Miksi nykyään on niin paljon sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta kärsiviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Hyvin sä vedät, eiku..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Olen täysin erimieltä. Nähnyt läheltä kuinka sosiaalinen ja aiemmin ei millään muotoa ujo lapsi on sairastunut tähän. Kuullut vastaavia muiltakin. Olen myös nähnyt kuinka valtavasti on yrittänyt tehdä itsensä kanssa töitä harjoittelemalla, että parantuisi. Hän on kaikkea muuta kuin saamaton hissukka. Toivottavasti kova työ palkitsee vielä joku päivä ja hän saavuttaa sen mistä eniten unelmoi, pystyä elämään ilman liiallista sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tekemään työtä valitsemallaan uralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

En osaa aina vääntää naamaani mielesi mukaisiksi enkä osaa keskustella kovinkaan monivivahteisesti kuin ainoastaan lähimpien ihmisten kanssa, pitkät piuhat ja ahdistuneisuus riesanani. En ala siltikään pyytämään anteeksi olemassaoloani. En ehkä pärjää työmarkkinoilla, mutta elämä on paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Olen täysin erimieltä. Nähnyt läheltä kuinka sosiaalinen ja aiemmin ei millään muotoa ujo lapsi on sairastunut tähän. Kuullut vastaavia muiltakin. Olen myös nähnyt kuinka valtavasti on yrittänyt tehdä itsensä kanssa töitä harjoittelemalla, että parantuisi. Hän on kaikkea muuta kuin saamaton hissukka. Toivottavasti kova työ palkitsee vielä joku päivä ja hän saavuttaa sen mistä eniten unelmoi, pystyä elämään ilman liiallista sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tekemään työtä valitsemallaan uralla.

👆

T

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Olen täysin erimieltä. Nähnyt läheltä kuinka sosiaalinen ja aiemmin ei millään muotoa ujo lapsi on sairastunut tähän. Kuullut vastaavia muiltakin. Olen myös nähnyt kuinka valtavasti on yrittänyt tehdä itsensä kanssa töitä harjoittelemalla, että parantuisi. Hän on kaikkea muuta kuin saamaton hissukka. Toivottavasti kova työ palkitsee vielä joku päivä ja hän saavuttaa sen mistä eniten unelmoi, pystyä elämään ilman liiallista sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tekemään työtä valitsemallaan uralla.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Olen täysin erimieltä. Nähnyt läheltä kuinka sosiaalinen ja aiemmin ei millään muotoa ujo lapsi on sairastunut tähän. Kuullut vastaavia muiltakin. Olen myös nähnyt kuinka valtavasti on yrittänyt tehdä itsensä kanssa töitä harjoittelemalla, että parantuisi. Hän on kaikkea muuta kuin saamaton hissukka. Toivottavasti kova työ palkitsee vielä joku päivä ja hän saavuttaa sen mistä eniten unelmoi, pystyä elämään ilman liiallista sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tekemään työtä valitsemallaan uralla.

Jos pelottaa, niin sitten pelottaa. Pahinta on tuo, että vältellään ja selitellään, miksei pysty tai viitsi tai jaksa. Jos jännittää, niin sitten jännittää. Aika moni joutuu tekemään epämielyttäviä asioita, toiset ei vaan tee siitä niin kamalaa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Foobikkokin voi olla ahkera ja aikaansaava, luova, ihana, tunteva ihminen. Häneltä vain puuttuu sosiaalinen rohkeus 💗

Vierailija kirjoitti:

Koska on vähän vaihtoehtoja peittää se. Mun toinen vanhempi kärsii siitä mutta maanviljelijänä on voinut elää koko elämänsä joutumatta sen kanssa vastatusten.

