtorin koulutuksia ja hienoja työpaikkoja. Mutta jos ei onnistu järjestämään itselleen liittoa, biologian mielestä on silloin epäonnistunut.

Ja vain tulos ratkaisee, ei ole muttia.

Lapsi on helppo tehdä, mutta liitossa pysyminen ei, jolloin siinä maksattaa lapsellaan oman kelpaamattomuutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.

Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.

Mitään ei saa ilman uhrauksia.

Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.

Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.

Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.

Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.

Hieno naismaku teillä miehillä. Tänne on kirjoitellut vaikka miten monta tasapainoista naista. Sinä huomaat vain tuon yhden sekopään.

Sekopää? Olen todella rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Pointti meni siis ohi. Selvennän: kyse on oikeastaan siitä, että löytää sopivan vaihtoehdon. Jos uhkaa jäädä lapsettomaksi sen takia, että ei löydä sopivaa kumppania, mielestäni kyse on silloin sopeutumattomuudesta. Cv:ssä voi olla vaikka mitä tohtorin koulutuksia ja hienoja työpaikkoja. Mutta jos ei onnistu järjestämään itselleen liittoa, biologian mielestä on silloin epäonnistunut.

Ja vain tulos ratkaisee, ei ole muttia.

Onneksi elämässä on ni-in paljon muiakin arvostettavia ja kunnioitettavia asioita, eä en minä ainakaan paljoa perusa sille, etä onko joku "biologisesti epäonnisunut" vai onnisunut, jos tällä siis tarkoitetaan sitä, että onko päässyt (ei siis joutunu) parisuheeseen vai ei. - Ja annas kun arvaan, niin jotta asia ei olisi näin yksinkertainen niin liitosta pitäisi vielä sikistä elämää lisää, e. saada yhteistä jälkikasvua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Taitaa olla vain omaa keksintöäsi tuo. Kyllä se on ainakin minun tuntemilleni miehille vain plussaa, jos nainen tietää tekniikasta tai muista miesten jutuista, suorastaan hot.

Pyh. Miesten itsetunto ei kestä yhtään jos nainen osaa asioita joita mieskin. Tai sitten se nainen pysyy ikuisesti sukupuolettomana kaveriolentona jota ei edes ymmärretä naiseksi kun se ei ole sellainen ”naisellinen mysteeri”.

Ja nuo museot mitkä tuolla ylempänä mainittiin! Kuka mies jaksaa naista jota ei kiinnosta rakennekynnet ja hemmotteluhoidot ja ulkonäkö on sen mukainen, mutta jolle paras ajanviettotapa ikinä on viisi tuntia museossa?

Ei kestä ei. Muistui mieleen tapaus kun olin silloisen seurustelukumppanin kanssa ruotsinlaivalla ja ikkunasta näkyi kun pienehkö vene tuli ihan laivan kylkeä kohti. Mies sitä katseli ihmetellen ja piti veneilijöitä ihan kaheleina kun noin lähelle ajavat ja kun totesin siihen, että laivaan tuli nyt varmasti luotsi niin mieshän tulistui aivan täysin. Ensin alkoi meuhkata kuinka "luotsi" ei ole edes mikään sana vaan keksin sen päästäni ja sen jälkeen siitä, ettei tuollaista asiaa kukaan "normaali" ihminen voisi edes tietää eikä varsinkaan kukaan "normaali" tuollaisella tiedolla mitään tee. Loppujen lopuksi pää punaisena huusi, että olen v*ttumainen luuseri ja hu¤ra joka taatusti on joskus aikoinaan n*ssinut luotsin(kin) kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?

Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?

Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Toistetaan tämä nyt taas.

On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.

Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.

Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.

Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.

Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.

Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.

 

Nii-in. Kun se on sitä pelottavaa ja kamalaa YLIPAINOA. Pituuden ja rotevuuden lisäksi. En vaan koe miehiä niin arvokkaiksi että viitsisin niiden takia laskea kaloreita ja neuroottisena näännyttää itseäni. Enpä myöskään katkeroidu siitä että läskinä en kelpaa, ei se mua haittaa. Mieluummin elän mukavaa elämää itseäni varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Taitaa olla vain omaa keksintöäsi tuo. Kyllä se on ainakin minun tuntemilleni miehille vain plussaa, jos nainen tietää tekniikasta tai muista miesten jutuista, suorastaan hot.

Pyh. Miesten itsetunto ei kestä yhtään jos nainen osaa asioita joita mieskin. Tai sitten se nainen pysyy ikuisesti sukupuolettomana kaveriolentona jota ei edes ymmärretä naiseksi kun se ei ole sellainen ”naisellinen mysteeri”.

Ja nuo museot mitkä tuolla ylempänä mainittiin! Kuka mies jaksaa naista jota ei kiinnosta rakennekynnet ja hemmotteluhoidot ja ulkonäkö on sen mukainen, mutta jolle paras ajanviettotapa ikinä on viisi tuntia museossa?

Minäkin viihdyn museoissa? Olen itse käsistäni melko kätevä ja arvostaisin sitä myös naisesta. Ennen kaikkea arvostaisin luonnollista naista vailla liikaa keinotekoista koristelua.

Joo, niinhän te kaikki. Kunhan vaan sattuu sitten luonnostaan olemaan sen näköinen mihin tosiasiassa tarvitaan kemiaa ja kosmetiikkaa.

