Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, jotka ette ole kelvanneet vastakkaiselle sukupuolelle
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Yli kymmenen vuotta sinkkuutta takana. Nyt yritän laihduttaa, kun aina käsketään laihduttamaan. Tavoite 54 kg -> 47-49 kg, joka tapauksessa vähintään 5 kg pois. Kaikkea muuta olenkin jo kokeillut. Jos tämäkään ei toimi niin pitäkää tunkkinne stana.
Miksi alapeukut? Jos joku nainen ei kelpaa niin kropassahan se vika on, eikä naamalla ole mitään merkitystä, niinhän nämä palstaulit väittävät että kunhan on tarpeeksi laiha niin kaikille naisille tulee automaattisesti sellainen mallivartalo. Mitään erilaisia vartalomallejahan ei ole olemassakaan ja kasvotkin automaattisesti muuttuvat laihana kauniiksi. Eikä sillä päänsisällöllä ole mitään merkitystä kunhan on laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa että ei kelpaa? Kelpaahan sitä vaikka tuhannelle tarjokkaalle, mutta osaako ihmiset rakastaa, niin ei osaa. Se on kokonaan eri juttu. Kyllähän näitä Emotionaalisesti aivokuolleita on suurin osa ihmisistä, mutta haluanko olla jonkun tunne elämältään vammaisen kanssa niin en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?
Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?
Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Toistetaan tämä nyt taas.
On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.
Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.
Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.
Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Yli kymmenen vuotta sinkkuutta takana. Nyt yritän laihduttaa, kun aina käsketään laihduttamaan. Tavoite 54 kg -> 47-49 kg, joka tapauksessa vähintään 5 kg pois. Kaikkea muuta olenkin jo kokeillut. Jos tämäkään ei toimi niin pitäkää tunkkinne stana.
Tuskinpa johtuu painosta ellet ole alle 150 cm pitkä. Hoikan ihmisen paino tuo nykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?
Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?
Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Toistetaan tämä nyt taas.
On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.
Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.
Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.
Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.
Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.
Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?
Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?
Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Toistetaan tämä nyt taas.
On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.
Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.
Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.
Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.
Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.
Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.
Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?
Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?
Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Toistetaan tämä nyt taas.
On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.
Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.
Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.
Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.
Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.
Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.
Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.
Haluaisin kommentoida tätä.
Oikeasti aika monikin tuollainen mies tykkää vähän amatsonimaisista naisista, niin tykkään minäkin. Mutta ylipaino ei, rehellisesti sanottuna, miellytä. Etenkään kun se on varsin suomalaisille tyypillisesti keskivartalopainoitteista.
Hyvin äkkiä sitten huomaat tai oletat (oikein? väärin?) että pitkät/rotevat naiset haluavat vielä pidempiä/rotevampia miehiä, ja keskityt niihin pienikokoisempiin vaikka oikeastaan se hyllyjä rakenteleva amatsoninainen kiinnostaisi eniten.
Me miehet olemme saaneet kuulla "miehen kuulu olla pidempi ja rotevampi, koska uros on naarasta isompi koska biologia"-mantran niin monta kertaa että pakkohan siihen on uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.
Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Taitaa olla vain omaa keksintöäsi tuo. Kyllä se on ainakin minun tuntemilleni miehille vain plussaa, jos nainen tietää tekniikasta tai muista miesten jutuista, suorastaan hot.
Pyh. Miesten itsetunto ei kestä yhtään jos nainen osaa asioita joita mieskin. Tai sitten se nainen pysyy ikuisesti sukupuolettomana kaveriolentona jota ei edes ymmärretä naiseksi kun se ei ole sellainen ”naisellinen mysteeri”.
Ja nuo museot mitkä tuolla ylempänä mainittiin! Kuka mies jaksaa naista jota ei kiinnosta rakennekynnet ja hemmotteluhoidot ja ulkonäkö on sen mukainen, mutta jolle paras ajanviettotapa ikinä on viisi tuntia museossa?
Minäkin viihdyn museoissa? Olen itse käsistäni melko kätevä ja arvostaisin sitä myös naisesta. Ennen kaikkea arvostaisin luonnollista naista vailla liikaa keinotekoista koristelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.
Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.
Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä keinot ovat monet. Sitä ajatusta kannattaa todellakin pohtia, jos on vaikeuksia löytää kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.
Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.
Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.
Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.
Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.
Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.
Voisin laittaa tuon cv:hen. Voitin lähitaistelussa Interpolin etsintäkuuluttaman Italian mafiaan kuuluvan miehen.
Ei pidä koskaan aliarvioida vastustajaa 😂
Niin monen kertaa olen höynäyttänyt miehiä, kun ovat luulleet minua harmittomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.
Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.
Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.
😬Siinä taisi olla todellinen jännis. Harmi, että en saanut yhtään kuvaa hänestä, kun peitti aina kasvonsa.
Noi nyt on tuollaisia nuoruuden haksahduksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.
Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.
Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.
Ei ainakaan voi väittää hitaaksi 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.
Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.
Mitään ei saa ilman uhrauksia.Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.
Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.
Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.
Pitää ottaa se, minkä saa ja koittaa tehdä sen kanssa parhaansa. Sopeutuminen on avainsana.
Olen tottunut asiaan mutta hyväksyminen on vähän niin ja näin... haluaisin perheen niin kovasti ja nyt vaikuttaa siltä että sitä en tule koskaan saamaan joten tietyllä lailla olen kyllä katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?
Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?
Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Kuvailit juuri minun voimakkaimpia ominaisuuksiani. Olen naimisissa ja odotan toista yhteistä lastamme. Ei minusta toki pinnalliset miehet ole koskaan muuten kuin petikumppanina kiinnostuneet, mutta enpä minäkään ole heistä. Aviomieheni oli lähes vuosikymmenen läheinen ystäväni jonka kanssa tunteet heräsivät yhtäkkiä kun tajusimme että tuossahan on henkilö joka ajattelee maailmasta kuten minä ja jakaa samat arvot. Itse etsin rinnalleni nimenomaan sellaista henkilöä joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Mieheni etsi rinnalleen tasavertaista kumppania jolla on oma tahto ja aivot, eikä mitään "paapovaa sirkuttajaa". En usko että on ainoa lajiaan.
N29
Olen sen oppinut, nuorempana jotenkin tiedostin sen, mutta nyt sen tajuan että olen pariutumismarkkinoilla alehylly-tasolla, ilmeisesti. En näytä oikein miltään, eikä tämä ole mitään masentuneen valitusta, vaan vaan tiedän sen ihan realistisesti että ulkonäölläni en todellakaan säväytä ja en usko "ihana persoonani" on kuitenkaan se valttikortti sinkkuna.
Mutta kun sen hyväksyy ja oppii jättämään asiat taakseen niin ei se sitten niin vaikeaa ole, paitsi joskus kun jotkut parit ovat ah, niin rakastuneita, silloin on vähän vaikea olo.