Olisin lainannut ekaa viestiä jos olisin voinut. TLC:ltä tulevassa 5+1 tyttöä sarjassa näkee hyvin tyttöjen luonne erot. Yksi on aina ollut ahdistunut ja se yksi on todennäköisesti asbergeri joka kuvittelee olevansa vanhempi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sai olla enemmän rauhassa, nykyään kaikki tungetaan betonilaatikoihin ihmispaljouden keskelle. Eihän suomalainen nyt sellaiseen ole tottunut.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on sosiaalisten tilanteiden pelko, on eri asia kuin nykynuorten kyvyttömyys päästä edes kouluun. Olen ollut 25 v opena ja on ujoja nuoria ollut aina. Mutta he tulivat kouluun joka päivä, löysivät itselleen paikan yhteiskunnassa. Nyt nämä nuoret eivät voi enää edes istua samassa koululuokassa muiden kanssa. Heitä käydään opettamassa kotona tai he tekevät lyhennettyä kouluviikkoa erityisluokassa. Mistä tämä johtuu? Minusta siitä, että syystä tai toisesta lapset on jätetty yksin nettinsä, puhelimensa kanssa, heitä ei ole pakotettu ulos kavereiden kanssa pienenä vaan annettu olla , kun ovat "epäsosiaalisia' niin ei sen meidän lapsen tarvitse. Annettu periksi, suojeltu liikaa, ei ole osattu rohkaista,

Tätä juuri ap:nä ihmettelen, että miksi nykyään on niin paljon sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta ja joka näkyy myös minunkin kuulemani mukaan juuri mm. niin ettei nuori pysty käymään koulussakaan. Näillä nuorilla on varmasti paljon erilaisia taustoja, mutta esim. lähipiirissäni olevalla on lapsuudessa ja nuoruudessa ollut ystäviä, häntä ei ole suojeltu liikaa jne. Ymmärtääkseni hän kyllä seuraa somessa muita, mutta ei ole itse siellä esillä, joten ainakaan vihakommentteja tai arvosteluja itsestään ei ole sieltä kautta saanut. Muutos sosiaalisesta ja avoimesta lapsesta voimakkaasti sosiaalisten tilanteiden pelkoiseksi nuoreksi tapahtui murrosiän alkamisen aikoihin.

Ap

Itselleni kävi juurikin näin murrosiässä. Siihen asti pidin esiintymisestä ja esilläolosta. Ikä on lieventänyt pelkoa, mutta vieläkin uudet tilanteet ja rutiinien rikkoutuminen saavat sydämen tykyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on vähän vaihtoehtoja peittää se. Mun toinen vanhempi kärsii siitä mutta maanviljelijänä on voinut elää koko elämänsä joutumatta sen kanssa vastatusten.

Olisin lainannut ekaa viestiä jos olisin voinut. TLC:ltä tulevassa 5+1 tyttöä sarjassa näkee hyvin tyttöjen luonne erot. Yksi on aina ollut ahdistunut ja se yksi on todennäköisesti asbergeri joka kuvittelee olevansa vanhempi kuin muut.

👆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Olen täysin erimieltä. Nähnyt läheltä kuinka sosiaalinen ja aiemmin ei millään muotoa ujo lapsi on sairastunut tähän. Kuullut vastaavia muiltakin. Olen myös nähnyt kuinka valtavasti on yrittänyt tehdä itsensä kanssa töitä harjoittelemalla, että parantuisi. Hän on kaikkea muuta kuin saamaton hissukka. Toivottavasti kova työ palkitsee vielä joku päivä ja hän saavuttaa sen mistä eniten unelmoi, pystyä elämään ilman liiallista sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tekemään työtä valitsemallaan uralla.

Jos pelottaa, niin sitten pelottaa. Pahinta on tuo, että vältellään ja selitellään, miksei pysty tai viitsi tai jaksa. Jos jännittää, niin sitten jännittää. Aika moni joutuu tekemään epämielyttäviä asioita, toiset ei vaan tee siitä niin kamalaa numeroa.

Voi kun se olisikin näin yksinkertaista. Kuten sanoin, olen nähnyt läheltä mitä tämä sairaus voi olla. Pahimmillaan se invalidisoi koko ihmisen elämää rankoilla fyysisillä ja henkisillä oireilla. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö tämäkin tuntemani nuori yrittäisi pakottaa itseään tekemään epämiellyttäviä asioita, juuri sitä hänelle on ne meille monelle muulle tavalliset arjen sosiaaliset toiminnot ja viimeinen asia mitä hän haluaisi on tehdä siitä numeroa.