Kelpasin ennen ja lapsiakin on. Näin keski-ikäisenä jotenkin koen sen junan jo menneen. Että tapaisi vielä jonkun. Aika menee töissä ja kuntoillessa, ja toki on ystäviä jne. En ole niitä naisia joita isketään baarissa tai muuallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.

Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.

Mitään ei saa ilman uhrauksia.

Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.

Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.

Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.

Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.

😬Siinä taisi olla todellinen jännis. Harmi, että en saanut yhtään kuvaa hänestä, kun peitti aina kasvonsa.

Noi nyt on tuollaisia nuoruuden haksahduksia.

Mielenkiintoista että naisten nuoruuden haksahdukset ovat aina jänniksiä, pelimiehiä, tms.

Ilmeisesti naisen elämänkaareen kyuluu että nämä tapaukset pitää kokeilla ennen kuin harkitaan niitä kunnollisempia (ja tylsempiä) miehiä.

Nämä mafiamiehet ym siis saavat naisen kun tämä on kauneimmillaan eikä suhteiluun kuulu läjäpäin elättäjän velvollisuuksia.

Ja sitten naiset ihmettelevät palstamiesten juttuja?

Joo ja en. Tiedän faktaksi etten koskaan tule seurustelemaan mutta se ei estä aivojani ajattelemasta ja haluamasta kokea tuo edes kerran. En vaan kelpaa miehille, 40 miestä tavannut ja nyt annan olla. Olis pitänyt lopettaa jo siihen ensimmäiseen sillä mikään ei muuttunut noiden 40 miehen kanssa, yksikään ei kohdellut kuin ihmistä eivätkä halunneet olla kanssani missään tekemisissä ekan tapaamisen jälkeen. Kohtelivat kuin pskaa jokaikinen. Ikisinkkuna hautaan, vielä kun saisi nuo pienet toiveajattelut haudattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?

Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?

Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Toistetaan tämä nyt taas.

On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.

Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.

Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.

Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.

Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.

Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.

 

Nii-in. Kun se on sitä pelottavaa ja kamalaa YLIPAINOA. Pituuden ja rotevuuden lisäksi. En vaan koe miehiä niin arvokkaiksi että viitsisin niiden takia laskea kaloreita ja neuroottisena näännyttää itseäni. Enpä myöskään katkeroidu siitä että läskinä en kelpaa, ei se mua haittaa. Mieluummin elän mukavaa elämää itseäni varten.

Aika erikoisessa maailmassa elämme jos normaalipainoisena pysyttely on neuroottista itsensä näännyttämistä.

Joo-o.

Mutta tosiaan arvasin kyllä tuon ylipainon, siitähän näistä 99% on oikeasti kyse.

Naiset mielellään sanovat että no kun ne miehet vaativat rakennekynsiä, pakkelikerrosta, kauneushoitoja, jne ja siksi ei luonnollinen kelpaa. No eivät vaadi. Todellinen syy on ylipaino.

Mutta ehkä nykyisen Orwellilaisen näkemyksen mukaan teollisia herkkuja syövä ylipainoinen nainen on luonnollinen, ja normaalipainoisuus on epäluonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?

Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?

Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Toistetaan tämä nyt taas.

On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.

Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.

Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.

Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.

Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.

Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.

 

Nii-in. Kun se on sitä pelottavaa ja kamalaa YLIPAINOA. Pituuden ja rotevuuden lisäksi. En vaan koe miehiä niin arvokkaiksi että viitsisin niiden takia laskea kaloreita ja neuroottisena näännyttää itseäni. Enpä myöskään katkeroidu siitä että läskinä en kelpaa, ei se mua haittaa. Mieluummin elän mukavaa elämää itseäni varten.

Aika erikoisessa maailmassa elämme jos normaalipainoisena pysyttely on neuroottista itsensä näännyttämistä.

Joo-o.

Mutta tosiaan arvasin kyllä tuon ylipainon, siitähän näistä 99% on oikeasti kyse.

Naiset mielellään sanovat että no kun ne miehet vaativat rakennekynsiä, pakkelikerrosta, kauneushoitoja, jne ja siksi ei luonnollinen kelpaa. No eivät vaadi. Todellinen syy on ylipaino.

Mutta ehkä nykyisen Orwellilaisen näkemyksen mukaan teollisia herkkuja syövä ylipainoinen nainen on luonnollinen, ja normaalipainoisuus on epäluonnollista.

 

Joillekin se on. Itse olen sattumoisin jo valmiiksi lihava, niin laihduttaminen todellakin vaatisi hysteeristä kalorien kyttäystä ja nälän sietämistä, ja äitiäni seuranneena myös todennut että en koskaan pysyisi hoikkana normaaliruualla vaan joutuisin kituuttamaan miinuskaloreilla koko elämäni. Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia.

Eikä kukaan sano että miehet vaatii rakennekynnet, päinvastoin jopa. Ne vaan vaatii semmosen kauniin ja ”itsestään huolehtivan”, mutteivät tajua että siihen kuuluu sitten se että täytyy sietää sitä että se laittautuminen ja kynnet kiinnostaa, eikä ärsyyntyä siitä. Olen kyllä toisaalta myös huomannut että laittautuvat ja pynttäävät ylipainoiset kelpaavat oikein hyvin.

Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.

Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.

Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.

Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.