Jossakin oli joskus vertaus, että sosiaalisten tilanteita pelkäävä on kuin henkilö, joka on menossa lääkäriin kuulemaan onko hänellä vakava sairaus (ja tässä yhteydessä ei tarkoiteta luulosairautta vaan todellista tilannetta, jossa on vahva epäily jostakin vakavasta sairaudesta). Samankaltaista pelkoa sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastava saattaa kokea jokainen päivä yrittäessään kohdata muille normaaleja tilanteita. Vähemmästäkin voit kuvitella kuinka rankkaa ja invalidisoivaa tämä saattaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on muotia olla joku vıtun uniikki lumihiutale.

Tämä juuri. Nykyään saat olla sellainen ja tälläinen ja kaikenmaailman ujot, arat ja erityisherkät pitäisi saada ymmärrystä. Yhteiskunnassa nyt vain pärjää, jos saa suunsa auki, uskaltaa tehdä ja kokeilla ja olla sosiaalinen. Toiset on sitä enemmän luonnostaan ja toisten täytyy harjoitella. Pahinta on tuo kaikenmaailman ihmeellisyyksien liika ymmärrys. Työelämässä nämä saamattomat hissukat ovat ihan vihoviimeisiä työkavereita.

Olen täysin erimieltä. Nähnyt läheltä kuinka sosiaalinen ja aiemmin ei millään muotoa ujo lapsi on sairastunut tähän. Kuullut vastaavia muiltakin. Olen myös nähnyt kuinka valtavasti on yrittänyt tehdä itsensä kanssa töitä harjoittelemalla, että parantuisi. Hän on kaikkea muuta kuin saamaton hissukka. Toivottavasti kova työ palkitsee vielä joku päivä ja hän saavuttaa sen mistä eniten unelmoi, pystyä elämään ilman liiallista sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tekemään työtä valitsemallaan uralla.

Jos pelottaa, niin sitten pelottaa. Pahinta on tuo, että vältellään ja selitellään, miksei pysty tai viitsi tai jaksa. Jos jännittää, niin sitten jännittää. Aika moni joutuu tekemään epämielyttäviä asioita, toiset ei vaan tee siitä niin kamalaa numeroa.

Voi kun se olisikin näin yksinkertaista. Kuten sanoin, olen nähnyt läheltä mitä tämä sairaus voi olla. Pahimmillaan se invalidisoi koko ihmisen elämää rankoilla fyysisillä ja henkisillä oireilla. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö tämäkin tuntemani nuori yrittäisi pakottaa itseään tekemään epämiellyttäviä asioita, juuri sitä hänelle on ne meille monelle muulle tavalliset arjen sosiaaliset toiminnot ja viimeinen asia mitä hän haluaisi on tehdä siitä numeroa.

Jossakin oli joskus vertaus, että sosiaalisten tilanteita pelkäävä on kuin henkilö, joka on menossa lääkäriin kuulemaan onko hänellä vakava sairaus (ja tässä yhteydessä ei tarkoiteta luulosairautta vaan todellista tilannetta, jossa on vahva epäily jostakin vakavasta sairaudesta). Samankaltaista pelkoa sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastava saattaa kokea jokainen päivä yrittäessään kohdata muille normaaleja tilanteita. Vähemmästäkin voit kuvitella kuinka rankkaa ja invalidisoivaa tämä saattaa olla.

tämä

UP

Vierailija kirjoitti:

1. Koska monet lapset laitetaan jo alle 3v tarhaan, eikä lapsi saa tällöin ikätasolleen sopivaa toimintaa. Tällä tarkoitan rauhallista ja oman vanhemman kanssa turvattua arkea ihmetellä uusia asioita. Alle 3v stressinsietokyky on olematon, ja päiväkodin melu ja hälinä+muuttuvat tilanteet laskee tätä tutkitusti. Tästä syystä lapsista kasvaa (ei siis kaikista, vaan heistä joilla siihen taipumusta: herkkä, ujo jne) ahdistuneita ja pelokkaita.

2. Sitten vanhemmat antavat vielä näiden arkojen lastensa viettää vapaa-aikansa ruutujen äärellä yksin.

Älä nyt naurata!

Äitiysloma ei ole ikinä kestänyt 3 vuotta!

Tavallisesti äiti menee töihin viimeistään kun lapsi on melkein vuoden vanha, usein jo aiemmin.

Miksi nykyään on niin paljon töykeitä, ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä ja miksei heitä pyritä hoitamaan? Poistuisi monen ahdistuneisuudenkin pohjasyy samalla.

On niitä ollut ennenkin, mutta silloin on voinut alkaa vaikka tehdä lapsia ja jäädä kotiin, ja se on ollut ihan hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että ekstroverttien tapa tehdä hommia eroaa melko paljon introverttien työtavoista. Ekstrovertit ovat nopeatempoisempia, tilanteen mukana elävämpiä ja spontaanimpia. Ohjeet ja tiedollinen pääoma vaihdetaan suullisesti. Introvertit ovat hitaammin lämpenevia, harkitsevampia ja mieluiten valmistautuvat tekemisiinsä etukäteen. Nopeat tilanne-muutokset stressaavat. Jäädään ulkopuolelle. Mitä etäisemmissä ääripäissä ollaan sitä enemmän syntyy riitoja introverttien ja ekstroverttien välillä.

Itsekin mietin, että onko työtapojen muutoksella (myös koulussa) osansa tässä. Olen introvertti, vähän ujo ja esiintyminen ahdistaa, vaikka pystyn siitä suoriutumaan ja ystäviäkin minulla on aina ollut. Itse kävin peruskoulun 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Silloinkin oli ryhmätöitä ja esitelmiä, mutta pääpaino opiskelussa oli kuitenkin "yksin opiskelussa" (opettajan kuuntelu ja tehtävien tekeminen). Sama jatkui yliopistossa. Esillä olon, sosiaalisuuden ja esiintymisen aiheuttama stressi ei siis ollut jokapäiväistä ja sitä pystyi hetkittäin sietämään. Nythän käsittääkseni on toisin, opetus on jo peruskoulussa hyvin paljon ryhmässä tekemiseen ja esittämiseen painottuvaa. Ehkä tämä luo jatkuvaa stressikuormitusta tietyllä tavalla latautuneille ihmisille, joka sitten voi pahimmillaan purkautua pahana sosiaalisten tilanteiden pelkona, jossa ei enää pystytä edes tulemaan sinne kouluun? Kuluttavista kokemuksista ei päästä palautumaan, kun ne ovat jokapäiväisiä. Sitten päälle vielä muut murrosiän muutokset ja epävarmuus, jota varmasti myös sosiaalinen medis ruokkii ihan eri tavalla kuin omana kouluaikanani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Koska monet lapset laitetaan jo alle 3v tarhaan, eikä lapsi saa tällöin ikätasolleen sopivaa toimintaa. Tällä tarkoitan rauhallista ja oman vanhemman kanssa turvattua arkea ihmetellä uusia asioita. Alle 3v stressinsietokyky on olematon, ja päiväkodin melu ja hälinä+muuttuvat tilanteet laskee tätä tutkitusti. Tästä syystä lapsista kasvaa (ei siis kaikista, vaan heistä joilla siihen taipumusta: herkkä, ujo jne) ahdistuneita ja pelokkaita.

2. Sitten vanhemmat antavat vielä näiden arkojen lastensa viettää vapaa-aikansa ruutujen äärellä yksin.

Älä nyt naurata!

Äitiysloma ei ole ikinä kestänyt 3 vuotta!

Tavallisesti äiti menee töihin viimeistään kun lapsi on melkein vuoden vanha, usein jo aiemmin.

S ompanssiäidit ei mene koskaan, ja uutta penskaa tulee kuin liukuhihnalla 👍🏿